Olen seurustellut avomieheni kanssa pian kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi oli elämäni onnellisinta aikaa, rakastin suurella sydämellä ja täydellä luottamuksella. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki romahti.
Miesystäväni (joka tällähetkellä lähestyy 30) oli aloittanut opiskelut ja asui toisella paikkakunnalla, joten tapasimme vain viikonloppuisin ja lomilla. Eräänä päivänä paikkakunnalla järjestettiin jokavuotiset "festarit", johon ystäväni kanssa osallistuimme. Tavoitteena oli kerätä t-paita kiertämällä baareja ja lupasinkin rakkaalleni hommaavani hänellekin paidan, koska hän ei itse koulun vuoksi päässyt osallistumaan.
Ihmetys oli melkoinen kun kesken baarikierroksen sain eräältä tutulta viestin, että miesystäväni on paikallisessa baarissa. Tietenkin saavuin epäuskoisena paikalle ja niinhän se oli. Miesystäväni sanoi halunneensa yllättää minut. No sen hän toden totta teki. Olin ihmeissäni miksei hän ollut voinut kertoa minulle mitään aikeistaan. Sitten hän alkoikin yhtäkkiä syyttää minua että minut oli nähty jonkun vieraan miehen kanssa toisessa baarissa (en ollut edes vielä ehtinyt käydä kyseisessä baarissa). Olimme lähdössä yhdessä pois kun vastaamme käveli nuori tyttö joka kysyi miesystävältäni minne tämä on oikein menossa. Siitä kaikki sitten alkoi purkaantumaan.
Miesystäväni katosi kuin tuhka tuuleen ja jäin kohdakkain tytön kanssa. Kysyin häneltä, mistä hän tunsi miehen. Tyttö vastasi reippaasti seurustelleensa miehen kanssa kolme kuukautta. Kun sanoin itse seurustelleeni saman miehen kanssa reilun vuoden verran ei tyttö tahtonut aluksi uskoa minua. Sain kuulla että miesystäväni oli ollut useaan kertaan hänen luonaan yötä ja miten he olivat rakastuneita toisiinsa. Tai miten tyttö oli niin kuvitellut. Kun mies lopulta tuli ulos baarista tein jotain mistä oudolla tavalla olen ylpeä: Paukautin vasemman suoran päin hänen näköään niin että hän tipahti maahan vaikka isokokoinen mies onkin.
Erinäisten vaiheiden jälkeen koko ruma totuus tuli esiin. Aluksi mies yritti valehdella suut silmät täyteen. Onneksi pidimme yhteyttä tytön kanssa, hän jopa kertoi myöhemmin minulle että olisi ollut valmis valehtelemaan ettei miesysttävälläni ja hänellä ollut sittenkään suhdetta, jos vain olisi saanut pitää miehen.
Jostain käsittämättömästä syystä annoin miehelle uuden mahdollisuuden pitkällisen itkun ja ruinaamisen jälkeen. Mies lupasi ettei ikinä enää loukkaa minua sillä tavoin, lupasi tehdä kaikkensa jotta voisimme vielä yrittää. Toiseen tyttöön hän ei pitänyt enää mitään yhteyttä. Hän myös sanoi ettei ikinä enää lähde ilman minua baariin. Se rakkaus joka minulla vielä oli kaiken sen jälkeen miestä kohtaan sai minut lopulta luopumaan periaatteistani ja yrittämään vielä.
Tällä hetkellä asumme yhdessä ja elämästäni on tullut melkoista helvettiä. Olen jatkuvasti masentunut, sairaanloisen mustasukkainen kyynikko. Lupauksestaan huolimatta mies käy vähintään kerran viikossa baarissa kavereidensa kanssa. Minusta on tullut tahdoton zombie, jonka oma tahto on nitistetty. Tai kyllähän se tahto siellä jossain huutaa vankilassaan mutta olen vain liian väsynyt katkomaan noita kahleita vapauttaakseni sen ja repimään auki märkivät haavani. Jotenkin tuntuu että helpompi vain antaa kaiken rullata samaa rataansa päivästä toiseen kuin nousta barrikaadille oman elämänsä puolesta.
