Tunnustan. Olen pettäjä. Petin vaimoani pitkissä sivusuhteissa yli 5 vuotta. Muutamia yhdenyön syrjähyppyjäkin mahtuu avioliittomme varrelle. Olen huono mies ja puoliso. Ei epäilystäkään siitä.
Viimeisimpään salarakkaaseeni rakastuin. Olisin halunnut jatkaa elämääni hänen kanssaan. Kerroin tästä vaimolle, tunnustin kaiken ja mitä vaimo teki??? Meni ostamaan itselleen uudet alusvaatteet ja tarjosi seksiä??
Halusi välttämättä jatkaa liittoamme. Hommasi meille terapia-aikoja, psykologin minulle. Kantoi minulle luettavaksi kirjallisuutta liittyen ikäkriisiin jne. Haukkui tuon toisen naisen, mutta ei juurikaan minua.
Melkoista sotaa kävimme muutaman viikon. Minä halusin jatkaa elämääni tuon salarakkaan kanssa, mutta eiköhän vaimo värvännyt vielä koko sukuni puhumaan minulle järkeä päähän. Painostuksen alla, minä jätin salarakkaani ja lupasin vaimolleni yrittää tulla paremmaksi puolisoksi.
Nyt ahdistaa. Tuntuu siltä,että olen selkä seinää vasten. Pelkään, että tein elämäni virheen. Mutta pakko vaan hymyillä ja yrittää olla, niin kuin olisin juuri siellä missä minun pitääkin. Perheeni parissa.
En rakasta vaimoani. En tiedä edes, arvostanko hänen yrityksiään? Jotenkin säälin häntä. Miksi ihmeessä hän haluaa välttämättä kaiken tämän jälkeen vielä olla kanssani? Miten hän pystyy vielä rakastamaan minua? Miksi hän haluaa jatkaa elämäänsä tällaisen tunteettoman pettäjän kanssa?
Miksi te naiset roikutte mahdottomassa? Miehissä kuten minä?
Viimeisimpään salarakkaaseeni rakastuin. Olisin halunnut jatkaa elämääni hänen kanssaan. Kerroin tästä vaimolle, tunnustin kaiken ja mitä vaimo teki??? Meni ostamaan itselleen uudet alusvaatteet ja tarjosi seksiä??
Halusi välttämättä jatkaa liittoamme. Hommasi meille terapia-aikoja, psykologin minulle. Kantoi minulle luettavaksi kirjallisuutta liittyen ikäkriisiin jne. Haukkui tuon toisen naisen, mutta ei juurikaan minua.
Melkoista sotaa kävimme muutaman viikon. Minä halusin jatkaa elämääni tuon salarakkaan kanssa, mutta eiköhän vaimo värvännyt vielä koko sukuni puhumaan minulle järkeä päähän. Painostuksen alla, minä jätin salarakkaani ja lupasin vaimolleni yrittää tulla paremmaksi puolisoksi.
Nyt ahdistaa. Tuntuu siltä,että olen selkä seinää vasten. Pelkään, että tein elämäni virheen. Mutta pakko vaan hymyillä ja yrittää olla, niin kuin olisin juuri siellä missä minun pitääkin. Perheeni parissa.
En rakasta vaimoani. En tiedä edes, arvostanko hänen yrityksiään? Jotenkin säälin häntä. Miksi ihmeessä hän haluaa välttämättä kaiken tämän jälkeen vielä olla kanssani? Miten hän pystyy vielä rakastamaan minua? Miksi hän haluaa jatkaa elämäänsä tällaisen tunteettoman pettäjän kanssa?
Miksi te naiset roikutte mahdottomassa? Miehissä kuten minä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Monilla se toisessa roikkuminen on vain kiintymystä toiseen ja pelkoa olla yksin. Tai sitten vaimosi on sulkenut silmänsä ongelmiltanne ja haluaa vain niin kovasti kaiken olevan hyvin. Sinun olis väärin jäädä tuohon suhteeseen, koska eihän sillä ole mitään edellytyksiä toimia. Kyllä vaimosikin sen pian tajuaa, että hänen on parempi ilman sinua.
