Luin tuosta alempana erään naisen kaverin tarinan. Hän oli kemisti, koulutettu ja kaunis nainen, joka ei saa miehiä. Useilla kavereillanikin on "sama ilmiö". Ikää heillä on jo 24-26 vuotta. Tutkinto on takana ja ulkoisesti monet heistä ovat melko näyttäviä. Heilläkään ei ole miestä. Mikä korkeasti koulutetuissa naisissa oikein pelottaa? Herättävätkö seuraavat ammatit miehissä pelkoa? Kauppatieteiden maisteri, asianajaja, proviisori, fyysikko? Kaikkia heitä löytyy kaveripiireistäni ja melkein kaikki ovat vapaita. Ainoastaan lähihoitajat ja sairaanhoitajat seurustelevat. Kertokaa nyt miehet, mitä teemme väärin? Miten me koulutetutkin naiset voisimme löytää miehen? Vai onko vika teidän ylpeydessänne? Ja pieni lisäkysymys vielä, minkäsuurinen naisen palkka söisi teidän imagoanne?
uranaisista miehille
pakko tietää
31479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Mikä korkeasti koulutetuissa naisissa oikein pelottaa?"
Ei yhtään mikään, kas kun suuri osa miehistäkin on tänä päivänä koulutettuja.
"Kertokaa nyt miehet, mitä teemme väärin?"
Jonkin verran maailmaa nähneenä, ja näin kauppatieteilijänä aika paljon noissa piireissä pyörineenä esittäisin kuitenkin hiukan ohjailevan kysymyksen: Mitenkäs se oma vaatimustaso? Voisiko se teidän uranaisten ongelma miesten löytämisessä kenties selittyä sillä, että mahdottomuus löytää miestä tarkoittaakin sitä, ettei kaikille teille ole tarjolla lauman verran sellaisia Brad Pittin naamalla ja 300 leffasta reväistyllä kropalla varustettuja urheilutähtiyritysjohtajamiljonäärejä, joista valita se oikea?
"Miten me koulutetutkin naiset voisimme löytää miehen?"
Aika monen osalta jonkinlainen realismi pinnallisten seikkojen suhteen voisi auttaa. Näyttäville naisille kun varmasti löytyy kasapäin tarjokkaita, joista varmasti osa on ihan fiksujakin tapauksia.
"Vai onko vika teidän ylpeydessänne?"
Voin toki vastata vain omalta osaltani, mutta itse olen aina raakannut vähänkään pinnalliselta tuntuvat tapaukset melko suoraan kiertoon.
"Ja pieni lisäkysymys vielä, minkäsuurinen naisen palkka söisi teidän imagoanne?"
Oletan että tarkoitat egoa, etkä imagoa. Naisen tuloilla ei ole minkään valtakunnan merkitystä.
vastaisi.Eiväthän kaikki samoissa ammateissa ole aina samanluonteisia yms..Mutta monesti nämä korkeasti koulutetut haluavat jotenkin päteä/luokitella ihmisiä.Juuri palkan ja etiketin mukaan.Kastijako..
Ei siinä ,kaikkia tarvitaan niin maisteria kuin muurariakin.Hyvä vain jos tykkää töistään ja saa siitä hyvää palkkaakin.Laatuhan aina maksaa,joskus kyllä muukin.Olisiko niin,että ero monesti on siinä miksi/minkä takia mitäkin tehdään.
Oisko,että oppia pitäis pystyä käyttämään elämässä.Toki se elämä taitaa olla parempaa koulua joskus,mutta kuitenkin.
Kyllähän tietenkin eri ammateissa pitää olla määrättyjä luonteenpiirteitä ja ajatusmalleja,että työssään voi olla.Vaikka nyt lakimies:siinäkään hommassa ei passaa aina menettää yöuniaa vaikka työnpuolesta pitää olla hiljaa faktoistakin.
Ottaisitko mieheksesi esim,maanviljelijän?
Oon itsekin korkeesti koulutettu, tai kohta valmistumassa. Seurustelen, mutta opiskelukavereistani vain harva seurustelee, heidän kriteereitään miehelle:
- korkeesti koulutettu ja fiksu
. mieluiten ulkomaalainen, pohjoismaalainen, norjalaiset aika kuumia kuulemma
. ehkä jopa samalla alalla
- ei mitenkään juntti
- hyväkäytöksinen
-komea
Näitä kavereita tulee mun mielestä vaikka kuinka monet mukavan oloiset pojat iskemään, mutta ne ei vain innostu...
