mitä se on?
Aito rakkaus
rakkaus<3
741117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
vain.
rakkaus itsessään, vailla kohdetta.
Tämä on Miehen logiikka-palsta ja täällä on jo useampikin nainen käynyt kertomassa, että miehet ovat itsekkäitä paskoja ja se, mitä nimitämme rakkaudeksi, ei oikeasti ole sitä. Mitä se sitten lienekään... kuulemma jotain epämääräistä omistushalua ihmistä kohtaan, joka tyydyttää seksuaaliset halumme. ;-)
Miehet ei rakastakaan niinku naiset sen haluis tapahtuvan.
Joten mitään aitoa rakkautta ei voi olla olemassakaan.
ei se menekkään kenekään tahdon mukaan..vaan tunteen..=o)
Naisen rakkaus on silti aitoa rakkautta, vaikka ei miehet sitä tiedäkään.
voimaa...ikään kuin akku ja akkulaturi, aito rakkaus on voimavara ja vahvuuden lähde..=o)
..se on tunne joka vie eteenpäin..nostaa ylös pudonneen..korjaa sielun revenneen...ojentaa kätensä sinne missä on kaipaava käsi...vertauskuvia, mutta aidon rakkauden tuntee...aito rakkaus pyrkii olemaan epäitsekäskin...suurinta rakkautta lienee pyyteetön rakkaus...???.. =o7
vaikka itse uskonkin vastavuoroisen rakkauden olevan yhtä suurta ja kaunista, kun se tulee oikeasti sydämestä..on vilpitöntä ja siis aitoa...
heikkoutta se on,turhaa riippuvuutta ja kärsimystä
se on voimaa...ilman rakkautta maailmassa ei toimis mikään...=o)
millon susta tuli monte noin kamalan kyyninen..???
=o(
rakkaus musertaa ja murskaa vapaan tahdon,elämä muuttuu palvelemiseksi
...en ymmärrä tota muutoin, kun ettet uskalla antautua rakkaudelle..pelkäät sen satuttavan sua..?? =o)
sitä se voi tehäkkin..mut se joka pelkää ei pelaa..paitsi "varman päälle"..sekin voi kummiskin aiheuttaa yksinäisyyttä ja antipatiaa..=o(
mä tunnen rakkautta...sinkkunakin..ihmisiä kohtaan..en tarkoita siis vain parisuhde rakkautta...kun puhun näin rakkaudesta yleensäkin....ilman rakkautta me oltas kaikki jo kuoltu poies aika päiviä sitten...koska kukaan ei välittäis kenestäkään..mitä siitäkin seurais..??..
rakkautta on monenmoista ja tapoja osoittaa sitä..
oletko palvelualtis?
käsite, mistä ei yksimielisyyttä ole. Sen tähden ei aitoa rakkautta ole, vaan heijastus haalea siitä. Usko ja pyrkimys siihen pitää sen käsitteen hengissä.
Rahaa arvokkaampi.
kuin tarvitsee
Kun ei saa yhtään. Ei aitoa rakkautta.. noh, korkeintaan se saatu rakastaa sitä rahaa mutta valitettavasti sitä aitoa rakkaustunnetta ei kuitenkaan välity aidosti siihen jolta se raha sitten saadaan.
Se on teeskentelyä ja loppuu heti kun rahakin loppuu eikä tuossa ole rakkaudesta mitään tietoakaan.
eikä se potki munille ja rahaa on kiva puristella
Mut se ei rakasta sua, etkä sä voi sillä ostaa rakkautta.
säilyttämällä arvonsa
Raha ei ole mikään interaktiivinen eikä pysty edes itse vaikuttamaan arvoonsa. Raha ei rakasta mitenkään eikä sillä pysty ostaan rakkautta. Teeskentelyä korkeintaan.
http://www.youtube.com/watch?v=-wzwF3upH-A
http://www.youtube.com/watch?v=DflFG9mD2Pw&feature=related
tätä...
http://www.youtube.com/watch?v=O_gmXtxScYs
Ehkä se onkin tämä?
http://www.youtube.com/watch?v=eAfQN2YPizg
Vitut! Aito rakkaus on hukattuja hetkiä, jotka ei löydy uudestaan etsimällä...
http://www.youtube.com/watch?v=jZPIWtA_XFw
paljon se.
