Nuorempana sen kumppanin löysi helpommin juuri baareista, mutta entäs näin aikuisemmalla iällä. Baareilu ei kiehdo enää samalla tavalla, vaan elämässä on muitakin arvoja. En välttämättä edes haluaisi tutustua tulevaan mieheeni juuri baarissa, koska se saattaa kertoa, että hän pitää turhan paljon siitä elämäntyylistä ja alkoholista. Viihtyy baareissa enemmänkin. Ja sen miehen vuoksiko siellä yöelämässä tulisi juosta?! Oma motiivini lähteä yöelämään on hauskanpito ystävien kanssa, tanssiminen ja jutteleminen.
Missä siis kaverinne ja tuttunne ovat tavanneet sen oikean? Eikä nyt mitään listaa: lenkkipolulla, kassajonossa..
Missä siis kaverinne ja tuttunne ovat tavanneet sen oikean? Eikä nyt mitään listaa: lenkkipolulla, kassajonossa..
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kun riittävän kauan leikkii suhteilla eikä mikään tunnu kelpaavan, voi lopulta käydä niin että jää vain pää vetävän käteen.
"En välttämättä edes haluaisi tutustua tulevaan mieheeni juuri baarissa, koska se saattaa kertoa, että hän pitää turhan paljon siitä elämäntyylistä ja alkoholista. Viihtyy baareissa enemmänkin. Ja sen miehen vuoksiko siellä yöelämässä tulisi juosta?!"
Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon ?! Kuulostaa aika teennäiseltä. Nainen, joka on asunut ennen baareissa ja kenties harrastanut irtosuhteita, alkaa yllättäen vaatiman rauhallisempaa elämäntyyliä ja arvoja, kun ne eivät ole tähänkään asti juuri mitään merkinneet.
Asioita voi nähdä juuri niinkuin haluaa. Tarkentaakseni ensimmäistä viestiäni. En haluaisi alkaa juosta baareissa vain tutustuakseni miehiin. Käyn yöelämässä n. 4-8 kertaa vuodessa ihan vain tanssiakseni ystävieni kanssa. En juo paljoa, joten ne kännikalatkaan eivät minua sykähdytä. Historiassani ei ole kuin muutama yhdenillanjuttu ja nekin silloin n. 18-19-vuotiaana. Olen elänyt pitkässä suhteessa rauhallista ihanaa arkea ja muutamaan kertaan seurustellut max puoli vuotta tämän pitkän suhteen lisäksi. Joten eiköhän ne elämänarvot ole ollut kohdillaan jo pidempäänkin.
Jos nyt kuitenkin palattaisiin aiheeseen ja mietittäisiin missä muualla kuin baareissa niihin unelmavävyihin voisi tutustua :)
Miksi et tyytynyt niihin yhdenillanjuttuihin, tai niihin muutamaan seurusteluun tai siihen pitkään suhteeseen ? Vai löytyikö kulman takaa aina parempi ja parempi kumppaniehdokas ?
Vaikutat ihmiselle, joka ei osaa päättää mitä elämältään saati kumppanilta oikeasti haluaa.
Eivät miehetkän hyvällä katso sitä, että kaikista suhteista huolimatta naiselle ei tunnu löytyvän "sitä oikeaa". Joskus vain pitää osata päättää, eikä olla kuin karkkikaupassa.
Sinulla on ollut tilaisuutesi. Oma moka, jos et ole osannut niitä hyödyntää.
"Historiassani ei ole kuin muutama yhdenillanjuttu ja nekin silloin n. 18-19-vuotiaana"
:D
Ja tähän päälle muutama seurustelun kautta pillun jakaminen.
Miksi kukaan järkevä mies ottaisi ilmeisesti taviksen näköistä liki 10 miehen käyttämää lutkaa riesakseen?
Kymmenen kumppania on ihan ok määrä, siinä on saatu potea jo vuosikaudet puutetta ennenkuin päästään seuraavaan keppiin kiikkumaan.
