Vihaan työtäni, vihaan pomoani ja paskoja selkäänpuukottavia perseennuolija työkavereitani!! Tätä on jatkunut tammikuusta asti ja olen henkisesti aivan loopu. Puran pahaa oloani aviomieheeni ja lapseeni, ihan syyttä suotta, kun en voi töissäkään kertoa mielipiteitäni. Minua tarkkaillaan töissä ja jos teen jonkun asian toisin kuin muut, niin samantein lähtee sähköpostia pomolle missä kerrotaan tämä asia. Mun perässä kävellään tarkastamassa työtäni, mutta mulle ei puhuta mitään. Ollaan vaan naamatusten niin vitun herttaista, mut samantein saan kirveen selkääni kun lähden pois. Olen puhunut tästä miehelleni, että en jaksa enää tätä paskaa ja hän on sanonut, että heti kun mulla on uusi työ, voin lähteä vanhasta. Miten mä nyt tähän hätään uuden työn saan, kun koko ajan porukkaa lomautetaan ympäri suomea.
Ahdistaa niin helvetisti huominen työpäivä taas. Itse työ ei ole mitenkään huono asia, vaan se ilmapiiri ja ne tyypit siellä. Pomo on pahin.
Mulla on menny tämä henkinen pahaolo jo niin pitkälle, että viikonloppuisin mietin, että miten saisin sairaslomaa. Toivon jopa, että sairastuisin sikainfluenssaan, tai että lapseni sairastuisi johonkin. Suunnittelen jotain pientä onnettomuutta, mikä mulle voisi sattua, että saisin kipsin tai lastan käteeni. Mitäköhän tapahtuisi, jos putoisin meidän portaat alas...? Tai kävisiköhän tarpeeksi huonosti, jos jätän sormet ulko-oven saranapuolelle väliin ja potkaisisin oven kiinni...?
Ihan sairasta ajettelua, enkä uskaltaisi tahallaan satuttaa itseäni. Mut entä sitten kun tämä pahaolo tulee liian voimakkaaksi, pystynkö sen jälkeen aiheuttamaan itselleni fyysistä tuskaa ja kipua...
Mitä helvettiä mä teen.
Ahdistaa niin helvetisti huominen työpäivä taas. Itse työ ei ole mitenkään huono asia, vaan se ilmapiiri ja ne tyypit siellä. Pomo on pahin.
Mulla on menny tämä henkinen pahaolo jo niin pitkälle, että viikonloppuisin mietin, että miten saisin sairaslomaa. Toivon jopa, että sairastuisin sikainfluenssaan, tai että lapseni sairastuisi johonkin. Suunnittelen jotain pientä onnettomuutta, mikä mulle voisi sattua, että saisin kipsin tai lastan käteeni. Mitäköhän tapahtuisi, jos putoisin meidän portaat alas...? Tai kävisiköhän tarpeeksi huonosti, jos jätän sormet ulko-oven saranapuolelle väliin ja potkaisisin oven kiinni...?
Ihan sairasta ajettelua, enkä uskaltaisi tahallaan satuttaa itseäni. Mut entä sitten kun tämä pahaolo tulee liian voimakkaaksi, pystynkö sen jälkeen aiheuttamaan itselleni fyysistä tuskaa ja kipua...
Mitä helvettiä mä teen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En tiedä, millainen taloudellinen tilanteenne on, mutta jos tuollainen tilanne työpaikallasi jatkuu, saatat pahimmassa tapauksessa sairastua erittäin vakavasti. Onko tuo työpaikka todella sen arvoinen? Kannattaisiko sinun ja miehesi joka tapauksessa laskea, miten pärjäisitte hänen tuloillaan edes jonkin aikaa. Jos irtisanoudut itse, saat karenssia, mutta sen jälkeen saat edes jonkin sortin päivärahaa.
Jos irtisanoutuminen on täysin mahdotonta, niin mene ihmeessä käymään lääkärille. Tekstisi perusteella olet jo nyt vaarassa sairastua vakavammin tai jopa romahtaa, mikä ei ole leikin asia. Koeta saada edes lähete jonnekin, missä voit purkaa tilannetta.