Ohikiitävä onnentunne, helpointen havaittu jo ohimentyään. Kaipauksella vahvistettu.
Kiintymystä, yhteenkasvamista, yhteisen arkipäivän jakamista, jaksamista vierellä, valheita ja totuuksia, sietämistä ja anteeksiantamista.
Vanhemuutta, lapsen rakastamista, elämään saattamista ja pienten polkujen siloittamista aika ajoin.
Vanhempien elämän kunnioittamista ja kiitollisuutta, ymmärtämistä ja anteeksiantoa.
Läheisten ja ystävien elämässä kanssakulkemista niillä tavoilla ja taidoilla, mihin kukin kyvyiltään on valmis.
Lemmikkieläimen hyvinvoinnista ja tarpeista huolehtimista.
Ihmisyyden, Luonnon, ja Elämän arvostamista ja teoillaan kunnioittamista.
Itsensä hyväksymistä, luvan antamista, ymmärtämistä ja Rakastamista.
plää plää plää
antamista ilman vastalahjan odotusta.
Aito rakkaus makaa kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä, sen häntä roikkuu vapaana ja kipristelee suiposta päästään.
Rakkaus avasi toisen silmänsä.
Haukottelee.
Silmässä palaa tuli - jotain kellanvihreää, kultaa, oranssia ohutta helmaa kaukaisella rannalla.
Se sulki jälleen silmänsä,
mutta jätti vartalonsa notkeuden, nukkuvan nopeuden leijuvaan huoneeseen.
on fantastisen olemuksen lisäksi ihana nimi?
satua.
Noin muutoin, yleensä, se lienee ehkä luultavasti sitä, jotta kunhan itse on täpinöissään omista fiiliksistään jotakuta sellaista kohtaan, jonka toisaalta olettaa tuntevan samoin, ja joka toisaalta omien sanojensa mukaan väittää tuntevansa right back at you. Tähän liittyy olennaisesti nimenomaan se, että on itse harhainen omien mielikuviensa ja tunteidensa takia koskien sitä, mitä toinen todellisuudessa on.
Tähän liittynee olennaisesti myöskin se, jotta kun ne suuremmat tunteet sitten hiipuu kuin leirinuotio lumisen puun alla, niin ihmiset jäävät sinnittelemään suhteeseen vaikka melkoinen osa arjesta onkin jo yhtä takkuamista. Eli epäitsekkyydellä, kun ihminen jää suhteeseen vaikka on hankalaa (kaikissa suhteissa lienee näitä vaiheita) eikä tunteita enää niin kovin ole, taidetaan määritellä sitä rakastamisen määrää, vaikka ehkä sillä ei aikuisten oikeasti kuitenkaan sitä kovinkaan suuresti tehdä. Mitä kauemmin jaksaa takuta, sen arvokkaampana sitä ehkä saatetaan pitää etenkin ulkopuolisten toimesta, mutta myöskin nähtävästi, ainakin joissakin tapauksissa, tosin varmaan lähes kaikissa, myöskin ihmisen itsensä toimesta. Silloinhan on "yrittänyt kaikkensa".
Idealistisesti ajateltuna se Aito Rakkaus lienee sitten sitä, jotta molemmat osapuolet näkevät (tai ehkä kuitenkin "tuntevat sisimmässään") toisensa kaikkine vikoineen edelleenkin sellaisina olioina, jonka kanssa haluaa olla.
Siis parisuhdemielessä ajateltuna.
..kovin kyynistä tuokin...mimmosia ihmiset oikee sitte on jos aina tunteet vaan hiipuu...???. mimmosia ihmisten suhteet sitte oikee on, jos aina vaan sinnitellään...ihan oikiasti eihän se voi mennä niin..nyt tartten kysyä olenko mä joku harvinaisuus, joka on mielestään hyvässä suhteessa ja jossa on tunteet mukana..??..eikä tämä ole mitään sinnittelyä...tuntuu hyvältä vaikka vuodet vierii..enkä koe joutuvani yhtään ees sinnittelemään saati miettimään suhteeni laatua...
mua alkaa hirvittämää, kun yks jos toinenkin kirjottelee kuvittelemisesta ja ihan kun se rakkaus olis joku ohimenevä juttu..hirvittää et miten pahoinvoivia ihmisiä sitte onkaan..kun noin on usko rakkauteen ja aitoon tunteeseen ja välittämiseen menny..=o(
aika surullista luettavaa täs ketjussa...='o(
mun ei ainakaan ollut tarkoitus antaa sellaista kuvaa, mutta kun näppis on välillä kyyninen. Lisäksi olen 38,2 asteen kuumeessa, järki ei kulje kauniisti.