Naiset roikkuvat sitä epätoivoisemmin minussa kiinni, mitä vähemmän olen heistä kiinnostunut. Jos taas itse olen kiinnostunut jostain naisesta, niin olen itsestään selvyys ja tämä nainen jättää minut. Aika outo juttu.
Jaa, a täällä toinen petturin vaimo, vuosikaudet olen kattelut , s epäillyt, pelännyt, rakastanut ja aina vaan mies pettää. Itsetunto ja mielenterveys on saanut kovaa kyytiä.
Lapset on nyt viimeistä viedään tilanteessa lähdössä maaiömalle ja minä' lähden saman tien. Ei talot eikä tavarat saa enää jäämään eikä pelko siitä miten pärjään.
Hylätyksi tuleminen on rankka juttu, tuttu ja turvallinen paska tuttua ja turvallista.
My thoughts exactly, sister:)
Pettäjään olen minäkin itseni sitonut, lapsien takia tosin. heti kun nuo tuosta kasvavat niin aloitan minäkin oman elämän:)
Vuoden ruikuttaja -palkinnon voi myöntää jo tässä vaiheessa tälle aviomiehelle. Ei hitto, kaveri jää itse liittoonsa ja ihmettelee kun ei pääse eroon .
Ensinnäkin rakkaus on tekoja ja tuo vaimon rinnalle jääminen oli rakkautta. Tunteet voi olla kuollu, mutta ne seuraavat kyllä perässä. Etkä sinä ole ainoa, jonka pitää muuttua. Vaimosi pitää myös vastata sinun tarpeisiisi.
Jatkakaa niitä terapiakäyntejä oikeesti... Lue niitä kirjoja.
Lukaise sellanen kun Tapani Sopanen, Toinen toisellemme... siinä on stooreja joissa pahemmistakin rakkaudettomuuksista on ihmiset selvinneet kuiville unohtamatta käytännön neuvoja ja vaikeiden asioiden kohtaamista.
Ei se avioliitto ole sitä, että kun rakastutaan johon kuhun toiseen, mennään sen mukana. Kyllä susta miestä sen verta löytyy, että pystyt lakkaamaan sen toisten naisten kattelun.
Minä (nainen) en tykkää sen kirjoittajan (Sopasen) ja vaimonsa ajatusmaailmasta, nekun yrittää laittaa ihmiset muottiin fyysisen sukupuolen mukaan...ettei nainen muka kaipaa seksiä ja muuta paskaa. On toki naisia (ja miehiä) jotka ei kaipaa seksiä mutta ei se koske kaikkia. Kuulostaa niinkun vaimo olis kuunnellu tai lukenu just tälläsiä terapeutteja, nehän usein (uskonnolliset piirit) väittää että kun vaan osoittaa rakkautta toiselle niin kyllä se toinenkin siitä innostuu, kun vaan nainen on se joka aina uhrautuu ja kieltää tarpeensa. Eikä ole vihainen vaan etsii syytä aina itsestään...löytyi sitä oikeasti tai ei.
Siitä olen samaa mieltä että avioliitossa kuuluu pysyä kun on lupauduttu, oli tunteita tai ei. Mutta pettäminen on kyllä vakava asia ja väärin toista kohtaan, Raamattukin sallii eron sillä perusteella.
Tjaah.. Oletkohan lukenut vain osan Sopasten kirjoista. Suosittelemassani kirjassa ei kyllä missään sanottu, ettei nainen haluaisi seksiä. :D Löytyypä jopa kuvausta sellaisestakin liitosta, että kaikki muu on pielessä, mutta seksi maistuu molemmille.
