Yksinkertainen kysymys naisille mutta vaikeutetaan sitä hieman.
Jos kuvailet jotain ominaisuuksia niin kerro miten ne tulivat esille tästä miehestä.
Vaikkapa jos ihastuit miehessä "kun hän oli niin itsevarma ja ihanan romanttinen" niin kerro millä tavoin hän toi esille itsevarmuutensa, miten hän toimi jotta sait sen käsityksen ja mikä sitä viestitti että sait sen käsityksen?
Saman voit tehdä tuolle "ihanan romanttiselle".
Sitten jos et osaa kuvailla miestä vaan sanot että "kokonaisuus ratkaisi" tai "kemiat kohtasivat" niin kerro mitä sinusta mieleen jäi kun hänet tapasit ja millä tavalla päättelit että "kemiat kohtasivat".
Vertaa vaikka muihin miehiin jotka eivät kolahtaneet tai joihin et ihastunut. Mikä tässä miehessä tai niissä miehissä joihin ihastuit ja ihastut on niin erilaista?
Kaikki provoajat ja "ei sitä voi selittää mihin sitä ihastuu"-selittäjät voisivat pysyä poissa ketjusta.
Jos kuvailet jotain ominaisuuksia niin kerro miten ne tulivat esille tästä miehestä.
Vaikkapa jos ihastuit miehessä "kun hän oli niin itsevarma ja ihanan romanttinen" niin kerro millä tavoin hän toi esille itsevarmuutensa, miten hän toimi jotta sait sen käsityksen ja mikä sitä viestitti että sait sen käsityksen?
Saman voit tehdä tuolle "ihanan romanttiselle".
Sitten jos et osaa kuvailla miestä vaan sanot että "kokonaisuus ratkaisi" tai "kemiat kohtasivat" niin kerro mitä sinusta mieleen jäi kun hänet tapasit ja millä tavalla päättelit että "kemiat kohtasivat".
Vertaa vaikka muihin miehiin jotka eivät kolahtaneet tai joihin et ihastunut. Mikä tässä miehessä tai niissä miehissä joihin ihastuit ja ihastut on niin erilaista?
Kaikki provoajat ja "ei sitä voi selittää mihin sitä ihastuu"-selittäjät voisivat pysyä poissa ketjusta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lisäyksenä niin olisi hieno kuulla nimenomaan niitä muistikuvia miehestä ja hänen tapaamisesta sekä mihin hänessä kiinnitit huomiota aluksi ja suhteen edetessä joka vahvisti tunnettasi.
Kerro myös jos pystyt oliko asioita jotka häiritsivät miehessä tuota ihastumista vai unohtuivatko ne siinä sivussa täysin.
Varmaan olisi monille miehille kiva kuulla aiheesta suoraan naisilta itseltään.
Ihastuin herrasmiesmäisyyteen, siihen että mies huomioi minut pienillä jutuilla joita en olisi osannut odottaa. Sain kukan ekoilla treffeillä jne. Ihastuin myös siihen miten luontevasti mies suhtautui minuun, kun kerroin elämästäni. Se kun ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista, ja ei-niin-kivoista jutuista kertominen saa ihmiset joskus tosi vaivaantuneeksi. (Tulee sellainen olo että parempi olla kertomatta ettei häiritse toisen mielenrauhaa.) Ylipäätään puhumisen ohella myös kuunteleminen sujui puolin ja toisin, oli sellainen olo että aidosti ymmärretään toisiamme.
Sellainen lämmin, inhimillinen ja positiivinen asenne sai olon tuntumaan hyvältä ja teki miehestä oikein ihastuttavan. Miehen ulkonäkö oli myös mun mieleeni. :P Huomasin myös että mies viihtyy mun seurassani ja pitää mua vilpittömästi viehättävänä ihan sellaisena kuin olen. Yhteen siis päädyttiin.
Me tavattiin nettitreffeillä ja voi olla että ilman nettiä tuskin oltais tavattu ollenkaan. Meillä kun on osin melko erilaiset kiinnostuksenkohteet eikä oltais liikuttu samoissa baareissa tai harrasteissa. Ollaan molemmat myös ujohkoja joten aloitteen tekeminen ois voinut jäädä vaikka oltais tosielämässä törmättykin. x)
Kiva vastaus ja näitä lisää kiitos. :)
Yritetään luoda vähän positiivista ilmapiiriä tännekin palstalle.
"Miehen ulkonäkö oli myös mun mieleeni. :P"
Haluaisitko kertoa, mikä erityisesti miehen ulkonäössä kiinnitti huomiosi?
