Kumppani on alkanu seuraan tv:stä häähömppää, siis sitä miten jotkut valitsee sitä mekkoonsa loputtomiin ja tappelee sen "elämänsä tärkeimmän päivän" tiimoilta sitten niin että ero on tulla jo ennen häitä. No, tämä nainen tietää hyvin mun mielipiteeni kirkkohäistä, on ollut tähän asti ihan samaa mieltä siitä, että sellaseen hösötykseen me ei kyllä ikinä ryhdytä. On oltu yhessä jo vuosikausia, käyty kavereiden häissä eikä tähän asti ole tarvinnu riidellä mistään tällasesta.
Nyt kun pyydän et lähettäs ulos, kauppaan, kavereille, harrastuksiin niin vastaus on joo joo mä katon vielä tän ohjelman. Ja se on aina häistä.
Sanoin taas kerran etten ole edelleenkään kiinnostunu kirkkohäistä, niin se otti siitä herneen nenäänsä ja alko huutaa että hänpäs haluaa, sellasen mekon ja sellaset häät ja sitä ja tätä täysin pinnallista paskaa, ihan niinku sille olis nyt yhtäkkiä maailman tärkein asia saada vaan liehua yhden päivän ajan jossain prinsessanmekossa... Eikä ole ennen kiinnostanu sellanen hömppä pätkääkään!
Sanoin lopulta, että mene keskenäs, mä en niihin pippaloihin tule, alko niin vituttaa. Sen jälkeen oon sitten yrittäny kysellä, että mikä sitä vaivaa kun on niin yhtäkkiä mieli muuttunu ja tollanen hirvee huuto jonkun (meille ennen) niin yhdentekevän asian takia. Ei kuulemma osaa selittää, haluaa nyt vaan isot kirkkohäät makso mitä makso, ja kaikki kaverimmekin ehdottomasti töllään sitä. Kuulostaa siis päättäneen kaikesta rekvisiitasta mutta on unohtanu kokonaan mistä siinä päivässä on pohjimmiltaan kyse.
Jos olisin tienny miten itepäinen tää ihminen voi pahimmillaan olla, osaisin varmaan jo asennoitua siihen. Mutta nyt tää koko jupakka tuli täysin puun takaa ja mä olen ihan öönä.
Mietinkin, mitä kaikkee saattaa vielä olla edessä jos toi telkun töllääminen menee tolle asteelle jossain muussakin asiassa. En tiedä oonko enää valmis katteleen sitä sivusta...
Nyt kun pyydän et lähettäs ulos, kauppaan, kavereille, harrastuksiin niin vastaus on joo joo mä katon vielä tän ohjelman. Ja se on aina häistä.
Sanoin taas kerran etten ole edelleenkään kiinnostunu kirkkohäistä, niin se otti siitä herneen nenäänsä ja alko huutaa että hänpäs haluaa, sellasen mekon ja sellaset häät ja sitä ja tätä täysin pinnallista paskaa, ihan niinku sille olis nyt yhtäkkiä maailman tärkein asia saada vaan liehua yhden päivän ajan jossain prinsessanmekossa... Eikä ole ennen kiinnostanu sellanen hömppä pätkääkään!
Sanoin lopulta, että mene keskenäs, mä en niihin pippaloihin tule, alko niin vituttaa. Sen jälkeen oon sitten yrittäny kysellä, että mikä sitä vaivaa kun on niin yhtäkkiä mieli muuttunu ja tollanen hirvee huuto jonkun (meille ennen) niin yhdentekevän asian takia. Ei kuulemma osaa selittää, haluaa nyt vaan isot kirkkohäät makso mitä makso, ja kaikki kaverimmekin ehdottomasti töllään sitä. Kuulostaa siis päättäneen kaikesta rekvisiitasta mutta on unohtanu kokonaan mistä siinä päivässä on pohjimmiltaan kyse.