Että laittavat tulemaan hakemuksia kokovartalokuvan kera tähän suuntaan. Katsotaan onko sanoille katetta.
Mut mä näen sun ja "siskojesi" ongelman erittäin selvästi ja voisin olla halukas auttamaan.
Tosin sillä on hintansa -> kahvit, ravintolailta, leffa ja SÄ huolehdit kuluista ja siedät mua ;-D
Lupaan että ongelmasi ratkeaa. Mä tiedän ihan tasan tarkkaan miksi te ette onnistu... en ole herra oikea mutta mulla on tietoa ja tieto on valtaa ja mä haluun syömään hyvin! :)
sun kavereittes luonne?
Onko niillä ehkä tyhmiä juttuja, että muita nolottaa?
Millaisia parisuhteessa, ovatko ripustautujia ? Tai itserakkaita, komentelijoita, tiukkapipoja, pettäjiä ym ym ?
Ehkä syyt voivat löytyä noista edellämainituista, tuskinpa mikään koulutus miehiä pelästyttää ja tuskin koulutuksensa takia nuo naiset olisivat täydellisiä.
Joo, kyllähän tuo melko tutulta ongelmalta kuulostaa. Itse valmistuin jokunen vuosi sitten kauppatieteellisestä ja opisikeluaikana tutustuin useisiin ketjun aloittajan kuvaamiin naisiin. Useimmat heistä olivat kyllä seurustelleet jossain vaiheessa elämäänsä, mutta ne suhteet olivat olleet lyhyitä, eikä niitä ollut usein kovinkaan montaa. Suhteet olivat useimmiten päättyneet siihen ettei mies ollut vastannut naisen henkisiä tarpeita.
Naiset olivat kyllä melko näyttäviä, kauniita ja hyvin koulutettuja, mutta yleensä heillä oli myös erittäin korkeat koulutus- ja ulkonäkövaatimukset kumppanin suhteen. Opiskelumaailmassa ei noista hyvin koulutetuista ja käytöstavat omaavista miehistä ollut kyllä koskaan kauheata pulaa, mutta harvalla heistä oli noiden neitosten ulkonäkövaatimukset täyttävät ulkoiset puitteet. Ne muutamat miehet joilla löytyi sekä älliä että ulkonäköä olivat joko varattuja tai erittäin kovia pelimiehiä joille naiset olivat vain kertakäyttötavaraa.
Ajan myötä osa naisista alkoi laskea niitä omia ulkonäkövaatimuksiaan miesten suhteen. Tämän näin tapahtuvat usein opiskelupiireissä, sillä kun naisella alkoi olla ikää se 22-25 vuotta, niin nuo tavikselta näyttävät koulutoverimiehet alkoivat kummasti kelvata myös heille joilla oli itsellä ollut aiemmin kovatkin ulkonäkövaatimukset. Kaikkein radikaaleinta tuo muutos oli jos naisen kauneus oli alkanut heiketä nopeasti, silloin heidän omat ulkonäkövaatimuksensa laskivat hyvinkin nopeasti. Toki opiskelumaailmassa tutustui ihmisiin opiskelujen merkeissä ja joskus sitä vain alkoi tuntea vetoa vastakkaiseen osapuoleen vasta myöhemmässä vaiheessa ja silloin se ulkonäkö ei aina ollutkaan enää niin tärkeää kuin muutoin.
Toinen vaihtoehto oli sitten se, että naiset laskivat miehen koulutustasovaatimuksia, yllättävän monelle se komea mies löytyikin ammattikorkeakoulusta tai jopa sitäkin alemmasta koulutustasolta. Tunsin pari nättiä hyvin korkeasti koulutettua naista joista toinen meni naimisiin putkimiehen kanssa ja toinen kihloihin jonkin kehonrakennusta harrastavan datanomin kanssa.
