Rakastuin palavasti ja menetin. Siinä miehessä annoin elämälle vielä mahdollisuuden näyttää, mitä elämällä on minua varten avoeron ja masennuksen jälkeen. Sinä viikkona kun olin onnellisimmillani kuin koskaan, samana viikkona minut pudotettiin taivaasta helvettiin. Sain selville miehen pettäneen minua puolitoista vuotta. Totuuden valjetessa oli kuin lasipallo olisi särkynyt tuhansiksi sirpaleiksi sisälläni. Ja kipu on vieläkin läsnä, vaikka erosta on kaksi vuotta. Olin itse tosissani ja rakastin aidosti. Saatan yhtäkkiä muistaa joitain onnellisia hetkiä ja muistaa miehen nauravaiset kasvot ja hellän puhuttelutyylin, kunnes: kauniin muiston rikkoo viiltävä kipu, tuska ja suru. Mies petti, oli valheellinen ja käytti minua hyväkseen. Vaivuin masennnukseen uudelleen eron seurauksena, muutuin harmaaksi. Ihmiset kysyivät mitä minulle oli tapahtunut. En ollut koskaan ennen tuntenut sellaista vihaa, toisaalta taas lamaannusta.
Nyt. Olen valinnut yksinolon. En uskalla/halua enää rakastua, en luottaa. Ihmiset ovat ilkeitä toisiaan kohtaan, tuhoavat toisiaan. Missä on sellainen parisuhde jossa rakastetaan, arvostetaan ja kunnioitetaan? Sellaisen luulin löytäneeni, mutta se oli valhetta. Kaiken kokeneena on hyvä yksin. Joskus kun on rakastanut oikeasti, se riittää eikä sitä halua/voi enää kokea uudelleen. Pettymys on ollut liian suuri. Lisäksi, en usko, että voi tulla suurempaa. Ja tällä tarkoitan sitä tunnetta, joka minulla oli toisen kanssa. Minä rakastin. En usko, että voin rakastaa enää enempää ketään. Siihen tarvittaisiin jotain sellaista, jota uskon ettei ole olemassa minulle.
Onko muita, jotka ovat suuren rakkauden jälkeen päätyneet elämään yksin?
Nyt. Olen valinnut yksinolon. En uskalla/halua enää rakastua, en luottaa. Ihmiset ovat ilkeitä toisiaan kohtaan, tuhoavat toisiaan. Missä on sellainen parisuhde jossa rakastetaan, arvostetaan ja kunnioitetaan? Sellaisen luulin löytäneeni, mutta se oli valhetta. Kaiken kokeneena on hyvä yksin. Joskus kun on rakastanut oikeasti, se riittää eikä sitä halua/voi enää kokea uudelleen. Pettymys on ollut liian suuri. Lisäksi, en usko, että voi tulla suurempaa. Ja tällä tarkoitan sitä tunnetta, joka minulla oli toisen kanssa. Minä rakastin. En usko, että voin rakastaa enää enempää ketään. Siihen tarvittaisiin jotain sellaista, jota uskon ettei ole olemassa minulle.
Onko muita, jotka ovat suuren rakkauden jälkeen päätyneet elämään yksin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koin pettymyksiä rakkaudessa, mut jätettiin niiden toimesta joista itse välitin. Sitten kokeilin vakavaa suhdetta jossa en itse piitannut kumppanistani tunteellisesti, se toimi periaatteessa ok mutta alkoi pidemmässä juoksussa ahdistamaan.
Nyt olen valinnut yksinolon, pitkälti samanlaisista syistä kuin sinäkin. Sinänsä tiedän että uskollisuus on mahdollista kun itse olen sellainen tavalla että minun ei tarvi edes yritä hillitä itseäni tai mitään, vaan tiedän etten petä - koskaan. Ennemminkin mulla on vaikeuksia uskoa että kukaan sellainen jota minä rakastaisin kokisi rakkautta minua kohtaan - tai toisinpäin, koen että kahdensuuntainen rakkaus on yksinkertaisesti mahdotonta kanssani (tai ehkä jopa elämässä ja ihmisten välillä yleensäkin). Tällöin siis minäkin välttelen pettymystä, en pettämisen takia - vaan siksi että minulle jo rakastamani ihmisen lähteminen on niin suuri kolaus.
käytettyä naista saa pettää, ei siinä mitään väärää ole. Nainenhan siinä on jo pettänyt ensin.
Ei ole mitään käytettyjä miehiä tai naisia.
"Ihmiset ovat ilkeitä toisiaan kohtaan, tuhoavat toisiaan."
Tätä mä olen aina sanonut, mutta mua vain syytetään masentuneeksi vaikka oikeassa olenkin. :) Hyvä että joku muukin on huomannut tämän vaikka siihen tarvittiinkin vähän kovemmat otteet.
Itsellä saman tyyppinen tilanne.Ainut,et itse lähdin,vaikka rakastin.Mutta mikään ei olisi enää palannut ennalleen.
Nyt vuosia ollut sinkkuna,kasvattanut muurin ympärille ja vetänyt tarvittaessa rooliasun niskaan.Ei enää uskalla luottaa,rakastaa,uskoa.
Olen yksin,onneksi en yksinäinen.Maailma on täynnä rakkautta,sitä ei vain jaeta tasapuolisesti.
Onnellinen,kaikesta huolimatta...
mä ainakin meinaan sekoo joka päivä kun niin yksinäistä.