Jos olisin tienny miten itepäinen tää ihminen voi pahimmillaan olla, osaisin varmaan jo asennoitua siihen. Mutta nyt tää koko jupakka tuli täysin puun takaa ja mä olen ihan öönä.
Mietinkin, mitä kaikkee saattaa vielä olla edessä jos toi telkun töllääminen menee tolle asteelle jossain muussakin asiassa. En tiedä oonko enää valmis katteleen sitä sivusta...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen kuullut samanlaisia tarinoita ennenkin.
Osa liittyy televisioon ja sen vaikutukseen. Osa sitten siihen että nainen saa kuulla kavereilta miten siistiä joku homma on. Nainen innostuu vähitellen jostakin joka on täysin aikaisemman ajattelun vastaista ja sitä jauhetaan sitten miehelle jatkuvasti. Parhaimmillaan nainen väittää aivan yhtäkkiä että "mies jos ei muutu niin tulee ero". Eli miehen pitää muuttua naisen hetkellisen oikun takia kuin jos teini sanoisi että uusin villitys on se minkä mukaan muun perheen mukaanlukien vanhempien tulisi nyt elää tai hän muuttaa kotoa pois.
Tuli mieleen yksi juttu jossa nainen innostui omasta talosta vaikka oli aina sanonut ettei tarvitse ja että asunto kaupungissa on parempi kun joutuu oma taloa hoitamaan niin paljon jne.. Aivan pakko oli sitten alkaa suhde pilaamaan sillä että rankutti sitä mieheltä pitkän aikaa kuinka kivaa olisi olla oma piha ja "puutarha". Lopulta sitten muuttivat omakotitaloon ja kuinkas kävikään: mies leikkaa ruohot, remontoi ja pitää huolta talosta pitkien työpäivien jälkeen ja nainen lähinnä istuttaa kukkasia sinne tänne. Puutarhanhoidostakin luovuttiin kun nainen ei jaksanut. Grillijuhlia järjestettiin parina kesänä ja sitten ne vähenivät johonkin grillaukseen silloin tällöin.
Onhan noita muutakin elämässä kuten vaikkapa joku miesten autoharrastus mutta yleensä nainen tietää niistä jo suhteen alkutaipaleella kun oppii tuntemaan toisen. Mutta yhtäkkinen mielen muutos ja järjen menetys on huolestuttava piirre.
Että on niitä muitakin... ;) Okei.
Mustakin se huolestuttava piirre on nyt tuo yhtäkkinen mielenmuutos, järjen menetystä en ihan allekirjoita kuitenkaan. Ei näin yhtäkkistä muutosta ole tapahtunut tässä mittakaavassa koskaan ennen. Ehkä mäkin olen vaan kauhistunut kun eteen jysäytetään tollanen tunneperäinenkin asia joka ei mua hen.koht. kiinnosta. Ja kai mä luulin jotenkin jo "tuntevani" ton naisen....
", järjen menetystä en ihan allekirjoita kuitenkaan. "
Tarkoitin järjen menetystä siinä suhteessa ettei hän kykene keskustelemaan asiasta edes kunnolla.
Jos se on tilapäinen mielenhäiriö ja menee ohi.
Niin no naisille nyt vaan joku häiden miettiminen on tosi mieluisaa hommaa, itekin oon suunnitellut niitä ihan pienestä pitäen, miettiny kaikkea teemoja ym. Toki siinä päivässä se parisuhteen virallistaminen on se tärkein pointti, mutta mä ainakin toivoisin, että se tapahtuu sellasella tavalla joka kuvastaa omaa parisuhdetta, ja siksi kaikki serveteistä esiintyvään bändiin on tosi tärkeetä, että häistä jää itselle hyvä mieli. Miehiä ei yleensä kiinnosta kattaukset tai muut asiat, niin miksei naisen sitten anneta kerrankin päättää näistä asioista, kun ne on oikeasti tosi tärkeitä meille. Miehet vois yrittää ymmärtää naisia tässä asiassa, kyllä mäkin koko ajan parisuhteessa pyrin ymmärtämään miestä ja sen niin idioottimaisia touhuja ja urheilun kattomista ym. Onko pakko syyllistää ja pilata toisen ilo, jos joku asia on toiselle oikeasti todelle tärkeä? Eikö parisuhteeseen juuri kuulu se, että pyritään tekee toinen onnelliseks ja pyritään toteuttaa molempien haaveita ja unelmia?
