Meillä oli hyvä avioliitto jonka exäni mukaan minä pilasin olemalla liian tiukkapiponen. Yritettiin hakea apua ongelmiimme ja avioliittoneuvojalla käytyämme palattiinkin yhteen. Kaikki tuntu niin hyvältä kunnes sitten eräänä päivänä hän haluasinkin erota.
Viikon kuluttua erosta tuli takaisin, kukkien kanssa polvillaan seisten itki ja rukoili anteeksi tekoaan.
Tietenkin sullin. Itkin itsekkin. Ja niin päätettiin jatkaa yhdessä vaikka asuttiinkin erillään.
Pari kuukautta meni hyvin kunnes eteeni ilmesty nainen joka sanoi seukanneensa mieheni kanssa jo toista vuotta.
Mies käski naisen painumaan helvettiin.
Nainen polki jalkaa kiukussaan alkoi laittelemaan minulle viestejä kuinka mieheni on narsu ja teki muitakin paljastuksia heidän suhteesta.
Kävi eräänkin kerran käsiksi mieheeni repien tämän käsivarren verille kun mies ei halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Minä loukkaantuneena toimin myös erittäin tyhmästi, kerroin asioita joita ei olisi pitänyt kertoa.
Kolme vuotta jatkui tuo kissa ja hiiri leikki. Ollakko vai ei olla kumpaankiin suuntaan. Jokainen voi varmaan erittäin huonosti.
Mies alko mennä jo muuallekin. palasi kuitenkin aina luokseni.
Tuo nainen kertoi aina tavatessamme miehen tekemisistä, nauroi ja pilkkasi miestä.
Aloin kyllä itsekin miettiä että olenko se minä joka en vain osaa päästää irti että olenkohan jotankin sairas päästä.
Monet kerrat sanoin miehelle että en ole äitinsä enkä jaksa tätä enää. Ja yhtämonta kertaa hän vannoi että rakastaa vain minua että meidän suhteen on pilannut oma käytökseni. Hän oli vihanen siitä että olin keskusteluyhteydessä tuohon naiseen. Hän syytti minua myöskin siitä ensimmäisestä välirikostamme. hänellä kuuleman naksahti silloin jotain päässä.
Hän haukkui tuota naista erittäin pahaksi ja kieroksi. Pelkäsi että tuo tulee käyttäämään minun avoimuuttani ja hyväuskoisuuttani hyväkseen.
Kaksi vuotta sitten hän halusi vielä kerran yrittää.
MEillä menikin tosi hyvin kolme viikkoa ja sitten yhtenä päivänä hän vain katosi. Vaihtoi puhelinnumeronsa eikä vastannut mihinkään viesteihini muuta kuin uhkailulla. Nuo kaksi olivat taas yhdessä.
Siitä seurasi elämäni kauhein taistelu. Yritin selvittää että miksi taas teki näin. Halusiko vain varmistaa että on saanut minut nujerrettua vai mikä tässä oli takana. Ei mitään vastauksia vain kauheita syytöksiä ja uhkailuja.
Kaikkien kauheinta oli että tuo nainen alkoi syyttään ja laitteli viestejä kuinka minun pitää laittaa oma elämä,hän ei voi tunteilleeen mitään. Haukku minut joka käänteessä jos miksikin. Ystävänikin saivat osansa.
Käräjilläkin käytiin tuon naisen toimesta sillä en usko että mies olisi sitä halunnut koska silloin aikaisemmin ei meillä kummallakaan käynyt mielessäkään tehdä mitään poliisi ilmoitusta naisen käytöksen johdosta vaikka kävi käsiksikin. No hänen heidän ilmoitukesnsa ei johtanut mihinkään, joutuivat ottamaan sen takaisin.
NYt nuo ovat kuitenkin menneet naimisiin ja olen vapaa kummastakin.
En vain pysty unohtamaan kaikkea sitä vääryyttä minkä kohteeksi jouduin. Kaikki se kaksnaamasuus heiltä kummaltakin oli jotain aivan hirveää.
Heidän tekonsa on jättänyt sellaiset jäljet sisimpääni että en enää koskaan luota yhteenkään ihmiseen.
Onko kenellekään toiselle käynyt näin. Kertokaa.
Viikon kuluttua erosta tuli takaisin, kukkien kanssa polvillaan seisten itki ja rukoili anteeksi tekoaan.
Tietenkin sullin. Itkin itsekkin. Ja niin päätettiin jatkaa yhdessä vaikka asuttiinkin erillään.
Pari kuukautta meni hyvin kunnes eteeni ilmesty nainen joka sanoi seukanneensa mieheni kanssa jo toista vuotta.
Mies käski naisen painumaan helvettiin.
Nainen polki jalkaa kiukussaan alkoi laittelemaan minulle viestejä kuinka mieheni on narsu ja teki muitakin paljastuksia heidän suhteesta.