Kyllä niissä kirjoissa on paljon yleistyksiä, nimenomaan yleisyyden takia. Se nyt vain on niin, että naisen ja miehen tarpeet YLEENSÄ menee niin kuin siellä on kuvattu. Järkevä lukija varmaan ymmärtää soveltaa kirjassa olevia asioita omaan liittoonsa silloinkin, kun sukupuoliroolit vaihtavat paikkaa.
Toinen toisellemme -kirjassa sanotaan ihan suoraankin yksinkertaisemmalle lukijalle, että jokainen liitto on erilainen, eikä tarvehierarkia todellakaan ole välttämättä heidän esittämänsä joka liitossa. Silti teos antaa hyviä työkaluja nimenomaan sen OMAN liiton tarpeiden tunnistamiseen.
Tuo naisen uhrautuminenkin on Sopasille vieras ajatus. Heidän avioliittonäkemyksensä lähtee siitä, että liitto voi kukoistaa ja parantua vain, kun molemmat puolisot antavat siihen oman osansa.
Lisää näitä :D
jopa kakkosen kirjoittamaksi.
Olet täysi reppana ja iso mulkku mieheksi..mieti sitä helvetissä
Onko teillä lapsia? Moni nainen luulee, että lasten takia kannattaa olla isän kanssa yhdessä. Oikeasti lapset kärsivät, jos vanhemmat riitelevät tai kohtelevat toisiaan huonosti.
Jotkut ihmiset pelkäävät myös yksin jäämistä tai epäonnistumista. Avioero on epäonnistuminen. Ehkäpä vaimosi kaverit tai suku aikoinaan varoittivat sinusta, että petät kuitenkin ja vaimosi ei uskonut.
Mielestäni kysymyksesi "Miksi naiset roikutte mahdottomassa" kuvaa sinua hyvin. Olet kylmä sovinisti, joka ei arvosta naisia. Oikea kysymys olisi ollut, miksi sinä olit pelkuri, etkä uskaltanut lopettaa suhdetta yksin ollessasi ja miksi petit, vaikka olit mennyt naimisiin ja lupautunut olemaan uskollinen? Vaimosi ansaitsee parempaa.
Sinussa varmasti on jokin piirre "naiset rakastuvat renttuihin". Vaikka olisit Bossin puvussa TJ:nä isossa yrityksessä, silti sinussa voi olla jokin viehättävä rankkuus olemuksessasi, mikä vetoaa naisiin. Ts. en tarkoita mitään raksaäijien taikka rekkamiesten karua kokemuslookkia. Olet meille naisille todennäköisesti pelkkä leikkikalu. En naisena usko yhtään, että kukaan noista rakastajattaristasi luottaa sinuun niin, että aloittaisi vakituisen suhteen kanssasi. Huom, valinta ei ole pelkästään sinun. Olet heillekin pelkkä viihdyke, seksiä ja laatuaikaa. Eletään siis kuplassa, mikä poksahtaa ajan tullen. Olet tod.näk ikuisessa pettämis kierteessä, et osaa tyytyä yhteen, sehän on aika tylsää ja armotontakin miehelle, joka saisi naisia mennen tullen ja palatessa.
Olet samassa tilanteessa kuin mieheni. Hän on pettänyt minua useampaan kertaan, vuosien ajan elänyt valheessa. Kuules, et tiedä kuinka minä olen perususkollisena ja periaatteen ihmisenä päässyt kostamaan ja nauttimaan vieraista miehistä. Tilanne on meilläjin perheterapia, kongnitiivinen terapia miehelläni, kirjallisuutta, lippuja, lappuja yms tehtäviä kotisohvalla. Miksi minä otan miehen takaisin, siksi, koska minä haluan yrittää niin kauan kunnes on toivoa. Härre Gyyd kuules olen minäkin hautonut mielessäni, että voi mies raukkaa, etkä siunä todellakaan sen kingimpi ole. Olet myös todellinen reppana, heikkoitsetuntoinen pohjommiltasi ja auta kun vaimon sivusuhde tm,s. hypyt saat tietoosi, niin menetät järkesi. Uskotko, että vaimosi on niin blond, että kunnioittaa sinua ihmisenä, ei tod! Kyllä hän joutuu sietämään sinua ja äärimmäisen raukkamaista luonteenpiirrettäsi hammasta purren
..enpä ole ajatellut :D
Miksi sinä et ota vastuuta omasta parisuhteestasi ja siitä kenestä otat eron ja kenen kanssa haluat olla ?