Kirjotit ihan totta ja ymmärrän sen kyllä oikein hyvin. Mä protestoinkin nyt lähinnä sitä, mikä poikkeaa niin rajusti meidän välisestä kommunikaatiosta, jossa toinen katsoo nyt yhtäkkiä oikeudekseen päättää kaikesta ottamatta mua mukaan edes keskusteluun. Sellanen ei ole ollu tyypillistä tälle naiselle. Ja musta se on väärin ja olen sen sanonut ääneenkin, mutta joku päähänpinttymä tässä nyt sotkee kaiken kommunikoinninkin.
En katso syyllistäneeni naiseni iloa mitenkään, päinvastoin, hän on saanut "suunnitella" totakin asiaa ihan vapaasti jo pitkään. Hämmästelen vaan miksi hän ei koe tarvetta jakaa iloaan tai edes keskustella siitä mun kanssa, vaan pitää sitä nyt jotenkin omana asianaan...?
Molempien haaveet ja unelmat on aina mullakin mielessä, mutta tämä menee jo yli mun sietokykyni.
Turha on televisiota tai muutakaan mediaa morsiammesi villityksestä syyttää. Se viihde on vaan hoitoa siihen hääkuumeeseen.
Edelleen on niin että vaikka moni nainen pyhästi ensin vannookin että mihinkään häähömppään ei sorru niin sortuvat kuitenkin, kun aika alkaa olla kypsä. Se on varmaankin seurausta siitä, että loppujen lopuksi kuitenkin haluaa suloista hömppää elämäänsä, edes sen yhden kerran, ja osaksi kanssa sosiaalista painetta. Median osuus tässä nyt ei lopulta ole sen suurempaa kun esimerkiksi muotimedialla on yleisesti pukeutumiseen: kyllähän se ohjaa, mutta vaan niitä jotka niin haluaa.
Varmaan totta mitä kirjotat, mutta uskallan olla sen verran erimieltä, että tässä tapauksessa tämä nainen on kyllä juuttunut telkkuun ja siellä näytettäviin juttuihin. Ei ole töllöttänyt telkkua koskaan niin jumiutuneena kun nyt. En mä sitä muuten edes hämmästelis.
Toi ajatus piilotetusta tarpeesta joka nyt vaan pursuu ulos, tuntuu vähän vieraalta sekin... En tiedä. Mutta mä olen oppinu pitään tätä naista ihan järkevänä ja loogisena. Tämä häähöpötys on kuin jostain toisesta maailmasta...
Ehkä mulla on vaan vielä paljon juttuja joita en hänessä ymmärrä vaikka luulenkin ymmärtäneeni....
Jos hän olisi oikeasti nimenomaan TV:n koukussa, niin hän katsoisi sieltä yhtä maanisesti kaikkea muutakin. Kun et tällaisesta maininnut, vaan että mielenkiinto kohdistuu nimenomaan hääjuttuihin, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, että nimenomaan aihe se on mikä kiinnostaa, eikä itse media. Se on ainakin paljon uskottavampaa, kuin että televisio maagisesti aivopesisi morsmaikkusi juuri hääaiheella.
Ja sun on parempi vain hyväksyä se, että ihmisillä on piilotettuja tarpeita. Moni teini-ikäisena ja nuorena aikuisena vannoo että ei ikinä lapsia, mutta sitten erityisesti naisilla perheen perustaminen alkaa kiinnostamaan kun se biologinen kello alkaa tikittämään ja kaikilla kavereillakin on lapsia, ja ne kaverit joilla ei ole, alkavat vaikuttaa vähän lapsellisilta tai muuten etäisiltä.