Tosin mä nyt en ole ehkä järkevimmästä päästä miehenä mutta koska itsekin olen kirpparikamaa niin sopivasti sisäänajettu on ihan rento vaihtoehto kunhan herkkyys ei oo kateissa ;-)
Mun mielestä kyse on myös naisen uskottavuudesta. Kun suhteita on takana useampi, naisen sanomiset ja tekemiset eivät vakuuta ja lähinnä menettävät merkityksensä. Ja ihan periaatteesta en halua seurustella irtosuhteita harrastaneen naisen kanssa, koska en ole niitä itsekään harrastanut.
kun ton naisen tekstin luin. Naisillahan tuo on helppoa kun voi vaihtaa miehiä kuin paitaa, aivan kuin karkkikaupassa olisivat. Jos yksi on liian makea, vaihdetaan. Toinen on liian suolainen, vaihdetaan taas. Ei tässä on suklaatäyte, tykkään mansikasta... eikun vadelmasta jne...
ja mikäs on vaihtaessa, kun se helposti sujuu. Miehenä saat tehdä jumalattoman työn saadaksesi edes yhden naisen yhdeksi yöksi ja olla onnellinen edes siitä. Ja naiset voivat myös vaatia mieheltä kaikennäköistä, ulkonäköä, koulutusta, varallisuutta, kunnianhimoa, tulevaisuudensuunnitelmia kaikkihan on kuulleet sen naisten vakiojutun "miehen täytyy tietää mitä haluaa".
"miehen täytyy tietää mitä haluaa"
Tuossa eräässä nettiprofiilissa 41 vuotias nainen haki miesseuraa ja hän oli tuon asian pistänyt vieläkin täydellisemmin. Hän halusi miestä "joka tietää mitä elämältään haluaa ja miten sen saa"
Ja tähän sitten päälle sönkätään kaiken laista paskaa siitä miten sitä ollaan miehen kanssa niin tasa-arvoisia eikä mitään kanoja.
Mielestäni on suhteellisen normaalia, että 18-vuotiaana ja 30-vuotiaana tahdotaan elämältä eri asioita. Jos nainen ei 18-vuotiaana etsi elämäänsä aktiivisesti miestä kenen kanssa perustaa perhe, hän on kummallinen tuuliviiri?
Voi teitä katkeria ukkoja siellä :D
Mun mielestä ihminen joka on kokeillut yhden illan juttuja ja irtosuhteita ja hoksannut että ne eivät ole hänen leipänsä on hyvinkin uskottava - tuo on hyvin järkeenkäypä tapa elää. Kokeilla asioita, vaikka sitten mokatakin niiden kanssa - ja löytää siten itsensä myös sellaisten asioiden kautta jotka eivät olleetkaan oma juttu - nimenomaan luopumalla niistä. Mun mielestä se on hyvin uskottava kumppanimielessä - kokeillut elämää toisellakin tavalla ja havainnut että "Hei, minä olen oikeasti parisuhdeihminen."
Lieneeköhän tähän syynä se että tämä koskee myös itseäni. Sen minkä on itse elänyt - sen tietää todelliseksi mahdollisuudeksi.
Eikö suurempaa parisuhde-epäuskottavuutta omaa sellainen jolla ei moista ole koskaan ollutkaan? AInakin mulle on elämässä selvinnyt että epäonnistumisen syy on varsin usein nimenomaan itsessä. Tosin eipä tämän tajuaminen ole minuakaan vioistani parantanut joten ehkäpä toisista vikojen löytäminen ei ole kuitenkaan se typerin tapa elää.
In failure theres always room for more.
Olen yhtäältä samaa mieltä nimimerkin -mirkku- kanssa: 40-vuotias tulee jälleen hakemaan eri asioita, samoin 50-vuotias jne. Yksi - tai oikeastaan monet - eri asioista ovat tietenkin miehet. Ei kai monikaan nykyaikana mitään pysyvää halua tai ainakaan luule löytävänsä. Nykyisin aika moni haluaa ne perhejutut kolmen ja neljän kympin välissä ja erotaan sitten sen jälkeen, aiemmin perhettä ajateltiin jo parikymppisenä ja erottiinkin (jos pystyttiin) jo kolmekymppisenä.