Toki tässä asiassa oli myöskin miesten puolesta aktiivisuutta. Tunsin opiskeluaikana muutaman ns. nörttipojan, joilla ei ollut koskaan mitään onnea naisten suhteen, mutta opiskelujen aikana he alkoivat kehittää itseään myös fyysisesti ja sosiaalisten taitojen karttuessa heistä tuli melko haluttuja mieskandidaatteja myös sellaisille naisille jotka eivät aiemmin olleet edes vilkaisseetkaan heihin päin. Toinen "aktiivisuus" miesten osalta oli se, että ajan myötä kun heille tuli ikää lisää, niin myös sitä koulutusta oli alkanut kertymään enemmän kuin tarpeeksi. Oman ikäisten naisten suhteen heillä ei tietenkään ollut mitään mahdollisuuksia, mutta 3-5 vuotta nuorempien naisten suhteen he olivat jo melko potentiaalisia kumppaneita.
Eli 25-30 vuotiaalla hyvin koulutetulla naisella on 2 vaihtoehtoa. Joko laskea niitä omia ulkonäkö- ja tai koulutusvaatimuksia, tai sitten alkaa suoraan katselemaan 5-10 vuotta vanhempia miehiä, jotka olisivat valmiita vaihtamaan nykyisen naisensa nuorempaan.
Tässä oli pelottavan paljon hyvää asiaa.
Tämä kannattaa lukea useampaan kertaan tämä viesti jos aiheesta haluaa jotain oppia.
Tosin tuo mitä kerrottiin kriteereistä ei koske usein pelkästään niitä kaikkein kauneimpia korkeasti koulutettuja naisia vaan myös niitä vähemmän kauniita. Osalla oikeasti ei ole mitään rajaa omissa vaateissaan miehille, tuskin huomaavat tiettyjä miehiä ollenkaan ja ihmettelevät kun "kauppa ei käy".
Itsekkäästä uranaisesta ei yksinkertaisesti ole perheenäidiksi. Minä haluan perheen. Uraohjusta en tarvitse mihinkään. Tulevan vaimoni on asetettava perhe ja lapset etusijalle, jotta minä voin keskittyä uraani.
Vastaan vielä kysymyksiisi:
Mikä korkeasti koulutetuissa naisissa oikein pelottaa?
- Ei mikään.
Herättävätkö seuraavat ammatit miehissä pelkoa? Kauppatieteiden maisteri, asianajaja, proviisori, fyysikko?
- Eivät. (Eikä KTM ole edes ammatti.)
Kertokaa nyt miehet, mitä teemme väärin?
- Elätte omaa elämäänne ja tavoittelette ilmiselvästi vääriä asioita.
Miten me koulutetutkin naiset voisimme löytää miehen?
- Keskittykää vähemmän itseenne, uraanne ja tavoitteisiinne, enemmän perheeseen.
Vai onko vika teidän ylpeydessänne?
- Ei.
Ja pieni lisäkysymys vielä, minkäsuurinen naisen palkka söisi teidän imagoanne?
- Heitetään 10000 e/kk.
Vastaaja oli 28-vuotias virkamies ja kauppatieteiden jatko-opiskelija, joka seurustelee luokanopettajan kanssa.
perheeseen, kun sitä ei vielä ole?
Joo, eipä tuo uranainen aina ole sama kuin kylmä, laskelmoiva lapsia vihaava nainen. Kyllä sitä nykypäivänä voi olla ihan työuralla menestyvä yhden tai kahden lapsen äiti. Se että kykenee synnyttämään lapsen tai pari, ja pitämään työpaikkansa ja uransa siinä samalla ei ole mikään ihme nykypäivänä.
Toki, jos mies etsii sellaista lapsentekokonetta joka tekee sen 5 lasta ja viettää 15-20 vuotta kotona niitä lapsia hoitamassa, niin ehkä silloin se uranainen ei ole se kaikkein paras vaihtoehto.
Itse ainakin haluaisin lapsen tai pari ja sellaisen vaimon joka osaisi olla muutakin kuin vain kotiäiti. Kyllä kai tässä joku kultainen keskitie on olemassa? Tyhmää jakaa naiset kahteen luokkaan: kotiäidit ja uraohjukset. Kyllä siitä väliltäkin löytyy naisia ja paljon!
jos sinulla ei ole perhettä?
tulee pari hienoa BB-mukulaa tuolla tyylillä.
Tokiossa. Kuinka niin?