Komppaan edellistä vastaajaa, ja lisään, että kun huomaa nuo edellisen vastaajan kertomat asiat, mahdollisesti mukavasti tuikkivat silmät, ja jopa tunteen mitä siellä niiden silmien takana voisi olla, alkaa ihminen näyttämäänkin mukavalta.. :) Ts. jos ihminen on mukava jne, alkaa myös ulkonäkö miellyttää, ja päinvastoin. Esim. jos vaikka on tuntenut vuosia, muttei ole sanaakaan vaihtanut, en ole kiinnittänyt ulkonäköönkään huomiota. Mutta jos hiukan tutustuu, pitää siitä mitä esiin tulee, alkaa ihminen näyttämään komealta/himoittavalta jne. Sitä ennen on kuin laput silmillä. Ja toisinpäin; joku komea on agressiivisen ja pelottavan käytöksensä vuoksi alkanut näyttäytymään todella pahalta, rumalta ja pelottavalta.
Kemiasta; kun kohtaa jonkun, jonka kanssa kemiat kohtaa, on kuin kaikki "värit" rävähtäisivät päälle. Voi olla, että on vain muutama väri. Aavistus väriä. Tai pelkkä tyhjä paperi, ei mitään.
Ihmisen "habitukseen" vaikuttaa ulkonäön lisäksi ihminen itse. Ihminen jota rakastaa, on kaunis katsoa.
Aloittajalle; ennen lähempää tutustumista kiinnitin huomiota miehen hiuksiin, minusta pitkät hiukset miehellä on kivat. :) Silmistä tykkäsin myös, ja etenkin tavasta katsoa silmiin puhuessa. Noi oli ehkä ensimmäiset ulkonäköjutut joihin kiinnitin huomiota, onhan niitä toki muitakin mutta noi oli ekat.
Toi värijuttu oli aika osuva kuvaus. :)
ulkonäköön, tietenkin. Se oli vaan mun silmissä tosi komee mies ja on sitä edelleenkin. Tokaks luonteeseen, joka sopii vois sanoo täydellisesti mun luonteisen ihmisen vierelle. Kolmanneks luotettavuuteen, ei tullu kartaakaan mieleen pelätä tai epäillä mitään tai ketään sen seurassa tai erossakaan ollessa (opiskeltiin eri paikkak.). Neljänneks verbaalisuuteen, sillä tämä mies osaa puhua kaikesta ja kiinnostuu munkin olotilastani tai sanomisistani aina terveellä tavalla rakentavasti, ja siten ei oo jääny hampaankoloon mitään painamaan. Viidenneks vastuullisuuteen, eli sekin haluaa olla mun vierellä, tulipa elämässä eteen mitä vaan, joten on helppo ajatella, että me tullaan oleen yhdessä varmaan vanhuuteen asti ja siitä ylikin. :)
Olen monesti kiitelly itteeni, että olin jo nuorena naisena niin viisas että valitsin näin oikein jo sillon ja että olen pysynyt päätöksessäni siitä lähtien, vaikka tarjolla oli kaikenlaisia puolisoehdokkaita, houkutuksia ja kiusauksiakin. Kertaakaan en oo katunu ja olen hyvin onnellinen nainen.
Kun meidän katseet kohtasivat ensi kertaa, se oli niin tiivis katse, sellainen tutkiva katse molemminpuolin että polvet meni veltoiksi, sydän alkoi väpättää ja rinnasta puristi. Ei voinut kuin laskea katseensa ja jäädä odottamaan lisää samanlaisia...Tämä tapahtui jo monta vuotta sitten ja kuin "ohimennen".
Miehen liikunnallisuus teki sävärin (itse asiassa sen parissa tavattiin), harrastaa ns extreme lajia, joka on erittäin hmmm..ihanaa katseltavaa. Harrastus kertoo miehestä paljon, kova kilpailuvietti, riskinsietokykyä löytyy.
Mies uhkuu sellaista "sanani on laki"- käytöstä, tietää mitä tekee ja seisoo sanojensa ja tekojensa takana. Mutta kuitenkin samalla mies on tavattoman hellä, lempeä ja huomioonottava. Hänen seurassaan tunnen olevani aina turvassa. Aivan ällistyttävän ihania piirteitä miehessä.
Miehen kasvot ovat mielettömän seksikkäät, silmät ja hänen katseensa saa minut sekoamaan. Hänen katseensa on aina sellainen pistävän tarkka ja nauraessaan hänelle tulee naururypyt. Kasvojen profiili ovat kuin kirveellä veistetyt.
