Seurustelin 4,5 vuotta ihanan miehen, sielunkumppanini kanssa. Olimme kihloissa pari vuotta, kunnes sitten jossain vaiheessa aloin miettiä että olemmeko VAIN pelkkiä kavereita nykyään ja olisiko tauko paikallaan. Mieheni ei olisi halunnut taukoa, mutta siihen kuitenkin ajauduimme. Koko ajan taoivoin kuitenkin että palaamme vielä yhteen. Asiat menivät kuitenkin nopeasti pieleen, sillä mieheni alkoi heti juosta naisissa ja heidän pöksyissään vaikka olimme sopineet että KAHVILLA vain saa muiden kanssa käydä. Tilanne kärjistyi, ajauduimme eroon. Tästä kaikesta on nyt puoli vuotta aikaa, asumme eri osoittteissa, itse asun yksin ja exäni asuu kaverinsa luona. Itken joka ikinen päivä ja ilta, koska ikävä on niin kova. Exänikin lähettelee viestejä että on ikävä, mutta ei silti halua palata yhteen. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, olen valmis mihin vaan että saamme vielä uuden mahdollisuuden, enkä voi ymmärtää miksei hän halua enää yrittää. Mitä siinä menettää jos vielä kerran kokeilee? Eniten mietin että miten ihmeessä pääsen tästä kaikesta yli ja kauan siihen oikein menee ellei yhteenpaluu ole mahdollista. Puoli vuotta on nyt mennyt, eikä ole helpottanut yhtään...
Hän kuitenkin sanoo että jos juttu vielä joskus toimisi niin se olisi todella hienoa..vähän ristiriitaista sen kanssa että hän ei kuitenkaan halua edes yrittää.. en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.. jatkanko painostamista (olemme muutamia kertoja kahvilla käyneet) hänen tavaroitansa on edelleen asunnossani ja hänen postinsa tulee minun luokseni yms. vai annanko hänen olla rauhassa ja miettiä.. mitä teen että saan hänet vakuutetuksi siitä että juttu toimii ja panostan enemmän suhteeseen jatkossa
Hän kuitenkin sanoo että jos juttu vielä joskus toimisi niin se olisi todella hienoa..vähän ristiriitaista sen kanssa että hän ei kuitenkaan halua edes yrittää.. en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.. jatkanko painostamista (olemme muutamia kertoja kahvilla käyneet) hänen tavaroitansa on edelleen asunnossani ja hänen postinsa tulee minun luokseni yms. vai annanko hänen olla rauhassa ja miettiä.. mitä teen että saan hänet vakuutetuksi siitä että juttu toimii ja panostan enemmän suhteeseen jatkossa
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos toisen kerran tipahtaa siihen ikävään ja kauheaan tyhjyyteen ja tulee jätetyksi saman ihmisen taholta toisen kerran...
Jos rakastat toista, anna hänen olla!
Nythän sinun pitäisi olla onnellinen, olet saanut sen mitä halusit heitit miehesi pihalle vaikka miehesi olisi halunnut jatkaa kanssasi.
Milloin te naiset oikein ymmärrätte ettei ihmissuhteilla voi leikkiä niin kuin haluaa, ei voi olla vapaa ja seurustella samanaikaisesti.
Kenties avasit miehesi silmät samalla kun heitit hänet kylmästi sivuun, niin ei tehdä ihmiselle josta oikeasti välitetään ja rakastetaan. Olen kokenut samanlaisen eron kuin miehesi ja se muutti minua ja suhtautumistani naisiin todella paljon.
Edellinen kirjoittaja kirjoitti aika hyvin, minä en ainakaan tahtoisi kokea samaa uudelleen saman ihmisen toimesta, ehkä olen vielä katkera hänelle jollakin tavalla en ainakaan toivo hänelle mitään hyvää..
"Milloin te naiset oikein ymmärrätte ettei ihmissuhteilla voi leikkiä niin kuin haluaa, ei voi olla vapaa ja seurustella samanaikaisesti."