Kertokaa minulle hyvä ihmiset, mistä voimaa lähteä suhteesta; mistä uskoa parempaan huomiseen?
Miesystäväni (joka tällähetkellä lähestyy 30) oli aloittanut opiskelut ja asui toisella paikkakunnalla, joten tapasimme vain viikonloppuisin ja lomilla. Eräänä päivänä paikkakunnalla järjestettiin jokavuotiset "festarit", johon ystäväni kanssa osallistuimme. Tavoitteena oli kerätä t-paita kiertämällä baareja ja lupasinkin rakkaalleni hommaavani hänellekin paidan, koska hän ei itse koulun vuoksi päässyt osallistumaan.
Ihmetys oli melkoinen kun kesken baarikierroksen sain eräältä tutulta viestin, että miesystäväni on paikallisessa baarissa. Tietenkin saavuin epäuskoisena paikalle ja niinhän se oli. Miesystäväni sanoi halunneensa yllättää minut. No sen hän toden totta teki. Olin ihmeissäni miksei hän ollut voinut kertoa minulle mitään aikeistaan. Sitten hän alkoikin yhtäkkiä syyttää minua että minut oli nähty jonkun vieraan miehen kanssa toisessa baarissa (en ollut edes vielä ehtinyt käydä kyseisessä baarissa). Olimme lähdössä yhdessä pois kun vastaamme käveli nuori tyttö joka kysyi miesystävältäni minne tämä on oikein menossa. Siitä kaikki sitten alkoi purkaantumaan.
Miesystäväni katosi kuin tuhka tuuleen ja jäin kohdakkain tytön kanssa. Kysyin häneltä, mistä hän tunsi miehen. Tyttö vastasi reippaasti seurustelleensa miehen kanssa kolme kuukautta. Kun sanoin itse seurustelleeni saman miehen kanssa reilun vuoden verran ei tyttö tahtonut aluksi uskoa minua. Sain kuulla että miesystäväni oli ollut useaan kertaan hänen luonaan yötä ja miten he olivat rakastuneita toisiinsa. Tai miten tyttö oli niin kuvitellut. Kun mies lopulta tuli ulos baarista tein jotain mistä oudolla tavalla olen ylpeä: Paukautin vasemman suoran päin hänen näköään niin että hän tipahti maahan vaikka isokokoinen mies onkin.
Erinäisten vaiheiden jälkeen koko ruma totuus tuli esiin. Aluksi mies yritti valehdella suut silmät täyteen. Onneksi pidimme yhteyttä tytön kanssa, hän jopa kertoi myöhemmin minulle että olisi ollut valmis valehtelemaan ettei miesysttävälläni ja hänellä ollut sittenkään suhdetta, jos vain olisi saanut pitää miehen.
Jostain käsittämättömästä syystä annoin miehelle uuden mahdollisuuden pitkällisen itkun ja ruinaamisen jälkeen. Mies lupasi ettei ikinä enää loukkaa minua sillä tavoin, lupasi tehdä kaikkensa jotta voisimme vielä yrittää. Toiseen tyttöön hän ei pitänyt enää mitään yhteyttä. Hän myös sanoi ettei ikinä enää lähde ilman minua baariin. Se rakkaus joka minulla vielä oli kaiken sen jälkeen miestä kohtaan sai minut lopulta luopumaan periaatteistani ja yrittämään vielä.
Tällä hetkellä asumme yhdessä ja elämästäni on tullut melkoista helvettiä. Olen jatkuvasti masentunut, sairaanloisen mustasukkainen kyynikko. Lupauksestaan huolimatta mies käy vähintään kerran viikossa baarissa kavereidensa kanssa. Minusta on tullut tahdoton zombie, jonka oma tahto on nitistetty. Tai kyllähän se tahto siellä jossain huutaa vankilassaan mutta olen vain liian väsynyt katkomaan noita kahleita vapauttaakseni sen ja repimään auki märkivät haavani. Jotenkin tuntuu että helpompi vain antaa kaiken rullata samaa rataansa päivästä toiseen kuin nousta barrikaadille oman elämänsä puolesta.
Kertokaa minulle hyvä ihmiset, mistä voimaa lähteä suhteesta; mistä uskoa parempaan huomiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
pelottavan tutulta!
