Selvisi sellainen homma, että mieheni on mennyt puhumaan seläntakana ns.paskaa minusta muutamalle kaveri naiselleen. Hän tietää, että en pidä juuri näistä henkilöistä ja olen hänelle luottamuksellisesti kertonut omat tuntemukset ja mielipiteeni mieheni ja heidän välisistä suhteistaan. Olen monesti häneltä kysynyt asioista suoraan, onko tavannut ollut yhteyksissä jne. Olen myös kysynyt aavistellen suoraan, onko hän sanonut meidän parisuhteesta ja tuntemuksista heille. Noh, mieheni on silmät kirkkaana valehdellut minulle, että ei ole sanonut mitään pahaa tms. meidän asioista mitään. Nyt selvisi sitten asian todellinen tila. Mies oli tilittänyt kaiken meidän välisen luottamuksellisen ja parisuhteemme tilasta näille naispuoleisille henkilöille. Mieheni todellakin tietää, että en halua meidän parisuhteeseemme tai minuun liittyvistä jutuista puhuttavan muille. Hän on myös kerran aikaisemmin jäänyt samanlaisesta käytöksestä kiinni ja hän vannoi ettei näin enää tulisi käymään. Olen lievästi shokissa ja tuntuu ettei järkikään enää kulje. En enää tiedä mitä tästä pitäisi olla mieltä, onko tällainen muka normaalia parisuhteessa jossa ollaan kihloissa ja naimisiinkin oltaisiin menossa. Olo on kuin petetyllä, täysin turta ja vihainen. Tiedän jo valmiiksi miten hän tulee reagoimaan kun kerron asiasta. Hän ei ole yhtään pahoillansa ja puolustelee itseään ja syyttää minua. Kaiken lisäksi en jaksaisi alkaa hänen kanssaan keskustelemaan, koska se ei koskaan onnistu rakentavasti, vaan hän alkaa aina huutamaan kurkkusuorana. Kertokaa hyvät lukijat mitä tästä pitäisi olla mieltä onko tämä normaalia? En luota häneen yhtään tällaisten valheiden ja salailuiden jälkeen. Miten muka voisin olla näiden henkilöiden luona luontevasti ja normaalisti ja leikkiä että minulla on luotettava ja ihana mies jolle uskaltaa kertoa tuntemuksista, huolista ja mielipiteensä muista ilman että hän puhuu niistä seläntakana!? Mitä minä teen?
apua äkkiä
....
12567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että kyllähän parisuhteen molempien osapuolien on voitava puhua suhteestaan ystävilleen. Hulluksihan siinä tulisi ja erilaiset näkökulmat tilanteisiin jäisivät puuttumaan.
Toisaalta naisena ymmärrän huolesi ja ajatuksesi. En minäkään katsoisi ollenkaan hyvällä, jos kihlattuni kävisi muille naisille meidän keskeisiä asioita levittelemään. Tämä toinen nainen olisi niin kuin kukko tunkiolla: tietäisi mahdollisesti heikkouteni ja liikaa parisuhteestamme. Entäpä jos hän alkaisikin käyttää tietoa hyväkseen? Tai kääntäisi kihlattuni minua vastaan? En tiedä, ajatteletko samoin, mutta tällaiset tunteet tulisivat itselläni päälimmäisinä esiin. Ehkä se on mustasukkaisuutta, mutta toisaalta pelkoa. Kyllähän nainen on tavallaan aina uhka toiselle naiselle tällaisessa tilanteessa. Riippuu toki naisen luonteesta, mutta ilmeisesti näissä miehesi kaverinaisissa on jotakin sellaista "kettumaista", joka voisi olla uhka kun olet tilanteesta noin huolissasi. Minunkin miehelläni on niitä mukavia naiskavereita, jotka ovat oikeasti luotettavia ja osaavat miettiä asioita myös toisten ihmisten näkökulmasta, mutta sitten on niitä, jotka ajavat vain omaa etuaan.
Avainasemassa tässä olette nyt sinä ja miehesi. Sinun on tehtävä miehellesi selväksi, missä menee sietorajasi ja jos hän sen ylittää, mitä tapahtuu. Uhkailut ilman seuraamuksia tekevät valehtelevalle osapuolelle karhunpalveluksen. Miehesi jatkaa valehtelua niin kauan kuin siitä ei seuraa mitään vakavaa. Toisaalta miehesi pitäisi asettaa sinut etusijalle tässä asiassa ja huomioida tunteesi. Sinun kanssa hän naimisiinkin on ilmeisesti aikeissa mennä! Parisuhteen yksi kulmakivi on luottamus. Ilman sitä parisuhde on aika huteralla pohjalla ja se miehesi pitäisi kyllä ymmärtää.
Minun neuvoni on siis, että teet miehelle selväksi, että sinua ei näin kohdella ja jos valehtelua vielä esiintyy, on suhteessa tauon paikka. Miehen on mietittävä omaa käsitystään parisuhteesta, koska se näyttää selvästi olevan hukassa.
