Maailma näkyy muuttuneen. Aiemmin nuoret miehet, jotka eivät kelvanneet naisille, joko tyytyivät olemaan itsekseen tai sitten yrittivät muuttaa käyttäytymistään, olemustaan tai olosuhteitaan jollakin tavalla kelpaavaisemmiksi.
Nyt nuoret miehet sanovat suoraan, että eivät kelpaa naisille, siis tunnistavat kyllä ongelmansa. Kummallista kyllä, he syyttävät kelpaamattomuudestaan naisia eivätkä itseään. Tässä ajattelussa on jotakin mystisen nurinkurista; ei autonrämänkään myyjä kilju ohikulkijoiden perään, että on näiden syy, ettei rämä mene kaupaksi, ja että kyllä nyt jonkun pitäisi vasten tahtoaan ostaa se riesakseen, koska muuten kukaan ei osta. Eivät markkinat noin toimi.
Onkohan tämä vain näiden keskustelupalstojen ilmiö? En ole havainnut tällaista käytöstä muualla, joten ovatko palstoille kirjoittelevat tosielämässä noita hiljaa pysyviä osaansa tyytyviä miehiä?
Onkohan asia niin arka, että siitä ei voi keskustella ollenkaan edes anonyymisti? Asian vierestä kyllä raivotaan ja yritetään peitellä peruskysymystä sillä väitteellä, että surkeinkin nainen kelpaa aina jollekulle - tämä on kuitenkin ihan eri juttu. Tähän kysymykseen ei kuulu myöskään se väite, että naisten rima olisi liian korkealla. Ei ole kyse edes siitä, jäävätkö naiset standardeineen yksin vai eivät. Nyt ei ole kyse naisista, vaan niistä miehistä itsestään.
Miksi miehen pitäisi kelvata väkisin naiselle, jolle hän ei kelpaa?
Nyt nuoret miehet sanovat suoraan, että eivät kelpaa naisille, siis tunnistavat kyllä ongelmansa. Kummallista kyllä, he syyttävät kelpaamattomuudestaan naisia eivätkä itseään. Tässä ajattelussa on jotakin mystisen nurinkurista; ei autonrämänkään myyjä kilju ohikulkijoiden perään, että on näiden syy, ettei rämä mene kaupaksi, ja että kyllä nyt jonkun pitäisi vasten tahtoaan ostaa se riesakseen, koska muuten kukaan ei osta. Eivät markkinat noin toimi.
Onkohan tämä vain näiden keskustelupalstojen ilmiö? En ole havainnut tällaista käytöstä muualla, joten ovatko palstoille kirjoittelevat tosielämässä noita hiljaa pysyviä osaansa tyytyviä miehiä?
Onkohan asia niin arka, että siitä ei voi keskustella ollenkaan edes anonyymisti? Asian vierestä kyllä raivotaan ja yritetään peitellä peruskysymystä sillä väitteellä, että surkeinkin nainen kelpaa aina jollekulle - tämä on kuitenkin ihan eri juttu. Tähän kysymykseen ei kuulu myöskään se väite, että naisten rima olisi liian korkealla. Ei ole kyse edes siitä, jäävätkö naiset standardeineen yksin vai eivät. Nyt ei ole kyse naisista, vaan niistä miehistä itsestään.
Miksi miehen pitäisi kelvata väkisin naiselle, jolle hän ei kelpaa?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tietyille keskustelupalstoille änkee tietyntyyppisiä ihmisiä. Ja kyllä nämä kaverit tosiaan täällä tuppaavat olemaan aika hiljaa sosiaalisissa tilanteissa, mutta eivät oikeastaan ole tyytyväisiä tilanteeseensa. Harvemmin vain osaavat löytää sitä syytä, tai syy on liian tuskallinen käsiteltäväksi.
naisille, niin hän on ansainnut kuulla selvän syyn kelpaamattomuudellen. Itse en ole vielä kuullut miksi en kelpaa, joten näin ollen en voi täsmällisesti tehdä juuri sille asialle mitään.
Et kelpaa, koska koet itse ettet kelpaa, eikä tuo miehenä kelpaamattomuuden tunne ole naisista peräisin.
jäänyt ja ehkä halunnutkin jättäytyä tässä asiassa ajatteluinesi tämän fraasisi vangiksi
Et kelpaa, koska koet itse ettet kelpaa, eikä tuo miehenä kelpaamattomuuden tunne ole naisista peräisin."
