Minut saa raivon valtaan semmoinen asia, että persevät rouvashenkilöt ujeltavat joka paikassa kun on oltu vaikka millä ihmedieetillä ja tilattu kaikenmaailman pillerit ja pullerit. Ettekö te raukat ymmärrä, että ne takataskut ovat kaukana toisistaan siksi, että te syötte liikaa ja kulutatte liian vähän.
Ja toinen asia: urheilu jolla tähdätään tuloksiin, ei ole mukavaa, vaan sen kuuluukin tuntua pahalta. Jos urheilu tuntuu kivalta, se ei johda mihinkään tuloksiin. Vai mitä olette mieltä kun vertaatte esim. telinevoimistelijaa ja sauvakävelijää?
Että mua riepoo se mentaliteetti, että kävin kävelemässä ulkona ja nyt palkitsen itseni siiterillä. Siinä sitten istua läsötetään television ääressä katsomassa huonoa viihdettä niin että vatsamakkarat vaan lyllyää. Ja posket on niin punakat, kun on käyty kolmen metrin kävelylenkillä. Ja se, että kuijotetaan nälissään töissä ja sitten syödään ihan pieni suklaapatukka että jaksetaan. Onko teillä läskiä aivoissannekin, vai mikä siinä on niin hankala ymmärtää, että siinä patukassa voi olla päivän energiat, se ei piristä vaan tekee kahta heikomman olon ja jos te ette saa proteiinia, niin tulette entistäkin kauheamman näköiseksi kun vähätkin lihaksenloput häviävät ja tilalle tulee entistä enemmän löllykkää rasvakudosta.
Ensin saateri aletaan porkkanmehudieetille ja kaiken maailman puputuspaskaan ja sitten kohta ahmitaan taas kyynel poskella sipsejä kastikkeineen ja suklaapatukkaa niin että lihavat posket vain moukavat! Ettekö te ymmärrä että syökää tasaisesti ja terveellisesti ja urheilkaa! Joka ainoasta suklaanmurusta kuuluu kantaa huonoa omaatuntoa eikä yrittää uskotella että on kuluttanut sen patukan. Koko ajan pitää laskea kaloreita ja joka päivä pitää treenata. Ja treenaaminen ei ole mitään perkeleen puutarhan kitkemistä vaan se on semmosta treeniä, että veri maistuu rasvalillinkiin tottuneessa läskisuussa!
Ja työntäkää ne pistepaskataulukot sinne leveään hanuriinne, niistä ei ole mitään apua.
Ja tiedoksi myös seuraavaa: jos aiotte käydä sauvakävelemässä tai istumassa kuntosalilla, teidän ei tarvitse ostaa David sportin trikoita ja lippalakkia. Kahdesta syystä. 1. Ne on tehty urheiluun, ei läsöttämiseen ja 2. Ne näyttää teidän päällä ihan naurettavilta. Ja lisäksi, ne teidän postilaatikolla käynnit pystyy hoitamaan vaikka xxxl-koon farkuissa. Niin lyhyellä matkalla ei ehdi appelsiini-iho hiertyä!
Ja toinen asia: urheilu jolla tähdätään tuloksiin, ei ole mukavaa, vaan sen kuuluukin tuntua pahalta. Jos urheilu tuntuu kivalta, se ei johda mihinkään tuloksiin. Vai mitä olette mieltä kun vertaatte esim. telinevoimistelijaa ja sauvakävelijää?
Että mua riepoo se mentaliteetti, että kävin kävelemässä ulkona ja nyt palkitsen itseni siiterillä. Siinä sitten istua läsötetään television ääressä katsomassa huonoa viihdettä niin että vatsamakkarat vaan lyllyää. Ja posket on niin punakat, kun on käyty kolmen metrin kävelylenkillä. Ja se, että kuijotetaan nälissään töissä ja sitten syödään ihan pieni suklaapatukka että jaksetaan. Onko teillä läskiä aivoissannekin, vai mikä siinä on niin hankala ymmärtää, että siinä patukassa voi olla päivän energiat, se ei piristä vaan tekee kahta heikomman olon ja jos te ette saa proteiinia, niin tulette entistäkin kauheamman näköiseksi kun vähätkin lihaksenloput häviävät ja tilalle tulee entistä enemmän löllykkää rasvakudosta.
Ensin saateri aletaan porkkanmehudieetille ja kaiken maailman puputuspaskaan ja sitten kohta ahmitaan taas kyynel poskella sipsejä kastikkeineen ja suklaapatukkaa niin että lihavat posket vain moukavat! Ettekö te ymmärrä että syökää tasaisesti ja terveellisesti ja urheilkaa! Joka ainoasta suklaanmurusta kuuluu kantaa huonoa omaatuntoa eikä yrittää uskotella että on kuluttanut sen patukan. Koko ajan pitää laskea kaloreita ja joka päivä pitää treenata. Ja treenaaminen ei ole mitään perkeleen puutarhan kitkemistä vaan se on semmosta treeniä, että veri maistuu rasvalillinkiin tottuneessa läskisuussa!