Sama pätee uskonnosta vieraantuneisiin nuoriin pareihin jotka ovat kivenkovaan vannoneet, että ei ainakaan mitään kirkkohäitä, mutta sitten kun se alkaakin kiinnostamaan, maistraatti alkaa kuulostamaan kovin värittömältä paikalta liiton vahvistamiseen.
Miehet eivät ole tähän sen vähemmän syyllisiä: kolmen- ja neljän- ja viiden kympin kriisit usein saavat miehet "sekoamaan" ja on hankittava esimerkiksi moottoripyörä, tai muulla tavalla alettava etsimään itseään tai kadotettua nuoruuttaan. Traagisinta ehkä on, että keski-ikäinen mies ei usein vaan voi voittaa: jos vakiinnuit, murehdit menetetyn vapauden perään, ja jos taas pysyit ikisinkkuna, huomaat kuinka ympärilläsi on vain kelkasta pudonneita yksinäisiä surkimuksia ja peilistäkin tuijottaa sellainen.
Sunkin on paras vaan tottua siihen, että jonain päivänä itsestäsikin jokin "höpötys" alkaa tuntumaan peräti välttämättömältä saavuttaa.
"mediakoukussa" on väärä tulkinta, myönnän sen. Olen vaan hämmästeellyt että se telkun häähömpän katteluko muka riittäs. Ainaki sen kattelu näyttää nostattavan tunteet ja silti vetävän takas saman ohjelman pariin aina uudelleen... Helppoo siis syyllistää se media ja sen koukut.
En ole samaa mieltä siitä, että joku motukan osto 30-, 40- tai 50-vuotiaanakaan olis automaattisesti merkki siitä, että ihmisellä (sun tekstissä miehellä) on ikäkriisi tai tarve etsiä itseään ja kadonnutta nuoruutta. Niinkin on varmaan joillakin, mut ei todellakaan kaikilla. Eri ikäsenäkin lienee sallittua kiinnostua vielä jopa asioista jotka valtaosalla väestöö "meni ohi" jo nuorella iällä...?
Se mikä on kaikkien muiden totuus ja elämänkaari, ei ehkä kosketakaan mua. ;)
"tässä tapauksessa tämä nainen on kyllä juuttunut telkkuun ja siellä näytettäviin juttuihin. Ei ole töllöttänyt telkkua koskaan niin jumiutuneena kun nyt. En mä sitä muuten edes hämmästelis."
Ja kuinka paljon sitä häähömpää telkusta oikein tulee, esim tänään tai eilen? Ei tainnut tulla yhtään.
Mitäs jos onkin kyse ihan muusta kun vain häistä ja niiden maanisesta suunnittelusta?
Jospas se lyö nyrkkiä pöytään jostakin ihan muusta syystä...? Sä tunnet sen naisen parhaiten, joten mieti sitäkin.
Ei tuo ihan tasapainoltakaan kuulosta, että jättää toisen täysin paitsioon asiassa, joka koskee kumpaakin.
Mikä teillä on ollut kirkkohäiden vaihtoehtona? Sillon "ennen". Olisko siinä syy nykyiseen hinkuun saada kokea jotain prameampaa..?
Tekussa näytetään se "toisten todellisuus." Voisko hän siis verrata jotenkin omaansa niihin ja siksi sitten...
No nää nyt tuli vaan mieleeni.
Tää uppos. Sait miettimään... Taidammekin taas keskustella kun himaan tästä ehditään.
Luonnollinen valinta on ollu tää avoliitto, korkeintaan maistraatti. Käytiin suhteen alussa läpi kaikenlaisia vaihtareita ja tultiin siihen lopputulokseen et tää riittää hyvin mut katotaan miten elämä etenee.