Luin juttusi ja vatsaani tuli se sama tuttu möhkäle, joka oli siellä vuosi kausia. Mulla oli mieheni kanssa sellaisia kokemuksia, että sitä ei usko kukaan, mitä olen saanut kestää.
Olin 16 kun tapasin hänet ja hän oli 20. Alku olikin ihanaa ja olimme rakastuneita. En tiedä oliko hänellä jo tuolloin muita, mutta myöhemmin niitä olikin monta.
Olen kerran tavannut hänet suutelemasta toista baarissa ja he juoksivat yhdessä karkuun. Mies ei tullut kotiin sinä yönä.
Olen kerran jäänyt hakkaamaan taksin ikkunaa hänen mennessään toisen naisen kanssa naisen luo.
Lukematon kerta kaulassa on ollut fritsuja ja öitä jäänyt tulematta kotiin.
Annoin aina anteeksi. Olin jotenkin hänen armoillaan. Hänellä ei ollut ketään vakituista, vaan hän lähti kenen tahansa naisen mukaan, joka hänestä oli kiinnostunut.
Olin aivan sairas mustasukkaisuudesta. Hän kävi aina yksin baarissa ja en edes halunnut mennä häntä etsimään. Pelkäsin, mitä olisin nähnyt.
Katsoin touhua 10 vuotta!Nyt tuntuu uskomattomalle, että alistuin niin kauan. Koko nuoruuteni oli pilalla. Ei saisi olla katkera, mutta olen kuitenkin.
Sitten tapasin ihanan miehen, jonka kanssa suhteen alkukaan ei perustunut seksiin. Ilmoitin miehelleni, että minulla on nyt toinen ja muutan hänen luokseen. Uusi mies tiesi vanhasta ja halusi auttaa minut ulos.
Siitä on nyt 8 vuotta ja olen niin onnellinen uskollisesta ja luotettavasta miehestä!!!
Neuvoni on siis: Lähde nopeasti! Vanhat loukkaukset eivät koskaan unohdu ja mustasukkaisuus kalvaa mieltäsi aivan varmasti niin kauan, kun hänen kanssaan olet. Etsi itsellesi uskollinen mies. Ansaitset sen!!
Hyvää kevättä -Zaza-
Minkä takia hukkaat ainoan elämäsi aikaa moiseen torveen??!?
" Kun mies lopulta tuli ulos baarista tein jotain mistä oudolla tavalla olen ylpeä: Paukautin vasemman suoran päin hänen näköään niin että hän tipahti maahan vaikka isokokoinen mies onkin."
Jos joku miespuoleinen henkilö olisi kertonut latoneensa vieraissa käynttä naistansa turpaan ja olevansa ylpeä asiasta, tässä olisi varmaan n. 150 vastauksen ketju:) Tätähän tämä tasa-arvo taas on..
on pitkä ja löydät kyllä uuden onnen. kukaan ei ole korvaamaton, ja rakkauskin hiipuu hiljaa pois. varsinkin, kun olet jatkuvasti masentunut. kohta, tai ehkä jo nyt, et ole enää rakastunut, rakastat vain. rakkaus tulee luultavasti säilymään, mutta se ei riitä onnelliseen suhteeseen. voit rakastaa henkilöä mutta olla onnellisempi ilman häntä. ainoastaan se merkitsee, mitä sinä tunnet ja ajattelet. sinun pitää alkaa elämään! nosta itsesi ylös ja löydä elämästäsi uusia kauniita puolia! joskus tämä ei onnistu ilman että joudut luopumaan rakkaudestasi. niin se vain menee, kaikkea ei voi saada.
tunteeseen nimeltä rakkaus? Tuskin tuota miestä enää rakastat. Ihminen pelkää yksinäisyyttä ja peloissaan takertuu huonoonkin suhteeseen. Lähde pois ja unohda. Se on tietenkin helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Kuitenkin sinulle on varmasti parempaakin tarjolla jossakin muualla kunhan opit taas luottamaan mieheen. Siihen voi mennä vähän aikaa, mutta se kannattaa kun vaihtoehtona on koko elämän kestävä helvetti.