Hienoa se, jos sinulla on elämässäsi kesto-onni ja koko ajan tunnet sen, mutta tilanteita on niin monenlaisia ja taipuvainen olen siihen uskoon, että rakastumisen huuma ja onni on joskus kateissa ja pitkissä liitoissa ei-niin-päivittäinen tunne.
Tuollainen Aito Rakkaus on vaikea sanoiksi pukea, kun se tarkoittaa itse kullekin niin erilaisia asioita...
optimistinen kirjoitus..mutta suurin osa ketjussa kirjoittaa tyyliin, ettei aito rakkaus ole kuin harhaa..=o/
...kesto onni ei musta välttis olekkaan sitä hehkuttamista, mitä suhteen alussa..silloinhan se on huumaa ja epätodellista..kunnes ajan kanssa asetutaan ja opitaan tuntee etc..silloin myös ne tunteet realistisoituu...muuttu todemmaksi mitä alussa...koska suhteessa tiedostetaan ne realiteetit paremmin, kun mitä alkavassa ja orastavassa suhteessa...=o)
..mutta juu tavallaan mulla on kesto-onni, koska mä en koe et multa tästä suhteesta uupuis mitään oleellista mun onnellisuuden kannalta ja mitä olen puolison kanssakin asiaa puhunnu, niin hän kokee asian samoin..on onnellinen ja sanookin usein ettei päivääkään vaihtaisi pois...
..jotakin mitä tahtoo lisää tai eri tavalla..niin se on jotain mikä ei meidän väliseen tunteeseen taas vaikuta..
emmä oikeen osaa paremmin tätä muotoilla..sen vaan tietää milloin on suhteessa kuin kotonaan..niin kun se pitää ollakkin...jotain mikä menee luonnollisesti painollaan eteenpäin..ilman kamalaa irvistelyä ja ponnistelua...must rakkaus parisuhteessa ei saa olla työn takana ja pakolla paiskimista..ei semmone pakko rakkaus tule koskaan toimimaan...=oI
hyvin nyt muotoilitkin. Tärkeää ihmissuhteissa on että niissä on puolin ja toisin hyvä olla, eikä halua lähteä pois. Onni tulee etsimättäkin, kun vain huomaa sen. Sitten taas suhteissa joissa ei ole hyvä olla, yritetään ja annetaan aikaa, kuka mistäkin syystä voi koittaa elvyttää sitä tunnetta ja yhteenkuulumista, joka jonnekin matkalla katosi. Sekin on rakkautta, että pysähtyy ongelmien edessä kuuntelemaan eikä hätäile päätöksissä. Ja kuitenkin, jos tie on loppuunkuljettu, voi väistyä ja antaa tilaa toisenkin jatkaa matkaa. Jotain tuollaista ajoin takaa sillä sietämisellä ja anteeksiannolla.
sitä et mä haluun rakastaa sua..ja mähän rakastan tapahtu mitä tahansa..se on lapsellista ja turhaa..uhoomista..=o)
...se rakkaus tulee ihan luonnostaan yhtään ponnistelematta, kun kyseessä on aito rakkaus..ja mikä parasta se tulee yhtä sujuvasti takaisinpäin ees taas vuorovaikutuksessa...eikä sitä kaada erimielisyys tms...selvitettävissä oleva asia..
