Nykyisen teknologian avulla on mahdollista olla yhteydessä kaikkien kanssa koko ajan. Sähköposti puskee tauotta viestejä ... kännykkä vaatii vastausta kaupan kassajonossa. Työasiat kulkeutuvat kotiin kännyköiden ja kannettavien mukana ... tuntuu, että sitä olisi useimmiten töissä vapaa-ajallakin. Työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät.
Oletteko te aina tavoitettavissa?
Oletteko te aina tavoitettavissa?
Vastaukset 68
Vanhimmat
Eikä kukaan soita sinulle. Miksi valitat?
mutten kuitenkaan työtön sanan varsinaisessa merkityksessä, joten kenenkään työllistetyn ei kannata pelätä, että verojansa maksavat minua eläättääkseen :).
ja katson sen oikeudekseni. Kuten kohta kun olen suihkussa.
Tosin, eipä minuun niin usein oteta yhteyttäkään.
jokaisena hetkenä. Jokaisen olisi hyvä tehdä itselleen selväksi se, milloin työpäivä päättyy ja vapaa-aika alkaa.
vuodessa 20 € latausseteli ja siinäkin on yleensä puolet liikaa.
Periaatteessa sen jälkeen, kun viimeinen vanhemmistani kuoli ja kuopattiin ja perinnönjako oli tehty, en ole tarvinnut puhelinta kuin kerran tai kaksi.
Enemmän mukana, jos tarvitsee hätätilanteessa soittaa jonnekkin.
tee kuten minä jätät puhelimen kotia
tai vaihtoehtoisesti laittaa äänettömälle.
nytkin on kännykkä ollut akku tyhjänä viisi päivää ainakin enkä välitä sitä avata. Samoin sähköpostia en ole raplannut varmaan reiluun viikkoon. Riittää, että töissä ollessa yhteydet pelaa ja asiat tulee hoidettua. Nyt kipeänä ei ystävät edes halua kaivata kylään tms. Nyt en jaksaisi puhellakaan, ääni on niin käheä ja kurkku kipeä.
Tervettä on olla välillä tavoittamattomissa, jos siihen on mahdollisuus. Tietysti jos lasten vuoksi puhelin on oltava koko ajan mukana, on eri asia.
Pystyykö kukaan eheytymään, ellei välillä voi tuntea riippumattomuutta ja nauttia teknisestä virikkeettömyydestä ja hiljaisuudesta? Siis muutenkin, kuin nukkuessa.
kurlaa kurkkua suolavedellä, se auttaa. Toivon mukaan paranet pian :).
En usko, että kykenee ... keskeytykset mm. puhelinsoiton muodossa (jos niitä paljon) pirstaloittavat. Useimmiten silloin pää on eri paikassa, kuin kroppa :).
toivottavasti tää olo kohenee. Kyllä tämä sitä sikatautia nyt on, ei voi mitään. Pitkä aikahan siitä edellisestä taudista onkin..
Kyllä mua ottaa usein päähän ne, jotka aina siihen puhelimeen reagoivat, silloinkin kun istutaan jossakin ja odotus olisi, ettei keskeytetä soittojen takia. Toisten elämä sitten kai on niin hektistä ja tärkeää.
ja päällä myös kirkoissa, häissä, hautajaisissa yms. Jotain rajaa sentään pitäis olla mun mielestä ...
kännykkä on aina äänettömällä. Ei ole kivaa jos kesken toimituksen pärähtää kännykkä soimaan. Terveyskeskuksessa käydessäni suljen sen.
mutta mulle tuli yht´äkkiä mieleen mielikuva papista, joka kesken toimituksen vastaa kaapunsa kätköissä soivaan kännykkään :)). Pitäisiköhän seurakunnalla pokka siinä tilanteessa?
saattaispa jokunen herranjestas kirkkoväeltä lipsahtaa..
olisi varmasti tärkeää asiaa, tai pappi olisi unohtanut sulkea kännykkänsä.
Sanoisikohan: "Anteeksi väärä numero"
* Inhimillinen erehdys*
Guilinissa. Siellä oli jumalaton (jos se nyt sopii tähän...) kello, jota munkki kolautteli pölkyllä aina välillä. Huvitti, kun juuri tullessamme munkki kaivoi helmoistaan kännykän ja vilkaisi sitä, kuin katsoakseen, oliko kukaan soittanut tai lähettänyt viestiä...
No, koko homma oli kyllä vedetty ihan turistien rahastamiseksi muutenkin...
Itse olen aina tavoitettavissa, mutta osaan kyllä panna puhelimen kiinni tai äänettömälle tarvittaessa ja puhelin on aina suljettu öisin.
sait mut nauramaan tuolla munkkimielikuvalla. Sellaisia ne hömpötykset on.