Hae nyt oikeasti apua, ei tuollaisia ongelmia pysty yksin käsittelemään. Eli heti maanantaina menet lääkäriin ja kerrot oireistasi. Lääkäri ehkä määrää masennuslääkkeitä jotka auttavat sinua siinä, että pystyt sen jälkeen toimimaan ja järjestelemään asioitasi siihen suuntaan, että tilanne paranee. Tsemppiä! Paremmat ajat ovat edessä, se on ihan varma, mutta sinun pitää hakea apua tilanteeseesi.
En nyt ihan suoriltakäsin suosittele mitään masennuslääkettä, koska niiden haittavaikutukset saattavat olla omiaan pahentamaan tilannetta. Eihän sieltä niitä kaikkia oireita saada, mutta muutama mainituista. Olisko kiva lihoa 10 kg lyhyessä ajassa?
Masennuslääke on kuin mielen särkylääke, että ei se niitä todellisia ongelmia vie pois vaan lievittää sillä tavalla, ettet sitä enää niin pahana tunne. Todelliset ongelmat jatkuvat edelleen.
Voihan sen tehdä niinkin, että ottaa reseptin vastaan, eikä sitten niitä syö.
minäkin taistelin vastaan ja pakko oli aloittaa lääkitys.
Kun muuten olisin jäänyt auton alle tai muuta.
Ihminen on sellainen olento, että kroppa sanoo ei ja kun siihen mennään niin kroppa lakkaa yksinkertaisesti toimimasta. silloin on pakko aloittaa lääkitys.
Se että siitä voi tulla lisää painoa, ei ole syy miksi niitä ei kannattaisi syödä.
Vai meinaatko, että parempi laihana kuollut kuin muutaman kilon saaneena ja järkipäässä????
Totta on tosin se, että ongelmat työpaikalla eivät mene minnekään vaikka kuinka syödään lääkkeitä MUTTA kun on levännyt muutaman kuukauden lääkkeillä, niin on ihan eri voimavara ruveta tappelemaan siellä töissä inhimillisemmistä työilmapiiristä.
Itse olen juuri tässä oravanpyörässä ja todellakin tiedän mistä puhun.
Lääkärit kehottavat aloittamaan lääkityksen.
Jos kieltäytyy,niin ei kuulemma saa sairaslomaa enää.
Mutta jos sanoo,että alkaa syödä lääkkeitä, niin rahaa taas tulee,vaikka ei syökään niitä.
Onko asia näin,että ihmiset pakotetaan syömään lääkkeitä?
Mitä jos yrittää raskautta,niin ei silloin aleta mitään lääkkeitä syömään.
Käsittääkseni Kela edellyttää lääkitystä sairauspäivärahan saamiseksi.
Kyllä kai lääkärillä on velvollisuus antaa sairauslomaa, jos ihminen on sairas. Mutta ehkä sitten pitää sairastaa ns. omilla varoilla, kun Kela eikä ehkä työnantajakaan mitään maksa, ellei noudata hoito-ohjeita. Itselläni ei ole tästä kokemusta eikä virallista tietoa.
Voi mennä ihan siviilihenkilönä yksityiselle lääkärille esim. Mehiläiseen, Terveystaloon vai mitä niitä on - kuitenkin eri paikkaan kuin työpaikan lääkäri ja kertoa näistä asioista. Ei sairaslomaa välttämättä tarvita jos masennuslääkkeiden oton aloittaa, se on ihan tapauskohtaista. Masennuslääkkeet tuovat juurikin sen, että saat voimat järjestellä asiat kuntoon - sellaiseen kuntoon että normaali työnteko on taas mahdollista ja masennuslääkkeiden oton voi lopettaa.
Apua on saatavana monenlaista, kaikki lähtee vain siitä että sitä pitää uskaltaa hakea ja pitää uskaltaa kertoa tilanne rehellisesti. Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, he eivät asioitasi eteenpäin kerro.
Kaikille ei SSRI luokan lääkkeet oikein sovellu ja siitä tulee ties mitä turvotusta, väsyttävä olo, lihomista ja kosmeettisia haittoja mm. helpommin mustelmia ja iho-ongelmia. Ne vielä saattavat lisätä itsetuhoisuuden riskiä. Alkuvaiheessa voi olla kuumeilua, flunssaa jne, riippuen siitä miten herkkä on.
