Kaikki tekstit eivät mahtuneet yhteen viestiin niin tämä piti laittaa kahdessa osassa. Tässä siis jatkoa edelliselle jutulle:
Palatakseni taas tähän vuoteen, mieheni alkoi käyttää mietoja aineita. Voitte arvata että siitä en todellakaan pitänyt! Tuntui että sydän särkyy kun olin juuri tottunut edelliseen shokkiin. Hän on ollut täysin "puhdas" koko aikuisiän, eli tarkoitan sitä ettei hän juo eikä tupakoi, eikä varsinkaan käytä mitään mömmöjä. Emme käy baareissa tms. Hän todellakin oli muuttunut ja se alkoi näkymään hänen teoissa ja jopa kielenkäytössä. Kumpikaan meistä ei kiroile, niin hän alkoi viljellä kirosanoja siellä täälllä. Sanoin hänelle etten tykkää siitä että hän kiroilee. Hän pyyteli anteeksi ja sanoi että koittaa olla kiroilematta. Sekin sai aika hämmenyksen minussa aikaan. Tuli olo että nyt hän on "kiltisti" kun juttelee minulle, mutta sitten kun meidän välinen keskustelu loppuu, niin hän on taas erilainen muille.
Vähän aikaa kului ja sekin aika oli raastavaa minulle näiden muutosten takia, niin hän sanoi minulle että hänen mielestään meidän pitäisi erota. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Tiesin että meillä oli nykyään eri intressit, mutta en todellakaan kuvitellut että se ajaisi meidän eroon. Olin (lapsellisuuttani?) kuvitellut että meidän liitto kestää mitä vain! Olimmehan tähänkin mennessä päässeet kaikesta yli. Meillä oli oikeasti ollut hyvä suhde. Olimme keskenämme parhaat ystävät, ja kaikki muukin pelasi hyvin. Hän sanoi että minä voin asua omassa talossa koska minä halusin elää "normaalisti", mutta hän haluaa ajaa moottoripyörällä ympäri maailmaa. Hän sanoi että tulisi olemaan poissa montakin kk kerralla. Sitten hän vetäisi sellaisen pommin, että hän haluaa että meillä on avoin suhde! Eli hän haluaa olla naisten kanssa noilla matkoilla koska hän on mies ja "rakastaa pi**lua"!! Voitte arvata reaktioni.
Olin täysin tyrmistynyt enkä tiennyt mitä sanoa. Sain sanotuksi että sellanen ei tule sitten ollenkaan kuuloon. Eli joko hän on muiden naisten kanssa ja otan eron, tai sitten hän pitää munansa itsellään. Tämän keskustelun yhteydessä minä sanoin että mitä me tässä enää ollaan, että erotaan nyt sitten kun hän kerran haluaa muita naisia. Maailmani oli täysin pirstaleina. Tässä välissä sanon että onneksi meillä ei ole lapsia! Tämä tapahtui kesällä. Sen jälkeen emme ole jutelleen kovinkaan usein. Ne kerrat mitä olemme jutelleet, mieheni on sanonut että hän kävi tuohon aikaan todella syvällä masennuksessa ja oli miettinyt itsemurhaakin. (Hänellä on aina ollut masennuskausia, joten uskon täysin siihen). Hän väittää ettei ole ollut muitten naisten kanssa ja uskon senkin. Hän on sellainen että sanoo kaikki ikävätkin asiat suoraan eikä valehtele. Välillä olemme miettineet että jos emme eroaisi vaan yrittäisimme jatkaa ja katsoa miten käy. Minä tietenkin pidin ajatuksesta koska on niin vaikeaa päästää irti ihmisestä johon on 100% sitoutunut alusta asti ja jota edelleen vain rakastaa kaikesta paskasta huolimatta.
Nyt viimeksi olemme puhuneet varmaan reilu 2 kk sitten. Minä alan pikkuhiljaa tottua sellaiseen ajatukseen ettei tästä tule mitään, eikä kannata edes yrittää koska me haluamme elämältä eri asioita. Jännä juttu on se ettemme ole edes tapelleet! Haen varmaan kohta eroa koska eihän tämmöisessä ole mitään järkeä. Olemme olleet eri maissa nyt jo yli 2 vuotta, eli jos haen eroa, se astuu heti voimaan. Kuitenkin jossain aivosopukassa toivon että mieheni palautuisi sellaiseksi minkälainen hän on ollut. Olen sen sanonut hänelle suoraan, mutta hän väittää että hän on nyt hän on oma itsensä...
Enää en itke niin helposti kuin kesällä. Kyllä tämä tästä pikku hiljaa...
Palatakseni taas tähän vuoteen, mieheni alkoi käyttää mietoja aineita. Voitte arvata että siitä en todellakaan pitänyt! Tuntui että sydän särkyy kun olin juuri tottunut edelliseen shokkiin. Hän on ollut täysin "puhdas" koko aikuisiän, eli tarkoitan sitä ettei hän juo eikä tupakoi, eikä varsinkaan käytä mitään mömmöjä. Emme käy baareissa tms. Hän todellakin oli muuttunut ja se alkoi näkymään hänen teoissa ja jopa kielenkäytössä. Kumpikaan meistä ei kiroile, niin hän alkoi viljellä kirosanoja siellä täälllä. Sanoin hänelle etten tykkää siitä että hän kiroilee. Hän pyyteli anteeksi ja sanoi että koittaa olla kiroilematta. Sekin sai aika hämmenyksen minussa aikaan. Tuli olo että nyt hän on "kiltisti" kun juttelee minulle, mutta sitten kun meidän välinen keskustelu loppuu, niin hän on taas erilainen muille.