Jos ihmisellä on vanhemmat tai sisaruksia, hänellä ei voi samaan aikaan olla uraa? Wtf?
loista lukutaidollasi.
"Keskittykää vähemmän itseenne, uraanne ja tavoitteisiinne, enemmän perheeseen."
Yleensä ja normaalisti naisen perheellä (vanhemmilla ja sisaruksilla) on omat urat, työ ja opiskelut. Jokainen perheenjäsen keskittyy omaan uraansa ja tavoitteisiinsa työ- ja opiskeluelämässä ja sitten harrastaa ja touhuaa yhdessä sen lisäksi.
Meillä on perheessä kaikilla ura, vietämme viikonloppuisin aikaa yhdessä urheillen, kokaten ja jutellen. Viikolla käymme leffassa, syömässä ja harrastuksissa tai kulttuuriharrastuksissa aina kuka milloinkin samaan aikaan pääsee. Pidämme huolta toisistamme.
Miten perheeseen sitten pitää keskittyä, vanhempiin ja sisaruksiin? Jäädä töistä ja koulusta pois, ja juosta sisarustensa ja vanhempiensa perässä? Normaali-ihmiset yhdistää perheen, uran ja opiskelun.
Joo, alkaisi varmaan hieman ahdistaa sisaruksia ja vanhempia jos sanois että irtisanoudun töistä/keskeytän opiskelut ja alan panostamaan täysillä teihin :D. Jotenkin tuon "28-vuotiaan virkamiehen ja kauppiksen jatko-opiskelijan" mielipiteistä todellakin paistaa vanhoillisuus ja epävarmuus. Tuskinpa oikeesti kukaan nainen sellaista haluaakaan. Kyllä nykymaailmassa naisella on ok olla muutakin elämää kuin se perhe, kuten miehelläkin.
Mä kyllä kallistun myös sille kannalle että vaatimukset on naisilla tosi kovat ts. usein mies voi hyvin seurustella itseään vähemmän koulutetun naisen kanssa, mutta nainen ei mielellään seurustele itseään vähemmän koulutetun kanssa. Kun naiset loistaa yliopistoissa enemmistönä kaikilla paitsi teknisillä aloilla, ei kelpoisuusvaatimukset täyttäviä miehiä yksinkertaisesti riitä kaikille hyvillekään.
Jokainen keskittyy mihin haluaa. Jos nainen keskittyy uraansa, mies ymmärtää vetää siitä oikeat johtopäätökset, eikä hanki perhettä kyseisen naisen kanssa. Ei ole mitään järkeä hankkia perhettä sellaisen naisen kanssa, joka ei keskity perheeseen.
Kyse on arvovalinnasta. Jos valintasi on ura, älä valita valintasi seurauksista.
- Minulla on 5- ja 8-vuotiaat lapset. En halunnut sanoa, että nähdään kun sinä olet 10 ja sinä 13, ulkoministeri Alexander Stubb (kok) totesi aamulla Huomenta Suomen haastattelussa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009112010635028_uu.shtml
No joo, näitä taas. Siis saa haluta, mitä haluaa, mutta silloin sunkin on keskityttävä sun perheeseen ei vain omaan perseeseen. :)
Lapset tarvtisee myös isää, mutta jos joudut yksin elättämään lapsesi ja heidän äidin, niin sä joudut tekemään pitkää päivää, jolloin sun perhe kärsii. Ja silloin kun perhe kärsii, sieltä tulee niitä bb-lapsia, joilla ei ole rajoja eikä rakkautta.
Mutta jos on kaksi tienaamassa hyvin, voidaan töitä jakaa. Tällöin molemmat vanhemmat voivat olla kotona yhtä paljon ja lapset saavat sekä isänmallia, että äidinmallia. Äiti ja isä ovat onnellisempia ja perhe voi paremmin.
Tai sittenhän isäkin voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos äiti tienaa hyvin. Ei kait sekään ole ongelma.
Miksi olet ajatellut, että just sun pitää tehdä uraa? Eikö ois kiva olla vaikka vuosi kotona lasten kanssa? Ne kiintyis suhun ja uskoisikin sun juttuja paremmin.
