Tämä on nyt outo kysymys sinänsä, mutta en ole ikinä ollut oikeen kunnollisessa parisuhteessa ja mietin tälläisia juttuja.. Kun asutte yhdessä, ajatellaan vaikkapa ettette ole asuneet kovin kauaa, niin mitä "tekemistä" keksitte yleensä ihan vaan noin päivisin..
Siis tarkoitan nyt ihan normiarkea, esim. tulette töistä/koulusta. En tarkoita että koko ajan pitäisi olla jotain ihmeellistä tekemistä, mutta kuulostaa jotenkin tylsältä jos istutaan vaan telkkarin edessä tai kuunnellaan musiikkia jne, kun kyse on kuitenkin parisuhteesta.
Onko ikinä "kiusallisia" tilanteita, että ei ole tavallaan tekemistä eikä puhumista. Vaikka tietysti tuntee toisen niin hyvin ettei noin varmaan voi käydä. Mutta tiedä häntä. Lähinnä mielipiteitä haluaisin ns. nuorilta pareilta :)
Siis tarkoitan nyt ihan normiarkea, esim. tulette töistä/koulusta. En tarkoita että koko ajan pitäisi olla jotain ihmeellistä tekemistä, mutta kuulostaa jotenkin tylsältä jos istutaan vaan telkkarin edessä tai kuunnellaan musiikkia jne, kun kyse on kuitenkin parisuhteesta.
Onko ikinä "kiusallisia" tilanteita, että ei ole tavallaan tekemistä eikä puhumista. Vaikka tietysti tuntee toisen niin hyvin ettei noin varmaan voi käydä. Mutta tiedä häntä. Lähinnä mielipiteitä haluaisin ns. nuorilta pareilta :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Iltaisin töiden/koulun jälkeen normaali arki vie aika paljon aikaa. Käy yhdessä kaupassa ja laittaa ruokaa niin siihen saa jo kulumaan melko paljon aikaa. Ja sitten kaikki siivoamiset ja pyykinpesut ja muut. Sitten onkin yleensä niin väsynyt että illat mieluusti vain oleskelee tai näkee kavereita, yhdessä tai erikseen. Omaakin aikaa pitää olla ja omia harrastuksia, niihinkin saa menemään aikaa.
Ja tietysti niitä hiljaisia hetkiä tulee, mutta ei ne ole mitenkään noloja sitten kun tuntee toisen niin hyvin että asuu yhdessä. Sitä vaan on hiljaa kun ei ole mitään sanottavaa ja puhuu sitten kun on.
Kotitöihin menee aika paljon aikaa töiden jälkeen, mutta sitten keksitään jotain yhteistä kivaakin, kuten pelejä, lenkkeily, leffan vuokraus, elokuvissakäynti, kavereilla kyläily.
Sellaisia tilanteita että ei ole tekemistä tai puhuttavaa on paljonkin, muttei ne ole kiusallisia. Kiusallisempaa olisi jos olis pakko höpöttää jotain koko ajan. Ei sitä tarvitse kiusaantuneena istua kädet ristissä ja tuijottaa hiljaa toista silmiin. Jos ei ole mitään yhteistä juttua, niin sitten lukee vaikka lehteä tmv. ja puhuu sitten kun tulee asiaa.
"Vaikka tietysti tuntee toisen niin hyvin ettei noin varmaan voi käydä. "
Ei vaan päinvastoin, kun tuntee toisen jo hyvin niin noin voi käydä ihan hyvin ja se ei haittaa yhtään eli ei ole kiusallista! Parisuhteessa ei tarvitse aina tehdä yhtään mitään. Voi vain olla. Eikä aina tarvitse edes puhua mitään. Toinen juttu, jos puhumattomuus on jatkuvaa. Alussa sitä usein tuntee jotain suorituspaineita ja pitää miettiä, että mistä puhuttais jne.
Meillä töitten jälkeen on n. 3-4 tuntia yhteistä aikaa ennen nukkumaan menoa, ei siinä ihmeellistä ehdi tehdä. Käymme kaupassa, teemme kotitöitä sisällä ja ulkona, katselemme tv:tä, vuokraamme leffan, kokkaamme, syömme, käymme kahvilassa, saunomme, kuuntelemme musiikkia ja makoilemme, kesällä käymme pyöräilemässä, talvella joskus hiihtämässä. Joskus, mutta harvoin pelaamme pelejä. Ja joskus keskustelemme, esim. työasioista tai jostain muusta, milloin mistäkin. Mun mielestä normaali arkielämä ei ole tylsää.
