Nyt se sitten tapahtui. Mies kävi viimeisen kerran mun kimppuuni. Mä olen niin pahoillani että se tapahtui, hän lupasi ettei enää ikinä tee niin, edellisellä kerralla. Nyt sitten mietin miten tästä eteenpäin.
Kirjoitan kriisiterapiana blogia, http://newlife-broken.blogspot.com/ kommentit ja neuvot ovat tervetulleita.
toivon että tää jotenkin helpottaisi.
Kirjoitan kriisiterapiana blogia, http://newlife-broken.blogspot.com/ kommentit ja neuvot ovat tervetulleita.
toivon että tää jotenkin helpottaisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toivottavasti keräät järkeä päähän ja myös lapsesi vuoksi todella uskallat lähteä pois. Blogisi luettuani ajattelin että voiko oikeasti olla tollaista elämää?? Elämää, josta ei pysty irtaantumaan vaikka olisi oma hengenlähtö vielä jonain päivänä kyseessä. Yksin et kuitenkaan jää, jos niin itse haluat. Apua on monenlaista. Kaikki on SINUSTA itsestäsi kiinni.
Tuossa alla pieni otos tekstistäsi..Miten sinä voit tuntea itsesi hirviöksi??? Siksikö, että olet jättämässä miehen, joka sinua hakkaa?
"Pärjäätkö sinä?" sanoin. Pientä nyökkäystä ja kyllä kai. "Sä oot tärkeä meille." Ja niin mä lähdin. Ja jätin Jiin yksin, meidän talon kuistille. Mä tunsin itseni hirviöksi.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti osaat hakea ja saat apua ajoissa.
Itse seurustelin mieheni kanssa 7 vuotta kaikkiaan ennenkuin uskalsin erota oikeasti. Ensimmäisen kerran mies löi minua ja tukisti minua vuoden seurustelun jälkeen. Olimme humalassa ja taisin itsekin läpsiä. Seuraava kerta tapahtui, kun olimme olleet yhdessä kaikkiaan 4vuotta. Mustasukkaisuus ja alkoholi olivat kuvassa mukana. Tämä sama toistui vielä uudelleen. Asuimme välillä eri asunnoissa, mutta päädyimme asumaan takaisin yhteen. Lopulta en ´jaksanut elää väkivallan pelossa. Mies oli vahingoittanut minua fyysisesti muutaman kerran, mutta se oli liikaa. Suurimmat kärsijät olivat lapsemme. Lopulta tein suuren päätöksen ja otin oikeasti eron tähän ihmiseen. Elämä itsekseen lasten kanssa on niin paljon helpompaa. En enää pelkää iltaisin nukkumaan mennessäni, vaan voi nukkua ihan rauhassa. Minun ei tarvitse lähteä turvaan tuttavien luo. Saan olla rauhassa. Lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti, mutta päävastuu lapsista on minulla. Nyt uskallan alkaa suunnittelemaan jopa mahdollista uutta miestä elämääni. Alan kaivata parisuhdetta. Aínakin kokemuksistani tiedän, millaista miestä EN halua.
Suosittelen sinullekin, että alat tosissaan miettiä, onko järkevää jatkaa miehesi kanssa tai edes sääliä häntä. Sääliäsi hän ei ole ansainnut.
Ja lisäänpä vielä. Älä hyvä ihminen nosta hyviä muistoja mieleesi. Voi niitä joskus muistella, mutta silloin ollaan hakoteillä mikäli muistot saavat sinut tuntemaan sääliä ja kiintymystä miestäsi kohtaan. Anna muistojen olla ja mieti tämän hetken tilannetta.