Vaimosi on ihan huippu tyyppi ja toimii päinvastoin kuin yleensä. Hänhän ei ole tehnyt mitään? Tykännyt vain ja antanut sinulle mahdollisuuden tehdä mitä haluat? Ei kai hänen sinun puolestasi tarvitse suhdettanne päättää?
Anteeksianto on ainoa keino elää itse onnellista elämää. Hän pystyy ilmeisesti siihen?
Mitä sinä hänen aivoituksiaan mietit? Tee itse ratkaisu.
Olisihan se helppoa kun vaimo päättäisi puolestasi. Voisit sitten myöhemmin kertoa muille että sinut jätettiin vai? Mies on taitava asettumaan uhriksi ja taitava kiertämään vastuuta.
Sinä et voi mennä sanomaan mitä tietä toisen tulisi kulkea. Sinä kuljet vain omaa tietäsi ja teet omia valintojasi. Jos ahdistaa se on vain oma vikasi.
Älä sääli vaimoasi sillä se on ihan turhaa eikä tee sinusta yhtään vastuullisempaa.
No sinuna ajattelisin, mitä vaimosi tekisisamassa tilanteessa jos olisi rakastunut toiseen. Jäisikö hän sukulaisten painostuksesta jatkamaan sinun kanssasi. Tuskin, näyttäisi siltä että teillä nainen tekee kaikki päätökset kuienkin lopulta ja sinä kiltisti teet mitä hän käskee näin on ilmeisesti aina ollut. Oletko koskaan ajatellut elää vain itsellesi ja tulla ihan oikeasti onnelliseksi, pakon alla sitä ei kukaan ole. Voiko tuollaista elämää ihan oikeasti olla. Olen sitä mieltä, että todellakin tarvitsette terapiaa niin yhdessä kuin erikseenkin. Ja sukulaisille ei todellakaan kuulu teidän parisuhteenne ja siitä päättäminen eiväthän he teidän kanssanne sitä arkea jaa 24h, vai tarvitsevatko hekin ammatti-ihmisen apua etteivät sotkeudu toisten elämään, siis järkyttävää. Toivottavasti saatte todellakin puolueetonta ammattimaista apua joltakin joka osaa suoraan sanoa, ettei tuollainen ole enää normaalia todellakaan.
Meillä mies halusi ensin muuttaa omaan asuntoon miettimään elämäänsä. 45v alkoi ihmettelemään onko ollenkaan elännyt (ihan normi elämä takana, toki nuorena sitoutunut). Muutti ulkoisen olemuksensa 25 v (värjätyt hiukset ja nuorten merkkivaatteet). Mukaan tietenkin tuli noihin vaatteisiin sopiva seuralainen. Itse en aio eroa hakea, kun en ole mitään väärää tehnyt, mutta ei hae mieskään. Elää jonkinlaista kaksoiselämää, tullessaan lapsia katsomaan, vaihtaa kaapista omat vaatteet yms. Uudessa suhteessa on paljon intohimoa ja se on se kiinnipitävä voima.
Mitä muuta voi kypsä aikuinen nainen ajatella, kun että kajahtanuthan tuo mies on ja säälien katselee sivusta. Olen ajatellut katsoa tuon intohimon loppuun ja sitten tipautetaankinherra korkealta : )
Ei helppoa tämä ole, mutta kun mies tekee itestään ulkoisestikin pellen niin ei tarvii edes sukulaisille selitellä.