Tässä sitä onkin oikein mallieimerkki yksinkertaisesta fraasista joka päällisin puolin kattavan näköisesti kertoo totuuden asiasta(ainakin uskon sen monelle niin tekevän) joka asia on todellisuudessa kuitenkin hyvin monisyinen tai paljon tekijöitä käsittävä, ja ennenkaikkea myös vuorovaikutussuhteita näiden tekijöiden välillä sisältävä.
Tällaisia fraaseja käytetään paljon tyypillisessti juuri talouspuolella oman mielipiteen tai ideologan oikeaksi todistamiseen. Ne palvelevat tällaista tarkoitusta hämmästyttävän hyvin juuri siksi kun ne ovat yksinkertaisia ja fraaseina suurille massoille helposti ja suoraan ymmärrettäviä . Usein tällaiseen tarkoitukseen käytetään myös analogioita ja tietenkin jotain todella yksinkertaisia ja sellaisia jotka vielä haetaan varsin kaukaa itse asiaan nähden. Tällaista analogiaa sitten käytetään tukemaaan omaa mielipidettä, ja jopa todisteena oman mielipiteen oikeeelisuudesta sitä pidetään tyyliin 'analogiani on mitä ilmeiosemmin oikeassa sikisi mielipiteeni itse asiastakin on oikeassa'
Kyllä mies voi varsin hyvin jäädä vaikka koko iäkseen ilman naista vaikka hän ei milloinkaan olisi pitänyt itseään sellaisena joka ei ketään naista saa. Näin siksi kun itse asiassa vain harvat miehet ovat valmiita ottamaan minkä naisen hyvänsä.
Mitä tulee sihen että miksi ei ole saanut sellaista naista josta kiinnostunut olisi, niin siihen taas vaikuttavat hyvin moninaiset tekijät näiden omassa päässä olevien n.s. estojen lisäksi ja ennen kaikkea nämä tekijät vielä vuorovaikutvat näiden estojen kanssa ja nimenomaan vielä luovatkin näitä estoja( estoja vähentäviä tekijöitä lie vähän , valitettavasti).
Otan tähän esimerkinomaisesti yhden hyvin keskeisessä asemassa olevan estotekijän joka tällaisessa asiassa vaikuttaa. Se on se että kun sinkkumiehet vanhenevat ajan kuluessa niin he alkavat pitää itseään liian vanhoina tällaisille parhaassa pariutumisiässä oleville kelvollisille naisille eivätkä tämänkään syyn vuoksi enää edes kehtaa tällaisia lähestyä. Tällainen voi alkaa vaikuttaa jo huomattavan nuorella iällä. Minulla alkoi selväsyi vaikuttaa jo jotain 25 vuodesta eteenpäin. Siinä sitten kun alat olla jo 30 niin ei olekkaan enää paljon muita kuin toisten jättämiä(eikä niitäkään paljon sellaisia joita voisi ajatella itselleen) ja jos ei ne kelpaa niin se on siinä. Nelikymppisenä alkaa pitää jo kolmekymppisiäkin liian nuorina, ja viisikymppisenä jo niitä aniharvoja 40 vuotiaitkin joissa edes hitunen jäljellä nuoruuden viehätysvoimaa vielä on. Kaiken aikaa kelvollisia itselleen mahdollisesti sopiva naisia on vähän(ja siis iän myötä aina vaan vähemmän) ja ne vähätkin kyllä parisuhdemarkkinoilla hilluvat häntähikit vievät, varsinkin kun ei niitä enää parisuhdemarkkinoilta jo kokonaan syrjäytynyt edes pääse missään lähestymään.
Onko tämä tällainen psykologiseerajille niin vaikea asia ymmärtää, tuskin. Mutta jos psykologiseeraaja on itse häntäheikki tai joku hänen jättmänsä kyynistynyt ämmänrähjä niin silloin se on ainakin ymmrrettävä asia miksi he eivät halua tätä asiaa ymmärtää, vaan pyrkivät parhaan kykynsä mukaan syyllistämään sinkkumiehiä ja heitä kaikin tavoin kelvottomiksi leimaamaan.