Toisaalta olen eri mieltä. Elämä on kokonaisuus, joka kyllä muodostuu eri asioista, mutta sen kokonaisuuden voi haluta kerralla - oikestaaan parhaan mahdollisen elämän saa se, joka hyvän tuurin lisäksi pelaa jo kaksikymppisenä niin, että nelikymppisenäkin menee loistavasti.
"Mun mielestä ihminen joka on kokeillut yhden illan juttuja ja irtosuhteita ja hoksannut että ne eivät ole hänen leipänsä on hyvinkin uskottava - tuo on hyvin järkeenkäypä tapa elää. Kokeilla asioita, vaikka sitten mokatakin niiden kanssa - ja löytää siten itsensä myös sellaisten asioiden kautta jotka eivät olleetkaan oma juttu - nimenomaan luopumalla niistä. Mun mielestä se on hyvin uskottava kumppanimielessä - kokeillut elämää toisellakin tavalla ja havainnut että "Hei, minä olen oikeasti parisuhdeihminen.""
Niin, voihan sitä aina koittaa selittää asiaoita itsellen parhain päin.
Irtosuhteita harrastanutta naista en pidä varteenotettavana kumppanina, koska nainen on osoittanut kykenevänsä em. käytökseen, ja sama touhu voi ja mitä luultavammin toistuu myös parisuhteessa.
En tuomitse naista, sillä omapahan on asiansa. Mutta kumppanikseni en irtosuhteita harrastanutta halua, koska sellaisen ihmisen puheisiin ei voi vilpittömästi luottaa.
Kyse on myös periaatteesta, jonka mukaan pitää elää niin kuin puhuu ja päinvastoin. Irtosuhteita harrastaneen ihmisen on turha tulla paasaamaan "siitä oikeasta rakkaudesta ja oikean parisuhteen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta", jos kerran itse on käyttäytynyt toisin, ja kensties siinä samalla aiheuttanut mielipahaa edellisille kumppaneille.
Toisin sanoin: ei kiitos ihmissuhde-shoppailijoille.
... vaikka 20-30 vuotiaana, jonka jälkeen alkaa kummasti parisuhde kiinnostaa. Voiko tuollaista ihmistä ottaa vakavasti ? Minusta ei.
Kun on itse saanut kokea em. pelaajien touhuja, luottamusta ei ainakaan täältä heru.
Et varmaan viitsi suppean yleistämisesi sokaisemana edes selvittää onko kyseessä ihmiset, jotka omasta tahdostaan HALUAVAT irtosuhteita. On olemassa paljon enemmän niitä, joille annetaan ymmärtää kiinnostuksen olevan molemminpuolista, mutta kas kummaa kun toinen ei otakaan yhteyttä/ haluakaan vakavampaa/ jne.
Tarkoitan vain sitä, että irtosuhteet ei useimmiten ole tietoinen valinta vaan "olosuhteiden pakko", jos tajuat..
...on jo mennyt: ei 3-kymppisissä ole enää mitään unelmavävyjä jäljellä. Jäljellä on vain... noh, etköhän itsekin tiedä.
Jos kuitenkin haluat ok-miehen itsellesi, katsele 40-50-vuotiaita. Sieltä voit saada vielä hyvän miehen. Tosiasia kuitenkin on, että ton ikäisenä joudut jo antamaan aika paljonkin tasoitusta jos meinaat ylipäätään jonkun saada.
Ei nyt olla niin joka asiassa kyynisiä. Hyviä kolmekymppisiä miehiä ja naisia löytyy, kunhan ne (tai siis me) tapaisivat jossain.
...jos olet valmis rikkomaan jonkun perheen lapsineen päivineen.
