Mieheni varoitteli että hänen perheestään voi saada hieman väärän kuvan jos ei tunne kyseisiä ihmisiä. Ensimmäisellä tapaamisella he eivät edes kätelleet minua vaan huusivat jostain kaukaa "moro".. Molemmat ovat kärkkäitä ja heillä on erilainen huumorintaju kun minulla. Tuntuu että tosi useasti sanovat vinoillen asioita minulle. Olen hoikka ja n.175 senttiä pitkä niin sanovat minua luuviuluksi.. vaikka mielestäni olen täysin normaalipainoinen. Olen yrittänyt selittää miehelleni kuinka tämä satuttaa minua että he arvostelevat ulkonäköäni, mutta minun pitää kuulemma ymmärtää kun se on vaan heidän huumoriaan. Kuulemma tekevät kommentteja kaikista ihmisistä.. Puhuvat myös aika rivoja ja saattavat piereskellä edessäni vaikka en todellakaan montaa kertaa heitä ole tavannut.. Hieman epämukavaa siinä olla kun olen yleensä saanut kaikkien vanhemmilta sydämellisen vastaanoton. Tekisi mieli vaan joskus sanoa anopilleni suoraan että "turpa kiinni :)" Niin turhaa juttua hän laukoo välillä.. kertoo omista seksijutuistaan yms.
Pitääkö tällainen käytös vain niellä? Olen sanonut miehelleni että en pysty olemaan oma itseni kun kokoajan joudun olemaan varpaillani tai tuntuu että purskahdan itkuun hetkenä minä hyvänsä. Mieheni mielestä hänen vanhempansa ovat hauskoja ja niitä pitää vaan oppia ymmärtämään.. Moukkia sanon minä!
Pitääkö tällainen käytös vain niellä? Olen sanonut miehelleni että en pysty olemaan oma itseni kun kokoajan joudun olemaan varpaillani tai tuntuu että purskahdan itkuun hetkenä minä hyvänsä. Mieheni mielestä hänen vanhempansa ovat hauskoja ja niitä pitää vaan oppia ymmärtämään.. Moukkia sanon minä!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tunteesi ja reaktiosi ovat täysin oikeutetut.
Miehesi perheen huumori on huumoriin puettua vihamielisyyttä. Perheessä ei osata käsitellä tunteita aidosti, vaan satutetaan toisia. Tämä on sikälis todella kiero tapa satuttaa, koska uhriksi joutuneen on vaikea puolustautua.
Sinulla ON oikeus puolustautua. Luuviuluksi haukkuminen ON loukkaavaa. Todella satuttavaa. Joten heidän yhteydessään ei kannata ollenkaan puhua huumorintajusta. Ei huumori ole tuollaista. Toisen, kyläilemään menneen ihmisen nenän edessä piereskely on vain ja pelkästään häpäisyä!
Olet siis oikeasti joutunut häväistyksi. Sinun ei tarvitse missään nimessä tarvitse sietää sellaista. Olet joutunut härskin ja salakavalan henkisen väkivallan kohteeksi. Oikeasti.
Ei sinun pidä ymmärtää miehesi perhettä. Mitkään selitykset eivät tee tekoja toisiksi.
JOS tässä olisi kyse huumorintajusta, niin miehesi ja heidän perheensä pyytäisi sinulta anteeksi ja olisi pahoillaan puolestasi, eivätkä he enää toimisi sinua kohtaan noin.
Älä mene sinne enää kyläilemään. Ei sinun ole pakko. Laita suhde nyt fifty-fifty. Niin kauan kuin heidän "huumorinsa" sinua kohtaan ei muutu, niin kauan sinun ei tarvitse heitä tavata. Hyväksyköön miehesi tämän, jos aikoo sinut kanssaan suhteessa pitää.
Muuta keinoa ei oikeastaan ole. Vaan pahalta näyttää. Perheessä on niin paljon pinnan alla olevaa häikkää, että sen esiin kaivamiseksi ja työstämiseksi tarvittaisiin suuria muutoksia.