Ja työntäkää ne pistepaskataulukot sinne leveään hanuriinne, niistä ei ole mitään apua.
Ja tiedoksi myös seuraavaa: jos aiotte käydä sauvakävelemässä tai istumassa kuntosalilla, teidän ei tarvitse ostaa David sportin trikoita ja lippalakkia. Kahdesta syystä. 1. Ne on tehty urheiluun, ei läsöttämiseen ja 2. Ne näyttää teidän päällä ihan naurettavilta. Ja lisäksi, ne teidän postilaatikolla käynnit pystyy hoitamaan vaikka xxxl-koon farkuissa. Niin lyhyellä matkalla ei ehdi appelsiini-iho hiertyä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olenkin tässä jo vähän aikaa meinannut lähteä lenkille mutta läskipersettäni on ollut hieman vaikea saada ylös, kiitos tästä, lähdenkin saman tien.
Ikävää, että pomimit tekstistäni juuri tuon leveähköön ahteriin liittyvän kommentin. En kokenut asiakseni ottaa kantaa siihen, että suomalaisnaisilla laardi pyrkii pakkutumaan juuri tuonne takataskujen välimaastoon, muodotaen erittäin epämiellyttävää raejuustomaista rypylää kankkuihin, mutta ilmeisesti sinulla kyseinen ongelmakohta kaipaa pientä treenaamista, koska niin kipeästi kommentistani loukkaannuit.
Haluan kuitenkin ihan varoiksi todeta, että selluliittirasvat ja "täsmälaihduttajat" eivät toimi. Hoikistuminen on kovan työn tulos, selluliitist eroon pääseminen sitä kerran hankittuaan lähes mahdotonta.
LOISTAVAA, LOISTAVAA!
Tästä tulikin mieleeni vanha kunnon http://lihatotteleekuria.blogspot.com/ < 3
" 2. Kakanmakuinen lääke on tehokkainta. "
kyllä kyllä, olen täsmälleen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Ainoa tie oikeaan laihtumiseen on se, että yksinkertaisesti kuluttaa enemmän kuin syö. Ei mitkään ihmedieetit. Näin se on, mutta sitten asian realiteetti ja kääntöpuoli. Miksi nykymaailmassa on niin paljon esimerkiksi syömishäiriöisiä (mukaan luettuna ahmivat ylipainoiset)? Miksi nykymaailmassa on niin paljon pahaa oloa? Ihanne on jossain missä sen ei pitäisi olla. Olisiko niin vaarallista, että joskus kolmen tunnin hikilenkin sijasta kävisikin kyseisellä rauhallisella kävelylenkillä...nauttimassa elämästä ja ulkoilmasta? Ja mitä jos joskus herkuttelisikin ihan hyvällä mielellä? Ehkä oikea tie normaalipainoisuuteen olisikin se, että unohtaisi laihduttamisen kokonaan. Tällöin ruoan sijasta keskittyisikin elämään. Toimi itsellä.
Sinulla on aika rehevä ulosanti. Ihan ääneen piti nauraa!!
Mutta näinhän tämä asia todellisuudessa on. Painon pudotuksessa ei pidä alkaa hienostelemaan ja etsimään jotain vippaskonstia. Ei sellaisia oikeasti ole olemassa. Pitää aloittaa siitä syömisen inventoinnista. Mitä syö päivittäin ja kuinka paljon.
Liikkuminen on ihan hyvä asia, mutta ei se postilaatikolla käynti tosiaankaan riitä. Riittävää ja säännöllistä liikuntaa kannattaa harrastaa. Kuitenkin painonpudotuksen tärkein tekijä ovat elintavat kokonaisuutena. Ruokatottumukset, muut elintavat ja liikunta.
Ei pidä tehdä liian kunnaianhimoisia tavoitteita, vaan yrittää tehdä ihmisen itsensä mittaisia päätöksiä ja noudattaa niitä, sekä kuulostella itseään, miten asiat vaikuttavat.
Elefantista ei tehdä hetkessä keijukaista, eikä se ole edes tarpeen.
No näinhän se menee. Kova tahto laihtua vie joskus voiton järjestä.