Kävi eräänkin kerran käsiksi mieheeni repien tämän käsivarren verille kun mies ei halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Minä loukkaantuneena toimin myös erittäin tyhmästi, kerroin asioita joita ei olisi pitänyt kertoa.
Kolme vuotta jatkui tuo kissa ja hiiri leikki. Ollakko vai ei olla kumpaankiin suuntaan. Jokainen voi varmaan erittäin huonosti.
Mies alko mennä jo muuallekin. palasi kuitenkin aina luokseni.
Tuo nainen kertoi aina tavatessamme miehen tekemisistä, nauroi ja pilkkasi miestä.
Aloin kyllä itsekin miettiä että olenko se minä joka en vain osaa päästää irti että olenkohan jotankin sairas päästä.
Monet kerrat sanoin miehelle että en ole äitinsä enkä jaksa tätä enää. Ja yhtämonta kertaa hän vannoi että rakastaa vain minua että meidän suhteen on pilannut oma käytökseni. Hän oli vihanen siitä että olin keskusteluyhteydessä tuohon naiseen. Hän syytti minua myöskin siitä ensimmäisestä välirikostamme. hänellä kuuleman naksahti silloin jotain päässä.
Hän haukkui tuota naista erittäin pahaksi ja kieroksi. Pelkäsi että tuo tulee käyttäämään minun avoimuuttani ja hyväuskoisuuttani hyväkseen.
Kaksi vuotta sitten hän halusi vielä kerran yrittää.
MEillä menikin tosi hyvin kolme viikkoa ja sitten yhtenä päivänä hän vain katosi. Vaihtoi puhelinnumeronsa eikä vastannut mihinkään viesteihini muuta kuin uhkailulla. Nuo kaksi olivat taas yhdessä.
Siitä seurasi elämäni kauhein taistelu. Yritin selvittää että miksi taas teki näin. Halusiko vain varmistaa että on saanut minut nujerrettua vai mikä tässä oli takana. Ei mitään vastauksia vain kauheita syytöksiä ja uhkailuja.
Kaikkien kauheinta oli että tuo nainen alkoi syyttään ja laitteli viestejä kuinka minun pitää laittaa oma elämä,hän ei voi tunteilleeen mitään. Haukku minut joka käänteessä jos miksikin. Ystävänikin saivat osansa.
Käräjilläkin käytiin tuon naisen toimesta sillä en usko että mies olisi sitä halunnut koska silloin aikaisemmin ei meillä kummallakaan käynyt mielessäkään tehdä mitään poliisi ilmoitusta naisen käytöksen johdosta vaikka kävi käsiksikin. No hänen heidän ilmoitukesnsa ei johtanut mihinkään, joutuivat ottamaan sen takaisin.
NYt nuo ovat kuitenkin menneet naimisiin ja olen vapaa kummastakin.
En vain pysty unohtamaan kaikkea sitä vääryyttä minkä kohteeksi jouduin. Kaikki se kaksnaamasuus heiltä kummaltakin oli jotain aivan hirveää.
Heidän tekonsa on jättänyt sellaiset jäljet sisimpääni että en enää koskaan luota yhteenkään ihmiseen.
Onko kenellekään toiselle käynyt näin. Kertokaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tollasia. Eihän noi ollu selväjärkisiä. Ja itsesikin olisi pitänyt irtautua tuosta joa kauan sitten.
Voit luottaa ihmisiin, muttei tuollaiseen roskasakkiin mitä he ovat. Mitä tuollaisilta voisi muuta odottaa...
puhut, nuo ei todellakaan ole täysjärkisiä, mutta saivat minut epäilemään omaa mielenterveyttäni tempuillaan. Onneksi tuo kaikki on ohi ja elämä voittaa vaikka se onkin melko huteraa vielä.
On helppo sanoa jälkikäteen että olis pitänyt toimia toisin kun on saanut välimatkaa asioihin. Siinä kaiken keskellä oli päämääränäni ainoastaan selviytyä jotenkin hengissä, niin pahasti saivat minut muserrettua.
Miks mulle tuli sellanen tunne että tosta tarinasta jätettiin paljon kertomatta?
kaikkea ei voi kertoa näillä sivuilla.
"En vain pysty unohtamaan kaikkea sitä vääryyttä minkä kohteeksi jouduin" suhdeosastolla olen kokenut ihan samaa ja se tuntuu tosi surulliselta ja masentavalta ja siltä että on ihan yksin
miehensä komenneltavan pikkupojan asemaan. Kaikki tehdään niin kuin nainen haluaa, mies on statisti ja "emännän" komenneltava piika omassa kodissaan. Tämä miesten alistettu asema näkyy jo kodin sisustuksessa: kaikki on naisen maun mukaista. Miesraukalla ei ole omaa persoonallista makua ilmentävää paikkaa, ei edes neliön länttiä koko kodissa.
Luulen että miehesi syytös tiukkapipoisuudesta voi pitää paikkansa. Jos seuraavaakin miestäsi äkseeraat, yhtenä päivänä on ero edessä.