Totta kai "hyviä" 3-kymppisiäkin miehiä on - voittaahan lotossakin melkein joka viikko joku 7 oikein.
mieskin voi muuttua suhteessa ja nainen voi lähteä suhteesta esim. a) suhde on mennyt ainaiseksi riitelyksi b) nainen tahtoo lapsen,mies on muuttanut mieltään eli sanoo ettei tahdo koskaan c) erilainen näkemys asioista esim. raha-asiat d) mies on väkivaltainen tai alkon suurkuluttaja e) mies pettää f) nainen tahtoo naimisiin, mies ei koskaan
sitä yhtä ja oikeaa vaan monta sopivaa. Kaikki seurustelukumppanini ovat olleet netistä, vaikken olekaan mikään nörtti tai sosiaalisesti rajoittunut, minä en ole baareista löytänyt koskaan ketään, koska en ole siellä tutkat päällä, mielestäni baareista ei voi löytää mitään pysyvää vaikka moni onkin niin tehnyt, omalla kohdallani olen sulkenut sen mahdollsuuden mielestä sillä se on paikka jossa tapaan ystäviä, tanssin ja juttelen, en hae silloin miehiä.
Tässä kai se suurin ero naisten ja miesten välillä, mies menee baariin iskeäkseen naisen ja luulee että nainenki tekee niin vaikka suurin osa naisista menee baariin pitääkseen hauskaa, ei iskeäkseen miehiä.
Netti on mielestäni varteenotettava vaihtoehto, siinä väkisinkin tutustuu ihmiseen kun juttelee pidempään.
kun miehet yrittävät kömpelösti iskeä. Näistä voi sitten valita parhaimman näköisen.
Naisista ei ole enää niin hauskaa kun on baarin vanhin ja rumin nainen jota ATM:t yrittävät iskeä narikkajonossa.
"Tässä kai se suurin ero naisten ja miesten välillä, mies menee baariin iskeäkseen naisen ja luulee että nainenki tekee niin vaikka suurin osa naisista menee baariin pitääkseen hauskaa, ei iskeäkseen miehiä."
Miesten on PAKKO mennä baariin iskemään naisia, jos haluavat tehdä muutakin kuin runkata yksikseen. Naiset voivat istua vaikka neljän seinän sisällä kotona ja aina joku mies soittaa ja kyselee kuulumisia ja pyytää luokseen "kahville". Sellaista se on. Sinä naisena et tiedä hevon vittuakaan kuinka paljon vaikeampaa eläminen miehenä on. Sinä olet nainen eli sinulle on kannettu kaikki valmiina hopealautasella. Teillä naisella on asiat niin hyvin, että te valitatte jopa siitä että teille kannetaan kaikki valmiina hopealautasella... sen lautasen kun pitäisi olla kultaa "eikä jotain vitun hopeeta, ääliö!!!!111111!!"
Mies kyllä kosiskelee naista kun haluaa saada seksiä ja vielä parisuhteessakin - ainakin siinä alkuvaiheessa - muistetaan mutta kyllä se toisen huomioiminen unohtuu kun ollaan yhdessä vuosikausia. Naisesta tulee itsestäänselvyys viimeistään silloin kun erehtyy pyöräyttämään pari tenavaa miehelleen...siitä ei ole enää paluuta mihinkään ja viimeisinkin arvostus oikeasti katoaa. Sen jälkeen nainen on vain se aviovaimo, jolla mies ja lapset....nainen=työjuhta, kodinkone, seksikumppani , lastenhoitaja, jne.
Kylläpä pääsi naurut tätä lukiessa. Voi mies ressua kuinka on vaikeeta elämä... nyyh... kun ei ole naistakaan. Mihin sinäkin sitä naista tarvitsisit?
oo mikään pakko mennä baariin iskemään naisia. Ja eläminen on helppoa ku heinänteko. Jos satun baariin menemään niin yleensä sieltä kyllä aika helposti lohkeaa naista. :D
Ja saattaapa joku "tuttavuus" joskus ottaa yhteyttä esim. tekstarilla että keitätkö kahvit jos tulen käymään.
Enpä kehtaa valittaa.
"Naisesta tulee itsestäänselvyys viimeistään silloin kun erehtyy pyöräyttämään pari tenavaa miehelleen...siitä ei ole enää paluuta mihinkään ja viimeisinkin arvostus oikeasti katoaa. Sen jälkeen nainen on vain se aviovaimo, jolla mies ja lapset....nainen=työjuhta, kodinkone, seksikumppani , lastenhoitaja, jne."