Taloudellisilla asioilla kuten työpaikan menettämisellä tai työn takia kauas tai hankaliin olosuhteisiin(esim. olosuhteisiin joissa vain miehet pystyvät elämään) joutumisella on tietenkin suuri merkitys myös naisen itselleen saamisessa niin suoraan kuin estojen muodostmisenkin kautta.
Ettei se autonrämä itsekseen saa itseään korjattua, jos moottori on paskana niin ei se auto mihinkään siitä liiku vaan se vaatii hyvän uuden omistajan joka on valmis korjaamaan sen auton vian jotta se auto olisi taas kerran valmis kuljettamaan kuskia pitkin teitä.
Auto, kuten ATM, molemmat tunnistaa ongelmansa, mutta se ongelma voi joskus olla sellainen ettei sitä pysty itsekseen korjaamaan vaan tarvii muiden apua.
Mistä asiasta nyt ei voida puhua edes anonyymisti? Maailman mies ja naisjakauma on epätasainen joten osa miehistä tulee aina jäämään yksin vaikka kukaan nainen ei olisi nirso ja ottaisi kenet tahansa.
"Miksi miehen pitäisi kelvata väkisin naiselle, jolle hän ei kelpaa? "
Ei pidäkään, mutta miksi tää sama mies ei voi surkutella tilaansa vaan hänen pitäisi vain sulkea kaikki sisälleen ja hymyillä kuten kaikki muutkin?
"mutta miksi tää sama mies ei voi surkutella tilaansa vaan hänen pitäisi vain sulkea kaikki sisälleen ja hymyillä kuten kaikki muutkin?"
Saa surkutella ja pitääkin, mutta siihen surkutteluun ei saa lohduttautua ja ripustautua vaan siitä pitää nousta ja jatkaa eteenpäin. Ei kukaan tässä maailmassa pärjäisi jos vain surkuteltaisiin kaikki omia kohtaloitamme.
"hei hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä tuntuu"
Ette te naiset voi ikinä käsittää, miltä tuntuu olla se mies, jota kaikki potkivat päähän. Vaikka naiset aina kovaan ääneen vaativat miehiä suojelemaan, ja muutenkin pelkäävät erilaisia asioita, niin oikeasti eniten pelättävää tässä maailmassa on heikompiosaisella miehellä. Nainen ei voi ikinä tajuta miten julma maailma on sellaisille miehille.
voi tietää mitä kaikkea mä olen joutunut elämässäni kokemaan, miehiltä. Pienestä pitäen. Komsii komsaa.
En mä silti jää surkuttelemaan, koska ei ainakaan auta.
Maailma on aika tasapuolisesti julma ihan kaikille.
Tuskin kuitenkaan se mies, jota kaikki hyljeksivät, tai joka pistetään syntipukiksi joka asiaan. Siten et tiedä, miltä tuntuu olla sellainen mies. Minä tiedän. Ja tiedän myös, ettet pysty tajuamaan miltä se tuntuu. Voit kuitenkin miettiä vaikka tätä: jos nainen, ihan kuka tahansa nainen, raiskataan Kaisaniemenpuistossa, niin seuraa suurta myötätuntoa joka puolelta. Jos minun kaltainen mies hakataan invalidiksi Kaisaniemenpuistossa, niin kukaan ei välitä. Tai no ehkä joku kovan linjan oikeistolainen voi välittää puolen minuutin verran. Se nauraa, että hyvä että tuokin luuseri hakattiin, harmi ettei kuollut.
Sinä et tajua miltä tuntuu olla kasan alimmainen mies. Etkä tule ikinä tietämäänkään. Muista se, ja muista myös olla onnellinen siitä että sinä et ole siellä.
LOL, joutuit nuorena kokemaan samaa paskaa mitä AT-miehetkin, mutta tienpolkunne haarautuivat jossain vaiheessa. Koska olet nainen, sinulla alkoi mennä hyvin, AT-miehellä (vaikka olisi yrittänyt yhtä paljon kuin sinä) jatkui huonosti.
Oma onni on itsestä kiinni, mulla se oli paikkakunnan vaihdos sellaisten ihmisten pariin jotka ei mua tunteneet.
Se miksi koin mitä koin johtuu vielä sellaisesta fyysisestä poikkeavuudesta johon itse en voi vaikuttaa ja se seuraa mua koko loppuelämäni.