Tapa jolla hän vaan ottaa minut huomioon, tekee minut aseettomaksi ja "alastomaksi". Olen ihan vietävissä...Hän vaan itsevarmasti tulee lähelle, sanoo/tekee miltä tuntuu, on huomioon ottavainen ja katsoo aina silmiin
Ja hän on varattu.
"Olen monesti kiitelly itteeni, että olin jo nuorena naisena niin viisas että valitsin näin oikein jo sillon ja että olen pysynyt päätöksessäni siitä lähtien, vaikka tarjolla oli kaikenlaisia puolisoehdokkaita, houkutuksia ja kiusauksiakin. Kertaakaan en oo katunu ja olen hyvin onnellinen nainen."
Tätä oli ilo lukea. Onnea teille jatkossakin! :)
Kuulostaa aivan entiseltä poikaystävältäni... Oletteko Tampereelta ja naimisissa? Onnea teille!
alkaa muuten käymään liian kuumana. :D
okeiokei, pysyn poissa.
Mä olen ihastunut kaikkiin miehiini (mitä ei kyllä ole niin paljon, kun miltä toi nyt kuulostaa ;) ) kun olen heidät tuntenut. Että en osaa sanoa mitä heistä nyt jäi ensinäkemältä mieleen, yritän välttää ensivaikutelmia, ja toisaalta, olen sellainen "perustykkääjä" että tulen kaikkien kanssa toimeen ja tykkään jotensakin kaikista,-kunnes toisin todistetaan. Jotkut siis todistavat olevansa mulkeroita: käytöksellään ja jotkut jotain muuta: käytöksellään.
Mä kuuntelen mitä he puhuu, itsestään, muista ihmisistä, miten he suhtautuu erilaisiin juttuihin jne. Miten he käyttäytyy muita kohtaan. Niin, siis ei pelkästää mua kohtaan, vaan kaikkia muitakin. No, tietty kaikkiin kivoihin tyyppeihin ei ihastu, joten sitten siinä on aina se x-factor, mutta sitä ei ole, jos ei ole muutakaan.
No, ne kenen kanssa on sitten synkannut, voinut jutella ja jotka tuntuvat olevan hyviä tyyppejä, olen ihastunut. Normaaleihin, en tykkää elostelojoista enkä mistään leuhkoista, en myöskään joka paikan höylistä. Ihmisellä pitää olla jotkut arvot.
Mä mietin joskus ettei niil miehillä ois mitään yhteistä ulkoista tekijää, kun ne kaikki on ihan eri ammateista, ihan eri piireistäkin, ihan eri ikäisiäkin! Osa mua pitempiä ja muutama lyhyempi, mä olen aika pitkä nainen, että ihme ois, jos ei ois :)
Mutta heillä on yhteistä tietty sellainen perusmiehekkyys, sitä ei sitten osaa kyllä selittää, koska ei kaikki ole mitään urheilijoita, mutta ihan hyvä kuntosia kyllä, mut että ei se painokaan nyt aina niin kohillaan ole ollut... Vaan sellainen tietty rento, suoraryhtisyys. Voiskohan sitä kuvailla niin...?
Itsevarmuus joo, sehän tulee ilmi, kun ei tarvitse jatkuvasti tuomita ja haukkua muita, kestää ittekin jotain, ei tartte aina vängätä ja olla päsmärinä, eikä toisaalta pyydellä anteeksi olemassa oloaan. Sellainen käytös muita kohtaan: ei tartte nöyristellä, muttei pullistellakaan. Osaa jutella muustakin, kun just sen oman piirin asioista ja uskaltaa muitakin kuunnella ja ymmärtää. Naisten mollaajat ovat aina heti out. Se kertoo katkeruudesta ja pettymyksistä, samoin liiallinen törkeys, siis joskus voi olla härskimpääkin läppää, mutta jos on aina, se kertoo kyllä huonoista asioista, ei kiinnosta. Samoin joka perseen perässä juokseminen, mun mielestä miehen pitää vähän tietää mitä se haluaa, eikä olla kaikkien tuulien vietävissä, ainakaan ihmissuhteissa. Kyllä kotinsa pitää haluta ja tietää.
Itse olen sellainen toimija ja tekijä, ja se kyllä pitää olla, mä en jaksa olla sellaisen kanssa, joka ei tee mitään, kiinnostuksen kohteita/kohde pitää olla. Mielenkiintoisilla ihmisillä on mielenkiintoista tekemistä ja mielenkiinnon kohteita.
