Naisilla on tapana vatvoa tunteitaan tuntikausia ja esittää asiaan vaihtoehtoisia tulkintatapoja, vaikka asian voi tulkita vain yhdellä tavalla. Suurin osa naisista puhuu niin paljon, että puheen informaatioarvo laskee nollaan, koska kukaan ei jaksa kuunnella.
Kuitenkin naisten on tunnustettava, ettei tämä vatvominen tee heitä yhtään onnellisemmaksi tai helpota heidän elämäänsä millään tavalla. Päinvastoin, usein naiset saavat polkaistua käyntiin riidan täysin tyhjästä. Aiheeksi kelpaa yksi sana, jonka mies on sanonut, tai jos mies ei ole sanonut mitään, sekin on vallan mainio lähtökohta kunnon riidalle.
Miehetkin puhuvat joskus, mutta pääosa miehistä on havainnut, että elämä on paljon helpompaa, kun ei puhu turhia eikä ajattele liian paljon. Tämän takia miehet pääsääntöisesti tulevat hyvin toimeen keskenään. Kysynkin nyt naiset, johtuuko tuo jatkuva puhuminen siitä, ettette itsekään tiedä mitä haluatte? Onko kyse siitä, että teidän on ikäänkuin tulostettava jokainen aivoihin eksyvä ajatus esille ja toivotte, että mies kertoisi mitä se tarkoittaa ja yhdistelisi ajatuksenne jonkinlaiseksi järkeväksi kokonaisuudeksi? Entä miten mies voisi teitä parisuhteessa kannustaa puhumaan vähemmän tunteistanne tai ylipäätään mistään?
Kuitenkin naisten on tunnustettava, ettei tämä vatvominen tee heitä yhtään onnellisemmaksi tai helpota heidän elämäänsä millään tavalla. Päinvastoin, usein naiset saavat polkaistua käyntiin riidan täysin tyhjästä. Aiheeksi kelpaa yksi sana, jonka mies on sanonut, tai jos mies ei ole sanonut mitään, sekin on vallan mainio lähtökohta kunnon riidalle.
Miehetkin puhuvat joskus, mutta pääosa miehistä on havainnut, että elämä on paljon helpompaa, kun ei puhu turhia eikä ajattele liian paljon. Tämän takia miehet pääsääntöisesti tulevat hyvin toimeen keskenään. Kysynkin nyt naiset, johtuuko tuo jatkuva puhuminen siitä, ettette itsekään tiedä mitä haluatte? Onko kyse siitä, että teidän on ikäänkuin tulostettava jokainen aivoihin eksyvä ajatus esille ja toivotte, että mies kertoisi mitä se tarkoittaa ja yhdistelisi ajatuksenne jonkinlaiseksi järkeväksi kokonaisuudeksi? Entä miten mies voisi teitä parisuhteessa kannustaa puhumaan vähemmän tunteistanne tai ylipäätään mistään?
Vastaukset 41
Vanhimmat
itseäni yhtään, vaikka olen nainen. En ole kova puhumaan tai vatvomaan, edes ajatuksissani. Musta se on tosi rasittavaa. Tunteiden pohdiskelukaan ei ole mun juttu. Tunteet on tunteita, niitä tunnetaan, eikä pohdita. En myöskään polkaise riitaa tyhjästä. Hermostun vasta, jos minulle nalkutetaan tai kuittaillaan pitkäkestoisesti ja en itse ole samaa mieltä asioista. Pikemminkin olen riitoja karttava. Tosin olen oppinut riitelemään, ennen en kunnolla osannut sitäkään. Ja kun erimielisyys on selvitetty, niin se on. Mun päästä se on ainakin pyyhkäisty kokonaan pois.
Et arvaakaan, miten yllättynyt olisin ollut, jos joku nainen olisi tunnustanut tekevänsä tuon stereotypian mukaan. Kohta miehille uskotellaan, että koko stereotypia on vain urbanilegendaa. ;-)
kaikki ajatellaan, että en minä, mutta muut naiset varmaan.. Minä ainakin ajattelen niin:)
eikä yksikään tunnustanut käyttäytyvänsä noin.