Mutta tuo tarina meni kyllä jo ihan tolkuttomaksi, ei uusi nainen näytä kyllä oikein täyspäiseltä. Tuskin miehesi hänen kanssaan onnellinen on.
Koita unohtaa vaan koko paska show, keskity hauskempiin asioihin.
oli sitä kun en hyväksyny kun mies yritti ajaa lastani joka minulla on edellisestä avioliitosta ulos kodistamme. Ilmoitin että hällä ei ole oikeutta siihen että jos joku lähtee niin se on hän. Ja hän lähti sillä seurauksella että kuitenkin sovittiin ja avioliittoneuvojalla käyntimme jälkeen päätettiin palata yhteen. Tuosta hän minua sitten syytti kaikki ne kerrat kun lähti uudestaan.
Hällä kuuleman naksahti jotain päässä silloin. Hänellä oli jo silloin suhe tuohon naiseen, enkä tiennyt siitä mitään ennenkuin tuo nainen tuli ja esittäytyi.
Muuten oli asuntomme kalustettu täysin hänen huonekaluilla koska minun huonekalut hävitettiin silloin kun mentiin yhteen. Kun hän sitten lähti ja vei huonekalunsa mukanaan niin hain kirpparilta huonekaluja itelleni.
Olen mennyt elämässä eteenpäin, olen saanut töitä ja minulla on uusi ystävä joka on exäni täysi vastakohta eikä minun todellakaan tartte laskea joka centtiä nyt.
Mutta kuitenkin kirvelee tuo kokemani. Sitä ei unohda koskaan vaikka toivonkin että voisin deletoida kaikki muistonikin tuosta miehestä. Mietin vieläkin että onko hän todellakin narsu vai onko tuo nainen sitä. Ainakin nykysin syyttelee minun olevan sitä. Se vain on kumma kun tuokaan ihminen ei osaa päättää kuka oikeasti on sitä.
Kiitän teitä kaikkia jotka olette vastanneet. Olen saanut uutta voimaa ja vahvistusta sille että nuo heidän pelinsä ei todellankaan ole terveitten ihmisten juttuja.
Laita kuule kädet kyynärpäitä myöten ristiin että oot moisesta paskasta päässy! Tulee mieleen joku kakskymppinen poika, joka ei tiedä yhtään, mitä haluais ja kuka nyt sitten ois se mukavin leikkikaveri. Aivan kypsymätöntä hommaa tollainen juupas-eipäs, ollaan-eikä ollakaan.
Minusta on tosi törkeää, että heidän suhteensa kesti pari VUOTTA ennen sinulle paljastumistaan. Ei ole todellakaan mikään pikkujuttu! Olis kannattanu jo siinä vaiheessa lempata äijä pihalle. Noinkin pitkä sivusuhde on ihan eri tason asia kuin joku yhden yön kännisekoilu. Sellaisen nyt ehkä jotenkin, ehkä, vois antaa anteeks jos se jäisi yhteen kertaan ja silloin vois jotenkin uskoa että toinen katuu ihan aidosti ja haluaa yrittää uudestaan.
Nuo kaksi ovat toisensa ansaineet, onnea vaan. Älä sinä uhraa enää ajatustakaan tollaiselle selkärangattomalle madolle. Tuota naista voisit oikeestaan kiittää, kun paljasti millaisen lieron kanssa elit!
Eihän tollanen suhde tee muuta kuin repii hermot ihan riekaleiksi. On teillä melkoista rytinää ollut, ja siinä siis on sun lapsikin ollut seassa, mitähän sekin raukka on tuosta kaikesta ajatellut ja mitä sille on tuosta jäänyt mieleen kytemään? Ei ole lapsellekaan hyväksi huomata, että äiti ei osaa junailla asioita kunnolla, vaan soutaa ja huopaa ja tappelee, riitelee, luottaa täysin vääriin ihmisiin ja antaa tuollaisen huithapelin heilua siinä kodissa, jonka pitäisi olla turvallinen ja hyvä paikka, ja antaa tämän määritellä olemisiaan.
Eli annan tässä kyllä sapiskaa sulle itsellesikin. Tuohan on ihan kakaroitten meininkiä, mutta ei aikuisten ihmisten suhteita tuolla lailla hoideta.
kiitos sapiskasta. olen sen tarpeessa. Lapsestani puhuen kysymyksessä ei ole pikkulapsi vaan lieväti kehitysvammainen nuori jota exä ei sietänyt.
Noh. tuo kaikki on nyt takana ja elän uudessa parisuhteessa ja elämäni on turvallinen, en koskaan halua takaisin entiseen.
Olen vain ollut niin vihanen itelleni kun annoin kaiken tapahtua, olis pitäny puhaltaa peli poikki jo kauan ennen sitä viimeistä iskua jonka nuilta sain.
Olen yrittänty antaa itelleni anteeksi. Ja toivon että jonakin päivänö onnistun siinä.