Vähän aikaa kului ja sekin aika oli raastavaa minulle näiden muutosten takia, niin hän sanoi minulle että hänen mielestään meidän pitäisi erota. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Tiesin että meillä oli nykyään eri intressit, mutta en todellakaan kuvitellut että se ajaisi meidän eroon. Olin (lapsellisuuttani?) kuvitellut että meidän liitto kestää mitä vain! Olimmehan tähänkin mennessä päässeet kaikesta yli. Meillä oli oikeasti ollut hyvä suhde. Olimme keskenämme parhaat ystävät, ja kaikki muukin pelasi hyvin. Hän sanoi että minä voin asua omassa talossa koska minä halusin elää "normaalisti", mutta hän haluaa ajaa moottoripyörällä ympäri maailmaa. Hän sanoi että tulisi olemaan poissa montakin kk kerralla. Sitten hän vetäisi sellaisen pommin, että hän haluaa että meillä on avoin suhde! Eli hän haluaa olla naisten kanssa noilla matkoilla koska hän on mies ja "rakastaa pi**lua"!! Voitte arvata reaktioni.
Olin täysin tyrmistynyt enkä tiennyt mitä sanoa. Sain sanotuksi että sellanen ei tule sitten ollenkaan kuuloon. Eli joko hän on muiden naisten kanssa ja otan eron, tai sitten hän pitää munansa itsellään. Tämän keskustelun yhteydessä minä sanoin että mitä me tässä enää ollaan, että erotaan nyt sitten kun hän kerran haluaa muita naisia. Maailmani oli täysin pirstaleina. Tässä välissä sanon että onneksi meillä ei ole lapsia! Tämä tapahtui kesällä. Sen jälkeen emme ole jutelleen kovinkaan usein. Ne kerrat mitä olemme jutelleet, mieheni on sanonut että hän kävi tuohon aikaan todella syvällä masennuksessa ja oli miettinyt itsemurhaakin. (Hänellä on aina ollut masennuskausia, joten uskon täysin siihen). Hän väittää ettei ole ollut muitten naisten kanssa ja uskon senkin. Hän on sellainen että sanoo kaikki ikävätkin asiat suoraan eikä valehtele. Välillä olemme miettineet että jos emme eroaisi vaan yrittäisimme jatkaa ja katsoa miten käy. Minä tietenkin pidin ajatuksesta koska on niin vaikeaa päästää irti ihmisestä johon on 100% sitoutunut alusta asti ja jota edelleen vain rakastaa kaikesta paskasta huolimatta.
Nyt viimeksi olemme puhuneet varmaan reilu 2 kk sitten. Minä alan pikkuhiljaa tottua sellaiseen ajatukseen ettei tästä tule mitään, eikä kannata edes yrittää koska me haluamme elämältä eri asioita. Jännä juttu on se ettemme ole edes tapelleet! Haen varmaan kohta eroa koska eihän tämmöisessä ole mitään järkeä. Olemme olleet eri maissa nyt jo yli 2 vuotta, eli jos haen eroa, se astuu heti voimaan. Kuitenkin jossain aivosopukassa toivon että mieheni palautuisi sellaiseksi minkälainen hän on ollut. Olen sen sanonut hänelle suoraan, mutta hän väittää että hän on nyt hän on oma itsensä...
Enää en itke niin helposti kuin kesällä. Kyllä tämä tästä pikku hiljaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä suomimiehet on tylsiä, rumia ja ei lainkaan jännitystä (jota nainen tarvitsee) suhteessa.
mutta en oikein tiedä miten se liittyi juttuuni.
Minun käsitykseni mukaan te olette kasvaneet jo erilleen, ja ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Haikailet saavuttamatonta toivoessasi että vanha ja entinen palaa. Ei se koskaan palaa. Elämä kulkee eteenpäin, ei taaksepäin. Jos katselet vain taaksesi, elämä liukuu kohdallasi jonnekin minne et halua. Neuvoisin sinua hakemaan eron, koska itsekin tiedät, että saat sen heti. Voittehan te silti vielä jossain elämänne vaiheessa tavata toisianne ja katsoa, syttyykö entinen liekki. Aina voi toivoa. Mutta järjestä oma elämäsi ensin kuntoon ja irrottaudu suhteesta, joka tuo sinulle lähinnä pelkkiä pettymyksiä.
Johtopäätöksiä. Olet todella sinisilmäinen. Kaksi vuotta eri maissa ja miehesi ilmoittaa eläneensä selibaatissa. Varsinkin kun elämäntapamuutos on ollut huomattavasti "huonoon" suuntaan. Eikö yhtään epäilytä lähettää "tervekätiselle" miehelle jatkuvasti rahaa ulkomaille ? Bisnesideoita jos jonkinlaisia ? Hunttalan Mattikin osti Suomen. Jos hän olisi perhettä ylläpitää kyllä täällä sossustakin enemmän irtoaa kuin niillä pisnesideoilla tyhjätaskuna kotimaassaan. Aika harvan maan kulttuuriin sopii että vaimo elättää laiskaa miestään, paitsi afrikassa. Varo vaan ettet saa sukupuolitautia kun seuraavan kerran tapaatte. Puolison huumeidenkäyttö; tosi isot riskit saada jos jonkinmoisia parantumattomia infektioita.Anteeksi jos oli kovaa tekstiä.