Kirkkohäitä ei kumpikaan selvästikään halunnut. Siitä ei tarvinnu juuri keskustella, niin selvä asia se oli. Kyse on ideologiastakin, ja koska molempien vanhemmillekin on ihan ok mitä me ite valitaan, ei ole tarvinnut stressata siitäkään (toisin ku monen tutun).
No, mieli voi muuttua, sitä en tietenkään kiellä. Mut mä olisin ymmärtäny vaikka lapsenteonkin ennemin kun jotku häät josta nousee tällanen haloo... Mutsi ja faija veistelikin, että silloin vauvakuume ja siks se haluu naimisiin. ;) Ei myöntäny kun kysyin.
Meidän todellisuus ja se muiden reality.... Siinä vois olla jotain. Täytyy ottaa selvää. Tänks! :)
Toiset haluaa ehdottomasti ne isot kirkkohäät kaikkine prinsessatyylisine unelmahääpukuineen ym ja toisille riittää pienemmät hääjuhlat ja onpa niitäkin, jotka eivät halua juhlia häitä lainkaan. Keskustele naisesi kanssa asiasta. Miksi täytyy juuri ne suuret kirkkohäät viettää? Sen juhlan vuoksi vai minkä? Häät myös maksavat paljon etenkin jos on tulossa iso määrä vieraita - eli ihan realistisesti ajateltuna - miten paljon on varaa häämenoihin?
Minä olen nainen ja naimisissa olen ollut kohta mieheni kanssa kymmenisen vuotta. Lapsia kaksi. Naimisiin menimme pikaisesti pienen sukulais- ja ystäväporukan tullessa juhlistamaan häitä kanssamme. Vihkiminen tapahtui kirkossa ja juhlatilaisuus oli kotona. Ruoka- ja juomatarjoilut oli itse tai ystävien kanssa tehtyä ja hankittua. Vieraita oli kaikkiaan vain n.30 henkeä. Olin raskaana 4.raskauskuukaudella kun vietimme häitä ja enpä viettänyt mitään railakkaita polttareita tmv. ennen häitä. Minä en ole koskaan naisena edes pikkutyttönä unelmoinut mistään isoista prinsessahäistä ja mulle häät ovat vain yksi juhla monien joukossa. Tärkeämpänä tapahtumana olen pitänyt elämässäni lasteni syntymää kuin jotain hääjuhlaa. Kukin omalla tavallaan.
Kukin tyylillään, on elämässä muitakin juhlia ja keskustella pitää. Näin mekin on aina ajateltu ja mäkin olen nyt yrittänyt puhua tästä muutoksesta, mutten näköjään tarpeeks ahkerasti vielä... Tämäkään nainen ei kertomansa mukaan oo koskaan haaveillu mistään häihin liittyvästä tai uneksinu naimisiinmenostakaan, ja siksikin tää yhtäkkinen muutos nyt hämää. Mut joo, otanpa selvää.
Mäkin olen kuullut samoja tarinoita: molemmmilta puolilta. Sä et ole halunnut ennen kirkkohäitä, ja mimmis on myötäillyt, mistä syystä, kuka tietää.
Sulle se on pinnallista paskaa, olet varmaan ilmaissut sen aina näin ja mimmi on ollut hiljaa, tai samaa mieltä, ei ole halunnut asiasta tapella, mutta nyt on saanut innostuksen ilmaistakin oma halunsa. Tai ehkä, se on vaan muutanut mielipidettään, sekin on ihan normaalia ja niin joskus tapahtuu.
Sua vituttaa, kun ei se olekaan enää samaa mieltä, ja asioita ei osata selvittää. En tiedä, kuinka lapsia olette, mutta aika nuoria kaikesta päätellen.
Se nainen on innostunut katselemaan tod.näk. koska on halunnut ne ja vasta nyt myöntää sen itteleen, kun tähän mennessä on mielistellyt sua, eikä niin, että tv on sen käännyttäny. Sun mielipiteet tuntuu olevan "meidän" mielipiteitä, ettei vaan näin nyt ole? No, tää on nyt sitä toiseen oikeesti tutustumista, onneksi olkoon, alatte päästä suhteessanne rehelliselle tasolle.