Ne voivat tehdä myös tokkuraiseksi, ettei kykene oikein ajattelemaan järkevästi. No mitä se nyt tekee sen, ettei asiat tunnu niin vakavilta enää ja kaikki on kepeää; mutta se on kyllä aikamoista harhaa. Niitä voisi pitää ihan särkylääkkeen kaltaisina, lievittävät mielipahaa, mutteivat oikeasti poista sen aiheuttajaa. Vähän sama kuin särkylääkettä syö kipeän selän takia; ei se selkä siitä parane; kipua vaan ei tunne.
Jos lääkäri niitä kirjoittaa, niin ei niillä kuitenkaan ole mitään resursseja seurata niiden käyttöä. Hermoloma myrkyllisestä työyhteisöstä tekisi varmasti hyvää ja samalla ehtisi järjestellä asioita. Kyllä ne tunteet on tarkoitettu ihan tunnettaviksi, eikä niitä välttämättä kannata lääkkeillä turruttaa.
Mielestäni lääkkeitä kirjoitetaan kyllä liian herkästi, kun oikeastaan niitä pitäisi kirjoittaa vain äärimmäisissä tapauksissa. Niiden pitkäaikaiset haittavaikutukset terveyteen saattavat olla arvaamattomia. Nykyajan pillerikulttuurin aikana ovat niin diabetes kuin lihavuuskin lisääntyneet.. Oikeastaan kukaan ei tiedä miten nämä lääkkeet saattavat vaikuttaa mm. syöpäriskiin, diabeteksen syntyyn, aivokasvaimiin, syöpiin. Eikä ketään oikeastaan kiinnosta, kun kyseessä on iso bisnes.
En nyt aloittajalle suoralta kädeltä sano kannattaako alkaa syödä vai ei. Pitkäaikainen ja kestävä ratkaisu ne eivät kuitenkaan ole.
kannattaisi kertoa asiat sitten OIKEIN!!!!!
Itsarivaara koskee niitä jotka LOPETTAVAT LÄÄKITYKSEN KERRALLA!!!
Mikä kumma siinä on että niistä yritetään tehdä hirviöpöpöjä????
Kukaan ei ole väittänytkään, että ne poistaisivat aiheuttajan.
Ne helpottavat oloa, jolloin keholla on aikaa toipua.
Se että laitat "Kyllä ne tunteet on tarkoitettu ihan tunnettaviksi, eikä niitä välttämättä kannata lääkkeillä turruttaa. ", et ole selvästikkään ole ikinä ollut masentunut.
Kukaan masennuksen kynsissä oleva ei todellakaan allekirjoita lausumaasi.
Lääkeet on tehty siksi, että keholla olisi aikaa toipua. Aivot kun yksinkertaisesti lakkaavat toimimasta, kun masennus menee tietyn vaiheen yli.
tässä tietoa yhdestä SSRI lääkkeestä, ettei tarvitse kertoilla MUTU tietoja:
http://www.tohtori.fi/laakeopas/laake/12371-ZOLOFT
Ei ole oikeaa tapaa kertoa näistä, koska vaikutukset ovat hyvinkin yksilöllisiä ja kuten sanoin kaikki SSRI-lääkkeet eivät joillekin sovi ollenkaan.
Oikeasti tunteet on olemassa ihan syystä, eikä ole sairasta tuntea myöskin "negatiivisia" tunteita. Ennen pidin niitä haittana, mutta omasta kokemuksesta tiedän kertoa, että on palkitsevaa päästä lääkepöllystä pois ja alkaa tuntea jälleen kaikilla aisteilla.
Minä turposin ainakin 15 kg vaikka söin normaalisti ja kesti puolitoista vuotta, että edes aineenvaihdunta alkoi pelata kuten ennen ja kilot alkoi karista. Aivan varmasti, jos näitä joutuisi syömään vuosikaupalla, niin fyysinen terveys alkaisi rapistua.
Lääkkeet on tehty siksi, että se on iso bisnes. Piste.
