kaikki ei sallittua

Tuskimpa nyt kannattaa lakia mennä rikkomaan.

"Katkeruuttahan se aiheuttaa ja varmasti tiettyyn pisteeseen asti kostaminen varmaan auttaa asiaa ja tuo edes pikkusen paremman mielen"

Kysymys ei ole pelkästään katkeruudesta vaan oikeudenmukaisuudesta.

Kukaan muu ei rankaise koska lakikaan ei turvaa petettyä.

"Mutta jo teot alkavat mennä jo Suomen lain ulkopuolelle niin se ei enää ole sallittua, vaikka kuinka vituttais..."

En oikein käsitä tuota mitä sanoit. Se mikä on sallittua lain kirjaimen mukaan on sallittua. Yleensä tuomitsemme sen automaattisesti mikä on lain mukaan kiellettyä.

Mutta jos pettäminen on ok niin mikseipä lainkin rikkominen? Kunhan ei jää kiinni...

"On varmasti totta että katkeruus pistää tekemään kaikkea kun toinen ei taipunutkaan enää toisen tahtoon. "

Kukakohan se oikein yritti taivuttaa toista tahtoonsa pettämällä?

Katkeruus on typerä sana jota käytetään väärin aivan kuin lyömäaseena. Oikeudenmukainen viha ja kostonhalu ovat luonnollisia ja sallittuja tuntemuksia jotakin kohtaan joka on pettänyt ja ollut petturi läheisilleen.

Vastaus on KYLLÄ! Jos petät, niin sen jälkeen sinua saa kohdella aivan miten paskasti tahansa. Ai kun toinen ei enää taipunutkaan toisen tahtoon? Mitäköhän sä tollakin tarkoitat? Sitäkö, että olit aikaisemmin uskollinen vain toisen TAHDOSTA? Eipä ole sinuakaan järjen lahjalla siunattu.

aika selvää että ei mikään tunnetila oikeuta vääryyteen?

Katkeruus on ehkä jotain muuta, mutta rankka pettymys, viha, pelot, ahdistus ovat sietämättömiä olotiloja. Kaikki voimakkaat tunnetilat taannuttavat meidät käyttäytymään lapsen tavoin. Se on ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää.

Lapsen käsitys maailmasta on vajavainen ja siksi me käyttäydymme aika ajoin vajavaisesti. Siirrymme mystiseen maailmaan jossa tunnetila on jotain minkä voi siirtää toiseen tai ottaa toiselta pois. Esimerkiksi se että tuntee pettymystä ja kun aiheuttaa toiselle tuon saman olotilan se ikään kuin siirtyy itsestä pois. Samoin kun sinua satutetaan, niin sinä satutat toista ja kipu siirtyy siihen toiseen.

Näinhän ei oikeasti tapahdu. Ei se pettäjän teko lähde pois, vaan se jää, vaikka kuinka kostaisi sitä toiselle. Se on jo katkeruutta että jatketaan tuota kostamista vain siksi että voi ylläpitää itsessään tuota pahaa oloa.

Kyllä aikuiselta odotetaan että hän osaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä ja ymmärtää mikä on hänen tekojensa seuraus. Tuntea saa mutta nuo tunteet on käsiteltävä niin, etteivät ne tuota vahinkoa itselle tai toiselle. Tätä voisi kutsua sivilisaatioksi ja sosiaalisuudeksi. Onhan yksi epäsosiaalisuuden merkki ettei kykene ilmaisemaan itseään ilman toisten vahingoittamista.

Ymmärrän kyllä että se kiusanteko tai vahingonilo ottaa vallan toisinaan. Olisi vain itselleen parasta että siihen se jäisikin!

pettäminenkään sallittua.

Elämä ei ole oikeudenmukaista. Ihmisellä on lähinnä kaksi tapaa suhtautua kokemaansa vääryyteen. Joko miettiä, purkaa ja eritellä tunteitaan. Selvitellä niitä, ottaa niistä vastuu. Tai sitten hän voi pitää itseään avuttomana tunteidensa uhrina, syyttää toista, katkeroitua, kostaa. Kysymys on aina omasta valinnasta, ei mistään muusta.