Ok, sun näkökanta/naisesi kanta:
S- sä muutit mieltäs
N- mä ilmaisin vasta mieleni
S- Täytää paskaa
N- siis mun idea on täyttä paskaa
S- Meille samantekevää
N- Sulle samantekevää
S- Hörsellystä ja pinnallista rahan menoa, vitun prinsessa päivät
N- ainutkertainen päivä, ja sun mielestä mä en ole sen arvonen
S- tv vaikuttanut
N- just ja vaan se tv, koska miten mä voisin itse vaihtaakaan mielipiteitäni?
S- Kaverit tölläämään
N- ystävät juhlistamaan kanssa
S- Sä olet tiennyt MUN mielipiteen asiasta, mitä sä nyt vänkäät
N- Selväksi on tullut, mutta säpä et ole tiennyt MUN mielipidettä: ja nyt et halua kuulla.
S- Toi on niin s-tanan itsepäinen
N- Toi on niin s-tanan itsepäinen
S- Sä et tajuu mua
N -Sä et tajuu mua
"Mietinkin, mitä kaikkee saattaa vielä olla edessä jos toi telkun töllääminen menee tolle asteelle jossain muussakin asiassa. En tiedä oonko enää valmis katteleen sitä sivusta..." Jospa käyttäisit aivojasi ja miettisit ja kuuntelisit oikeasti mitä sillä toisella on mielessään ja sanottavana, vai pidätkö sä oikeasi kumppaniasi niin tyhmänä, että se vaan ja ainoostaan tv:n mukaan päättää tahtonsa ja elämänsä: siinä tapauksessa mä takaan, että nyt kun se oma tahto on ruvennut nostamaan päätään, sä tulet olemaan todella in deep, deep, shit ja kaulaa myöten.
Kannattaa pitää parisuhde kyllä mielenkiintoisempana kun televisio.
Ja vika on tietysti miehessä kun nainen saa yhtäkkiä päähänsä täysin hänen ajatuksiinsa päinvastaisen aatoksen ja kun vaikuttaisi että syynä on televisio niin se ei tietysti voi olla totta.
Aika suuria oletuksia teet ap. kannoista ja suhteesta, eiköhän ap. itse tiedä paremmin.
Mitenkähän sinun parisuhteesi laita kun tiedät näköjään enemmän kuin henkilö itse hänestä ja asetat joka asian kyseenalaiseksi.
Tällaisia aina nämä naisen logiikka palstan keskustelut. Jos aloittajana on mies niin hän valehtelee ja nainen joka on toisena osapuolena saa naisia puolelleen pelkästään kun on nainen. Hänessähän ei voi olla vikaa vaan se on mies joka kaikissa parisuhteissa on aina väärässä.
Menkää itseenne naiset, ette te niin kovin kummoisia ole niissä parisuhteissa, joskus kuin pikku ja lellipentuja.
Ap. propseja jos jaksaa kestää näitä helvetin foorumin tuittupäitä joille nainen on maailman fiksuin otus aina ja kaikkialla.
Vastaan nyt vielä ennen kun häippäsen.
0u8iyggtf on lukenut tekstini tänhetkisessä mielialassaan, tänhetkisellä asenteellaan ja sekin pitää näillä keskustelupalstoilla aloitteen tekevän kestää.
Meidän suhde ei nyt kuitenkaan vastaa sun kuvaamaasi asennetta tai tilannettakaan, 0u8iyggtf, joten kiitti kun viitsit noinkin pitkään näppäimistöäs hakata.
Väsyneelle kiitti empatiasta, ymmärän, että väsyttää... Mulla ei ole tapana "lyödä jo lyötyä" joten miks sen tekisin täälläkään. Kunhan kävin suoltamassa ajatukseni ulos kun on sukset niin ristissä naiseni kanssa, mutta tää juttelu on kyllä auttanut mut uuteen fiilikseen mikä oli kaiken tarkotuskin: muiden ihmisten mielipiteiden kuuleminen.