Mistä ihmeestä vedät aina noita oletuksia. Miten muka tuosta kaikesta kävi ilmi, että "Perheessä on niin paljon pinnan alla olevaa häikkää, että sen esiin kaivamiseksi ja työstämiseksi tarvittaisiin suuria muutoksia." Pieruko tätä verhoaa...heehhehehehheheehehheheeeeee....
ihan uskomaton selvittelijä, kun ei tiedä edes faktoja. Olet todellakin ainutlaatuinen ja sanot suoraan...sellaistakin mikä ei välttämättä liity koko tapaukseen...
Huvittavaa nämä...lukekaa nyt muutkin ajatuksella!
Kyllä meillä on myös samanlainen huumori, mutta osataan avoimesti hoitaa niitä tunnepatojakin....
Voi Liina mitä tulkintoja. Kun piereskelee julkisesti ei osaa avautua muuten. Tuo oli kyllä paras sinun teorioistasi :)
Vihamielisyydestä voin kyllä olla samaa mieltä kanssasi.. Mieheni vanhemmat haukkuvat miestänikin ja arvostelevat jokaisesta asiasta mikä on joskus epäonnistunut, mutta pukevat sen huumoriin. "Oot tommonen vätys" "Koita nyt saada tohon meijän poikaan jotain kuria kun se on niin avuton". Hyvistä teoista ei tässä taloudessa saa mitään kiitosta. Perheessä on tosiaan tapahtunut monia pahoja asioita. Pettämistä yms. Siihen on ehkä vaikea suhtautua kun oma perheeni on täysin erilainen. Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja opetettu mikä on oikein ja mikä on väärin.
Mistäkö vedän "oletuksia". No en ainakaan hihasta.
Vai oletatko sinä, että vihamielisyys näytetään vain nyrkiniskulla nenuliin? Ilmeisesti.
On olemassa passiivista vihamielisyyttäkin:
Esimerkiksi, että kun teiniä pyydetään viemään roskat ulos, niin hän kohauttaa halveksivasti olkapäitään, eikä liikauta evästäkään.
Kun häntä on useamman kerran pyydetty, niin murkku nousee vetelänä ja laahautuu roskapussukan tykö ja yhtä laiskasti ¨raahautuu liikkeelle, korostuneesti madellen ollen ilmeeltään kuin pinnan alle vajonnut ruutana...
ja tämä esitys toistetaan joka kerran, kun on teinin vuoro viedä roskapussi.
Teini ei siis ole hyväntahtoinen vaan vihamielinen.
Kyläilemään tulleen vieraan nenän alle töräytetty äitelän haiseva kaasupilvi ei osoita kohteliaisuutta suomalaisen normiston mukaan.
Ja taas, oletatko tosiaan että sinä menisit Linnan juhlissa Itsenäisyyspäivänä pieraisemaan äänekkäästi presidenttiä tervehtiessä?
Et tietenkään, koska normisto sanoo, että sinun on käyttäydyttävä kunniallisesti maamme presidenttiä kohtaan.
Jos perheessä alati ilkutaan ympäriinsä ihmisiä ja ivahuumorilla tölvitään, niin jostain asenteesta se kertoo. Se kertoo, että huumori on suojakeino jotain pahempaa peitelläkseen.
Lämmin huumori, jossa ei toista loukata on ihan toinen juttu. Musta huumorikin on oma lajinsa, mutta siinäkin raja, ketään läsnäolevaa ei loukata niin etteikö kohde sitä kestäisi.
Tässä on huumorin raja... jos kohde kokee kipua ja haavoittuneisuutta, silloin pitää vetää sanansa takaisin ja pyytää anteeksi ja pitää muistaa toisen ihmisen sietokyky.
Viisas huumori on lääke moneen murheeseen ja huumori on taitolaji.
Jaahas, siis teikäläisten huumori on pieruhuumoria. Mikäs sen hauskempaa... minun leikki-ikäiseni lapsi myös nauraa hervottomana pörähtelyille.
Kun se on niin hauskaa, kun pörähtää peräpäässä.
Voit kokeilla pomosi pitämän kehityskeskustelun aikana pientä kevennystä ja päästää äänekkään kaasutörähdyksen. Veistelet palaverissa pomolle vielä, että "mopo ei taida lähteä käyntiin".