Niin, tyypit ei välitä tajuta sitä, että puhelimen saa halutessaan kiinni tai edes ääneti, tai sitten eivät tunne itseään eläviksi, ilman jatkuvia todisteita olemassaolostaan.
puoliso tai rakastaja riettaita puheluita. Vois olla, että menee papilta pasmat sekaisin ja sanookin väärässä paikassa jotain hmm ... epäsopivaa :).
Kännykkä on melkein aina mukanani. Yleensä jos unohdan sen pöydälle ulos lähtiessäni tai on jäänyt laukkuun tai takin taskuun niin eiköhän joku soita. Toisinaan en kuule sen soimista, tai sitten lähden etsimään mistä päin se ääni kuuluu niin se lakkaa soimasta, kun en ole ollut tarpeeksi nopea.
Jos työpaikalta on tärkeää asiaa, on soitettu silloinkin, oli mikä vuorokauden aika tahansa.
Lehtien myyjät ym. kaupparatsut saisivat lopettaa soittelemisen, ei ole kiva vastata puhelimeen esm. autolla ajaessa, enkä vastaakaan. Soitan sitten takaisin jos numero ei ole tuntematon.
Miltä se tuntui?
se tutui kivalta. Joskus kun lähden mökille, tai puhelimesta on akku tyhjä enkä ole muistanut sitä ladata, niin en muista koko puhelinta ennekuin on jotakin asiaa johon sitä tarvitsen. Kerran oli kaksi viikkoa huoneessa, katsoin vaan siellä käydessäni että onko joku soittanut. Herätyskellon takia piti kuitenkin olla mukana.
Kun perheen kanssa matkustettiin ulkomaille, saivat vanhemmat työpuheluita yötäpäivää ja niihin oli aina "pakko" vastata.
Oletus on, että aina ollaan tavoitettavissa. Jos puoli yhdeksältä aamulla pistetään koulupäivään liittyvä maili tulemaan, niin oletus on, että se on ennen kouluun lähtöä luettu, muuten tulee paskaa niskaan.
Kontrollointi on se negatiivinen puoli ja tiedonkulku on se positiivinen puoli. Samat ongelmat, kuin kasvotustenkin käytävässä vuorovaikutuksessa.
jossain määrin tärkeä, kun on jokaisena hetkenä tavoitettavissa?
klassikko, että jotkut psykopaatit puhuu kaiken aikaa puhelimeen ja leveilevät sillä, kuinka nimee heidän puhelimessa on ja kuinka pitkään päivässä joutuvat puhumaan puhelimessa, kun ovat niin suosittuja.
http://www.youtube.com/watch?v=qoIvd3zzu4Y
aina noi psykopaatit ja narsistit joka väliin. Ei kaikki itsensä tärkeäksi tuntevat kyseisen asian puitteissa ole psykopaatteja, eikä narsisteja :).
Tai tarkemmin viestisi luettuani et ehkä tarkoittanut kuitenkaan kaikkia ...
esimerkki...
On hyvä tehdä itsensä mahdollisimman tarpeettomaksi. Silloin saa olla rauhassa ja tavoitettavissa silloin kun se itselle sopii.
asiaa, soittakoon uudestaan tai lähettäköön viestiä.
vähän sivusta seuranneena tulee mieleen yksi kysymys. Kuinka arvokkaana ihmiset pitää omaa vapaa-aikaa? Onko sille hinta?
olisiko se myös yhtenä osatekijänä työuupumukseen?
Olisiko niin? Entä työnantajat? Arvostaako he omaa vapaa-aikaa?
työn kautta, vaikka juuri niin sen ei pitäisi olla. Moni tuntee vapaa- ja joutoajastaan syyllisyyttä, ikäänkuin eivät olisi siihen oikeutettuja. Ihminen tarvitsee myös lepoa, sekä fyysistä, että henkistä, jotta jaksaa.
Toiset elää työlleen ja toiset tekee töitä eläkseen. Kummassa nyt sitten on järkeä ja kummassa ei...
Mut illanjatkoja.