Jep, noin se menee. ;-)
Joko tästä voidaan tehdä empiiriset päätelmät? Ja jos, niin kumpaan suuntaan? ;-)
epätoivoisesti saada naiset asetettua johonkin karsinaan, koska eivät putkinäkönsä kanssa muuten kykene saamaan mitään käsitystä naisen ajatusmaailmasta. Kun se karsinointikaan ei auta asiaa, niin sitten jääkin vain molemmin puolinen ihmettely, että mihin me oikeastaan toisiamme tarvitsemme.
hassua, mutta mulla tuli tuosta alotuksesta muutamakin mies mieleen. Mutta sitten ajattelin, että se olisi liian kärjistettyä, eivät he aina noin kuitenkaan käyttäydy tai ole käyttäytyneet.
epätoivoisesti saada miehet muunnettua itselleen sopiviksi, koska eivät tippaleipäaivojensa kanssa muuten kykene saamaan mitään käsitystä miehen ajatusmaailmasta. Kun sekään ei auta asiaa, koska mies ei muutu, niin sitten jääkin vain molemmin puolinen ihmettely, että mihin me oikeastaan toisiamme tarvitsemme.
Miehet tarvitsevat naisia kuulemma seksi- ja kotityöpalveluden tuottajaksi ja naiset miehiä haastavaksi muutosprojektiksi ja maksumieheksi.
mulla on päinvastaisia kokemuksia. Minun on pitänyt muuttua mieleiseksi. Itse en ole ollut kiinnostunut ketään muuttamaan. Muttei tätäkään uskota, mä arvaan jo:D
Annas kun arvaan: Kaikissa suhteissa mittaillaan jossain vaiheessa kaapinpaikkaa ja jos sopua ei synny, jommastakummasta osapuolesta tutuu, että pitäisi muuttua toiselle mieleiseksi. Tahtoo vain olla niin, että jos mies jää alakynteen, nainen muuttuu paljon nopeammin tyytymättömäksi kuin että joutuu itse alakynteen. Naiset ovat hyviä kestämään alistamista, mutteivät kestä heikkoja miehiä. Noh, koska jotkut suhteet kestävät ja ovat onnellisiakin, niin kyllähän se kaappi on monessa taloudessa asettunut lopulta molempia tyydyttävään paikkaan. Meilläkin.
naisen kanssa. Minä vain käännän näitä naisten juttuja päinvastaisiksi. Sinänsä siinä ei ole mitään uutta, että nainen on eri mieltä naisen kanssa, mutta on virkistävää, että edes joku nainen myöntää sen avoimesti.
sukupuoltasi ja niinkuin sirpakin myönsi tällaisia naisia on ja itsekin sanoin, että en minä, mutta muut. En osaa sanoa olenko poikkeus, joka vahvistaa säännön. Minua häiritsi lähinnä yleistys.
Mitä tarkoitat, että käänsit naisten juttuja päinvastaiseksi?
Sanon naisille varmaankin helpommin olevani eri mieltä. Miehet kokevat usein liian tunteenomaisesti, että heidän reviirilleen astutaan ja heitä uhataan, jos suoraan sanoo. Siis, jos sanoja on nainen.
törmännyt yleistyksiin, joiden mukaan mies on viallinen, koska ei toimi kuin nainen. Minä en tehnyt muuta kuin vaihtanut miehen ja naisen paikkaa: nainen on viallinen, koska ei toimi kuin mies.
Selvä. Eikös koko aloituksessa muuta pointtia ollutkaan?
Sen ainoa tehtävä oli tehdä naurunalaiseksi vastaavanlainen aloitus miehistä.
luulemaan että täällä olisi ollut älyllistä elämää :D
kerta toisensa jälkeen.