Mutta miksi ihmeessä muiden paino ja ruokailutottumukset sua niin kauheasti ap häiritsee? Se jäi epäselväksi. Onko joku tyhjiö elämässä, että ehtii ja viitsii kytätä muiden syömisiä ja farkkujen takataskujen väliä? Sen kun jatkat matkaasi lihavan nähdessäsi etkä ota siitä missiota itsellesi. Jää aikaa enemmän vaikka verbaliikan harjoittamiseen. Kirjoittaisit vaikka kirjan ylijääneellä ajalla ja energialla.
En usko, että tässä maassa olisi yhtä ainutta ylipainoista ihmistä joka ei tietäisi oikeita tapoja laihtua. Jokainen tietää, että ruuan korvaaminen suklaapatukalla on järjen vastaista. Antoisampaa olisikin oikeasti miettiä, miksi laihdutuksestakin haetaan pikavoittoja, nopeita tuloksia, vaikka aika moni myös ymmärtää, että kilo läskiä on noin 7000 kcl. Sellaisen kalorivajeen tuottaminen viikottain on pitkässä juoksussa vaikeaa kun perusaineenvaihdunnalla kulutetaan n 1800-2000 kcl/vrk. Laihduttaessa tämä perusaineenvaihdunta kun sitten vielä laskee. Tutkimukset jopa väittävät, että kova ja raskas liikunta laihduttaessa (lisätessään kalorinkulutusta) jopa laskee sitä perusaineenvaihduntaa. Ns "säästöliekki" on kaikille laihduttajille tuttu käsite. Ja pelkästään normaalin aivotoiminnan ylläpitäminen vaatii 1000kcl/vrl.
Ja laihtuminen tapahtuu myös hyvin paljon muualta kuin läskeistä. Meidän evoluutio on vain rakentanut meidät sellaisisksi, että vararavinto eli läski lähtee vain äärimmäisessä hädässä. Ihminen kun selviää pienemmilläkin lihaksilla, mutta ei ilman ravintoa. Riittävän lihasmassan kasvatus taas vaatii aikaa. Muutaman kilon lihasmassan kasvatukseen menee oikeasti aikaa noin vuosi. Ja sekin kovalla työllä. Siihen taas tarvitaan energiaa.
Moni laihduttaja onkin oikeassa siinä, että laihduttaessa tehostetaan arkiliikuntaa. Sitä sauvakävelyä, jota moni moittii ja naureskelee. Esimerkiksi vain. Tai sitä puutarhanhoitoa haravan tai lapion varressa.
Laihduttaminen on oikeasti helppoa. Kyllä kilot lähtee keneltä tahansa kun kuluttaa enemmän kun syö. Painossa pysyminen on taas vaikeaa kun on saavutettu se tavoitepaino. Lihaksia on läskin lisäksi kulunut laihdutettaessa (oli mikä tahansa proteiinidietti tai veret suussa liikuntaa harrastanut). Siinä vaiheessa on erittäin hyvä aloittaa lihastreeni toden teolla ja kadonneiden lihasten kasvatus. Laihtumisessa löystynyt kehokin saa tiiviyttä ja liikunta näkyy myös vartalossa.
Ja myytti siitä, että joku ei laihtuisi, on ihan perätön. Yksi laihtuu nopeammin samalla kalorivajeella kuin joku toinen. Mutta tämä toinenkin laihtuu, vaikka hitaammin.
Itselläni on historiassani kamalaa jojo-laihduttamista. Paino kyllä on aina pudonnut, mutta tullut vuoden sisään takaisin. Nyt ei enää, kun opettelin rauhallisen tahdin. Aiempina kertoina vedin juuri liian suurella kalorivajeella ja liikuin 3-4 krt/vk rankasti. Pääpaino oli mielessäni laihdutus. Sitten sitä vain pikkuhiljaa kieltäydyttyään herkuista alkoi ottaa suklaapalan jos toisenkin. Kun ei tarvinnut enää laihduttaa. Kunnes taas tarvitse.
Viimeinen laihdutukseni neljä vuotta sitten kesti 1,5 vuotta. Paino putosi 85kilosta 64:ään. Ja söin suklaata. Ja myös niitä hiilihydraatteja. Aloitin sen jälkeen taas rankemman liikunnan ja lisäsin syömisiäni liikunnan mukaan. Nyt painan kaksi kiloa enemmän kuin laihdutuksen lopussa, mutta ympärysmitat ovat pienentyneet laihdutuksen lopetuksesta vielä senttikaupalla.
lempparilausahdukseni:"... persevät rouvashenkilöt ujeltavat ..." Erityisesti tuo ujeltaminen on hyvin kuvaava sana, ja hyvin käyttökelpoinen myös monessa muussa yhteydessä :)
Alkuperäisen kirjoituksessa myös tuo viimeinen kappale on täyttä dynamiittia, aivan loistavaa!