Olen nyt seurustellut yli kaksi vuotta. Emmekä asu vielä yhdessä partnerini kanssa.
Olen vaiennut näistä asioista, ehkäpä hieman syytellen itseäni ja pohtinut missä menee väkivallan raja.
Miesystäväni on melko epäsosiaalinen, mikä on ikävä asia, sillä itse olen erittäin eloisa ja sosiaalinen ihminen. Hän on mustasukkainen ystävistäni.
Hän on useimmiten kovinkin upea ihminen, mutta sitten kun hän suuttuu, tunnen oloni todella turvattomaksi.Jotenkin tuntuu siltä, että meidän parisuhteemme on sellainen "amerikkalainen unelma" ainakin ulkoisesti muiden silmissä.
Huomasin hänen tietynlaisen ylimielisen asenteensa jo tavattaessamme, mutta silloin se ei häirinnyt lainkaan.
Ylimieliseen asenteeseen törmään usein vieläkin. Hän ei esimerkiksi voi mennä joihinkin paikkoihin tai tehdä jotain sen vuoksi, että vain ala-arvoiset ihmiset tekevät sitä tai käyvät siellä.
Inhoan sitä ja olen siitä usein hänelle maininnutkin, että voisi palata takaisin maanpinnalle.
Riitelemme melko usein. Itse olen kuitenkin aika huono huutamaan tai muutenkaan riitelemään, sillä en jaksa tehdä kärpäsestä härkästä, niinkuin usein meidän riidoissa on tapana tehdä. Useimmiten riidat minun osaltani päättyy vain turhautumiseen ja itkuun.
Suuttuessaan hän on esimerkiksi tönäissyt minua pois päin hänestä. Hän on läpsäissyt minua poskesta (mutta ei kovinkaan lujaan) ja on pakottanut/manipuloinut seksiin vastentahtoani, vaikka minuun sattui ja mainitsin siitä hänelle.
Hän usein myös pitää minua huonompana, sillä esimerkiksi en käynyt koulujani yhtä hyvin kuin hän.
Eikä hänen mielestänsä ammattitaitoni ole yhtä hyvä kuin hänen
Mutta IKINÄ hän ei ole lyönyt minua. Mutta tiedä milloin se päivä koittaa ?
Kuitenkin hän pyytää anteeksi aina riitojen jälkeen, eikä riitamme kestä yleensä kovinkaan kauaa.
Annan hänelle anteeksi, mutta kyllä nämä kaikki asiat riivaavat mielessäni todella usein. Ero on myös aika usein käynyt mielessäni. En vain jotenkin uskalla päästää irti, sillä hän muuten on lähes täydellinen ihminen minulle.
Mitä mieltä te olette, onko tämä vakavaa?
Onko samanlaisia kokemuksia väkivaltaisesta kumppanista?
Olen vaiennut näistä asioista, ehkäpä hieman syytellen itseäni ja pohtinut missä menee väkivallan raja.
Miesystäväni on melko epäsosiaalinen, mikä on ikävä asia, sillä itse olen erittäin eloisa ja sosiaalinen ihminen. Hän on mustasukkainen ystävistäni.
Hän on useimmiten kovinkin upea ihminen, mutta sitten kun hän suuttuu, tunnen oloni todella turvattomaksi.Jotenkin tuntuu siltä, että meidän parisuhteemme on sellainen "amerikkalainen unelma" ainakin ulkoisesti muiden silmissä.
Huomasin hänen tietynlaisen ylimielisen asenteensa jo tavattaessamme, mutta silloin se ei häirinnyt lainkaan.
Ylimieliseen asenteeseen törmään usein vieläkin. Hän ei esimerkiksi voi mennä joihinkin paikkoihin tai tehdä jotain sen vuoksi, että vain ala-arvoiset ihmiset tekevät sitä tai käyvät siellä.
Inhoan sitä ja olen siitä usein hänelle maininnutkin, että voisi palata takaisin maanpinnalle.
Riitelemme melko usein. Itse olen kuitenkin aika huono huutamaan tai muutenkaan riitelemään, sillä en jaksa tehdä kärpäsestä härkästä, niinkuin usein meidän riidoissa on tapana tehdä. Useimmiten riidat minun osaltani päättyy vain turhautumiseen ja itkuun.
Suuttuessaan hän on esimerkiksi tönäissyt minua pois päin hänestä. Hän on läpsäissyt minua poskesta (mutta ei kovinkaan lujaan) ja on pakottanut/manipuloinut seksiin vastentahtoani, vaikka minuun sattui ja mainitsin siitä hänelle.
Hän usein myös pitää minua huonompana, sillä esimerkiksi en käynyt koulujani yhtä hyvin kuin hän.
Eikä hänen mielestänsä ammattitaitoni ole yhtä hyvä kuin hänen
Mutta IKINÄ hän ei ole lyönyt minua. Mutta tiedä milloin se päivä koittaa ?
Kuitenkin hän pyytää anteeksi aina riitojen jälkeen, eikä riitamme kestä yleensä kovinkaan kauaa.
Annan hänelle anteeksi, mutta kyllä nämä kaikki asiat riivaavat mielessäni todella usein. Ero on myös aika usein käynyt mielessäni. En vain jotenkin uskalla päästää irti, sillä hän muuten on lähes täydellinen ihminen minulle.
Mitä mieltä te olette, onko tämä vakavaa?
Onko samanlaisia kokemuksia väkivaltaisesta kumppanista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä en näe mitään tulevaisuutta tuollaisessa suhteessa. Tuollainen mies ei sovellu lasten isäksi, jos hemostuu joka asiasta ja on väkivaltainen. Tuuppiminen töniminen ja seksiin pakottaminen ovat väkivaltaa.
Sinun kannattaisi kyllä erota, mutta kyllähän tuollainen käytös on toisaalta miehille aika yleistä joten en nyt pitäisi tilannettanne mitenkään erityisenä. Monilla miehillä on tarve alistaa naista, jotenkin se on vaan niin.
Mies ei kuulosta kovinkaan täydelliseltä kumppanilta. Riitelette usein, miehellä on selkeästi väkivaltaisia taipumuksia (koettaa hajottaa itsetuntosi halveksimalla sinua, tönimiset, seksiin pakottaminen), epäsosiaalinen, mustasukkainen, ylenkatsova... Anteeksipyyntö riidan jälkeen ei poista pahaa mieltäsi. Onneksi et asu sen kanssa, muuten olisit varmaan saanut osaksesi jo enemmän väkivaltaa ja toisaalta parisuhteen lopettaminen olisi hankalampaa mm. asunnon etsimisen takia yms.
Jätä se!
Ihan selkeää fyysistä ja henkistä väkivaltaa mies sinua kohtaan käyttää. Lähes 100 % varmaa on, että väkivalta tulee lisääntymään suhteessanne, jos jatkat sitä. Viimeistään yhteen muuttaessanne mies saa sinuun paremman otteen. Suo itsellesi parempi elämä ennen kuin olet totaalisen jumissa ko. miehen kanssa. Voit siis itse valita elämäsi suunnan.