Siis aika outo kuvaus ap:ltä. En oikeasti usko, että kukaan vaimo suostuisi olemaan suhteessa jossa mies halua hänen kanssaan olla. Tosi vaikea uskoa. Asian sulatteluun voi toki kulua aikaa, mutta kun viikkoja tai kuukausia kuluu, tulee kyllä todellisuus jokaisen mieleen.
Pysymällä ja olemalla suhteessa olet siinä aivan omasta vapaasta tahdosta. Mikään mahti tai laki ei sinua pakota siinä olemaan. Eikä sukulaiset, vaimo, ei kukaan. Joko olet itse saamaton pelkuri joka tykkää pitää porttia auki vihreämmille laitumille jotta ei tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästä ja omasta onnellisuudesta tai sitten tekstissä on kyse on provosta.
Jos oletetaan, että tekstissä ei ole kyse provosta, niin kehoitan miettimään sitä, miten kannat vastuun omasta elämästäsi. Se meidän täytyy tehdä aivan itse. Jos rakastat toista, et silloin kuluta elämääsi ihmisen kanssa jota et rakasta. Vai oletko kenties ihastunut siihen toiseen? Ajattelet humaltuneena "kaikkea kivaa"? Niin tekee vastuuton ihminen joka etsii toisista oman elämänsä tyhjyyteen täytettä kun se pitäisi löytyä itsestään.
Siis alkulause oli tietty tarkoitettu sellaiseksi, että mies EI halua olla suhteessa vaimonsa kanssa. Pieni, mutta merkityksellinen sana jäi pois...
Hah hah haa! Sielunsisar, voi meitä kypsiä, itsetietoisia naisia. Minä nautin kirjoituksestasi niin valtavasti, että kunpa pääsisin kuulemaan mitä tulevaisuudessasi tapahtuukaan. Olen täysin sitä mieltä, että nämä äärimmäisen heikkoitsetuntoiset miehet ovat keskenkasvuisina jääneet tasolle, mistä matka jatkuu kohti karua pettymysten todellisuutta. Ei noihin pettäjämiehiin taikka itseään etsiviin kukaan kiinny. Kunnes seksielämä lopahtaa ja se tietty intohimoinen viinin ja rypäleitten makustelu, alkaa taas uuden etsintä. Ja mies kun siinä kovaa vauhtia vanhenee ja raskas elämäntyyli ruventaa naamaa, niin ei enää meille kauniille, itsevarmoille naisille enää kelpaa, nuorikoista puhumattakaan.
Go go miehet, pettäkää vain itsensä hautakummun alle.
Selvästi jätetyn salarakkaan novelli, hah hah
kukaan "salarakas" tommosta uunoa edes haluaisi itselleen? Epäilen. Vai onko ne salarakkaat yhtä tyhmiä kuin nää vaimotkin, jotka väkisellä haluavat pitää tälläsesta pettäjälierosta kiinni? Huh-huh. Taidan pysytellä poikamiehenä jatkossakin.
roikkuvat, vaikka mies on suoraan sanonut jatkavansa avioliittoaan, Ne vasta tyhmiä ovatkin;) ja erityisen epätoivoisia. Tyypillisesti eronneita yksinhuoltajia, joita on todennäköisesti petetty ja laittavat pahan kiertämään...
Aina kun joku mies näillä palstoilla kirjoittaa tämänsuuntaista eli kaipaa kakkosta ja haluaa ykkösestä eroon, kirjoittaja leimataan kakkosnaiseksi.
Voi teitä omahyväisiä vaimoja! Olette päättäneet että vain teidän mielilpiteenne ovat oikeita ja kaikki ovat samaa mieltä kanssanne. Jos käyttäydytte näin kotonakin ja jyräätte miehen mielipiteet allenne, ei ihme että mies katselee muualle...