Ja nyt himaan sen karrrrrmeeen ongelman kimppuun! ; )
Noh onnea vaan, kuulostaa sille että sulla olis jo hirttosilmukka kaulan ympärillä ja enää odotellaan sitä kun pyöveli päättää kääntää vivusta ja avata luukun sun alla. :D
Noh joo tossa oli ton jokun mielipide siitä, että ehkä se nainen onkin aina halunnut naimisiin, mutta ei ole ikinä vain kehdannut sitä sanoa vaan on halunnut miellyttää sua. Naisilla kun on toi kumma halu aina miellyttää ja saada mies koukutettua ja sitten iskeä vyön alle kun mies ei sitä osaa odottaa, tän jälkeen kaikki onkin jo myöhäistä. :)
Noh koita pärjäillä, kuulostaa kyllä aika paskamaiselle tilanteelle.
Silmukka kaulassa kotiin, jee :)
Osaa ne miehetkin. Nainen voi kenties haluamalla haluta naimisiin ja mies on ns. koukutettu silloin mutta nainen on totaalisesti ns.pallo jalassa kun saa lapsia miehen kanssa....yksin olen saanut monet kerrat hoitaa ne nuhaiset lapset sun muut kotityöt kun miehen on vain saatava harrastaa omia harrastuksiaan vapaa-ajallaan töiden jälkeen...ei auta puhumiset eikä anelut eikä uhkailut eikä kiristykset tässä asiassa. Naiselle pitäisi sitten varmaan riittää se työ ja lastenhoito vai? No itsepähän on ajettu tähän tilanteseen asiat joten turhaapa toisaalta valitus.
Ei löydy ainakaan minulta ymmärrystä. Kai sitä vois verrata johonkin pornon kattomiseen ja kun tarpeeksi paljon sitä tuijottaa, niin alkaa vaatimaan vaimoltaan persepanoja ja jos ei vaimolta saa, niin jostain muualta saa. Vaikuttaa siltä, että suhteenne ei toimi, minä ainakin lähtisin karkuun jos joku äijä rupeisi painostamaan naimisiin jonkun telkkuohjelman takia. Olikohan edes oikea juttu, ettei vain olisi keksitty sen takia kun tuossa juuri uutisoitiin suomalaisista avioeroista...Niin ja mitä olen vilkaissut jotain häähössötystä, niin sellaiset pikemmin vahvistavat päätöstä olla haluamatta kirkkohäitä kuin päinvastoin.
Minä en myöskään pidä häistä, mutta sen verran pitää kommentoida, että häät on kuitenkin yksi ainoa päivä teidän elämässänne, joten olisiko ihan kauheaa tehdä hänen mielikseen?
"Minä en myöskään pidä häistä, mutta sen verran pitää kommentoida, että häät on kuitenkin yksi ainoa päivä teidän elämässänne, joten olisiko ihan kauheaa tehdä hänen mielikseen?"
Onko sinulla mitään tajua mitä pahimmassa tapauksessa tuollainen "yksi ainoa päivä teidän elämässännne" voi tulla maksamaan ja kuinka paljon aikaa se häähömpötys voi viedä tuon päivän lisäksi?
Enkä usko että tässä asiassa oli edes siitä kyse vaan siitä että miestä pelottaa miten nainen yhtäkkiä päättää jotakin yhteisistä asioista ilman toisen kanssa keskustelua joka on päinvastaista mitä aiemmin on puhuttu ja ei voi tietää onko vastaavia "yksiä ainoita päiviä" tulossa lisääkin?