Tätä asiaa olen itsekin ihmetellyt monet kerrat: Miksi ihmiset tahallaan loukkaavat toisiaan ja jopa omaa kumppaniaan ? Tiedän ihmisiä, jotka ovat tarkoituksella jättäytyneet sinkuiksi, koska ovat niin monta kertaa joutuneet jätetyiksi ja petetyiksi eivätkä uskalla enää aloittaa uutta suhdetta, koska ovat ikävien kokemusten jälkeen tulleet niin varovaisiksi ja kyynisiksi. Tuntuu oudolta, että joillekin parisuhde on jonkinlaista ihme peliä. Valehdellaan, kieroillaan ja petetään minkä ehditään ja vielä kaveripiirissä leuhkitaan niillä pettämisillä. Pahimpia ovat ne tyypit, jotka vielä naureskelevat sille petetylle kumppanilleen selän takana tyyliin: "On se sitt tyhmä, kun ei tajua, että mä petän sitä koko ajan". Joskus ennen muinoin pettäjä oli se väärintekijä, mutta nykyään tunnutaan joskus ajattelevan, että petetty onkin se tyhmä luuseri, joka ansaitsee kohtalonsa, kun on niin tyhmä.
Sitten oma porukkansa ovat nämä ns. kolmannet osapuolet, jotka tieten tahtoen alkavat vehtaamaan varattujen kanssa. Ja osa heistä jopa silminnähden nauttii tilanteesta. Ehkä se, että päihittää jonkun toisen, tuo jonkinlaista sikamaista mielihyvää. Harva näistä kolmansista pyöristä kuitenkaan pitäisi siitä, jos itse joutuisivat joskus sen petetyn rooliin.
Tavallaan se on pirullista, että monet sinkut kärsivät yksinäisyydesta ja masentuvat, mutta sitten ne joilla se parisuhde on saattavat kohdella sitä kumppania ihan miten sattuu eivätkä anna suhteelleen mitään arvoa. Luulisi, että jos löytää jonkun kivan ihmisen, häntä yrittäisi kohdella mahdollisimman hyvin, että suhde pysyisi kasassa, mutta ei. Sotketaan vaan kaikki sillä omalla itsekkyydellä ja pilataan vielä toisenkin elämä (tai ainakin yritetään pilata). Ja sitten työpaikan pikkujouluissa sikaillaan oikein kunnolla sen kumppanin selän takana ilman syyllisyyden häivääkään. Tai tietysti osalle tulee jälkeenpäin pieni morkkis, mutta se sitten unohdetaan jo seuraavissa bileissä. Kaikki-tänne-mulle-heti !!
Oikeasti on ihan uskomatonta, miten pirullisen ilkeitä ihmiset voivat olla toisilleen ja nauttivat siitä, kun saavat käyttää valtaa toiseeen. Tietenkään kaikki ihmiset eivät ole sellaisia, mutta liikaa tälläistä käytöstä on joka tapauksessa. Välillä tuntuu, että se joka uskaltaa olla kaikkein röyhkein, saa kumma kyllä ihailua osakseen ainakin tietyissä piireissä. Ja sitten taas se, joka yrittä olla reilu ja mukava ihminen ja huomioida muitakin, on luuseri ja nössö ja nenästä vedettävä idiootti.
Joskus päivitellään sitä, että eroja on niin paljon. Melkein sitä kohta ihmettelee mielummin sitä, miten tässä hedoinistisessa ja itsekeskeisessä maailmassa ylipäätään löytyy parisuhteita, jotka jopa kestävät.
mitä sä siinä menetät vaikka rakastat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja kuolet hyvällä omallatunnolla vanhuksena, sinä et ole satuttanut ketään, sinulla on ollut omasta puolestasi puhdas rakkaus ja se vasta on hienoa se ja tärkeintä ja voit pestä kätesi tästä elämästä.
Parhaat naurut saat olemalla joka päivä lapsenmielinen, sitäkös ne paskapäät kadehtii kun sä naurat ja laulat ja tanssit, tunnet vesisateen kasvoillasi ja teet lumienkelin hankeen.
Hyviäkin ihmisiä on, suurinosa vaan pelkää niin paljon henkistä kipua että kiirehtivät satuttamaan toista ensin ennekuin heitä satutetaan...you now, se on suojamuuri ettei uskalla olla hyvä, elää tunnekuolleena horteessa peläten rakkauttta joka on kaikkialla ympärillämme koko ajan.. rakkaus tuulessa puidenlatvoissa, metsän huminassa, ihon tuoksussa... muistatko kun olit lapsi ja kaikki oli niin ihmeellistä, ei se mihimkään koskaan katoa kun sen osaa säilyttää, pidä salaa kiinni lapsesta sisälläsi, se on elämä, mutta älä hihku kaikille että luet aku ankkoja yms... sillä kel onni on se onnen kätkeköön.
Löydät kyllä miehen joka tekee kanssasi vielä monta lumienekeliä hankeen, ihan varppina koska kun uskot hyvään vedät sitä puoleesi.
uiryc, viestisi kosketti minua niin että kyyneleet tuli silmiin. Etenkin toi lumienkeli osui lähelle, niitä olen aina tehnyt ja tulen tekemään, vaikka olisin 100-vuotias mummeli. :)
KIITOS! Olen suuresti kiitollinen sun viestistä. Kaikkea hyvää sulle. :)