Hyvä kysymys. En vielä tiedä, haluanko pysyä naimisissa aviomieheni kanssa nyt, kun uskottomuus on paljastunut. Mietin, kipuilen, pohdin, voitan aikaa. Ja jollain tasolla: rakastan. Tätä miestä en kai halua hylätäkään. Hänessä on paljon hyviä puolia - vaikka ne huonot puolet onkin olleet esillä viime aikoina. Mies on lasteni isä. Tämän talon isäntä. Laput silmillä juuri nyt. Mutta: parempia aikoja tulee. Niitä kai tässä odotan :) .
Mäkin olen odottanut niitä parempia aikoja. Nyt jo kolme vuotta. Taitaapi olla jo aika luovuttaa...
Kuullostyat murtuneelta. Häpeät. Vaimosi on oikealla tiellä; sinusty saa vielä hyvän miehen.
Viisi vuotta pettänyt ja ei uskalla edes itse lähtä...hah hah ..hyvää nähnykkään....
valitat sitä, että vaimo ei "laskenut" sinua lähtemään vaan kynsin hampain pitää kiinni??
Haloo sinä munaton mies! Sinä petit, sinä lähdet. Miten kehtaatkin vierittää lähtemättömyytesi vaimosi niskoille? Ota ihan itse kamasi ja lähde kävelemään. Myötätuntoako täältä yrität saada? Ei oikein tipu. Millainen ihminen jättää parisuhteen päättämispäätöksen vaimolle kun itse pettää? Ei sinua varmaan kukaan pakota olemaan tuossa liitossa, ihan vapaaehtoisesti siihen jäit ellei sinun tarvitse pelätä henkesi edestä.
En minäkään miestäni jättäisi vaan olettaisin kyllä hänen itsensä lähtevän myös tuollaisen lausuman jälkeen. Eli odottaisin, että mies ottaa ihan itse vastuun rakastumisestaan ja siitä, että haluaa oikeasti elää jonkun toisen kanssa.
Olet hyvin koulutettu lapatossu. Kun vaimo sanoi, tilasi ja lähes pakotti jäämään vaikka halusit lähteä...
Mikä ihme tuo vaimo on hyvin kouluttanut sinut tottelevaiseksi mieheksi, joten miksi laittaa lasten isä pois kun arki on ainan eronneelle hieman monimutkaisempaa ja taludellisesti usein naisen kannalta huononnus elämään.
Voi pyhät sylvit, noin yksinkertainen voi vain täysin luuseri olla. Pitää tunnustaa syrjähyppy jotta saisi luvan jättää vaimo, sääääääälittääääväääää!
Mitä helvettiä rakkaudella on tekemistä sen kanssa ettei vaimo halua erota ????? Hähhh ?
Vaimo ei halua olla eronnut yksinhuoltaja, ei kait aikuiselle (?) miehelle sitä tarvitse ihan noin rautalangasta vääntää ( näköjään piti )
Kuule kysy seuraavan kerran ihan lupa mitä saat ajatella tai tunte, kyllä se vaimo varmaan senkin kertoo.... Voi avutonta pientä raasua, kasva aikuiseksi. Mies sinä et todellakaan voi olla, olet siis se lapatossu....
HEIPPA Petturi! Mä olen melkein samanlaisessa tilanteessa. Ehkä ikää himpun verran enemmän. Ei me naiset olla lemmestä litteenä mut me halutaan säilytttää systeemi kasassa. Sun vaimos yrittää vielä korjata tilanteen eli antaa sulle vielä mahikset. Voit valita. Mitä uusi romanssi tuo sun elämään pysyvästi?
Mun mies häipyi ns.kohtuullisesta avioliitosta ulkomaille. Nyt se laskee jo päiviä ja tunteja kotiinpaluuseen. En ole varma mitä ajattelen. Ehkä haluan kohdata ihmisen ,jonka kanssa on kiva vanheta. terveisin Anneli