Näinhän se kuuluukin olla, saatanan lutka. Lutkailkaa lutkat nuoruusvuotenne kun teillä vielä sitä ulkonäköä on, vanhennettuanne ette voi samaa peliä ainakaan samalla intensiteetillä ja tuloksilla jatkaa. Että parempi olisi vakiintua, ja sitten teitä kohdellaan juuri niin kuin te ansaitsette tulla kohdelluksi.
Mikä ihme tämä lutkailu-juttu on...sitä näyttää olevan enemmänkin täällä palstalla??? Vaikeapa on lutka olla kun olen yhden ja saman miehen kanssa ollut yhdessä lukiovuosista asti ja nyt siis olemme naimisissa ja lapsia. Kerroinpahan vain mitä ole huomannut sivusta seuranneena tapahtuvan kun naiset avioituvat...huomiota harva nainen saa enää mieheltään vuosienkin jälkeen. Kai se arki latistaa suhteen kuin suhteen.
Mitä ihmettä parisuhteessa lastensa kanssa elävä väsynyt nainen tekee sinkut palstalla??? Ei ole vissiin kovin kummoinen parisuhde siellä kun täällä pitää ihmetellä???
tutustuin eri palstojen keskuteluihin. Kiinnostuin tästä aiheesta otsikon perusteella, enkä niinkään katsonut palstan muita juttuja. Mieheni on työmatkalla ja mulla on flunssa (kuumetta) ja väyttää älyttömästi ja yritän sinnitellä hereillä kun nuorin lapsikin sairaana ja täytyy jaksaa valvoa. Kysyä voisi myös miksi lukea ylipäätään mitään keskustelupalstojen juttuja ja miksi parisuhde palstallakin kirjoittelee sinkkuja? Valvooko täällä joku sitten kuka saa kirjoitella ja missä? Mitä sinä sitten ajattelit, että parisuhteesa elävän naisen tulisi tehdä?
Ilman muuta se on totta, että voi lukea ja kirjoitella ties missä palstoilla mutta miksi teillä parisuhteissa elävillä on aina tarve mainostaa ja mainostaa tuota että teillä on sitä teillä on tätä teillä on onnea JNEJNE (keksikää itse parisuhteissa elävät lisää kun olette näissä niin taitavia perkele!) ihan kuin sitä pitäisi itselleen todistella miten hyvin menee vaikka on jumissa toisen ihmisen ja näköjään tapauksessasi vielä lastenkin kanssa. Sama asia kuin menisi todistelemaan ooppelikuskille miten mersu on hyvä auto.
Parisuhteessa elävänä naisena sinä voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja siivota vaikka kämppää siellä niin on ukko mielissään kun tulee kotiin tai silittää vaikka niitä ukkosi vaatteita. Ei välttämättä ukkosi petä ainakaan seuraavalla työmatkalla kun tietää että kotona odottaa kunnon nainen.
Jaa mitä tähän nyt sitten osaisi äkkiä järkevästi vastata. Sulla taitaa olla aika paha olo itselläsi yksinäisyyden takia kenties tai sitten olet käsittänyt väärin, koska en mä kyllä ole mielestäni mitenkään "kehuvaan" sävyyn kertoillut viesteissäni parisuhteesta. Arki se on parisuhteessakin elävillä ja et sä ihmisenä tietyllä tapaa muutu luonteeltasi olet yksin tai kaksin. Kotitöistä sen verran mainitakseni, että meillä on perinteisempi parisuhde ja minä naisena teen todellakin ne kotityöt (myös paidansilitykset, vaikka en siitä niin nautikaan kun siihen menee helposti paljon aikaa kun silittää paidat ja usein samalla lakanoita, keittiöpyyhkeet ym.) Ei mieheni silti osoita mitenkään erityistä huomioita mulle, vaikka tekisinkin kotitöitä enemmän kuin tavallisesti. Pettämisepäilyjä en harrasta - ainakin tähän saakka olen luottanut, että miehelläni olisi edes sen verran arvostusta kotia, vaimoa ja lapsiaan kohtaan, että ei hyppisi vieraissa. Nyt menen nukkumaan. Toivotan hyvää yötä! Kyllä sullakin varmasti vielä hyvin asiat menee :)
Näyttää olevan päiväkaudet aikaa lojua täällä netissä, ei kai niillä muutakaan tekemistä vissiin oo. Onhan se raskasta olla kotona lasten kanssa ja vietellä samalla toisten ukkoja kun oma on töissä. Mitenhän ne lapset hoidetaan.