Kun kerran teillä samanlainen huumori on... onhan se sitten sama, vaikka vitsailee vieraallekin....
eihän sitä tiedä, vaikka saisit ylennyksen yrityksessä. Sinun huumorintajusi katsottaisiin osoittavan suurta älykkyyttä.
niin kuin alkup. anoppi ja appi tekevät. Miniälle näytetään "taivaan merkit", mutta hieman väärästä osoitteesta.
Herra Jumala. Noin nuori nainen ja jo noin turhantärkeä ja viisasteleva. Relaa jo vähän ja löysää niitä hermopiuhoja. Naura vähän ja lähde vaikka niiden lasten kanssa pierukilpaisille. Vastuu ei vie kaikkea hulluttelua ja hauskaa pois, usko vaan.
Työympäristössä ei kannata omaa huumoriaan viljellä, kun siellä on myös liikaa teitä turhantärkeileviä aikuisia fossiileja.
Rakentavaa todellakin sinunkin osiosi. :D
Puhut miehesi vanhemmista ja lähes samaan hengenvetoon sanot ettet ole heitä montaa kertaa tavannut?
Eli siis onko tämä miehesi nyt poikaystäväsi vai todellakin miehesi eli olette avoliitossa tai avioliitossa?
Jos on todellakin miehesi, niin mistä johtuu ettet ole heitä montaa kertaa tavannut, asutte kaukana heistä vai mistä johtuu, jos kuitenkin miehelläsi on ok välit vanhempiinsa (miehen mielestä vanhemmat ovat hauskoja ja sinun pitää vaan oppia ymmärtämään heitä)? Luulisi että miehesi olisi seurusteluaikananne jo sinua vanhemmilleen esitellyt. Ja mitä tarkoitat tuolla että olet yleensä saanut sydämellisen vastaanoton kaikkien vanhemmilta? Kaikkien entisten poikaystävien vanhemmilta vai kenen kaikkien?
Jos olet miehellesi sanonut että tuo luuviuluksi haukkuminen satuttaa sinua ja hänen mielestään siinä ei ole mitään kummallista, ainoiksi vaihtoehdoiksi sinulle jää sanoa suoraan anoppilassa että sinusta tuo tuntuu kurjalta tai sitten vaan kehittää itsellesi hiukan parempi itsetunto (paksumpi nahka).
Heidän huumorintajunsa voi olla ja saakin olla erilainen kuin sinun, sinä vaan joko opit sietämään sitä tai sitten lakkaat käymästä anoppilassa, so simple. Piereskely nyt on epämiellyttävää, olkoonpa kuinka tuttuja tahansa, mutta nuo muut asiat joista puhut...niin...sinusta tuntuu että vinoilevat ulkonäöstäsi, olet itku kurkussa...hmmm...huonoa itsetuntoa kenties? Eivät kätelleet sinua vaan yksinkertaisesti huutelivat moro...ehkäpä ovat vain vähemmän muodolliseen toimintaan tottuneita tai sitten ajattelivat että "yksi tyttö monien joukossa".
Asiaa selventäisi se (eli siis kysymystäsi pitääkö sinun suvaita heidän käytöstään), kun tietäisi ovatko todellakin sinun appivanhempasi eli siis olette virallisesti pari vai kohtelevatko sinua "tavan takaa vaihtuvana tyttöystävänä".
Eihän ketään silti halveksia saa ja kohdella kaltoin, vaikka nuorten suhde olisi kuinka väliaikainen!
ketään ei todellakaan saa halveksia vaikka suhde olisikin väliaikainen, kyseessä nyt kuitenkin olikin se että pitääkö suvaita tätä käytöstä.
Jos on kyseessä hyvin lyhytaikainen suhde, voiko tämä uusi tulokas tosissaan edes miettiä että täytyykö hänen suvaita esim poikaystävänsä vanhempien käytöstä heidän omassa kodissaan? Siis tässähän kohtaa tilanne on todellakin se että jos suvaitset, asia ok, jos et suvaitse, pysy pois. Mikä siinä on vaikeaa, helppoa kuin heinänteko.
Jos taas kyseessä vakituinen parisuhde jossa todellakin puhutaan jo "minun miehestäni ja anopista ja appiukosta", tilanne muuttuu totaalisesti, silloin ollaan todellisen ongelman äärellä ja tilanne on huomattavasti kinkkisempi.