...
pitäisikö kaikkien olla aina tavoitettavissa, mutta itse ainakin yritän olla. Joskus saattaa känny unohtua pariksi tunniksi jonnekin, mut purkaan vastaamattomat puhelut soittamalla takaisin heti kännyn käsiini saatua.
en vastaa puhelimeen riittävän ajoissa ja "unohtelen" sen milloin minnekin. Stressaa sellainen, että pitäisi olla tavoitettavissa joka hetki ... haluan olla rauhassa :). Tai se vähän riippuu ...
ps. Sulle oli nyt kyllä vähän riskaabelia vastata sen sun kännianalyysin jälkeen :) ... sorry, en voinut käyttää tilaisuutta hyväkseni ollakseni kuittaamatta :).
toisille en. Puhelimeen ei ole aina pakko vastata.
numeroihin en itse vastaa ollenkaan. Jos on tärkeää asiaa, jättäköön viestin.
soittaa tuntematon tai outo numero, joutuu ensimmäisenä tenttauksen kohteeksi numeroni antajasta.
saa ongittua tietoonsa jonkun salaisen numeron? Mietin vain sitä, että mitä kautta se vaan kummasti leviää eteenpäin, sellaisillekin tahoille, keiden ei tarvitsisi sitä tietää?
liian helposti :/
kenellekään velvollinen olemaan aina tavoitettavissa, enkä myöskään velvoita ketään muutakaan olemaan aina tavoitettavissa minulle.
kuitenkin vaatii sitä, joskaan ei välttämättä suoraan, mutta antaen ymmärtää, että se olisi jossain määrin suotavaa :).
jos mun työnantaja ois mun oma mieheni, suostuisin tohon. Muuten kukaan ei voi tollaseen mua velvoittaa, koska ei ole edes mitään pakkoa omistaa kännykkää tai lankapuhelinta! Mikään laki ei määrää sellaista hankkimaan. Oven taa toki voi tulla rimputtelemaan, mutta voin olla silloin just vaikka kaupassa.:-)
kosia sua kaupan kassajonossa! Hähä! :D
Näin on!
mutta totuus on, että monelle työssäkäyminen on elinehto, että sitä saa velkansa maksettua ja leipää pöytään. Moni joutuu pakostakin tekemään myönnytyksiä omille periaatteilleen ja olemaan tavoitettavisa, jos työpaikalta satuttaisiin töihin tarvitsemaan :).
joku vihje että mun pitäis liikkua muutakin, kuin kodin ja kaupan väliä, vai? =D
Kännykän saa äänettömälle, eikä sähköposteja ole pakko lukea, jos alkaa ahdistamaan. Kännykkä tosin piippailee lomallakin tasaiseen tahtiin työviestejä ja luen otsikot. Haluan tietää, missä mennään, mutten vastaile niihin.
Minusta ongelma ei ole siinä, että ihmisen täytyisi olla jatkuvasti tavoitettavissa vaan siinä, että ihmiset nostattavat omanarvontuntoaan kuvittelemalla olevansa korvaamattomia. Että sikäli en anna tästä informaatiostressistä kellekään säälipisteitä. Oma vikansa.
Pelkäätkö, ettei siellä pärjättäisikään ilman sinua?
Jos siellä pärjätään ilman minun esimiestäni, niin miksei siellä pärjättäisi ilman minua? Olen vain utelias luonne.
Sitäpaitsi minä olen mielestäni hoitanut työehtosopimusneuvotteluni hyvin. Edellisessä hommassa maksettiin 25% tuntipalkasta ympäri vuorokauden, että puhelin oli päällä. Saadessani ylennyksen vaatimalla vaadin saada alemman toimihenkilön työsopimuksen, että työ- ja vapaa-aika on erotettu toisistaan, lisät maksetaan ja vapaa-aikana ei ole velvellisuutta reagoida työasioihin. Tosin kuin kollegani, jotka ovat myyneet sielunsa firmalle 24/7.
Jokaisella on mahdollisuus määritellä, millaisin ehdoin tekee töitä. Jos vaatii liikaa, ei saa töitä laisinkaan.
"Jokaisella on mahdollisuus määritellä, millaisin ehdoin tekee töitä." ... ei ole mahdollisuutta ja tiedät sen itsekin. Olet ollut onnekas ja olen iloinen puolestasi, mutta kaikki eivät ole kanssasi vastaavassa tilanteessa. Työnantajan on monesti myös helppo käyttää valtaansa sellaiseen ihmiseen, joka on riippuvainen siitä, että ylipäänsä töitä on.
Tuosta olen toki kanssasi yhtä mieltä. Minä olin onnekas, kun vaihdoin työpaikkaa nousukauden huipulla, kun kilpailua ei ollut kunnolla. Minulla oli mahdollisuus vaatia palkkani ja ehtoni. Naapuriyksikköön palkattiin vastikään uusi päällikkö ja ylin johto HR:n neuvomana oli päättänyt, ettei tällaisia sopimuksia enää tehdä.