muttei se musta myöskään ole sitä et käännetään todenteolla hampaat irvessä juupas eipäs sun ja mun tahtoa...niinkun tungettas palapelin paljoa kohtiin mihin ne ei kuulu..kuvatakseni jotenkin selventävästi mitä ajan takaa..=o)
..ehkäpä se on rakastamisen helppous sitten mitä mä tunnen..kaikki vaan lokasahtaa kohilleen ilman, että mä käännän ja väännän tai mieskään kääntäs ja vääntäs hiki otsalla, että tämänhän on onnistuttava..mitä taas mun aiemmissa suhteissa on ollu..kilpailua ja pakolla eteenpäin viemistä..jatkuvaa palojen asettelua uudestaan ja uudestaan..kamalan raskasta =o(
itkemistä ja surua..mitä mä en tässä suhteessa tee...jos itken mä itken ilosta..taikka toisen pahanmielen ja murheiden tuntemisesta...yhteisistä murheista..mutten koskaan rakkauden puutteesta taikka et mua kohdeltas huonosti..tai jätettäs huomioimatta..ei mulla ole semmosia tunteita tässä ollenkaan..hmm...kun ennen sain itkeskellä useinkin noista syistä..mietin sitäkin etten, varmaan myöskään ole niin herkkä ottamaan itseeni nykyään mitä ennen...=o)
pakko musaa..xo)...
http://www.youtube.com/watch?v=1PVEaDyZqqE
sitten moikka jokaselle..!..uskokaa siihin rakkauteen..se on oikeesti voimavara..antakaa se valua itseenne..rohkeasti vaan..=o)
En usko että olet varsinaisesti harvinaisuus. Olet vain onnellinen harvalukuisten joukossa.
"mimmosia ihmiset oikee sitte on jos aina tunteet vaan hiipuu...???. mimmosia ihmisten suhteet sitte oikee on, jos aina vaan sinnitellään...ihan oikiasti eihän se voi mennä niin.."
Kyllä se vain usein näyttää menevän niin, väittäisin. Siis jotta jäädään suhteeseen "vääristä" syistä, tottumuksesta tms. vaikka sisimmässään tiedetään että tässä tämä oli, mutta ei vain haluta (muutoksen pelko / ei ole kokemusta yksinolosta ja pelätään sitä / ei ole ketään muuta, uutta, tarjolla / ehkä ajatellaan ettei löydä ketään toista / koitetaan vielä jos se tästä petraantuisi / mahdollisesti säännöllisen/saatavilla olevan seksin takia jatketaan / ulkopuolelta tulevat sosiaaliset paineet esim. lasten takia / mitä näitä nyt on) lähteä kokeilemaan omia siipiään. Epäitsekkyydellä, eli jatkamalla väljähtyneessä suhteessa luovuttamatta, luulen monen mittaavan öö... no, ns. omaa hyvyyttään.
Enkä nyt edes tarkoita kirjaimellisesti kulissiliitoja.
aivan..tilan antaminenkin ja tarkastelu mistä mihin tultiin on myöskin sitä rakkautta...eikä hätiköidä ja häippästä heti, kun vähäsen menee nipistellen..=o)
pitkiä liittoja ei juur nykysin synny, koska ihmiset on niin itsekkäitäkin..eikä malteta kuunnella toista..eikä antaa toiselle tilaisuutta..toki myöskin rakkautta on tajuta, koska toisen on parempi vaan lähteä ja itsensäkkin on parempi lähteä..kun jäädä roikkumaan mikä kiduttaa enemmän kun ero..=o)
hmm juu sulla on munkin järkeen käyviä ajatuksia..=o)
nopeammin ja näppiksetkin...
en ehdi niin nopsaan vastailla kun miettimiskoneisto on huonosti öljytty
..mutta musta tuntuu surulliselle ajatella, et ihmiset on onnettomia suhteissaan...tavallaan mua joskus hävettääkin kertoa omasta suhteestani mitään, koska tulee olo että olen roisto puhuessani omasta onnestani, kun joillakin samaan aikaan on kamalan paha olla suhteissaan..=o/..vaikken mä sillä tahdo leveillä..toiset sen tahtoo niin nähdä..mutta en mä sitä kuitenkaan juttele leveilläkseni..valaakseni uskoa pikemminkin..=o)
mutta sitten taas..kun siitä puhun puhun siksi, että olen ite elännyt kamalissa suhteissa ja hakannu päätä seinään kerta toisensa jälkeen sillä periaatteella et tässä olen, kerta tähän päädyin..ihan kun oisi ollu joku pakko...ja nyt mä elän niin erilaisessa parisuhteessa..semmosessa josta en uskaltanu ees haaveilla..mutta siinä vaiheessa kun luovutin haaveen rippeestäkin..se osui kohilleen..=o)
..nytte tahon vaan kertoa, että se on oikeasti mahdollista löytää se ihminen, joka on sulle se oikea..ja jolle sä olet se oikee..siten ettei tule niitä tyhjiö päiviä ja hetkiä, kun tarttis miettiä et olenkohan mä tuolle tärkeä ja rakas..kun sen tietää kaiken aikaa kaikkialla..että on...=o)
Se voi erilaisissa määrin kaivella montaakin, ketä enemmän ja ketä vähemmän, kun joku kertoo onnestaan. Ei minulla ainakaan mene kolisematta tajuntaan kun kuulee/näkee vastaavia tapauksia, olipa kyseessä mielestäni "kepeämmältä" vaikuttava onni tai Aidolta Onnelta vaikuttava onni. Tuota enemmän kolisee se, että "lähes kaikki" ihmiset näyttävät helposti tuntevan jotain. Mutten usko sen, tai kummankaan, olevan minulta pois, ja osaan jopa olla tavallaan onnellinen heidän puolestaan, vaikka mieltä kaihertaisikin.