niin tiedät sitten kertoa mitä se on :) ja ketä saat vietellä.
"Ja sen miehen vuoksiko siellä yöelämässä tulisi juosta?! Oma motiivini lähteä yöelämään on hauskanpito ystävien kanssa, tanssiminen ja jutteleminen."
Niinpä. Naiset voi ottaakin sen miehen etsimisen rennosti ja mennä baariinkin vain tyttökavereiden kesken pitämään hauskaa ja tanssimaan, kun miehet tekee aina aloitteen. On se melkoista kissanpäivien viettoa tuo naisena oleminen. Toista se on miehenä. Sinne baariin nimenomaan mennään iskemään naisia jos meinaa itselleen naisen joskus saada edes yhdeksi yöksi.
Noh...itse oli 30 ja kun tapasin mieheni...baarissa! Nyt emme kumpikaan käy enää dokaamassa, vaan istumme kiltisti kotona tellua toijottaen. Vähän tylsää, mutta näin vanhemmiten ei kumpaakaan kiinnosta krapuloida enää. Eikä vaan enää nappaa katsoa juopuneita ihmisiä.
Mutta jos baarit ei kiinnosta, voithan laittaa seurahaun jollekin saitille. Meillä pari kaveria on tavannut näin sen "oikeansa".
Olen saman ikäinen nainen kuin sinä itse, ja jos rehellinen olen, katsot ehkä vähän kapeakatseisesti tätä baaritouhua. Mielestäni se ei kerro mitään kovin oleellista naisesta/miehestä käykö hän baareissa, eli mun mielestä on ihan tervettä käydä viihtellä sopivissa määrin. Liikaa on tietty liikaa, mutta sehän selviää sitten ajan kanssa jos toiselle antaa mahdollisuuden. Mutta siis, olen myös sitä mieltä että on aivan turha etsiä "elämänkumppania" baarista, vaan pointti on tutustua ihmisiin. Ne kumppanuudet luodaan sitten selvinpäin ja rauhassa.
En itsekään juokse miesten vuoksi baarissa, vaan tanssimassa kavereiden kanssa ja ylipäätänsä ihmisten ilmoilla olemisen vuoksi. Jos siinä sivussa tutustuu johonkin kivaan ihmiseen, se on pelkkää plussaa.
Mutta siis, tämän vuodatuksen jälkeen palaan kysymykseesi: eli harrastukset ja netti ovat muita paikkoja missä olen miehiä tavannut ... hyviä ja huonoja kokemuksia kaikista, joten ei ainakaan mun osalta ole yhtä ja parasta tapaa ... ja sitä lopullista yhtä ja oikeaa ei ole vielä löytynyt :(
Jos sitä ei ole tuohon mennessä löytänyt lukuisien suhteiden jälkeen niin ei sitä löydä koskaan sitten. Ethän ole ennenkään kenellekään kelvannut niin tuskin kelpaisit nytkään enää. Voit aina toki ajatella, että et ole ainoa joka ei tule koskaan löytämään sitä oikeaa.
Tämä palsta on kyllä aivan älytön, kun kaikki asialliset keskustelunavaukset yritetään pilata. Eikö näitä katkeria häiriköitä voi blokata ulos täältä?
Vastauksena kysymykseen: tapasin nykyisen mieheni työpaikallani. Työpaikka on siinä mielessä hyvä, että siellä saa tutustua ihmisiin rauhassa ja hiljakseen. Ja samalla alalla on usein samanhenkisiä ihmisiä. Probleemia voi tietty tulla, jos suhde päättyy ja ollaan huonoissa väleissä ja pitäisi kuitenkin olla toisen kanssa työpaikalla tekemisissä.