Naiset tarvitsevat miehiä vauvaprojekteihinsa sekä pitäähän jonkun tehdä kaikki työt sängyssä *katselee mistä suunnasta alkaa laukut viuhua*
mussu, ei se ole vielä oppinut.
niin
Liian paljon spekulointia ja analysointia asioista. Saatetaan joidenki kavereiden kanssa tuntikausia puhua puhelimessa ja pohtia yhtä ja samaa asiaa. Seuraavana päivänä sitten jatketaan. Saattaahan siinä suutahtaakin sen takia ettei mies ole osannut asiaa ottaa huomioon samalta kannalta kuin se kaveri. Aina ei ole edes tullu sanottua sille miesparalle että jokin asia häiritsee. Itse tosin osaan tämän kauniin nalkuttamisen taidon joten todennäköisesti ei ole jäänyt mikään asia epäselväksi Pässille. Tai mistäs sen tietää.
Miksi tunteista pitäisi puhua vähemmän? Pitäisi vaan puhua sille jota ne tunteet koskettaa.
onko sulla hyvä mieli nyt juuri nyt
miehet puhuvat tunteista vähemmän ja nainenhan on tältä osin vain viallinen mies. Naisten tulisi ottaa oppia mieheltä.
Miehet ovat ilmiselvästi naisia taitavampia käsittelemään tunteitaan. Toisilleen tuntemattomat miehet tulevat toimeen keskenään, kun taas toisilleen tuntemattomat naiset alkavat tapella, jos heidät laittaa samaan huoneeseen. Tämä on tuttua kaikilla armeijan käyneille. Kasarmilla saattaa olla 10 miesten tupaa ja yksi naisten tupa. Jostain syystä se naisten tupa on aina se, jossa tapellaan jatkuvasti.
Riittää kun välillä vilkasee tota omaa rakasta Pässiä niin alkaa itkettää. Tunteet on ihana asia!
Eihän miehet käsittele tunteita ollenkaan! Luulen että sen takia naiset tappeleekin koska uskaltavat sanoa miltä tuntuu.
Entäs yöelämä? Tapelleeko sielläkin keskenään tuntemattomat naiset pääasiassa?
Olen aina sanonut naisille, jotka väittävät miehiä tunteettomiksi, että menevät snagarijonoon katselemaan viikonloppuöisin. Siellä sitä tunteenpaloa on yllin kyllin. Tosin se ei ehkä ole aivan samanlaista kuin naisten tunteet...
jotka estävät kanoja nokkimasta toisiaan. Samoin intissä tappelut loppui siihen paikkaan, kun lähdettiin leirille, koska leireillä naisia ei päästetty samaan telttaan vaan jaettiin miesten ryhmiin. Selväähän se olisi ollutkin, että 10 naista samassa teltassa on mahdottomuus.
tän naisen tunteet saattas hyvinki pian jäähtyä jos Pässin huvi ja harrastus ois kännipäissään tappeleminen. Onneks se on kuitenki tasapainonen ja järkevä. Joten mun tunteet ja järkevyys saa rauhassa mennä miten haluaa. =)
jääny sama levy päälle. Et keksi enää mitään jolla vastaat, joten toistat samaa.
Luulen myös että oot sitä mieltä että miehen pitää vaihtaa naista tietyin aikavälein ja ottaa se tietyn verran nuorempi nainen. En enää muista miten se matikkakaava meni.
Itse asiassa. Miksi tuhlaat edes aikaasi naisiin? Etkö selviäisi paljonkin helpommalla?
tuhlaa aikaani naisiin vaan tähän palstaan.
ja nauru hyvästä.
oletko masokisti?
taas, mutta nä en ainakaan ole turhanpuhuja. Mä puhun kyllä silloin, jos on jotain asiaa, mutta en mä keksimällä keksi niitä puhuttavia asioita, enkä ole sellainen, joka toisen kanssa ollessaan on kokoajan äänessä. Mun kanssa voi olla ja kuuluukin olla välillä hiljaa ja mä tykkään siitä että mieskin osaa olla hiljaa.