En nyt ole ihan nuori ja kokematon, mutta kokemusta on siitäkin! Muistan kyllä joskus suhteen alussa miettineeni samoja juttuja. Älä ota turhia paineita, ole vain oma itsesi.
"Ei vaan päinvastoin, kun tuntee toisen jo hyvin niin noin voi käydä ihan hyvin ja se ei haittaa yhtään eli ei ole kiusallista! Parisuhteessa ei tarvitse aina tehdä yhtään mitään. Voi vain olla. Eikä aina tarvitse edes puhua mitään"
Tuo oli minusta hyvä kuvaus siitä millä tavalla ollaan kun parisuhde toimii. Ollaan nimenomaan yhdessä niin että se on aivan luonnollista eikä tarvitse ajatella että pitäisi tehdä mitään erityistä että suhde toimisi. Toki aina välillä tarvitaan jotain piristystä, elokuvaa, ravintolaa, matkoja yms. mutta arjen pitäisi aina toimia ihan omalla painollaan.
meillä yleensä koulun/työn jälkeen tehää ruokaa tai jos toinen on kotona on tehny ruuan valmiiks ku toinen tulee himaan.. syönnin jälkee joko istutaa molemmat omilla koneilla tai katotaa töllöä tai käydää jossai jos jaksaa... mut yleensä ollaa kotosalla ja tehää mitä lystätää... välillä pelataa myös pleikkaril yhessä...
ei sitä tarvi olla jotai "erikoista" tekemistä kokoaika... normi arkeen meillä kuuluu tuo et ollaan vaan... eipä sitä mitään sen suurempaa kaipaa ku on muutenki orientoiduttava kouluun / työhön....
joskus ollaan sit lähetty ulos syömään ja nautittu toistemme seurasta... tai käyty ajelulla tai jotain... millon mitäkin... :)
tuota...tais olla niin et kun tultiin molemmat kotiin, laitettiin ruokaa, syötiin, mä tein läksyt tai luin kirjaa, mies pelas koneella, sit katottiin salkkarit ja hetken tv:tä käytiin suihkus harrastettiin seksiä ja mentiin nukkumaan :DD et sellasia pikkujuttuja. Nykyään kaava on aikalailla samanlainen paitsi et kun on omakotitalo niin on enemmän hommia tehtävänä ja mä teen kolmivuorotyötä et siitäki aikalailla riippuu. mut perus oli toi. sit aina välis kun molemmat tykätään leffoista ja peleistä, niin pidettiin peliviikonloppuja tai kattottiin jotain hyviä sarjoja monta kautta putkeen ihan kotona kahdestaan. nykyään pidetään enää leffa viikonloppuja välis kun hajos toinen kone :D ollaan siis molemmat aika nörttejä vaikkei siltä näytetä :D. elämä on laiffii ja näin kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen voin kertoa että arki on kyl ihan ok :D kun mies vain ehkä pikkusen enemmän tekis kotitöitä :D hauskaa on ja joka päivä naurattaa, jos ei muita ongelmia sit oliskaan niin varmasti pitäisin tuon tuossa loppuelämäni. nyt en ihan tiijä...
Mieti millaista kotielämää itse vietät yksin kotonasi, sillä sellaista se on myös kumppanin kanssa, erona tietysti se että jos kaipaa seuraa sitä on saatavilla. Se minulle juuri tärkeintä onkin, että voin tehdä omia juttujani ihan rauhassa jos minua huvittaa.
Olemme asuneet yhdessä poikaystäväni kanssa reilun vuoden, seurustelleet 4 ½ vuotta. Hän on todella kiintynyt tietokoneeseensa, välillä vähän liiankin, mutta sillä välin kun hän puuhatelee sen parissa minulla on aikaa tehdä omia juttujani.
Parasta on se, ettei tarvitse olla toisen kanssa silloin kun ei huvita eikä tarvitse olla yksin jos haluaa seuraa. Silloin voi käpertyä sohvalle katsomaan televisiota.