Mittani tuli täyteen, en jaksa enää elää elämääni miehen kanssa, joka ei arvosta, eikä kunnioita pätkääkään omaa kihlattuaan.
Minulla ei ole ollut mitään sananvaltaa koko yhdessä olon aikana, en saanut tuoda omia tavaroitanikaan hänen asuntoonsa, kun muutimme yhteen, noh, se ei vielä mitään...
Kun/jos tein ruokaa, ruoka oli aina niin pahaa ettei sitä voinut syödä hänen mielestään, siinä kävi niin, etten enää tehnyt ruokaa ollenkaan, koska ei kelvannut...
Meillä kävi paljon vieraita, kulissit piti pitää kohdallaan, silloin hän oli mitä ihanin mies, puhui kauniisti yms.
mutta kun vieraat lähti, alkoi ruikutus ja sättiminen, miten minä olin sanonut jotain/ tehnyt jotain vikaan.
Niimpä minä en enää juuri puhunut vieraitten kanssa...
Myös minun harrastukset jäi minimiin, olin työttömänä, enkä saanut kelalta kuin muutaman kympin kk/rahaa, siitä alkoi raivoaminen, että hänen täytyy elättää minutkin ym. ym. ym.....
En saanut autooni bensaa ostettua, että olisin päässyt harrastukseeni...sekin ihan tarkoituksella, etten lähtisi minnekkään...
Aina kovat taistelut, jos olisin halunnut rakkaaseen harrastukseeni, mikä on minulle se henkireikä...
Toki minäkin olen mokaillut ja anteeksi pyytänyt tuhat kertaa, mutta aina riidan tullen näitä mokailuja ottaa aseeksi minua vastaan, en tunne että olisin saanut anteeksi mitään, ne olisi voitu haudata ja unohtaa kokonaan, ei niin suurista asioista kuitenkaan ollut kyse...
Monta muutkin asiaa, vielä pahempia on tullut ihan viime aikoina eteen, minä en vaan jaksa enää tätä, ei tämä ole normaalia elämää, enkä enää tunnista häntä samaksi ihmiseksi mikä hän oli kun tutustuttiin.
Niimpä tein päätöksen ja lähdin tästä helvetistä, vähin äänin, vain lappu pöydälle, omat henk.koht tavarat kärryyn ja menoksi, ei selityksiä vielä, saa miettiä mitä on tullut tehtyä, onko hän sittenkin väärässä vai?
en vastaa soittoihin enkä kerro missä olen...
Sentään on minulla ystävä, jonka suojelussa olen, ei toista miestä ei, eikä vähään aikaan tule, nyt olen vapaa elämään!
Minulla ei ole ollut mitään sananvaltaa koko yhdessä olon aikana, en saanut tuoda omia tavaroitanikaan hänen asuntoonsa, kun muutimme yhteen, noh, se ei vielä mitään...
Kun/jos tein ruokaa, ruoka oli aina niin pahaa ettei sitä voinut syödä hänen mielestään, siinä kävi niin, etten enää tehnyt ruokaa ollenkaan, koska ei kelvannut...
Meillä kävi paljon vieraita, kulissit piti pitää kohdallaan, silloin hän oli mitä ihanin mies, puhui kauniisti yms.
mutta kun vieraat lähti, alkoi ruikutus ja sättiminen, miten minä olin sanonut jotain/ tehnyt jotain vikaan.
Niimpä minä en enää juuri puhunut vieraitten kanssa...
Myös minun harrastukset jäi minimiin, olin työttömänä, enkä saanut kelalta kuin muutaman kympin kk/rahaa, siitä alkoi raivoaminen, että hänen täytyy elättää minutkin ym. ym. ym.....
En saanut autooni bensaa ostettua, että olisin päässyt harrastukseeni...sekin ihan tarkoituksella, etten lähtisi minnekkään...
Aina kovat taistelut, jos olisin halunnut rakkaaseen harrastukseeni, mikä on minulle se henkireikä...
Toki minäkin olen mokaillut ja anteeksi pyytänyt tuhat kertaa, mutta aina riidan tullen näitä mokailuja ottaa aseeksi minua vastaan, en tunne että olisin saanut anteeksi mitään, ne olisi voitu haudata ja unohtaa kokonaan, ei niin suurista asioista kuitenkaan ollut kyse...
Monta muutkin asiaa, vielä pahempia on tullut ihan viime aikoina eteen, minä en vaan jaksa enää tätä, ei tämä ole normaalia elämää, enkä enää tunnista häntä samaksi ihmiseksi mikä hän oli kun tutustuttiin.
Niimpä tein päätöksen ja lähdin tästä helvetistä, vähin äänin, vain lappu pöydälle, omat henk.koht tavarat kärryyn ja menoksi, ei selityksiä vielä, saa miettiä mitä on tullut tehtyä, onko hän sittenkin väärässä vai?
en vastaa soittoihin enkä kerro missä olen...
Sentään on minulla ystävä, jonka suojelussa olen, ei toista miestä ei, eikä vähään aikaan tule, nyt olen vapaa elämään!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kuulosta hyvältä.
Sinun jokaisen pitää olla sellaisen ihmisen kanssa joka saa heidät tuntemaan hyvältä.
Semmoinen ihminen joka saa olon pahaksi ei voi mitenkään olla elämäsi mies.
Hommaa kunnon mies ja oma elämä eläkä anna tollei kenenkään ruveta sitä pilaamaan.
Todellakin teit oikein. Sieläpähän miettii eikä tosiaankaan kannata vastata puheluihin ja muihin vähään aikaan. Ei tuollaista latistamista kenenkään pitäisi joutua sietämään suhteessa.
Valoisaa tulevaisuutta
Noin se kannattaa. Yritä sitten myös pitää pintasi. Tämä mies varmaan kuvittelee "eipä hän kauaa jaksa poissa olla, kuitenkin riippuvainen minusta" . Näytä sitten hänelle, että olet vahva nainen ja et tarvitse mitään alistajaa rinnallesi. Pyh tuommosille miehille, kamalalta kuulostaa. Toivottavasti saat elämäsi kuntoon. Voimia sinulle!
Olet tehnyt oikean päätöksen!
Ei kenenkään pitäis alistua toisen tossun alle, niin moni ihminen muuttuu ajan kanssa, kannattaa tutustua ensin kunnolla, ennenkuin astuu saman katon alle, nyt varmaan sinäkin katsot seuraavaa suhdetta varovaisin mielin - luulen:)
Kyllä niitä hyviäkin miehiä on olemassa ja toivon mukaan sinullekkin on joku "varattu" jossain:)
Onnea elämääsi!
siis voi hitto tää oli ihan niinku suoraan kirjasta sata tapaa tappaa sielu -narsismin uhrit kertovat. Onneksi pääsit irti koska tuo olis vaan pahentunu ajan myötä. tsemppiä sulle! :)