Lisäksi, jos naisesi jää kotiäidiksi hän menettää suuren osan eläkettään. Tällöin sun pitää sitoutua jakamaan vanhan oma eläkkeesi hänen kanssaa tai olette epätasaarvoisessa asemassa. Ja onko se kivaa, että joudut yksin maksamaan asuntolainen yms? Musta se ois ikävää.
"Siis saa haluta, mitä haluaa, mutta silloin sunkin on keskityttävä sun perheeseen ei vain omaan perseeseen. :)"
Miksi kummankin pitäisi keskittyä vain perheeseen? Parhaiten työnjako toimii, jos toisella painopiste on urassa ja perheen talouden turvaamisessa, toisella perheessä ja arjen pyörittämisessä. Homma ei toimi, jos kummatkin keskittyvät uraansa tai jos kummatkin haluavat keskittyä vain perheeseen.
Ongelmahan nimenomaan on tämä: ketjun aloituksessa puhuttiin naisista, jotka tavoittelevat uraa, vaikka tosiasiassa haluavat miehen ja perheen. Tällaisten naisten kannattaisi tavoitella uran sijaan asioita, joita haluavat.
"Miksi olet ajatellut, että just sun pitää tehdä uraa?"
Koska haluan ja minulla on siihen tarvittavat kyvyt. Monet miehet haluavat. Tällaisille miehille sopii nainen, joka haluaa keskittyä perheeseen. Naisen, joka haluaa luoda uraa, kannattaa jättää ainakin lapset hankkimatta, koska muutoin niitä lapsia ei kukaan kasvata. Harva mies haluaa koti-isäksi.
"Eikö ois kiva olla vaikka vuosi kotona lasten kanssa?"
Ei. Tulisin hulluksi ilman aikuista seuraa. Vuosi kotona olisi myös oiva tilaisuus tipahtaa totaalisesti alani kehityksestä.
"Mutta jos on kaksi tienaamassa hyvin, voidaan töitä jakaa."
Kyse ei ollut tienaamisesta vaan uran luomisesta. Tienaaminen eli töissä käyminen ja uran luominen ovat kaksi eri asiaa. Töissä käyvä ihminen työskentelee tavallisesti 8 tuntia päivässä, uraa luova ihminen sitoutuu työhönsä kokonaisvaltaisemmin. Jos kummatkin luovat uraa, työt jaetaan seuraavasti: mies luo uraa, nainen luo uraa, lapset hoitaa lastenhoitaja, kodista huolehtii taloudenhoitaja. Mutta kuka kasvattaa lapset tällaisessa tilanteessa? Ei kukaan.
"Lisäksi, jos naisesi jää kotiäidiksi hän menettää suuren osan eläkettään."
Sitä kutsutaan elatussopimukseksi. Ne ovat aivan tavallinen ja yleinen tapa turvata kotiäidin oikeusturva. Huolehdin mielelläni perheen toimeentulosta yksin, jos tuleva vaimoni vastaavasti vapauttaa minut arkisista velvollisuuksista, kuten kodinhoito. Silloin voin keskittyä töissä töihin ja vapaa-ajalla olla lasten kanssa.
Tietysti se tarkoittaa muutamaa kymmentä neliötä vähemmän asunnossa ja vanhalla autolla ajamista, mutta mikä on materian arvo, jos sitä vertaa perheeseen?
"Mikä korkeasti koulutetuissa naisissa oikein pelottaa?"
Ei mikään. Väikkäriä tekevät maanläheiset naiset ovat monesti varsin kiinnostavia, mutta varattuja.
"Kertokaa nyt miehet, mitä teemme väärin?"
Annatteko itsestänne ylpeän ja itseriittoisen kuvan? Huomaako teistä mitenkään, että uusi seura voisi kiinnostaa teitä? Osaatteko tutustua ihmisiin, tehdä itse juttelualoitteita? Odotatteko, että jokainen kiinnostunut mies hakeutuu automaattisesti seuraanne itsevarman seuramiehen elkein vai annatteko miehille tilaa haistella ilmaa ja tutustua teihin omana, ehkä jopa epävarmana itsenään?
Palkasta: Palkka on vain bonusta, jos ei tarvitse samalla tinkiä henkisistä ominaisuuksista. Jos liksa sattuu olemaan 5k€ kuussa niin olisin vain ylpeä. Toisaalta, minulla ei varmaankaan olisi paljoa yhteistä alle 2500 kuussa tienaavien naisten kanssa...