Mitä sitten tulee siihen, että onnelliset "valavat uskoa" tarinoillaan onnesta, ketkä leveilläkseen ketkä vilpittömästi, niin minnuun se ei ainakaan vaikuta ollenkaan positiivisesti. En tarkoita tai osoittele mitenkään sinua, mutta silti. Varmaan melkein typerintä mitä ihminen voi meikäläiselle sanoa on juuri nuo erilaiset kannustuspuheet. Eihän niillä pahaa tarkoiteta, mutta silti.
sanomisiasi. Jos kaikki tunteet ovat ns. kuolleet niin ei se seksikään suju, eikä jaksa lähteä minnekään, sitä on vaan. Tietenkin ulkopuoliset paineet ovat mukana kuvioissa ainakin niillä jotka ovat useammin yrittäneet, eikä ole onnistuneet. Ei se ole hyvyyttä vaan suorastaan saamattomuutta että yrittää olla vaan, vaikka mikään ei enää toimisikaan.
Tarkemmin ajateltuna jos ei lähde niin ei ole niin yksin kuin muuttaisi muualle, vaikka yksinäisyyttä voi silti tuntea asumalla rakkautta vailla olevassa liitossakin.
Inhimillisiä piirteitä lienevät kaikki, mutta siitä erikoisia, että niillä kaikille voisi halutessaan tehdä jotain. Jos nyt verrataan luonteenpiirteisiin, jotka mielestäni kuitenkin ovat ja pysyvät vaikka niitä kontrolloisikin. Vaikka voihan nuo inhimilliset piirteetkin pysyä, vaikka sen muutoksen tekisikin. Ööh... niin, onse kirjooite noh, kirjoitetaan nyt sitten noin tuo on_se kun ei kolmannellakaan yrityksellä syos vittu, suostuneet eroamaan toisistaan vaikka koitian koitin hakata välilynt väliöy välilyöntiä siihen väliin. Eli "niin, on se silti noin".
????????
Wai miden se olikaan?????
sitä mekin tässä ihmetellään.
eilisestä en ole ihan varma, ja tästä päivästä en nyt osaa tähän hätään vielä sanoa. Nyt meinasin piipahtaa ulkosalla, jotta ehkä kohta tiedän. Eli muuten vaan viiraa (tai sitten en vain hoksaa nyt jotain, mikä ei olisi mitään uutta kuitenkaan).
sitten. Ei minulla ainakaan viiraa.
tavallaan käsnään tuonkin näkökulman..mutta jollekkin se voi ja toivottavasti voi olla tarpeen..siis elävä esimerkki siitä, että onnellisiakin tarinoita on olemassa...=o)
mulle itselleni se oli jollain tapaa aikonaan jollain tapaa kannustavaa, kun näin et ees joillakin pyyhkii hyvin ja ne jaksoi kannustaa..mutta tosiaan on sekin jossain vaiheessa jopa ärsyttävää, kun sitä aletaan vaikka jankuttamaan..ei siinä mustakaan mitään pahaa ole kertoa ja kannustaa..kunhaa se ei tavallaan muutu tavaksi....=o7
..verraten nyt lapsettomuuteen..niin se osaa olla jopa ärsyttävää, kun kannustetaan ja koitetaan valaa uskoa kyllä te viellä saatte lapsen etc..kannustuspuheita..siksi mä ymmärrän ton sun näkökantasi tossa kumppanin ja parisuhde onnenkin kannustuksen suhteen..on kivaa kun tahdotaan hyvää, kuitenkaan ahdistelematta sillä...