Kun olin sinkku, etsin miehiä baarissa ja netissä. Jos et tykkää käydä baareissa, kokeile ihmeessä nettiä. Vaatii tietty vaivaa tavata aina uusi ihminen ja kertoa itsestään samat asiat uudelleen ja uudelleen. Netti on kuitenkin siitä hyvä, että sen kautta tavoittaa ihmisiä, joihin ei muuten/muualla tutustuisi.
Harrastusten parista en ole miestä ikinä löytänyt, vaikka kaikenlaista on tullut harrasteltua. Myöskään mitään pysyvämpää ei ole jäänyt käteen ulkomaanmatkoilta tai Lapin-reissuilta. Yksi tapa tietty vielä on: kaverit. Tuntevatko kaverisi sinkkumiehiä? Jotkut kaverini ovat tutustuneet miehiinsä kaveripiirin kautta. Ensin yksi pari alkoi seurustella, sitten sen parin kihlajaisissa toinen pari tutustui toisiinsa jne. Kun syntyy uusia kaveriporukoita, siellä voi aina olla kiinnostavia sinkkujakin.
Haluatko siis naisena unohtaa, että kieroudellasi ja ylimielisyydelläsi on uhrinsa? Ja että uhreillasi ei välttämättä mene hyvin sen jälkeen, kun ovat joutuneet sekä sinun että monien muiden julmien naisten käsittelyyn?
Edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Monesti näillä pelureilla unhtuu se tosiasia, että vaikka peluri on saanut haluamansa, toiselle tilanne voi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, jonka kohteeksi ei halua vastedes joutua.
Mutta nykyisin trendi on ajatella aina vain omaa napaa...
Täytyy vain toivoa, että nämä pelurit saavat vielä joskus maistaa omaa lääkettään.
mutta muistetaan, että se peluri voi olla myös mies eli ei mitään "oletko sinä NAISENA..."-löpinöitä.
"Täytyy vain toivoa, että nämä pelurit saavat vielä joskus maistaa omaa lääkettään"
Siis tämän kanssa oon samaa mieltä, sekä miehiä että naisia koskien. Musta on ihan ok, vaikka hyppisi kukasta kukkaan koko ikänsä, eikä vakituinen parisuhde -lapset puhumattakaan- kuuluisi suunnitelmiin. Mutta se "mä haluan kaiken"-tyyli on itsekästä ja väärin. Eli täytyy saada pitää toista varalla ja silti pitäisi olla oikeus katsoa viereiseen pöytään edes pikkuisen. Tätä ajattelutapaa on havaintojeni mukaan aika paljon. Sitten jos toinen on ihan down ja kokee tulleensa sumutettuksi ja hyväksikäytetyksi, niin aina voi heittää jotain sen tyylistä, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Se pitää paikkansa, mutta kyllä kanssaihmisistä ja siitä, miten näitä kohtelee, on itse kukin vastuussa. Jos ihmissuhde ei kiinnosta, niin sitten sellaiseen ei pitäisi ruveta! Jos pelkkä seksi kiinnostaa, niin sitten täytyy olla miestä/naista sanoa se suoraan valehtelematta.
sanoo (suoraan valehtelematta) yhdenillan jutulleen etukäteen, että tämä on sitten vain pelkkää seksiä?
Kun kerran yhteinen kipinä on jo yhden illan aikana syttynyt, miksi ennakkoon ja enempää toista tuntematta sulkea pois pidemmänkin roihun mahdollisuus? Lähtökohtahan on paras mahdollinen!
homma kusee kasaa ja akka juoruaa kaikki tiedot susta muille.
Aloittaja: Sinun olisi keksittävä, missä nyt menevät ne miehet, jotka olivat tai olisivat voineet olla silloin aiemmin yhdenillan juttujasi tai vastaavia. Se on se oma miestyyppisi. Jos kerrot heistä lisää, niin ehkä voin/voimme auttaa paremminkin.