Vastakysymys: jos sinua noin kovasti huolestuttaa maisterisnaisten sinkkuus, onko sitten mielestäsi normaalia, jos vastaavat miehet ovat vuodesta toiseen yksin?
P.S. Eivät ne tutkintoläystäkkeet tee vielä kenestäkään uranaista...
Voihan se olla, että uranaisten koulutus vie aikaa tunne-oppimiselta ihmissuhteissa. Keskiasteen tutkinnot kestävät suht' lyhyen aikaa ja ovat koulumaisia. Akateemiset opinnot vaativat toisenlaista orientoitumista, varsinkin jos on kyse tieteenalasta, jossa ei ole kyse ihmisen hyvinvoinnista (fysiikka, kauppatieteet, juridiikka). Akateeminen valinnanvapaus opettaa itsenäiseen ja järkiperäiseen ajatteluun sekä optimointiin mutta ei intuitiivisiin ihmissuhdekokeiluihin. Ihmissuhteet vaativat tiettyä hulluutta, ei liikaa ajattelua ja järkiperäistämistä. Miehiä pitää kokeilla, ei niistä saa selvää kirjoja lukemalla.
Siinä kun alemman koulutuksen omaavat naiset ovat jo töissä ja "elävät elämää", akateemiset mahdollisesti vielä opiskelevat ja vasta suunnittelevat ihmissuhde-elämäänsä. He eivät ehkä näe elämää tässä ja nyt, vaan projektina, joka hoidetaan myöhemmin.
Korkeat kriteerit ovat myös yksi este. Kun on itse kouluttautunut, on ihan luonnollista katsoa elämänkumppania samoista ympyröistä. Mutta silloin mahdollisuudetkin pienenevät. Jos liian kauan katselee, mietiskelee ja puntaroi, niin voi olla ettei ehdi ensimmäiseen junaan. Hyvät miehet elää tässä ja nyt, ja ne on kunnollisia ja hoitaa hommansa. Kannattaa ainakin nuorempana olla avoin erilaisille miehille, eikä tuijottaa liikaa muodolliseen pätevyyteen.
Vaikeaa on myös ennakkoasetelma: mikään ei saa epäonnistua! Jos ajatellaan, että unelma on paritalon puolikas, kultainen noutaja, pari muksua ja teräsmies-kumppani, niin jokaisessa noista on "muutama" tekijä joka _voi_ mennä pieleen. Väitän, että alitajuisesti akateemiset (opiskelija)naiset pelkäävät hometaloa, koiran lonkkavikaa, muksujen änkyttämistä ja sitä ettei teräsmies olekaan muuta kuin ihminen. Eipä siinä oikein uskalla aloittaa mitään, kun niin pelottaa tämä muuttuva elämä. Sitten ihmetellään, että "mikä meissä uranaisissa pelottaa". Ehkä ne pelot on omia pelkoja siitä, että kaikki menee pieleen, niin kuin voi mennä. Jokaisen pitää löytää se oma tie onnelaan, ei sitä häälehtiä lukemalla löydä.
Kaikesta pitää hankkia kokemusta, myös miehistä. Jos olet akateeminen, käytä päätäsi: suuri havaintoaineisto vie perille. Seurustelkaa ja kokeilkaa! Yritys ja erehdys toimii laboratoriossa, miksei siis miehissä. Kun aineisto on tarpeeksi suuri, tietää mitä pitää karsia jotta pääsee perille. Jos elämä antaa vaihtoehtoja, niin itseään voi syyttää, jos niitä ei kokeile.
minkälainen analyysi sinulle näistä vastauksista on tullut?Yleensä koulutetut osaavat vastata jonkinlaisen aineiston saatuaan.Eli ovatko kaikki argumentit ihan tuulesta vai onko niistä saanut jotain oppia mitä käyttää?
Valmistun ensi vuonna akateemiseen tutkintoon (gradu kesken tällä hetkellä), ja alalta, josta voisi tehdä uraakin. Minusta kyllä tuskin tulee mitään huippujohtajaa tai miljonääriä, pikemminkin olen miettinyt jos muuttaisi maalle johonkin pikkukaupunkiin, jos löytyisi joku sopiva työ alaan liittyen. Olen kyllä ihan kaupunkilaispoika alunperin, mutta voisin muuttaa pienempään kaupunkiin, jos siinä vähentyisi myös ihmisten pinnallisuus (en sano miltä alalta valmistun, mutta sen sanon että sillä on paljon pinnallisia idiootteja).