Kiitos asiapitoisesta vastauksestasi! Olet siinä oikeassa, että koen heidät tavallaan uhkina. En kuitenkaan sellaisena, että he tulisivat ja veisivät mieheni, mutta sellaisena uhkana että eivät kunnioita meidän parisuhdetta ja katsovat asiakaseen sotkeutua liikaa meidän elämään. Mieheni rasittava piirre on se, että hän on pompoteltavissa. Hän tekee liikaa muiden eteen, sellaisia asioita jotka menevät parisuhteessa olijalle överiksi. Hän on ikäänkuin heidän omistettavissa väärällä tavalla. Miestäni voisi siis kuvailla överi palvelualttiiksi väärissä asioissa ja muiden mielistelijöiksi. Kun tämä muiden nuoleskelu eli mielistely yhdistetään valehtelemiseen, salailuun ja epälojaliuuteen, tuntuu että hän ei ole parisuhteen ansainnut henkilö. Hän kyllä väittää olevansa lojaali ja luotettava minua kohtaan, mutta käytäntö osoittaa aina muuta. Tässä ei ole kyseessä siis mikään fyysinen pettäminen, eikä mies ole sen tyyppinen ollenkaan. Kyseessä on vain omaan pesäänsä kuseva henkilö, eli parisuhteemme asioita setvitään ihmisten kanssa joille ne eivät kuulu ja puhutaan minusta paskaa. Hän kertoo minulle, että olen hänen elämänsä tärkein asia ja kaverit eivät mene meidän edelle. Minun mielestäni tällainen epälojaali omaan pesään kusemis-tyyli kertoo minulle ainakin aivan jotain muuta. Olen luullut että mieheni olisi kypsä ja aikuinen ihminen jo ikänsäkin puolesta, mutta huomaan useasti löytäväni itseni kyseenalaistamassa häntä ja tunnen monesti juuri näissä tunneasioissa olevani yksin tässä suhteessa. Hän ei ota tosissaan minun huoliani tai tunteitani vaan syyllistää niistä joka kerta. Sitten sitä mennään näköjään valittamaan minusta näille henkilöille ja vähätellään ja haukutaan minun tunteita. Miten kukaan voi kohdata näitä henkilöitä silmästä silmään tällaisen jälkeen kun oma mies on mustamaalannut.
"Nyt selvisi sitten asian todellinen tila."...miten se selvisi, ja mitä selvisi? Kysymällä niiltä naisilta, joille miehesi oletettavasti on jotain kertonut?
Tiesithän, että tässä voi joku muu pelata omaan pussiinsa, ja miehesi olla täysin viaton...? Ei nimittäin olis ensimmäinen kerta maailman historiassa...
epänormaali sitten mutta parhain ystäväni on mies (olen siis nainen) ja kyllä hänelle vuodatan ja kiroan parisuhdettani jos huonosti menee. Hän on yksi läheisimmistä ihmisistä. Ja painotan: meillä EI OLE suhdetta eikä romanttisia ajatuksia toisistamme.
Minä puolestani kuuntelen hänen parisuhde ongelmiaan ja annan niihin naisnäkökulman. Hän on kuin kuka tahansa naispuoleinen ystäväni. Joille myös saatan kirota parisuhteen ihanuutta välillä.
En ymmärrä miksi pitää nostaa niin iso haloo,minkä merkkinen ystävä on :o). Minulla on toiminut miespuoleinen ja tulee toimimaan,koska mieheni tietää missä mennään ja mitä tehdään ja mikä meidän välit ovat. Vähän avarakatseisuutta voisi harrastaa....
Kysymyksessä ei ole nyt se, että kaverina naispuoleinen henkilö, vaan se, että minua on puukotettu selkään ja vielä valehdeltu siitä. Onko sinusta sitten oikein, ettei mies tule puhumaan asioista ensin oman puolison kanssa tai ylipäätään ollenkaan, vaan sen sijaan rynnätään puhumaan paskaa omasta rakkaimmasta henkilöstä ja kyllä, toisille naisille?(kyllä sillä tässä tapauksessa on merkitystä).Ainakaan minun maailmankuvaani ei tuollainen mahdu. Eikö ihmiset ole lojaaleja nykypäivänä enää kumppaneilleen? Haukutko sinä sitten miestäsi hänen selkänsä takana kaverimiehelle? Kerrotko miehestäsi sellaisia asioita, joita hän on sinulle luottamuksellisesti kertonut ja ovat hänelle ns. arkoja asioita? Kai nyt jossain joku rajakin menee!