Sitten se aitous. Jokaisella on heikkouksia ja epävarmuuksia ja omia paskoja hetkiään, ei ne mua haittaa, ja jokainen teeskentelee joskus. Mutta senkin huomaa, uskaltaako olla oma kökkö itsensä vai ei. Sitä voisi kuvaillla sitten liialla yrittämisellä jatkuvasti. Jokainen yrittää joskus liikaa, mutta jos se on jatkuvaa, niin jotain siinä on pielessä. Emmä nyt tiedä onk tää hyvä selitys, onpas näitä vaikea selittää kirjoittamalla!
No, sitten ne suhteet ei ole toimineet kuitenkaan, paljon on elämässä asioita ja suuntia ja on mua sitten tavallaan kusetettukin. Että on esitety jotain ja pikkuhiljaa, parissa vuodessa, se koko ihminen oli kadonnut ja tilalle tullut joku muu... Se on todella surullista.
Mutta yritystä ja erehdystä, sitähän se on.
Nyt olen ihastunut, mieheen jonka tunnen, joka on miehekäs ja turvallisen oloinen. Joo, mulle se turvallisuus on tosi tärkeetä, on ollut huono elämä, liika jännitys ei kiehdo. Mutta en tiedä, katsotaan nyt. Mä en vieläkään ole niin, etten mitään mahtas asioille ;)
Ihastuin miehen silmiin, kiltteyteen ja pieneen ujouteen. Niillä hän minut hurmasi toden teolla.
Ihastuin siihen kun mies muisti minutkin kaveriporukasta ja oli luonnollinen, ei siis esittänyt muuta kuin on.
Hän ei yrittänyt taktikoida vaan suhde eteni omalla painollaan.
Kun olimme jonkun aikaa olleet yhdessä mies otti vähän etäisyyttä ja se kyllä oli vaaraksi suhteellemme. Myöhemmin hän on sanonut ettei silloin uskonut kokemustensa takia että voisimme enää pitkään olla yhdessä.
Se meni ohi ja nyt on 6v. yhdessäoloa takana eikä loppua näy :).
Miehen pitäisi uskaltaa heittäytyä suhteeseen.
Hän on todella kultainen ja huomioon ottava. Käytännössä ajattelee ennen kuin puhuu, ei ole kellekkään ilkeä, puhuu ja tulee toimeen kaikkien kanssa, on iloinen ja kohtelias.
Alunperin ihastuin siihe avoimuuteen. Kaikesta pystyimme puhumaan jo ensimmäisillä treffeillä, ei ollut tabuaiheita tai paheksuntaa mistään aiheesta. Puhetta riitti.
Hän ajattelee minua usein ja lämmöllä, kuten minä häntä. On romanttista saada viestejä, joista tuntee, että toinen välittää. Jokaisena päivän häneltä saan halauksia, pusuja ja kainalohoitoa. Hän jakaa kanssani ajatuksensa eikä pidä niitä sisällään. Hänen kanssaa voi keskustella edelleen kaikesta, kuten alussakin.
Hän ei suutu kuin todella harvoin ja asiasta. Hän ei ole hössöttäjä vaan rauhallinen. Ei kuitenkaan liian, vaan hänellä on ideoita ja aloitteelisuutta. Hän haluaa matkustaa ja luke kirjoja.
Tässä on sellaisia asoita paljon, joiden takia häneen ihastuin ja jonka takia häntä paljon rakastan.
Ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitin huomiota oli miehen puheliaisuus. Se sosiaalisuus oli yksi positiivinen puoli. Voisi pistää myös tuohon kemiaan, sillä juttua riitti ja tuli se fiilis, että voisin kuvitella tuon kanssa istuvani olkkarin sohvalla viettäen rattoisaa iltaa.
Toinen seikka oli sellainen hulluttelu, joka iski muhun ihan täysillä (itsekin odottelen millon sitä sisäisesti jaksais aikuiseksi kasvaa). Eli tyynysodat, kutitteluhyökkäykset ja naurukohtaukset "tyhmille jutuille" eivät ole vieraita tässä huushollissa. Hänen kanssaan tuli nopeasti sellainen olo, että ton kanssa voi olla ihan just sellanen kuin on. Toki myös huumorintaju samalla tossa miehessä plussaa eli ei ole niin vakava.
Kolmas seikka oli se, että kyseessä oli siis yksinhuoltajaisä, joka päivästä toiseen hoitaa lapsensa, kotinsa ja kaiken. Ja tarjoaa lapselleen äärettömän paljon rakkautta, on mukana leikeissä ja hyvin paljon läsnä. Kun itse olen varttunut perheessä, jossa isä ei ole ikinä edes silittänyt paitaansa saati pyykkiä pessyt eikä noin tunteitaan näyttänyt vaikka niitä toki on, niin kyllä tuo teki vaikutuksen. Että mies on vastuuntuntoinen ja osaa heittäytyä lapsen kanssa leikkimään eikä epäröi hetkeäkään osoittaa tunteensa lapselle.