Itse olen 30 v mies ja noudatan tätä sääntöä molemmin päin. En siis lähde vakavaan suhteeseen sellaisen naisen kanssa, joka ei olisi kanssani yhdenillan juttuihinkaan lähtenyt. Poikkeuksia sääntöön ovat tietenkin ne naiset, jotka eivät ole koskaan yhdenillan juttuja tai vastaavia "hauskanpitojuttuja" kokeilleet.
(Jos joku nyt tähän perustuen haluaa arvella naissuhteideni määrää, laatua ja luonneta, niin siitä vaan. Saatanpa sitten vastata takaisinkin ja paljastaa palan totuutta.)
Kaikenlaista sun asiallisen aloituksen vastineeksi on kirjoiteltu.
Vakiintuneista kavereistani n. puolet on tavanneet harrastusten merkeissä ja yhteisten kavereiden kautta (urheilu, keikat), ja toinen puolet netin kautta. Baarituttuja oli 1 pariskunta, mutta he erosivat viiden vuoden seurustelun jälkeen.
Itse olen löytänyt ainoan vakituisen suhteeni netistä. Muut suhteet ovat jääneet epämääräisiksi "säädöiksi" ja baarista nämä "löydöt" tein.
Työpaikalla olen yrittänyt pariinkin kertaan yrittää juttua aikaiseksi, mutta kumpikin selvisi varatuiksi. Myös mua on työpaikalla yritetty parin kaverin toimesta, mutta en oikein syttynyt näille miehille.
Eli vastaan: harrastuksista, kavereiden kautta, netistä, töistäkin ehkä.
Ei se oikea löydy kuule kassajonosta,koska kassajonossa on pakko kunnioittaa maksavia kanssa-asiakkaita.Flirtti ei ole edes soveliasta ruokakaupassa.Menisit vaihteeksi sinne baariin jonka muka "liian aikuisena" yritit vaihtaa lenkkipolkuun.Lenkkipolku on aikuisillekin tylsää pakkopullaa,menisin sinuna rohekasti tanssimaan discoon jopa.
Ei ole työpaikalta ketään löytynyt 10 vuoden aikana, eikä harrastuksistakaan tai nettideiteistä, eikä bussipysäkiltä tai kassajonosta. Sen sijaan baarista löytyy kumppaneita jotka ovat tyhjää parempia.
käydä lavatansseissa? Ne eivät ole pelkkää eläkeläisten humppailtoja vaan ihan varteenotettava tapa tavata nuoria ihmisiä. Valtaosa porukasta on toki keski-ikäisiä, mutta nuoriakin on yllättävän paljon, varsinkin nuorekkaiden orkestereiden iltoina.
Ekaksi kannattaa mennä tanssikurssille ettet ole täysin tumpelo lavalla (perustanssitaito on lähes pakollinen, mutta ei ole vaikeaa saavuttaa). Vaikka olisit baarissa suosittu, ei sinua kukaan hae jos et yhtään osaa tanssia. Sitten vaan lavalle. Varoitus: siellä nainen joutuu varmaan alussa olemaan aktiivinen että saa tehtyä itsensä miehille tunnetuksi. Naistenhaulla siis kannattaa olla aktiivinen.
Porukka tansseissa on yleensä sivistynyttä ja lähes aina selvinpäin, alkoholinkäyttöä ei siellä katsota hyvällä. Noin 30-v sinkkumiehiä on yleensä kohtuullisen hyvin paikalla.
*****
Ja mieti vielä oletko todella valmis pääsemään irti baariympäristöstä. Jos olet dokaaviin miehiin aina tutustunut voi vaihtaminen raittiisiin miestuttavuuksiin olla käytännössä vaikeaa vaikka nyt sitä haluaisitkin.
*****
Niin, missä kaverini ovat naisensa löytäneet: yhteiset bileet, vaihto-opiskelun kautta, lähinnä kaveripohjalta kaikki, en ole suurta romantiikkaa huomannut, suhteet ovat kehittyneet hiljalleen, monen vuoden aikana. Omat suhteenpoikaset taas on kaikki tansseista löytyneet.