Hän on siis poikaystäväni eikä aviomieheni vielä. Mies ei ole tuonut ennen ketään tyttöä kotiin ja on puhunut paljon minusta vanhemmilleen pelkkää hyvää. Joten ajattelin että vanhemmat todella odottaisivat että pääsisivät tapaamaan minua? Ei minulla ole huono itsetunto ja kyllä pystyn nielemään kaiken, mutta he huomauttelevat ehkä liian usein minulle ulkonäöstäni. Mietin siis että pitääkö minun edes koittaa niellä tuollaista? Miehenikään ei ymmärrä välillä heidän huumoriaan eikä pidä sitä hauskana, mutta hän kunnioittaa vanhempiaan niin paljon ettei halua sanoa heille mitään siitä. Olen siis tavannut aiemmin kahden eri miehen vanhemmat seurustellessani ja heti on tultu kättelemään ja pyydetty kahvipöytään ja on juteltu mukavia. sitä tarkoitin kun sanoin että sydämmellisesti minut on otettu vastaan perheeseen. Aina kun menemme hänen vanhemmilleen niin on jotenkin sellainen negatiivinen ilmapiiri ja tuntuu että en ole tervetullut. Vaikka mieheni vakuuttelee että kyllä hänen vanhempansa pitävät minusta. Ikävää kun suhde on vakavalla pohjalla, mutta en kyllä edes harkitse naimisiinmenoa ennenkuin saan jonkinlaista ymmärrystä hänen vanhempiinsa.
Olet aivan oikeassa ja kannatan ajatusta, että harkinta-aikaa kannattaa pitää ennen naimisiinmenoa. Appivanhemmat ovat kuitenkin aika isossa merkityksessä avioliitossa.
Hyvät suhteet appivanhempiin ovat siunaus ja ristiriitaiset tuovat väkisin riitoja.
Jos koet negatiivisen ilmapiirin, niin se on todellista. Ei kuvittelua. Kannattaa luottaa vaistoihinsa. Kun suhteenne miehesi kanssa syvenee, ja tutustut appivanhempiin paremmin. Silloin negatiivinen ilmapiiri saa selityksen.
Ehkä nyt olisikin viisasta kaikesta huolimatta tutustua lähemmin appivanhempiin, että löytäisit villakoiran ytimen. Eli mikä kumma siellä mättää.
Ikävää kyllä miehesi kannalta, jos sinulla hänen kanssaan menee hyvin. Teidän pitäisi keskustella asia selväksi tulevaisuutta ajatellen. Olisi onnetonta, jos vanhemmat käytöksellään tekevät mahdottomaksi poikansa avioitumisen.
Toinen vaihtoehto on, että käy appivanhemmillaan kyläilemässä niin vähän kuin mahdollista ja vain piipahtaa. Olisi reilua, että miehesi kertoisi heille, että et kestä ivahuumoria.
Maassa maan tavalla.
Vaikka ovatkin moukkia, se on heidän elämänasenteensa, sitä et voi muuttaa.
Sen kanssa on vain opittava elämään.
Oletko tynnyrissä kasvanut? Ihmisiä on joka lähtöön ja asemillekin kaikki eivät noudata sinun tapojasi ja huumorintajuasi...
Ehkä voisi sanoa että olen sitten tynnyrissä kasvanut. Itselleni on opetettu hyvät käytöstavat ja on vaikea sopeutua ympäristöön missä puhutaan noin avoimesti kaikesta. Seksistä voin puhua mieheni kanssa, mutta hänen vanhempien kanssaan minusta tuntuu epämukavalta ruveta puhumaan seksistä. En tiedä olenko sitten jotenkin erikoinen tapaus? Ainakin ystäväni ovat olleet kauhuissaan kun olen kertonut mitä kommenttia siellä anoppilassa on heitetty minulle..
Joudut vain hyväksymään sen että sivistymättömät juntit ovat mitä ovat.
Se ei ole tarkoitettu loukkavaksi käytökseksi sinua kohtaan.
Myönnän että itsellenikin olisi vaikea tilanne joutua kuuntelemaan tuollaista, mutta ihmiset on vain otettava sellaisenaan, et voi heitä alkaa kouluttamaan.