Niin ja täytyy kyllä sanoa, että itse en ainakaan kokenut mitään suurta ihastusta ensi hetkellä, se oli sellaista hienovaraisempaa eikä niin räiskyvää. Silti ihminen jotenkin mielytti ja veti puoleensa ja toki ihastusta oli jossain määrin. Oikeastaan sellainen yletön ihastumisvaihe, perhoset vatsassa, sydän sykkyrällä juttu tuli vasta yli 3 vuotta seurustelun jälkeen. Siis rakastin jo ihmistä, mutta se hulluna ihastuksesta ihmiseen tuli vasta myöhemmin, joka on aina ollut mielestäni omituista. Ja se onkin sitten jatkunut pitkään, nytkin vielä (7 vuotta yhdessä). Joten en valita vaikka erilaisesti menikin. ;) Mutta siinä sitten omalla kohdalla ne suuren ihastuksen syyt ovat vähän eri pohjalla kuin alkuihastuksessa ja alun huumautumisessa, kun on ehditty sitä arkea yhdessä elää saman katon alla jonkin aikaa.
Ihan siitä ensitapaamisesta jäi muuten mieleen sellainenkin, että mies näytti täysin erilaiselta. Siis jo hetken seurustelun jälkeen näin miehen jotenkin täysin eri tavalla, mies ei ole ulkonäöllisesti oikeasti muuttunut, mutta nyt vain omaan silmään näyttää entistä paremmalta. Asia johon kiinnittin huomiota oli puheliaisuus. Häntä jännitti kuulemma todella paljon, mutta se ei minulle näkynyt vaan oli päinvastoin mielestäni todella rennon oloinen. Negatiivisia asioita en muista. Toisaalta en myöskään muista, että olisi ollut jotain jalat alta vievää seikkaa vaan kokonaisuus oli hyvä ja kiehtoi ja teki mieli ottaa ihmisestä enemmän selkoa.
No, en osaa sanoa yhtään, onko kys. mies romanttinen tms., koska en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä niin läheisesti. Hän on ulkoisesti miehekäs vaikkakin ehkä jossain määrin arka tai ei-avoin.
Rauhallinen. Vaikuttaa siltä, että hän hoitaa asiansa, mitä piirrettä arvostan ihmisissä muutenkin. Lisäksi hän on reilu kaikille.
En ihastunut ensi katselulla, vaan ehkä noin kuukauden kuluttua huomasin, että toi kaveri pyörii mielessä aika tiuhaan. Jokin siinä oli. Alussa meillä oli yksi sellainen intensiivinen tuijotus -momentti, joka jäi mieleen. Katseemme kohtasivat aika kaukaa, katsoimme toisiamme silmiin aika pitkään. Siinä ei vaihdettu sanoja, mutta se tunnelma jäi mieleen. Hiljaisuus todellakin puhuu!
Eli en ole ihastunut tässä miehessä mihinkään 'todistettuun' luonteenpiirteeseen, vaan se on ollut enemmän vaikutelmakysymys. Kyse oli osaltani voimakkaasta ihastuksesta, joka oli ehkä yksipuolinen/eritasoinen ja omien haaveideni muodostelma.
Menin tunteistani aika hämilleni enkä tehnyt asian eteen mitään. Ajattelin että hän on varmaankin varattu, mikä osoittautui oikeaksi arvaukseksi. Se ei kuitenkaan estänyt minua ihastumasta, eikä se ketään haitannut, koska asia ei edennyt. Mukava muisto hänestä jäi, ja sain ihastuksesta paljon myönteistä energiaa.
Oi voi... kylläpä alkoi masentamaan, kun lukee näitä naisten kertomuksia. En voi kuvitella, että joku joskus kirjoittaisi minusta samaa...
En edes ajatellu että siitä tulee mun elämänkumppani. Ihastuin ulkonäköön mutta rakastuin kuitenkin siihen luonteeseen. Huomasin että minä kelpaan sille kaikkinen virheinenikin?? Hän jopa hyväksyy sen että hukkaan kaikki tavarani ja sen että sotken syödessäni ja katson kieroon humalapäissäni.
IKINÄ hän ei tuomitse minua mistään asiasta enkä ole 40 vuioteen sellaiseen mieheen törmännyt.
Pyrin kasvamaan hänenlaiseksi. Siinä on tavoitetta.
Antaa anteeksi kaikille ja kaikki. Mikä hyväntuulisuus ja onnellisuus! Ja viriili mies.