Olen vain päättänyt että se ei saa olla mun onneni tiellä enää enempää, mulla meni 17 vuotta pilkan kohteena ja se riitti.
AT-miehillä tuskin kyse on sellaisista seikoista joille he eivät kertakaikkiaan kykene tekemään mitään (niinkuin esimerkiksi fyysiset poikkeavuudet)
Eivät ne psyykkiset vauriot sen helpompia ole kuin fyysisetkään.
voi kuitenkin yrittää päästä yli, vaikka terapialla ja itsensä psyykkaamisella, fyysiset vauriot ei koskaan parane vaikka kuinka psyykkais.
LOL, mutta vanhemmiten kypsyttyään ihmiset hyväksyvät paremmin fyysisiä poikkeavuuksia kuin psyykkisiä poikkeavuuksia. Sinulla voi olla kolme tissiä, ja joku mies pitää sinusta silti, mutta AT-miehestä ei kukaan pidä vaikka tämä kävisi terapeutilla. Ei terapeutti esimerkiksi voi "parantaa" introverttistä luonnetta, ujoa temperamenttia yms.
vaikka sinänsä olenkin kyllä aika samaa mieltä niistä. Olen siis se, joka aluksi lainasi Apulantaa.
Haluaisin kuitenkin tuoda esiin sellaisen asian, että minulla on fyysinen pitkäaikaissairaus. Tiedän siis, miten myös fyysisesti ongelmaista miestä syrjitään ja syytetään.
Vaivani ei ole sentään invalidisoitumisen tasolla, mutta jos halutaan vakavista fyysisistä vaivoista puhua, niin kyllä sekin käy. Kuinka usein näkee terveen miehen invalidinaisen poikaystävänä? Harvoin, mutta silloin tällöin kuitenkin. Olen tällaisia pariskuntia pari kertaa nähnyt. Entä kuinka usein näkee invalidimiehen, jolla on terve tyttöystävä? Ei ikinä. Ei vaikka menisit paralympialaisten kultamitalistia tapaamaan, niin sillä ei ole tervettä tyttöystävää. Ei sillä, että terve tyttöystävä olisi mikään itseisarvo, mutta tämäKIN asetelma kertoo hienosti siitä kuinka nainen elää AINA eri maailmassa kuin mies, jos suomalaisista naisista puhutaan. Suomessa nainen ei voi joutua kärsimään elämässään yhtä paljon kuin mitä osa miehistä kärsii.
sitten niin.
Mies joutuu kärsimään AINA enemmän kuin nainen, selvä sitten. En jaksa alkaa kanssasi vääntämään ja kertomaan elämäntarinaani siitä kuinka paljon minä olen kärsinyt.
Olen oppinut olemaan kertomatta joitain asioita itsestäni jotka aiemmin karkottivat mahdolliset mieskandidaatit luotani, olen itse oppinut pitämään puoliani tässä elämässä koska sitä ei kukaan muu puolestani tee.
Jos saivarrella aletaan ja tikkua vääntämään, niin historiakin sen kertoo että kyllä se on nainen joka on kärsinyt miestä enemmän, onhan mies aina naisen yläpuolella, mutta se on ihan toinen keskustelu.
Perhetuttuni on jo yli 20 vuotta pyörätuolissa istunut mies joka sairastaa MS-tautia, katetroi ja joutuu käyttämään vaippoja. Hän on ollut kahdesti naimisissa ja saanut lapsia terveiden naisten kanssa ja tälläkin hetkellä hänellä on uusi naisystävä, joka on täysin terve. Joten eipä kannata sanoa että invalidimiehellä ei KOSKAAN voisi olla tervettä tyttöystävää kun näin ei ole
LOL, nainen on historiallisesti kärsinyt miehiä enemmän, mutta ajat ovat muuttuneet. Ja senhän takia katkerat AT-miehet ovat vasta nyt nostaneet päänsä esiin.
Taisi saada MS-taudin vasta vähän myöhemmällä iällä, oli varmasti jo ehtinyt nuoruudessa kasvaa suht suosittuna ja kehittää naisten-isku-persoonan.