Toisaalta minäkin muistan, kun olin puotipuksuna diilillä, että juoksen töihin milloin tahansa 30 markan tuntipalkalla eikä lisiä maksettu. Mutta se kannatti, koska kun hain edellistä työpaikkaani, se osoitti, että ainakin minä yritän parhaani enkä odota, että joku tulee kotoa hakemaan. Nyt on valitettavasti taas ne ajat.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni uhrautuu liikaa työnantajan eteen työnantajan painostuksesta ja kuinka moni tekee sen siksi, että kuvittelee olevansa korvaamaton. Ainakin omassa, miehisessä kaveripiirissäni, on paljon yleisempää tehdä se osoittaakseen kaikille, että "Minä olen kova jätkä". Ainakin pojat sillä kännipäissään kovasti rehentelevät ja väittävät minua laiskaksi paskaksi. ;-)
siitä on hyvä testi olemassa. Upotapa sormesi vesilasiin ja katso sen jälkeen, kun olet sormesi sieltä vedestä pois nostanut, että jääkö sinne veteen kuoppa ... jos jää, ehkäpä silloin voit olla korvaamaton työntekijänä :).
Mutta menepäs sanomaan se kaverille, joka 16 tuntia peruspalkalla aherrettuaan tulee kännissä kehumaan saavutustaan. Kun itsetunto (ainakin) osittain on riippuvainen työstä, niin ei parane sohaista muurahaispesää.
Kun minä olen lomalla, niin hyvin on päällikköni ja työnjohtajani hoitaneet hommani. Vähän kuin faija joskus osuvasti sanoi, ettei hän koskaan missään ole erityisen hyvä ollut paitsi helvetin hyvä delegoimaan ja luottamaan alaisiinsa. Jos sillä pärjäsi everstinä, niin kyllä sillä näyttää pärjäävän yksikönpäällikkönäkin. Että se siitä korvaamattomuudesta. Sekö se mahtaakin stressin pääsyyllinen olla?
työnsä ja sitä kautta saatujen meriittien valossa. Menestys ... mitä se lopulta on ja mitä se itse kullekin merkitsee? Lopulta ihmisyys mitataan ihan toisin ... se, millä tavoin koet oman ihmisyytesi, kykenet tunnistamaan sen myös muissa :).
Minä arvotan menestystäni elämässäni sen mukaan, millaisia haaveita minulla on ollut ja miten olen niitä pystynyt saavuttamaan. En sen mukaan, mitä muut arvostavat. Tosin minun haaveeni ovat aina olleet todella stereotypisia, joten niihin varmaan monen on helppo samaistua. Olen halunnut mieluisen opiskelupaikan, valmistua, kodin, perheen, työpaikan, mahdollisuuksia harrastaa ja vähän vanhuuden turvaa tässä turvattomassa maaimassa.
Joten voin olla koko ajan tavoitettavissa. :)
Miksi ei haluaisi tavoittaa?
....varmaan sois joskus.
tunne, että ikäänkuin sinun tarpeellisuutesi olisi joku pyrkinyt tekemään tarpeettomaksi ja sinä olet alistunut siihen. Menikö hirveästi metsään?
....psykologisia analysointeja sanoisin, että en ole koskaan ollut oikein laumaihminen.
Ja mitä työpuheluihin tulee, niin olen pitänyt oikeuksista kiinni sen verran, että työnantajalle tulee halvemmaksi soitella iltaisin ja viikonloppuisin kollegoilleni kuin minulle.
Toi oli toteamus edellisessä kommentissani, ei mikään analysointi :).
En todellakaan ole. Käyn sähköpostissa silloin kun tuntuu siltä, ja luuria pidän suljettuna aika useinkin. Niin, enkä mä välttis vastaa puhelimeen tai viesteihin kun vasta sitten kun tulee hyvä väli. Esim. kesken hyvän leffan en peffaani puhelimen takia nosta. Vastaan kun muistan.
Kyllä mulla on rauhallista vapaa-aikaa. Mulla on sitä erityisen paljon, koska vaihdan numbaakin sen verran usein ettei sitä löydy kuin 10:ltä, ja hekin odottelee mun soittoa ellei nyt mikään katastrofi ole.
Nii-i, rakastan rauhaa ja teen sen itelleni vaikka väkisin.
asiaa, soittaa uudestaan tai jättää viestin.
käytännössä taas vastaan puhelimeen miten sattuu. Puhelin on lähes jatkuvasti äänettömällä tai värinällä joten usein en edes huomaa että se soi. Ja vaikka huomaisinkin niin en välttämättä vastaa.
tai sitten kokonaan suljettu. Öisin pidän yleensä kokonaan kiinni.
on öisin aina äänetkin päällä, koska tähän päivään asti ei ole kukaan soittanut yöllä ellei ole ollut oikeasti tärkeää asiaa. Olen katsonut että on parempi että asia ei lykkäänny aamuun, kuin että silloin tällöin herää puhelimen soittoon.