Kuuntelin eilen radiosta, että häiden suosio vain kasvaa. Budjetti, jota vähimmillään niihin laitetaan on 7000 e. Ylärajaa ei ole. Valtava bisnes. Häämessut, häälehdet, hää sitä ja hää tätä. Mediamaailman luoma harha naisille, jotka tuntevat itsensä vähempiarvoiseksi kuin ne, joilla on pistää tuhansia yhden unelman täyttymiseen. Rahat otetaan vaikka mistä ja sitten liitto onkin jo valmis taistelukenttä velkakierteineen ja jatkuvaan napinaan, kun ei ole rahaa. Olennaisin on unohdettu.
Niin...te voitte lopun elämäänne kiistellä noista mielipide-eroistanne. Mutta niin se vaan on, että ihan yhtä tyhmiksi voitte vaikka kuinka kauan toistenne mieltymyksiä (avioliitto kirkkohäillä/ei kirkkohäitä) teilata ja pitää toisianne tämän takia kovapäisinä.
Miksi ajattelet, että naiselle ei merkkaisi avioliittokin? Onko hän sitten sanonut, että ei haluaisi elää sinun vaimona?
Sinuna nyt jättäisin tuon naisen haaveen ja hänelle selvästi tärkeän asian haukkumisen. Haluatko, että nainen teilaisi ja haukkuisi sinua sen vuoksi, että itse et kirkkohäitä tahdo?
Mitä jos riitelyn sijaan joskus istahtaisit sohvalle naisen viereen, sanot että tiedät hänen haaveensa, mutta kun sinä et sitä halua. Ja jos jotenkin itse osaat samaistua naisen asemaan (miltä sinulta tuntuisi jos sut pakotettaisiin sinne alttarille, nainen on nyt myös pakotettu luopumaan täysin haaveestaan koska sinä et tahdo). Antaisit hänen ymmärtää, että sinustakin tilanne on karsea, mutta te ette nyt yksinkertaisesti ole asiasta samaa mieltä. Ja tuntuisiko naisesta todellakin hyvältä, kun tietää, että sinulle se päivä on täysin turha ja sinä et sitä halua. Ei ole kivaa viettää tuollaista rakkauden juhlaa (joka ei tosiaan ole pääasia, mutta mikäs siinä jos joku oikeasti haluaa kerätä suvun yhteen ja juhlia asiaa - ei paskempi syy) yksin, tietäen että toinen osapuoli inhoaa joka hetkeä.
Yrittäisitte nyt tuosta turhanpäiväsestä riitelystä päästä yli, sillä ette sillä mitään ratkaise. Kohtaisitte sen faktan, että olette erimieltä ja jos aiotte jatkaa, niin jomman kumman on luovuttava haavestaan. Ja miten sellaisen käsittelette. Se, että mollaatte mielessänne toistenne mielipiteitä on yksinkertaisesti karseaa ja tuhon tielle ajaudutte noin.
Ja mä luulen, että se nainen katselee niitä hääohjelmiaan myös siksi, että haluaa sulle näyttää ja painostaa mitä tahtoo. Sellanen keino viestiä, että tota mä tahdon ja jos sä olet kieltäytynyt, niin ratkasi asian hieromalla häitä sun naamalle. Ja toihan myös on ihan yhtä lailla väärin.
Toivottavasti pääsette asian yli. Ja jos ei, niin ei voi sitten mitään. Mietin, että voiko toi olla myös ns. jäävuoren huippu? Tunteeko jompikumpi teistä, että jatkuvasti hänen toiveensa/haaveensa/mielipiteensä teilataan parisuhteessa ja se on kulminoitunut tohon hääjuhlaan.
Hmm... ehkä osan naisten mieli on niin herkkä, että heidät on helppo aivopestä tällaisten ohjelmien vaikutuksesta, ja sitten hekin haluavat överit mahti-kirkko-häät. HUOM! olen itse nainen enkä todellakaan halua mitään isoja häitä (jos joskus menen naimisiin) enkä ainakaan kirkossa. Niin kauheata soopaa että tekisi mieli vajota maan alle, kun tuttavien häissä on joutunut kirkonpenkkiä kuluttamaan.