Enpä voi olla kommentoimatta että mm. pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähdellä on käsittääkseni terve tyttöystävä. :)
Tässä vielä aihetta liippaava uutinen:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Vakavan sairauden iskiessä naiset ovat miehiä uskollisempia/1135250675298
Monissa asioissa maailma -tai ainakin meidän kulttuuri- on julmempi miehelle kuin naiselle. Päällimmäinen asia on juuri tämä "heikkous", on se sitten fyysistä tai psyykkistä. Heikkoutta sallitaan selvästi enemän naiselle kuin miehelle. Ja siinä vaiheessa kun on oikein heikoilla, niin miten siitä ylös pääsisi, varsinkin jos kannustavat ja rakastavat kommentit ja apu puuttuvat.
Olin itse lukioikäisenä hyvin ujo ja olen monesti miettinyt, että onneksi sentään olin tyttö. Olisinkohan poikana pärjännytkään tai jos olisin jotenkin hengissä selvinnyt, niin olisinko ollut pysyvästi rampa (henkisesti siis, tajusitkin varmaan).
Toisaalta tytöiltä odotetaan ristiriitaisempia asioita. Edelleen naisilla lienee kovemmat ulkonäköpaineet kuin miehillä ja naisilta odotetaan kuuliaisempaa ja kauniimpaa käytöstä kuin mieheltä, muuten nainen leimataan hankalaksi akaksi. Tässä poikkeuksena ovat kauniit naiset, joille sallitaan niskojen nakkelua ym., mutta he ovat tosiaan vain se pieni osa naisista. Toisaalta naisen täytyisi hankkia perhe ja olla ihan ylisuorittaja kehässä, jonka muodostaa koti ja lapset, työ ja naisena oleminen (mm. ulkonäöstä huolehtiminen, ainainen positiivisuus)
"Kuinka usein näkee terveen miehen invalidinaisen poikaystävänä? Harvoin, mutta silloin tällöin kuitenkin. Olen tällaisia pariskuntia pari kertaa nähnyt. Entä kuinka usein näkee invalidimiehen, jolla on terve tyttöystävä? Ei ikinä."
Tästä olenkin sitten aivan eri mieltä. Nimenomaan naiset hyväksyvät useammin vaikeasti sairaan, jopa vammaisen puolison kuin toisinpäin. Tuossa on myös hesarin sivujen linkki liittyen aiheeseen. Jos vilkaiset jutun, niin katsopa myös kommentit, mitä ihmiset ovat kirjoittaneet. Seksi, seksi, seksi, siellähän sitä heti kaiken syyksi jauhetaan. Ja syy on siis sellainen ikäänkuin mies tarvitsisi seksiä, mutta nainen ei ikinä sitä tarvitsisi/haluaisikaan.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Vakavan sairauden iskiessä naiset ovat miehiä uskollisempia/1135250675298?ref=lahe...
Yksinäisyys on aina hirveää, tapahtuipa se sitten miehelle tai naiselle ja ikää katsomatta.
katarzyna ehti ton linkin kanssa jo mua aiemmin :-)
Pakko nyt puhkasta sun kupla, anteeksi. Minulla on tuttava-aviopari, jossa nainen on täysin terve, mies invalidi. Ei tule koskaan tekemään töitä, ja vamma näkyy päällekkinpäin. Kun alkoivat seurustella, oli kanssaihmisillä kaikenlaisia mielipiteitä asiasta, jotkut sanoivat naiselle päin näköäkin että helvettiäkö tuollasta vammasta kattelet. On se kattellu, ovat tehneet 3 tervettä lastakin.
Toinen aviopari, edellistä vanhempi, mies pyörätuolissa. Naimisiin on menty ja tyttökin tehty.
Vika on ihmisissä, ei sukupuolissa. Kummassakin sukupuolessa on rutosti ihmisiä joiden puolison on täytettävä tietyt normit, että sen kanssa kehtaa olla. Vähemmistö niitä jotka katsovat pinnan alle.
Minulle kävisi oikein hyvin sokea mies. Se olisi ihan ideaali. Kuurokin olisi hyvä, mutta sitten täytyisi viittoa. Pyörätuolikaan ei ole este. Kyllä se henkinen vajavaisuus on suurin este.