Ihanko oikeasti luulet, että vain naiset tekevät tuollaista? Oma eksäni osasi jo 90-luvun lopussa tauolle lähtemisen varsin suvereenisti, eikä tullut silti mieleen osoittaa mieltäni koko miessukukunnalle. Ehkä olen vain liian aikuinen ymmärtämään näitä mustavalkoisia "kaikki naiset" tai "kaikki miehet" - jaarituksia. Ei hitsi, en uskonut niihin parikymppisenäkään. Kyllä mussa on varmaan jotain perustavanlaatuista vikaa. :D
Kyllä se tauko tarkoittaa sitä että ehdottajalla on jo jotain kiikarissa, joten turhaan miestäsi soimaat. Olisin tehnyt ihan samalla tavalla.
"enkä voi ymmärtää miksei hän halua enää yrittää"
Minkälaisen takuun voit antaa siitä, ettet vaikka kahden vuoden kuluttua yhtäkkiä saa taas päähäsi että tarvit taukoa? Et minkäänlaista. Siksi mies ei halua sinun kanssasi enää olla.
Miehesi ei halua enää yrittää, koska tämän hetkinen järjestely sopii hänelle vallan mainiosti: Hän saa sekä muut naiset että sinut kinuamaan häntä takaisin!
että maailmassa on muitakin naisia ja että tuollaisen tuuliviirin kanssa ei kannata elämäänsä jatkaa.
Itsellä vähän sama tilanne päällä. Nainen halusi taukoa ajatustensa selvittämiseen. Otin tämän aluksi aika raskaasti ja ajatukset pyöri aikalailla tämän yhden naisen ympärillä.
Viestittelimme katkon alkaessa lähinnä minun aloitteestani...olin alussa jotenkin niin "orpo". Pikkuhiljaa kun aloin taas saamaan elämänrytmin uusiksi viestittely alkoi puoleltani vähentyä, ja naisen puolelta lisääntyä. En tiedä säikähtikö hän, etten istunutkaan kotonani nenäliina kädessä ja odotellut jaksaako hän vastata viesteihini vai ei.
Yllättävän nopeasti kumminkin aloin taas elää ns. itsenäistä elämää ja esim. käydä baarissa, ihan itsestään. Tuli huomattua, että ei se elämä sittenkään ole yhden naisen ympärillä, vaan onhan näitä muitakin. Baarissa en jaksa enää juuri juopotella, vaan nautin ihmisten seurasta ja juttelusta.
Olen kumminkin aina pitänyt ns. itsestäni huolta ja se oli yksi tekijä mikä tässä auttoi. Jotenkin fyysinen harjoittelu antaa voimaa ihan älyttömästi ja itseluottamusta...ja sen huomaa myös uusiin naisiin tutustuessa. Tilanteeni on edelleen vähän auki...naiseni pitää nykyään yhteyttä päivittäin ja olen havaitsevinani että hän haluaisi taas alkaa ns. lähentymään. Itse en vain ole enää niin varma, onko tämä nainen se jonka kanssa haluan jatkossa elää.
Jos edes miettii taukoa, silloin voi samantien erota, ei se mitään paranna.
Ihmiset ovat vain läheisriippuvaisia ja kaipaavat sitä tuttua ja turvallista syliä.
Ei se ihmisten pyöritteleminen ole kovin mukavaa. Jätä EX miehesi rauhaan ja anna hänen lentää pesästä pesään. Tee itsekkin samoin, ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta surkuttelu.
Olitte naimisissa tai ette ennen "eroanne" , sinun aloitteesta olette nyt omillanne.
Noin käy kun "minä haluan kaiken nyt" mentaliteetilla mennään. On liian myohäistä surra tekemäänsä typeryyttä. Mies on huomannut (ja varmasti tyytyväinen että sai tuon asian selville ajoissa) että sinä olet tuulen mukana vietävä, toimit kuin pääton kana. Lainkaan viitsimättä vaivautua ajattelemaan miltä toisesta tuntuu ja mitä tuollainen voyhotys saa aikaiseksi pidemmällä tähtäimellä.
Tyhmyydestä sakotetaan ja nyt saat maksaa noita sakkoja.