Paskaa ei saisi koskaan toisesta, jos siis toista arvostaa ja kunnioittaa, mennä puhumaan. Mutta ihmisellä on voitava olla ystäviä joilta esim. hakee mielipidettä tai muuten vain purkaa sydäntään. Mutta silti, näissä sydämen kevennystilanteissa ei saisi haukkua tai nimitellä tai muutoin sanoa sellaista, joka alentaa rakastamaansa ihmistä toisten silmissä. Näin minä tämän koen. Koska suhteeessa on voitava puhua kumppanin kanssa sulassa sovussa ja toisensa kohdaten.
aluksi että miehesi on kertonut tuntemuksiaan näille naisille. En ihan aina koe että se olisi toisen haukkumista. Vai onko sinusta omien tuntemuksien kertominen toisen haukkumista ja selkään puukottamista? Arkojen asioidenkin puhuminen on eriasia kuin tuntemukset. Sinun täytyisi nyt vähän selkeennyttää kirjoituksia. Mitä mies nyt on itseasiassa puhunut näille naisille? Sinusta pahaa,teidän asioita vai omia tuntemuksiaan? Sinä et voi estää toista purkamasta sydäntään ja tunteitaan ja tuntemuksia. Ne ovat henkilökohtaisia asioita.
Tunteistaan ja tuntemuksistaan PITÄÄ puhua,jos siltä tuntuu. Jotenkin tuntuu että miehesi ei uskalla sinulle niitä kertoa ja näin ollen kertoo muille.
Huomioi nyt että selkään puukottaminen ja paskan jauhanta voi olla eriasioita kuin tuntemukset.
Parisuhteen tilakaan ei vielä ole toisen haukkumista,vaan tilanne kuvausta. Kyllä minä voin rehellisesti tunnustaa että sanon ystävilleni että nyt menee kurjasti tai nyt menee hyvin. Se ei puukota ketään selkään,omat tuntemukseni.
Ehkä kannattaisi miettiä miksi mies puhuu muualla eikä sinulle? Oletko yhtä tiukka hänelle kuin tunnut täällä olevan?
Kirjoitin varmasti varsinkin tuon aloitusviestin hyvin sekavasti, oli olo nimittäin sen mukainenkin. Tarkoitin siis että mies on mennyt puhumaan selkäni takana MINUN tuntemuksia, joita olen hänelle kertonut hyvin luottamuksellisesti eri asioihin liittyen. En tarkoittanut siis miehen omia tuntemuksia. Kun nyt toivoni mukaan selkeytin sinulle tekstiäni, haluaisin kuulla mielelläni sinunkin mielipiteesi tällaiseen käytökseen.
Hän oli jopa pokkana viemässä minua näiden henkilöiden luo, ilman tietoa vielä siitä että minua oltiin jo mustamaalattu ajat sitten heille. En tiedä, mutta minun käsitykseeni hyvässä ja normaalissa parisuhteessa ei kuulu tehdä rakkaimmalle ihmiselleen tuolla tavalla. Mieti sitä vaikka omalle kohdalle, luulisi luottamuksen menevän saman tien. Kertoisitko enää omia ajatuksiasi ja syvimpiä tuntemuksiasi henkilölle, joka käyttää tilaisuuden tultua niitä hyväkseen pahimmalla mahdollisella tavalla. Vai pitäisikö sen mennä niin, että oma puoliso on vaan elämänkumppani, jonka kanssa teet vain ne arkiset askareet ja ystäville vain ja ainoastaan jaetaan pääkopan asiat? Tuskin. Kerroin vielä tuossa yhdessä viestissä, että mieheni ei tule ratkomaan meidän välisiä asioita ollenkaan minulle, vaan kertoo niistä mielellään muille ja samalla haukkuu minut. Kun itse yritän parhaani mukaan keskustella hänelle, saan osakseni vain huutoa. Eli hän ei osaa ollenkaan keskustella kanssani. Eräs kerta hän suuttui jopa niin, että heitti lasin täysillä seinään. Kovin normaalia? Pelkään nykyisin edes aloittaa hänen kanssaa jotain negatiivis sävyitteistä tärkeää keskustelua, koska tiedän että hän vastaa vain huudolla ja minun syyttelyllä.
Älä mene naimisiin.
Mieti tarkkaan haluatko jatkaa suhteessa.
Minusta mies ei ole luotettava.
Hyvin samankaltaista toimintaa.Valehtelee, puhuu paskaa seläntakana ym ja kun jää kiinni niin ei myönnä koskaan virheitään vaan syyllistää toisen. Heti kun saan saan riittävästi voimia ja kuppi tulee ns. täyteen niin heitän sen helvettiin...
minu exä. Hänkin toimi noin. Tai hänet saatiin toimimaan noin. JA se joka sai hänet purkautumaan suhteestamme ja haukkumaan jopa lapsiani oli toinen nainen. Joka täysin häikäilemättömästi sitten kertoi minulle mieheni juttelut.
Tuolla ystävällä ei ollut muuta tarkoitusta kuin saada meidän liitto hajoamaan ja onnistuikin siinä. Ja palkaseen sai mieheni.
Mitäs jos se toinen nainen onkin miehen äiti? Haluaa kai pitää pojan itsellensä, pelkää menettävänsä poikansa. äiti nyt 65v, poika 34v...Nyt on siis suhde ja kihlaus poikki...