Nyt tarkemmin siitä kysymyksestä. Ei minua uranaiset pelota, eikä koulutetut naiset yleensäkään. Valitettavasti koulutetuilla naisilla menee monilla vaan ilmeisesti hyvin kauan tiettyjen elämän realiteettien tajuamiseen. Esimerkiksi sellaisen realiteetin, että kaikille naisille nyt vaan ei valitettavasti ole olemassa sitä rikasta, komeaa, menestynyttä ja sosiaalista miestä. Ja nekin harvat miehet, jotka tällaisia ovat, eivät suinkaan halua mitään älyllisesti stimuloivaa naista, ne haluavat käytännöllisen emännän, joka hoitaa kodin ja lapset.
Hyvin monilla kolmekymppisillä, ja ehkä vielä enemmän vajaa kolmekymppisillä, koulutetuilla naisilla on kamalan korkeat kriteerit, ja kuten sanottu, samaan aikaan elämän realiteetit ihan hukassa. Minulla ei ole elämän realiteeti hukassa. Minulle käy nainen koulutuksesta ja työstä riippumatta. Toki toivon naiselta hiukan älyllistä stimuloivuutta, mielenkiintoisia keskusteluja ja kykyä olla kanssani yhdessä päättämässä "meidän tulevaisuudestamme", mutta en usko että se niin kauheasti koulutuksesta riippuu. Voin ihan hyvin alkaa seurustella koulutuksensa lukioon jättäneen vaatekaupan myyjän kanssa, jos vaan homma yleensä natsaa meidän välillä. Ehkäpä sillä vaatekaupan myyjällä on vähän paremmin tasapainossa mieheltä vaadittavat kriteerit ja taju elämän realiteeteista. Ja ehkäpä se myyjä tajuaa senkin, että elämä voi olla hyvä ja kaunis, vaikka asuisi pikkukaupungissa pienessä rivitalon pätkässä, palkka olisi pienehkö, ja lapsista tulisi ihan taviksia eikä mitään maailmanvalloittajia.
VASTAUSTA kun anelit niin vastataan kuten miehille jotka eivät löydä kumppania.
Katso peiliin ja samoin käske omien kaveriesi katsoa. Sieltä se vika löytyy, ei miehistä jotka eivät huoli teitä.
Laske rimaasi ja etsi oman tasoistasi seuraa.
Äärimmäisen huvittavaa on se että annat helvetin ylpeän kuvan itsestäsi ja pelkäät ettet löydä ketään sopviaa joten projisoit nuo tuntemukset sitten miehiin eli että miehet ovat ylpeitä ja pelkäävät sinua ja kaltaisiasi.
Jos mies sanoo ettei ketään löydä niin se on miehen vika mukamas jos nainen ei löydä niin se on miesten vika kun he "pelkäävät" jne.
Pitää sanoa vielä että tässä hetken aikaa sitten tapailin juuri korkeastikoulutettua naista.
Joka helvetin tapaamisella tuli olo että hän on minua jotenkin parempi vaikka olen itsekin korkeasti opiskellut.
Tuli olo että hänen luokseen kaikki oikein jonottavat ja minulle on nyt sallittu lupa tulla käväisemään "norsunluutornissa" esittelemässä itteni.
Ei johtunut mistään pelosta, alemmuudentunnosta tai vastaavasta nuo tuntemukseni koska en välitä moisista papereista ja titteleistä yhtään mitään. Eihän erikoisen älykkäältä edes vaikuttanut ja kaiken kaikkiaan antoi hyvin kuivan kuvan itsestään.
On totta kyllä että oma ylpeys tuli hänen kanssaan vastaan. Ei johtuen että hän on paremmassa asemassa ja korkeammin koulutettu vaan sen takia etten jaksa ihmistä joka asettaa itsensä jalustalle.
Ottakaa itsenne jalustalta alas niin seuraa alkaa kummasti löytyä.
Kyllä se vika on ihan vaan niiden uranaisten ylpeydessä...