Ehkä opit tuosta sen verran että seuraavalla kerralla valitset tekemisesi hiukan huolellisemmin.
tapailemaan MUITA kahvilla...sitä saa mitä tilaa, ja hei sä olet ihan itse tilannut, eli lopeta se vinkuminen
Joo, mä ymmärrän. Sä oisit halunnut pitää mietintä taukoa, katsoa hieman rauhallisemmin, olla vain vähän erossa. Mutta miehesi ei ollut sen tyyppinen, se alkoi lohduttautua ryyppäämällä ja naimalla. Se ei ole lainkaan harvinaista, harvalla miehellä on hyvä itsetunto, etenkin, kun hän on ilmeisen nuori. Ei malteta odottaa, aloittaa uudelleen ja kuunnella. No, sä ehkä hieman hätiköit ja runnoit tahtosi tauosta läpi, ja miehesi hätiköiden siirtyi kukasta kukkaan. Näin voi joskus käydä.
Miehesi ei halua palata yhteen. Hän pelkää riskejä, että taas tulee ero. On ehkä uuden elämän tyylinsä jo omaksunut, haluaakin siis huiskennella, ei ole selkeästi siis oikeaan sitoumukseen valmis: sellaiseen missä karikot taistellaan yhdessä läpi ja ensisijaisesti palataan aina kotiin.
Hän nyt syö ja säästää. Pitää sinua ikäänkuin varalla, ei siis hae kamppeitaan pois, ei muuta postejaan, lähettelee ikävä viestejä, koska ei voi tehdä ratkaisua omalta osaltaan ja juoksee muualla, pitää siis molemmat. Sinä olet enää roikunta-roolissa, vaikka hän sinusta tykkäisikin. Tuskin saat hänen mieltään muutettua.
Haluat saada hänet vakuuttuneeksi, että nyt toimii ja nyt panostat. Mutta entäs hän? Ikävissäsi tyydyt siis rukoilemaan ja lupailemaan, mutta kun suhteen pitäisi olla molemmin puolinen, teidän pitäisi molempien haluta panostaa enemmän ja kohdella toisianne paremmin. Sitoutua enemmän.
Joskus käy niin, että suhde vaan ei kestä. Teillä tuli ensimmäinen kova ja iso karikko ja siihen upposi, suhde ei siis ole tarkoitettu kestämään, vaikka siinä rakkautta onkin. Te olitte kauan yhdessä, puoli vuotta on lyhyt aika toipua. Olitte kuitenkin asuinkumppanit ja kihloissa, rakastitte ja elitte yhdessä. On ihan normaalia, että et ole vielä päässyt yli, etenkin kun roikutte toisissanne. Se vielä entisestään hidastaa prosessia.
Kukaan ei voi koskaan antaa takuita, ja aina ei voi tietää mihin aika vie. Sinuna päästäisin irti, vie hänen kamansa pois, ettei ne enää muistuta sinua hänestä. Käännytä postit, vie postille lappu, jos hän ei sitä hoida. Älä lähettele viestejä enää, kirjoita vaikka päiväkirjaan ja aloita joku uusi, aikaa vievä harrastus. Pidä enemmän yhteyttä ystäviin tai hanki niitä, jos ei ole: ala liikkumaan. Siinä voi purkaa hyvin tunteitaan, kun rehkii itsensä niin väsyksiin, ettei enää jaksa.
Siis toisin sanoen, ala päästää irti, toipua, elää omaa elämääsi. Älä enää roiku, äläkä anna hänen roikkua. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, te jonain päivänä palaatte yhteen, mutta älä kiduta itseäsi epärealistisilla kuvilla nyt: hän pelaa ja sinä halusit taukoa. Tosiasia on siis, ettei teillä niin hääppöisesti mennyt, että te erositte, hän juoksee muissa naisissa ja tilanteet ovat kärjistyneet. Se on totta, kaikki "sielun kumppanuudet" ja muut ovat sinun ikäväsi ja muun luomaa höttöä: jos te olisitte, ei eroa olisi tullut. Älä siis kadu ja katsele taaksepäin vaan ala ottaa askelia eteenpäin.
Mikäli höttö osoittautuu todeksi, te palaatte vielä yhteen.
Tsemppiä, ja uutta elämää kohti.
ensimmäinen mukava viesti lukea, kiitos siittä :) sain valtavasti voimia