Eiks sulla ole mitään kommentoitavaa tohon hesarin artikkeliin? Eipä taida olla, LOL
Kunhan oppii kieltämään itsensä ja arvonsa. Silloin ei jää ristiriitaa ja kysymystä "miksi minä en kelpaa" vaan toteamus "Minä en kelpaa".
Ts. yksinäisyys on vain taso johon tottuu. Helvetissäkin olevat kadotetut sielut kutsuvat sitä paikkaa kodikseen. Ei ole muuta.
Tällöin siis kuoleentuminen muihin asioihin, vaikkapa sitten yksinäisyyden suojeleminen sitä uhkaavilta asioilta - on tapa pärjätä. Yksinäiselle pahinta myrkkyä onkin se että hänen yksinäisyytensä mahdollisesti päättyykin. Aidosti yksinäinen erakko ei halua muistikuvia kiusakseen, muistikuvia paremmasta jota voisi verrata nykyiseen olotilaan. Kun noita muistikuvia ei ole - ei ole tuskaakaan vaan se mitä vaikkapa sinä koet "hirveytenä" onkin loppujen lopuksi normaali olotila.
Olen ollut elämässäni pitkään mm. huumeiden vaikutuksen alaisena. Päihdehabituaatioksi sitä kutsutaan. Kun lopetin - sekosin. Aivoni olivat jo tottuneet liiaksi päihteeseen kestääkseen ilman.
Nyt olen yksinäinen. Kosmisesti yksinäinen. Ainoa tapani kohdata ihmisiä on netti jonka kautta voin silpoa persoonat pois yksinäisyyttäni turmelemasta ja pitäytyä keskustelussa asian tiimoilta jolloin en koe henkiökohtaista yhteyttä - vain älyllisen - joka vastaa kirjan lukemista. Joskin ihmiset ovat (joskus) kirjaa parempia koska kehittävät uutta sisältöä päässään.
Vaikutat hyvältä ihmiseltä n28.
Ja kaikista hulluinta on että naiset itkevät vieläkin kun joskus kauan sitten joku toinen nainen saattoi kärsiä ja sillä perustellaa miksi miesten pitää kärsiä nyt.
Tuotas, hieman huvitti tämä viesti :)
Nyt viitataan taas "entisaikaan", eli aikaan jolloin nainen oli vain esine. Mies oli väline jolla sai esineen toimintakykyiseksi. Eli siis nainen oli tyhjä kuppi, kunnes nai miehen, jolloin oli täysi.
Eikö mies saisi tänä päivänä puhua siitä mitä tuntee? Täytyisikö nykyäänkin miehen olla samanlainen kuin 1800- luvulla? Vetää kännit ja kohdella naista kuin esinettä?
Toivottavasti ette todellakaan ymmärrä tätä viestiäni väärin, en todellakaan koe patoutumia naisia kohtaan, tai minkäänsortin (suomi24, muutaman nimimerkin tyyppistä) vihaa naisia kohtaan.
Mutta mutta, pakko sitä on kyllä taas huomioida saman minkä tänään koki. Nainen (suomalainen) joka on sanonut minulle hyvin monta kertaa, että ole itsesi mitä ikinä tapahtuukaan, yllättäen kertoi että minun tulisi olla kuten kaikki muutkin. Nyt kuitenkin puhutaan niinkin pienistä asioista, kuten siitä milloin pitää herätä. Ja tämäkin asia vietiin jo niin pitkälle, että kyseinen nainen oli aivan helevatun kiukkuinen siitä miten pitkään toinen nukkuu... Ja vielä aivan tosissaan asiasta, itseäänkin nauratti jo melkoisesti kyseinen pieni asia kun kyseinen kommentti leimahti ilmoille.
No juu, tämä vain tuli mieleeni taas kun luin tämän palstan viestejä. Vaikka naiset sanovat yhtä, he tarkoittavat toista (ja ottakaa tämä lause maalaisjärjellä kiitos). Tämäkin sanonta tosin taitaa olla jo vanhempi kuin raamattu, tuntuu vain vieläkin toimivan :)
Kyllähän se vituttaa kun pitää herätä aikaisin ja joku paskiainen saa nukkua pitkään ;)
No se nyt oli vain pieni esimerkki..
