Miehen logiikka
Jo toista kuukautta olen asunut valoni vieressä. Hän muutti asuntoonsa suuren hulinan keskellä, enkä kyennyt oven avattuani erottamaan kuka todellinen muuttaja oli ja kuka vain roudari.
Kun aikaa oli kulunut kaksi päivää, ja poraaminen ja öinen tavaroiden siirtely loppunut, luulin saavuttaneeni rauhan. En ole saanut rauhaa siitä päivästä neljäänkymmeneen identtiseen.
Näin hänet ensimmäisen kerran kun satuimme samaan aikaan, yhteisellä oven avauksella, portaikkoon. Esittelimme itsemme. Uni ei karissut silmistäni, vaan se hänen kätensä kosketuksesta alkoi.
En elämässäni ole tuntenut pelkoa... koskaan, olen nähnyt sitä. Nyt seisoin sanattomana hississä ja yritin olla katsomatta häntä, haistamatta häntä ja olla tuntematta häntä.
Hänen hymynsä oli lukinnut mieleni kiinni, ajatukseni häneen. En muista sanaakaan mitä hän sanoi matkallamme alas. Olin nähnyt ikuisuuden, kaiken alun, ja lopun mielettömyyteen sykäyksen.
Tunsin taivaanrannan tulevan,
nousevan ihmistä vasten.
Yllämme avoin,
matkamme ylös.
Vittu tätä arkea. Vaipparumban lomassa piirtelen tussilla väliseinään reikää. Kun paperisota on ohitse työnnän siihen piikkauskoneen ja herätän koko korttelin kello kuusi ja reikäleipä
- ja aamulla.
Jo toista kuukautta olen asunut valoni vieressä. Hän muutti asuntoonsa suuren hulinan keskellä, enkä kyennyt oven avattuani erottamaan kuka todellinen muuttaja oli ja kuka vain roudari.
Kun aikaa oli kulunut kaksi päivää, ja poraaminen ja öinen tavaroiden siirtely loppunut, luulin saavuttaneeni rauhan. En ole saanut rauhaa siitä päivästä neljäänkymmeneen identtiseen.
Näin hänet ensimmäisen kerran kun satuimme samaan aikaan, yhteisellä oven avauksella, portaikkoon. Esittelimme itsemme. Uni ei karissut silmistäni, vaan se hänen kätensä kosketuksesta alkoi.
En elämässäni ole tuntenut pelkoa... koskaan, olen nähnyt sitä. Nyt seisoin sanattomana hississä ja yritin olla katsomatta häntä, haistamatta häntä ja olla tuntematta häntä.
Hänen hymynsä oli lukinnut mieleni kiinni, ajatukseni häneen. En muista sanaakaan mitä hän sanoi matkallamme alas. Olin nähnyt ikuisuuden, kaiken alun, ja lopun mielettömyyteen sykäyksen.
Tunsin taivaanrannan tulevan,
nousevan ihmistä vasten.
Yllämme avoin,
matkamme ylös.
Vittu tätä arkea. Vaipparumban lomassa piirtelen tussilla väliseinään reikää. Kun paperisota on ohitse työnnän siihen piikkauskoneen ja herätän koko korttelin kello kuusi ja reikäleipä
- ja aamulla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.