=o7
yksinäisyyttä voi tuntea olemalla hyvässäkin liitossa...ei semmosta rakkauden puute yksinäisyyttä..mutta yksinäisyyttä..=o)
..mulla on semmonen luonne, että aika ajoin tunnen yksinäisyyttä, vaikka olisin kuinka rakkaitten ympyröimä ja saisin kauheesti huomiota ja kaikkea..mulla vaan on semmoi luonne...en oikeen osaa sitä selittää..ehkäpä joku samankaltainen ymmärtää mitä tarkoitan..=o)
Niin onhan se kiva tietää, että joku on ollut samanlaisessa, tai samankaltaisessa tilanteessa kuin missä mahdollisesti itse on, ja siitä huolimatta saanut osakseen jotain parempaa/kaipaamaansa. Eli tavallaan saa todisteita siitä, jotta kaikki on mahdollista.
Siitä kertomisen vain voi tehdä ainakin kahdella tavalla: joko kertoo pinnallisemmin "kyllä säkin vielä jonkun löydät/kyllä te vielä lapsen saatte" tai sitten siten, jotta puhuu omien kokemustensa pohjalta "mulle kävi näin/tiedän eräät, jotka yrittivät kauan lasta, ja lopulta kävi niin ja näin" TAI kuitenkin vähemmän ääliömäisesti uskoa valaen.
Ja siis, onhan se totta, jotta varmasti melko monetkin tahtovat kuulla niitä positiivisia kannustuksia. Minä en vain niistä koe oikein mitään saavani, ainoastaan ehkä sen, jotta "on sitä jollekin tapahtunut", että on se mahdollista. Minkä kyllä mielestäni tiedän jo muutoinkin mahdolliseksi, mutten välttämättä usko omalle kohdalleni tapahtuvaksi.
Miksi minun aina pitää miettiä kun en kuitenkaan saa niitä mietintöjäni koskaan valmiiksi? Niin??
Ei muuten paista, ei näy. Nätin tumman violetti ja toisaalla aavistuksen punertavan violetti taivas oli näkyvillä.
monien ihmisten olevan pohjavireeltään yksinäisiä, lopulta ainakin. Ketkä voimakkaammin, ketkä lievemmin. Lienemme kuitenkin ensisijaisesti yksilöitä emmekä symbioosissa eleleviä, jotta johtuneeko siitä(kin). Tosin, en tiedä jos joku oikein paha parisuhdeholisti on kyseessä, jotta tunteeko sellainen ihminen yksinäisyyttä vaikkei olisikaan yksin.
kerran olet viisaampi ja pitäähän sinullakin jotakin tekemistä olla. Kyllä ne mietinnöt sitten jonakin päivänä valmistuu kun olet ne valmiiksi miettinyt.
Ei täälläkään paista, pimeää on. Ainoastaan pihavalo näkyy ulkona.
Enkä oikein pidä mietinnöistä, joita ei saa johdettua mihinkään mielenrauhaan tuottavaan lopputulokseen. Murr.
miltä yksinäisyys tuntuu, en vain osaa sitä itsekään selittää oikealla tavalla että sen joku ymmärtäisi.
Minäkin saatan tuntea yksinäisyyttä vaikka olisin ihmisten ympäröimänä, kunnes joku tulee ja alkaa juttelemaan. Sitä huomionhakuisuutta en kerjää, koska silloin vain tyydyn kuuntelemaan toisten juttelua.
...napakkaa tekstiä, mutta noin se varmaan menee..ja sun kohalla ainkin..=o)
..niin tietää varmaan monikin..ja osaa aatella noin niikun säkin järkiperäisesti..mutta sitten on aina niitäkin jotka tykkää, kun työnnetään eteenpäin...suorastaan kaipaa sitä..
eipä sen puoleen en mäkään kauheasti kaipaa kannustusta varsinkaan vierailta ihmisiltä..ehkäpä enemmänkin semmosten kannustus tuntuu tärkeämmältä, jotka elää mut tuntien ja ollen perillä mun asioista....toikin on ihan tosi et asioista voi puhua monella tavalla..ja jokainen tyylillään..=o)
jees..
vastata, mutta piti nukkua tuota kuumetta hittoon.