Kyllähän tätä listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tarkoitus tuolla kommentilla oli silti herättää tämä naismaailmassa näkyvä tahdon sitä mutta tahdon tuota ilmiö. Sanaseppo en ole ikinä ollut, joten asiat eivät vältteestä näy samalla lailla tekstinä mitä ne päässä näyttävät :)
Mutta juu, tarkoitus olisi silti selvitä tässä epävarmassa maailmassa, olla se jokin. Sitä ei tosin tiedä voiko koskaan olla se kaiken huipentuma, eli paras uroo maailmassa, miinus huonot puolet. Tottahan toki sitä yrittää aina voi, henkisellä puolella ainakin.
Mutta juuh, meikäläisen aikaisempikin viesti oli kirjoitettu suurimmalta osin huumoripohjalta. Sinäänsä harmi jos joku sen väärin tulkitsi :)
miesten taso on noussut ja naisten taso on laskenut. Miksi miehen pitäisi nykyään ottaa isoperseinen ja sitä ympäriinsä jakanut suomi"neito" kun lentolipun (tai jopa junalipun) hinnalla saa laadukkaankin naisen.
Ihmeellistä on tosin se että suomen valtio raahaa atm:iä köyhistä maista eikä naisia.
Me arvostelemme täällä juuri tuota materialistista arvoasennetta.
Tuolla asenteella sinut voitaisiin heittää roskikseen kun sinä muutut epäseksikääksi.
Mietipä sitä?
Jos mies ei kelpaa, se ei aina tarkoita sitä, että vika on miehessä. Vikaa voi olla myös naisessa. Siis tarkalleen ottaen naisen (ennakko)asenteessa tai epärealistisissa odotuksissa kumppanille ja parisuhteelle. Nykyisin vaatimukset vain tuppaavat olemaan puolin ja toisin kovia, jopa täysin lapsellisia.
Oma lukunsa ovat nämä "muuttumisleikit". Itsensä teennäinen muuttaminen vain toisen miellyttämistarkoituksessa on sama, kuin laskisi alleen talvipakkasessa: hetken aikaa lämmittää, mutta sitten tulee kylmä. Ei toimi. Itse en ainakaan usko teennäisyyteen, koski se mitä asiaa tahansa.
"Onkohan tämä vain näiden keskustelupalstojen ilmiö? En ole havainnut tällaista käytöstä muualla, joten ovatko palstoille kirjoittelevat tosielämässä noita hiljaa pysyviä osaansa tyytyviä miehiä?"
Omaan osaansa tyytymistä, jos nyt väkisin sitä sanaa halutaan käyttää, voi sanoa myös realismiksi. Jos elämänkumppania ei löydy muuten kuin esim. täydellisyyden tavoittelulla tai jopa toimimalla vastoin omia elämänarvoja, silloin on ihan sallittua elää yksin. Pikemminkin, ensin kannattaa opetella elämään omien siipien varassa. Kun ymmärtää, että tietyt asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, silloin osaa arvostaa myös tulevaa elämänkumppania, perhettä ja lapsia.
Seuraava menee off-topic. Hetki sitten TV:stä tuli ohjelma "Kylä ilman naisia". Ainakin minua "vannoutuneena" poikamiehenä huvitti suuresti tässä ja edellisessä jaksossa esiintyneiden miesten "kädettömyys" mitä tulee kodin askareisiin. Omassa taloudessa nainen ei ole koskaan käynyt tekemässä kotiaskareita, mutta siitä huolimatta on tultu toimeen. Itselle tietyt kodin askareet, kuten esimerkiksi astioiden tai pyykin pesu, ruuan laitto tai siivous ovat olleet jo pienestä pitäen peruskauraa. Asiassa huvittavaa on se, että poikamiehiä pidetään aina jotenkin säälittävinä tumpeloina, vaikka parisuhteessa elävät miehet eivät näytä olevan sen parempia "kodin hengettäriä". Monesti tilanne on jopa täysin päinvastainen...
Vastaus kysymykseesi, koska muiden kanssa ei seiso. Jos ei pane, niin masentuu. Ja masennus on paha nykyään.
Nyt olet lukenut vain näitä tiettyjen ATM-miesten juttuja, jotka esittävät tämän asian niin että tuollaisenkin tulkinnan siitä halutessaan voi tehdä, varsinkin henkilö joka on ohjelmotunut nimenomaan halveksimaan naisasioissa epäonnisia sinkkumiehiä.