Jos mua joku asia vaivaa tai hierää, niin ekaksi pohdin sitä päivätolkulla, joskus kauemminkin omassa päässäni ja sit kun olen ajatuksissani saanut sen asian ihan umpisolmuun, mä saatan kysyä miehen kantaa siihen asiaan. Ja teen sen siksi, että saisin itselleni mielenrauhan, kuin myös siksi että musta parisuhteessa kuuluu jakaa asioita; myös ajatuksia toisen kanssa.
niinkuin niin usein, se asia on miehelle niin yksinkertainen ja siksi myös yhdentekevä, ettei hän vaivaudu juurikaan sillä päätään vaivaamaan ja vielä vähemmän osallistumaan niiden niin surullisen useiden eri variaatioiden vatvomiseen?
Tämähän on se tilanne, puhutaan sitten vaatteista tai tunteista. Ja juuri siksi nainen usein vetäisee purkillisen herneitä, kun miestä ei kiinnosta, vaikka mies on ollut kiinnostunut aiheesta juuri sen verran kuin sen järjestykseen saattaminen on vaatinut.
koska täällä et muuta teekään, kuin puhut turhia.
Taidat luulla itsestäsi ja puheesi laadusta liikoja...
siitä, etteikö miehet ois osallistuneet keskusteluun mun päänsisällöstäni. Kyllä sieltä aina sananen tai pari on vähintään takaisin tullut, usein enemmänkin, mutta sen verran kuitenkin että voin siltä erää lopettaa aiheen murehtimisen. Ja siihenhän tietty pyrinkin.. Koska pidemmän päälle ei oo kiva yksin miettiä ja murehtia kaikkea.
viitsi tehdä samaa kahteen kertaan - kumpikin haluaa tietää. Mies vain haluaa tietää miten auton moottori toimii - ja nainen miten toimii toinen ihminen. Ensimmäisessä vain syy-seuraussuhteet ovat hivenen yksinkertaisempi - jälkimmäistä voi vatvoa koko elämänsä ja silti on pihalla.
Kyllä vain se vatvominen tekee naisista onnellisempia ja helpottaa elämää. Naiset haluavat vatvoa ja puhua eikä siinä tarvi mihinkään ratkaisuun päästä tai mitään ongelmaa ratkaista. Miehillä vastaava on sitä että haetaan ratkaisua. Jos mies kannustaa naista puhumaan vähemmän, hän tekee valtavan virheen. Naisilla on tarve puhua ja jos hän ei sitä miehelleen saa tehdä, tulee hänestä katkera. Naiset ja miehet kun ovat erilaisia.
Oletko?
Nuorempana (ja suhteen alkuvaiheessa) ehkä helpommin jäi jokin tunnetila vaivaamaan. Harvemmin niistä miehelle tuli puhuttua, kun tiesi kuitenkin, että lähinnä oman pään sisäisistä asioista on kyse. Yleensä kirjoittelin ajatukset paperille ja prosessoin ne siinä samalla pois päiväjärjestyksestä. Nyt en muista enää, koska viimeksi olisin kokenut tarpeelliseksi raapustella fiiliksiä ylös. Oma luonne (ja parisuhdekin) on nykyisellään niin tasainen, ettei tunteet erityisemmin kuohu.
Sellaisenkin asian olen huomannut, että tiettyyn aikaan kuusta jostakin pienestä asiasta saattaa tulla hetkeksi tosi iso. Jokin asia, joka on tapahtunut aikoja sitten, alkaa yhtäkkiä kaihertaa älyttömästi. Nyt kun on ymmärtänyt mistä tuo johtuu, osaa laittaa asiat oikeaan mittakaavaan. Tietää myöskin sen, ettei sitä suurta pientä asiaa kannata nostaa pöydälle juuri silloin, koska parin päivän päästä se ei välttämättä ole enää mikään ongelma. Väittäisin, etten muuten juuri muista tai kaivele menneitä asioita.