Saikulle vaan, antakoot pilleripurkin käteen, mut kukaan ei pakota niitä syömään. Jos on ihan seinäedessä, eikä stressi helpota millään, niin voi kokeilla. Ei niihin kuitenkaan ole tiettävästi kukaan kuollut.
Voihan vitalis miten urpo olet!
työyhteisö vittuilee. Pyydä työterveyshuollon käymään työpaikallasi, että kiusaajat saataisi kuriin.
Olen nähnyt, miten piruja voi olla työkaveritkin ja suoranaisia selkäänpuukottajia.
Oletko ajatellut, että sinua jotku työkaverisi kadehtivat jostain, mitä sulla on ja heillä ei ole.
Sanonkin sinulle tuntematon ystävä.
Ei pahempia ilkimyksiä voi olla, kuin kadehtivat työkaverit. Ota heidät puhutteluun kaikki yhtä-aikaa ja kysy, miksi heillä on ilkeä käytös sinua kohtaan. Niin tietysti se työterveydenhoitaja mukaan
että on korvapari kuulemassa, mistä on kyse. Jaksamista sinulle. Ei haukkuva koira pure
Mee nyt ihmees heti lääkäriin.Et sä kauaa enää kestä,kun romahdat aivan täysin.
Ja kuulostaa jo tosi pahalta,kun mietit jo ittes vahingoittamista.
Toi on henkistä kiusaamista.
Kerro lääkärille, niin saat sairaslomaa ja ilmoita työsuojeluun tapauksesta.
Ja kantsii kyl harkita ite työn lopettamista,koska sun pääs ei kestä kyllä enää kauan.
Onko se sitten oikein,että kärsit työn takia noin paljon?
Toivon voimia Sinulle, olen itse samanlaisessa tilanteessa ollut jo pitkään, ja nyt tilanne kärjistyi, kun hermostuin kollegalle, joka kyllä osaa pomoja mielistellä. Olo on aamulla kun keskitysleirille lähtisi. Lähtisin heti, jos saisin uuden työpaikan, mutta kun alkaa olla jo ikää, niin ei niin helposti saa uutta työtä. Kävin lääkärillä, mutta en saanut lääkkeitä. Itsekkin ajattelin, että en halua mitään pillereitä ruveta popsimaan sen takia, että kohdellaan huonosti. Varmaan olisi hyvä käydä jonkun kanssa juttelemassa. Ja ehkä se joku on hyvä olla joku muu kuin läheinen ihminen, niin saa objektiivisempia neuvoja. Koita jaksaa!
Itse olen hakenut sairaslomaa esimerkiksi yllättävän selkäkivun takia tai "vanhan polvivaivan" vuoksi. Myös rehellinen lopputili on harkitsemisen arvoinen ratkaisu, vaikkei uutta työpaikkaa olisikaan tiedossa. Suomessa harvemmin kuolee nälkään.
En vähättele ongelmaasi, mutta äkkiäpäs olet henkisesti aivan loppu. Itse kärsin vastaavasta kohtelusta 4 vuotta. Mutta tuo on viisasta kyllä puuttua asiaan noinkin pian, itse tein tyhmästi kun siedin ja kärsin noin kauan.
Hirveätä lukea näitä vastauksia ja ajatella millaiseksi yhteiskunta on mennyt, kun työyhteisön sosiaalisiin ongelmiin tuputetaan heti masennuslääkitystä. Tajuatteko te ihmiset, että yksilön ulkopuolella on olemassa sellainen pikku juttu kuin yhteiskunnallinen todellisuus? Tajuatteko, että sieltä yhteiskunnallisesta todellisuudesta tulee vaikutuksia ihmisen elämään? Ymmärrättekö ollenkaan, että noihin vaikutuksiin pitäisi puuttua, eikä vain loputtomasti muokata yksilöä sopeutumaan niihin?
on samanlainen kuin mikä tahansa muukin kultti. Tosin mehän olemme se yhteiskunta. Onneksi ihmisellä on mahdollisuus yksilönä muuttua. Aikojen alussa vain muutuimme huonompaan suuntaan.
Olen myös samassa pisteessä! onneksi työnantaja tajus irtisanoa minut!!