Onhan tässä nyt koko yhteiskunnan rakenteistakin kyse jotka rakenteen nimenomaan mahdollistavat nämä nykyisen kaltaiset sinkkumarkkinat lainalaisuuksineen, joista lainalaisuuksista taas sinkkumiehen kannalta keskeinen on juurikin se etttä kerran näiltä markkinoilta syrjään joutunut tai jättäytynyt näiltä myös ulkona pysyy ja yhä enemmän niin ajan kuluessa, siksi kun hän näillä markkinoilla vallitsevista tavoista tietämätön on tai yhä enemmän sellaiseksi tulee ajan saatossa. Edelleen tärkeä asia on se kuinka paljon lukumääräisesti näillä patrisuhdemarkkinoilla pyörivät kuluttavat näitä parhaassa pariutmisiässä olevia ja parisuhteeseen kelvollisia naisia. Näin siksi kun naisia ja miehiä syntyy suurin piirtein yhtä paljon ja silloin x kappaletta tällaisia naisia ottavien tai loppuun käyttävien(ja sitten jättämien) miesten kääntöpuolella on aina vääjäämättä (x-1) sinkkua jotka eivät koskaan tule ainakaaan siis mitään kunnon parhaassa parisuhdeiässä olevaa naista saamaaan. No häntähikin selitys tähän on tietenkin että näin se pitääkin olla koska häntäheikille naiset kuuluvatkin siksi kun kerran hän on parempihäntänen. Se vaan että nämä häntäheikit eivät tee kaikkien näiden naistensa kanssa edes lapsia kunhan nussivat vaan. Toinen asia on vielä se että kyllä tällainen liiallisesti parisuhde- ja panoasioiden tärkeyttä ihmisten suvunjatkamiskelpoisuutta määrittelevänä tekijänä korostava trendi on sekin ainakin kyseenalainen juttu.
Kuvailemasi ilmiö on toki olemassa, mutta onkohan se nyt kuitenkaan kovin laaja? Kyllä ylivoimainen enemmistö meistä kelpaamattomista miehistä tiedostaa, että syy kelpaamattomuuteemme on yksin meissä. Me vain emme pidä meteliä itsestämme. Omassa tuttavapiirissäni ei ainakaan ole yhtäkään sellaista poikamiestä, joka syyttäisi naisia siitä, että on poikamies. En myöskään minä. Sitäpaitsi eihän se yksineläminen ole edes mikään huono vaihtoehto. Aliarvostettu vain. Itselläni on ainakin useita, enimmäkseen liikuntaan painottuvia harrastuksia, joista saa hyvät fiilikset ja muutenkin sisältöä elämään. Tuntuisi suorastaan oudolta ajatukselta elää parisuhteessa kun ei ole koskaan elänyt. Kaikkein vähiten tulisi mieleen syyttää tästä naisia tai ketään muitakaan. Mutta monet naiset saavat näköjään kiksejä näistä yleistyksistä ja miehiä halveeraavien stereotypioiden viljelystä :)
"Nyt nuoret miehet sanovat suoraan, että eivät kelpaa naisille, siis tunnistavat kyllä ongelmansa. Kummallista kyllä, he syyttävät kelpaamattomuudestaan naisia eivätkä itseään. Tässä ajattelussa on jotakin mystisen nurinkurista; ei autonrämänkään myyjä kilju ohikulkijoiden perään, että on näiden syy, ettei rämä mene kaupaksi, ja että kyllä nyt jonkun pitäisi vasten tahtoaan ostaa se riesakseen, koska muuten kukaan ei osta. Eivät markkinat noin toimi."
Markkinat, parkkinat. Joskus on perusteltua vaatia myös olosuhteiden muutosta. Tuskin käyttäisit tuota samaa logiikkaa esimerkiksi naisiin, jotka aikanaan eivät halunneet antautua siihen pikkuvaimon osaan, joka heille oli yhteiskunnassa varattu. Vai olisitko ohjeistanut heitäkin vain kuuliaiseen konformismiin?
Ehkä kuitenkin yksilö sopeutuu yhteiskuntaan eikä päinvastoin.
Aika monenlaisia ihmisiä näyttää parisuhteissa olevan, joten onkohan kaikki vika ainoastaan olosuhteissa?