Luulen, että teillä suurin ongelma on vain erilainen huumorintaju. Saatat itse olla ujostelevampi kuin appivahempasi ja se suututtaa arvatenkin.
Meidän perheessä on myös aika härski huumorintaju ja noh, ehkä jonkun turhantärkeän mielestä jopa moukkaminen. Ota siis huomioon, että appivanhempasi ja muu perhe voivat puolestaan pitää sinua tiukkapipoisena ja kireänä kun et osaa antaa samalla huumorilla ja reteydellä takaisin. Te nyt vaan olette erilaisia. Jos se sinua loukkaa, olet käsittänyt aivan väärin.
Yritä ohittaa tilanteet nauramalla, niin minäkin olen oppinut tekemään oman anopin udellessa vääriä asioita. Hermostunut nauru voi sitä paitsi sopia hyvin rebertuaariisi muutenkin ja vain lisätä viehkeyttäsi suvun silmissä.
Miksi törkeä seksihuumori pitäisi hyväksyä?
Missä niin on kirjoitettu, että se, joka kohteeksi joutuu, niin hänen olisi pakko kuunnella?
Jos ihmistä sanotaan luuviuluksi päin näköä, niin kyllä siinä on tarkoitus tökkäistä toisen itsetuntoa.
Missä sanotaan, etteikö koulutus ehkä auttaisi tai ainakin pieni rajanveto? Tiikeri ei mahda raidotukselleen mitään, mutta aikuinen voi pitää suunsa kiinni halutessaan.
Suosittelisin että joululahjaksi miniä ostaisi appivanhemmilleen saippuaa, mukaan voisi liittää kirjalahjana käytösopas.
Minä tekisin niin. Oikeasti.
Joululahjasaippuan tarkoitus olisi tietysti, että sillä pestään suu.
kasva aikuiseksi.
täytyisi laittaa lappu,et suun pesuun....muutenhan sitä luulee vaan lahjakosmetiikaks kuten kylpyvaahdot sun muut...
juuri tuolla aiemmin ketjussa minua kehoitettiin löysäämään ja menemään lasten kanssa pierukilpailuun eli ryhtymään lapsellisemmaksi...
ja sinä kehoitat kasvamaan aikuiseksi.
Tä?
Ei sulla kyllä kaikki ole kohdallaan. Luulen, ettet edes käsitä sitä miten jokaisessa tekstissäsi yrität tuoda ainoastaan esiin omaa erinomaisuuttasi alentamalla muita. Siitä varmasti tuo kasva aikuiseksi -hokema!
Ei kukaan voi tietää, miten määrittelet aikuisuuden, jos ilmaiset sen sanomalla vain: kasva aikuiseksi.
Osoitetaanko tällä foorumilla aikuisuutta sillä, että mielistellään ja myötäillään ongelmanasettajien virheellisiä toimintatapoja.
MITÄ hyötyä on ihmiselle, jos hänelle ei kerrota eri näkemyksiä, perusteluja ja tapoja hoitaa jokin ongelma.
Jos minä näen, että kysyjällä on ongelma omissa toimintatavoissa, mutta että se sattuu hänen sokeaan pisteeseensä, ettei hän näe/halua nähdä, niin minä reilusti ilmaisen mielipiteeni.
Minusta se on aikuisuutta.
Lapsellisuutta taas se, että ei pohdi asioita, vaan ottaa kaikki kliseet ja steretypiat nielemättä vastaan. Se on pöljyyttä.
En tuo omaa erinomaisuuttani esiin, mutta ei minun tarvitse itseäni alentaa kynnysmatoksikaan esimerkiksi sinulle "pilkkaat muita" nimimerkillä kirjoittava.
Voi olla, että näet tapani kirjoittaa jotenkin ivaavana, koska et tajua, että on monia tapoja ilmaista asia, eikä se tarkoita ivaamista. Pidän värikkäästä kielenkäytöstä, lennokkaista verbeistä, hauskoista adjektiiveista. Voisin kirjoittaa vielä värikkäämmin, mutta en todella halua ärsyttää enempää, koska nytkin näistä suht lievistä ilmauksista pahastuit kovasti.
Olisi kiva tietää, mitä SINUSTA pitää ilmaus "kasva aikuiseksi" sisällään. Monelle kun se merkitsee niin erilaisia asioita.
