Olen ylipainoinen mies ja myönnän, etten usko rakkauteen. Ehkä naiset rakastavat ja haluavat tulla rakastetuksi, mutta minä haluan vain puristella naisen isoja rintoja ja kiinteää takapuolta. Kauniit kasvot ja blondi, pitkä tukka myös ehdottomia kriteerejä. Viimeksi taisin rakastaa ollessani 10-vuotias. Minulla oli ikioma lihava marsu, johon tunsin hengenheimolaisuutta. Kun hän kuoli, hän vei osan minua mukanaan. Saattaa olla, että kokemani menetys heijastuu nyt aikuisikään siten, etten juurikaan kunnioita naisia ja olen aina hakenut suhteiltani vain seksuaalista tyydytystä. Naisen vannoessa rakkautta kellistän naisen hörähtäen sängylle. Tämän jälkeen tilaan meille molemmille pizzat. En siis voi olla läpeensä paha ihminen, vai kuinka? Toisaalta yritän myös ehkäistä naisia rakastumasta minuun käyttäytymällä ajoittain töykeästi, mutten kuitenkaan liian epäkohteliaasti. Haluan kuulla, etten ole epänormaali, ja että on miehille täysin ominaista olla tuntematta sen suurempia tunnemylläköitä. Keskustelua aiheesta.
Seksi vai rakkaus, vastaus on helppo
pulleahko mies
7164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
juttuja ei maailmassa ees tapahdu..ihminen ei pysty lentämään, koska sillä ei ole siipiä jne....mutta mistä moinen sulla johtuu..???..=o7
että suurin osa parisuhteessa olevista ei rakasta toisiaan pyyteettömästi, vaan ovat molemminpuolisessa riippuvuus- ja hyväksikäyttösuhteessa. Kysymyksessä on kaupankäynti, mitäpä sitä kaunistelemaan.
Onko joku joskus väittänyt, että romanttinen rakkaus olisi pyyteetöntä? Vanhemmat ehkä vielä rakastavat lapsiaan pyyteettömästi, mutta että puolisot toisiaan? Ei helvetissä. Jos lakkaa puolison tarpeita (enkä nyt puhu vain seksistä) tyydyttämästä kykyjensä mukaan, niin äkkiä paljastuu rakkauden pyyteellisyys.
Eikä tässä silti minusta mitään raadollista tai rumaa ole.
Toista ihmistä käytetään täyttämään itsessä olevaa tarvetta.
lapsen ja vanhemman suhdetta kiintymyssuhdeteorian ja reflektiivisen funktion valossa, niin en lähtisi suinpäin kehumaan sitäkään pyyteettömyydestä.
Näin joskus jenkkiläisen dokkarin teiniäideistä. Yksi kurjista oloista lähtöisin oleva tyttö sanoi, ettei lapsi ollut vahinko vaan hän halusi lapsen, että hänellä olisi aina joku, joka rakastaisi häntä. Mietin mielessäni, että tyttörukka taisi erehtyä pahan kerran. Minä kun en usko, että lapset pyyteettömästi rakastaisivat vanhempiaan, mutta vanhemmat saattavat lapsiaan rakastaakin. Niin ne ainakin usein yrittävät muille uskotella.
Jos siitä vanhemmuudesta ei saa mitään, niin kyllä se silloin on pakkopullaa.