Pidin tuosta palapelivertauksesta todella paljon, kyllä hyvässä suhteessa niitä paikalleen löytymisiä on enemmän kuin -sinnepäin vähän jos-vänkäämisiä. Ei pakottamista vaan sitä helppoutta ja tilaa.
Ja pahaa mieltä, itkemistä rakkaudettomuudessa, ei kenenkään kohdalle soisi. Yksin tuntuisi niin paljon paremmalta olla kuin alistavassa tai pahoinpitelevässä, väkivaltaisessa suhteessa.
Mutta nythän tätä on tässä taas pohdittu tarpeeksi, rakkausaihe se vaan jaksaa aina kiinnostaa.
sitä että hyväksyy toisen sellaisena kuin on, omana itsenään.
Se on tunne joka ei kysy lupaa, eikä sitä pääse pakoon.
Onni on istua hiljaa vierellä, joka vaistoaa saman sanomattakin, pelkällä käden puristuksella, tunteella.
*Rakkaus on siitä kiitollinen sairaus, että uusi tartunta parantaa entisen*
jne... jääköön toiseen kertaan
vain äidin ja lapsen välillä.
Kaikki muu on intohimoa.
isit automaattisesti himoitsevat lapsiaan.
Kaikki mitä olen ehkö rakkaudeksi rakkaudeksi joskus luullut onkin jotain muuta, läheisriippuvuutta, yksinäisyyden pelkoa, itsekkyyttä, masokismia, narsismia, jne, jne.....
aito rakks on sille tavalla että mies tai nainen on valmis anta ilma lasku
http://www.loveisfan.com/
miten itse kukin haluaa sen ajatella ja tuntea. Ilman sen enempiä määritelmiä.
ettei ehdollista tunteitaan.
jäljelle kun kaikki muu on menetetty.
*
Nyt on löytynyt erittäin hyvä sivusto kaikenlaiseen keskusteluun
Näillä sivuilla on kuvia vastapuolesta joten on varaa mistä valita.
Kaikki ovat tervetulleita sivuille keskustelemaan.
Sivusto ei ole tarkka tiedoista mitä laittetaan kirjautumisen yhteydessä
jopa kuvana käy koirat, maisemat, ikä ym tiedoilla ei ole väliä joten
suosittelen kaikille.
Sielä on tosi hyviä juttuja kaikilta alueilta.
http://irc-galleria.net/
Pitää sanoa kuvalla
http://homemadecuties.com/jizz-on-my-gf/spunked-face/full/11.jpg
http://www.teenscoreclub.com/gln908zel/images/pic14.jpg
http://www.teenscoreclub.com/gln868oct/images/pic13.jpg
http://www.pornab.com/09/10/9/images/hard-anal-fucking_09.jpg
Musta Aito Rakkaus on sitä, että näkee jonkun vikoineen ja heikkouksineen päivineen ja joskus on niin vihainen ja joskus niin ärsyyntynyt ja joskus niin kyllästynyt, mutta silti ei koskaan joudu pohtimaan, että rakastaako. Musta se on sellaista pikku jutuista tulevaa ihan suunnatonta hellyydentunnetta toista ihmistä kohtaan, niin että haluaisi saada jotenkin tehtyä maailman juuri sellaiseksi kuin se henkilö haluaa maailman olevan. Yksi oleellisimmista asioita on musta se, että siihen ei liity itsekkyyttä. Ne jotka sanoo, että rakastaa sitä mitä toiselta saa, eivät tiedä rakkaudesta mitään. Jos rakastaa aidosti, niin haluaa antaa ja haluaa että sillä toisella ihmisellä on hyvä olla, vaikka joutuisi tekemään jotain mistä ei itselle ole mitään iloa tai jotain vain ja ainoastaan hänen takiaan, eikä silloin edes ajattele, että mitä minä tästä saan. Puhtainta ja aidointa on äidin rakkaus lapseen, se on ainutlaatuista ja perustavanlaatuinen vertailukohta kaikkiin rakkauden muotoihin. Kaikki muu on jotain siitä vähemmän, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän. Muissa tapauksissa aito rakkaus taitoo olla äärimmäisen harvinaista ja ne 'lähes' tapauksetkin surullisen satunnaisia.
sanottu.
satua
http://www.youtube.com/watch?v=x7q45Ym_sQ8&feature=related