Teini-ikäiset ja kasvamattomat minusta ovat tarkkoja siitä, että porukka kulkee samoja latuja kuin muut, joukosta erottautuminen kun johtaa usein erottautujan kiusaamiseen.
Ei sulle enää jaksaisi edes vastata. Et vaan näköjään ymmärrä että aikuisuus on jotain muuta kuin toisen nöyryytys ja oman itsensä tehostaminen muiden vikoja osoitellen.
Sun näkemykset tuntuu aina heijastuvan omasta paremmasta tavastasi elää. Luepa nuo omahyväiset toisia osoittelevat tekstisi joskus läpi, niin ehkä huomaat jotain...mutta tuskin. Saattaa olla jopa jonkunasteinen narsistinen oireyhtymä.
ja hyökkää, ettet vain olisi sinä itse.
Tämäntasoinen sanailu menee väkisin juupas-eipäs linjalle.
Mutta kaikkea hyvää ja hauskaa elämääsi silti.
Täälläkin taas näköjään viimeinen sana sanottavana. Huomaako jo muut. Aika itseriittoinen ihminen täytyy olla. Ja muka 32-vuotias...ken uskoo..
Anna heille samalla mitalla takaisin. Uskomatonta porukkaa, mutta kaikki eivät ole sivistyneitä ja hyvätapaisia. Jos suhteenne kehittyy,joudut todennäköisesti enemmän ja vähemmän sietämään appivanhempiesi seuraa. Tee ihmeessä selväksi, missä menee sinun rajasi! Ei ole ihmistä, joka "asemansa" puolesta olisi oikeutettu loukkaamaan toista! Saat todella pitkäaikaisen murheen itsellesi, jos siedät itseäsi kohdeltavan tuolla tavalla. Miehesi tehtävä olisi toki asettua puolellesi ja sanoa vanhemmilleen, että sinua tulee kohdella hyvin!! Jos miehesi ei siihen kykene tai näe tarvetta, voit joutua miettimään, onko hän arvoisesi. Mutta arvosta ainakin itse itseäsi niin paljon, että tee tuosta helvetistä loppu. Rakasta itseäsi. Puolusta itseäsi. Sinullaon siihen oikeus. Rohkeutta!!
Ilmeisesti he ovat ottaneet oppia modernista elämäntyylistä BB-talon asukkaiden opastamina.
Nykyisin tuollainen toiminta on ihan normaalia käytöstä.
Joka siitä pahastuu on tietysti vanhanaikainen. Kotikasvatus on pahasta. Miten poikaystäväsi on tavoille oppinut? Ei ainakaan kotonaan.
Sano miä ajattelet. Siitähä ne tykkää.
Vaikka Liina Anniina tässä ketjussa pitää appivanhempiesi käytöstapoja hyväksyttävänä ja sivistyneenä ja sinua typeränä, niin ei sinun tarvitse anoppilassa sietää itseesi kohdistuvia nimityksiä, anopin seksijuttuja ja muita rivouksia, päälle piereskelyä tai muuta moukkamaisuutta.
Vahvista itseäsi. Kun joudut kuitenkin olemaan heidän kanssaan kosketuksissa, älä ainakaan purskahda itkuun. Se vain antaa heille lisää valtaa sinun ylitsesi. Koveta itsesi, tuijota piereskelijää halveksivasti silmiin ja käännä hänelle sitten selkäsi. Älä kommentoi törkeyksiä millään lailla vaan vastaa aina vaikenemalla. Älä alennu samalle tasolle kuin he vaan pidä tyyneytesi ja ole cool. Mahdollisimman vähäinen tai olematon reagointi tepsii usein vastapuolen törkeyksiin ja toivottavasti saa nämä tuntemaan itsensä noloksi. (Tai sitten ei.)
Kaiken varalta mieti kuitenkin muutamia nasevia kommentteja, jotka kohdistuvat noihin törkeyksiin, ei suoraan henkilöihin. Jos et saa pidettyä tyyneyttäsi, sinulla on kyky antaa hätätilassa samalla mitalla takaisin. Tämä ei ole kuitenkaan kovin suositeltava vaihtoehto.
Helppo neuvoa mutta vaikea toteuttaa. Voimia sinulle!