...että osalle miehistä korkeasti koulutettu nainen todellakin on punainen vaate. Se on kaiketi jotenkin sidoksissa miehen tarpeeseen olla "perheen pää" ja suurin päättäjä, ja joita todellakin pelottaa, että kumppani olisi kyvyiltään ja toimentuloltaan tasaveroinen kumppani.
Vieläkin enemmän olen kuitenkin kuullut miesten valitusta, että eivät kelpaa kenellekään naiselle. Jos kyseiset miehet eivät oikeasti ole jotain maahisen oloisia kammotuksia, tässä on pieni ristiriita tähän "koulutettujen naisten" totuuteen nähden.
Siis... on naisia, jotka eivät kelpaa kenellekään miehelle... ja miehiä jotka eivät kelpaa kenellekään naiselle? Kuulostaa aika käsittämättömältä, ellei edellinen ole sitten pelkkä osatotuus.
Lieneekö lähempänä totuutta se, että ne koulutetut naiset eivät myöskään kelpuuta ketä tahansa miestä, vaan että heillä lopulta on aika tiukat kriteerit sille minkälaisen miehen itse kelpuuttavat, ja tästä kapeasta alaryhmästä he käyttävät sitten nimitystä "kaikki miehet"...
Huomiolle pantavaa omassakin aloituksessasi: et kertonut miten toimitte itse tilanteissa. Jos olisit yhtään kuvannut miten yritykset ovat menneet pieleen, olisi jostain mihin tarttua ja jotain millä tapahtunutta selittää. Sen sijaan keskityit oman ylivertaisuutenne esittelyyn: olette nuoria, kauniita ja koulutettuja. Miksi luulet, että tämä tieto missään auttaisi, ellet jo olettaisi, että se torjunta johtuu nimenomaan siitä että olette nuoria, kauniita ja koulutettuja, eikä siitä mitä oikeasti teette?
Ihan yksi ja sama tienaatko 1500e/kk vai 10000e/kk, ei liikuta sitten yhtään millään tavalla joten eipä se syö mun imagoa tai egoa yhtään. Ainoa mikä teissä uranaisissa on vastenmielistä on juuri se urakeskeisyys, eli koko elämä pyörii työn ja menestyksen ympärillä mikä on kieltämättä aika vastenmielinen piirre ihmisessä oli sitten mies tai nainen.
Tietenkin jos olet vielä ylimielinen "hei siis mul on maisterin tutkinto niin enköhän mä siis niinku tiiä"-asenne on myös vastenmielistä eikä sellaista jaksaisi ikinä kuunnella.
Ja se suurin syy tietenkin, eli se työ vie teidän aikaa ja energiaa niin paljon ettei jää sitten aikaa mihinkään muuhun. Ei mua kiinnostaisi vähän yli parikymppisenä keskittyä elämässä työhön ja paikalleen asettumiseen.
Eli pähkinänkuoressa, teidän elämä todennäköisimmin pyörii täysin työn ympärillä jolloin sitä mies tuntee itsensä helposti ulkopuoliseksi, näin ainakin itse tuntusin jos pitäisi jonkun uraohjuksen kanssa yrittää tutustua.
Toi teidän naisten keksimä miesten huono itsetunto tai egon päälle ottaminen on vain teidän omissa päissänne kun koitatte keksiä syitä siihen miksi ette kelpaa. Kaikkia (suurinta osaa) ihmisistä ei kiinnosta keskittää elämäänsä työn ympärille mikä taas teille uranaisille on tärkeää joten onko ihme jos kaksi täysin erilaista ihmistä ei tule keskenään toimeen?
Te koulutetut naiset löydätte miehen etsimällä koulutetun miehen jolle myös ura on tärkeintä elämässä, voitta yhdessä luoda urianne rinnakkain. Tai vastaavasti jonkun tossukan joka haluaa elellä teidän siivellä.
Itse työtön kulttuurialan amkk-koulutuksen suorittanut,ikää jo 29v.En kelpaa juuri kenellekään mitä miehiä kattelee.Joudun tosissaan skarppaamaan että löytyisi edes opiskelupaikkaa tulevaisuutta varten.Jään ilman miestä ja Kelan tukirahat lohdutuksena.Ei ole kivaa.