Olen n.30v nainen. Ihmissuhdekuvioni viimeisen puolen vuoden ajalta ovat vaihtelevat. Erosin vanhasta avomiehestäni hänen aloitteestaan, syynä sitoutumiskyvyttömyys, rakkauden ja kiintymyksen puute, tyytymättömyys työttömyyteeni. Eksäni on aiemminkin kriiseillyt suhteessamme, joka kevät, itseasiassa. Tapasin uuden miehen, ja käytännön syistä muutimme avoliittoon näin jälkeenpäin ajatellen aivan liian pian. Olin onnellinen ja mielestäni alkuperäinen ero oli oikea päätös, josta myös kerroin eksälleni. Eksäni kuitenkin kertoo muuttuneensa pehmeämmäksi, rakastavammaksi, ja tajunneensa, että minä olen hänen elämänsä nainen ja että on onnellinen juuri minun kanssani, kunhan sietää pienet vikani. Mikä ihannetilanne jokaiselle jätetylle: itse on löytänyt uuden, ihanan miehen, ja sitten eksä ruikuttaa takaisin. Mutta ei se niin ihana ollut, tunteita oli sittenkin vielä jäljellä.
No pitkien keskustelujen jälkeen en tiennyt mitä tehdä. Sovin nykyisen mieheni kanssa tauon pitämisestä, syyksi sanoin ahdistuksen nopeasti edenneestä suhteesta. Oloni tuntuu huonolta tämän takia. Tarkoituksena oli sillä aikaa selvittää, voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta eksäni kanssa, jota kuitenkin rakastin kaikki ne vuodet. Jos hän tosiaan on muuttunut siihen suuntaan kuin kuvailee, haluan olla hänen kanssaan.
Eksäni on käynyt kylässä luonani, ja meillä on ollut ihanaa, vaikka tavallaan ihan tavallista. Olemme lukeneet lehtiä, käyneet kaupassa, laittaneet ruokaa, ulkoilleet ja jutelleet kaikesta, mistä olemme eromme aikana jääneet jälkeen. Kaikki siis hyvin, ellei oteta huomioon syyllisyyttäni nykyisen avomieheni kohtelusta.
Nyt minulle selvisi, että eksäni on suhteemme aikana mm. suudellut muiden naisten kanssa baarissa ollessaan, ja mikä vielä pahempaa, tapaillut eromme aikaan toista naista. Asia meni jopa niin pitkälle, että ollessamme kaveriporukalla baarissa, hän oli samaan baariin sopinut tapaamisen tämän naisen kanssa. Tämä nainen on vaikuttanut eroomme ja hänen kanssaan eksäni seurusteli kesällä. Kummankaan kanssa hän ei ole kertomansa mukaan harrastanut seksiä yhdessäolomme aikana, vaikka meidän molempien mielestä pettämisen raja menee jo suutelemisessa. Hän on lisäksi valehdellut asioista, kun olen kysynyt niistä häneltä aiemmin.
No tästä suivaantuneena kerroin eksälleni, että olen itse pettänyt häntä. Se tuli hänelle täytenä yllätyksenä. Itseasiassa en kertonut hänelle koko totuutta: satunnaisia yhden yön kumppaneita on kaksi, lisäksi yksi pitempiaikainen, monen vuoden seksisuhde. Tämän pitempiaikaisen tuttavuuden vuoksi olisin voinut jopa jättää eksäni. Mutta tuttavuus oli omalla tahollaan varattu. Noniin, olen varsin ilkeä ihminen siis kaikinpuolin. Pettämiskuvio alkoi ensimmäisestä erokriisistämme. Silloin otin hädissäni yhteyttä pitkäaikaiseen tuttavuuteeni (entiseen rakastajaani), jonka kanssa tiesin voivani puhua miesten asioista ja purkaa hätäännystäni. Päädyimme tietysti sänkyyn, ja tapailimme satunnaisesti hänen käydessään kotipaikkakunnallani. Kaikkiin pettämisiin mielestäni liittyy yleinen tyytymättömyys välillä ailahtelevaiseen suhteeseemme. Läheisyydenpuute ja -kaipuu. Se huumeenomainen tunnemyrsky, joka toisen ihmisen kohtaamisesta syntyy. Laihdutin 10 kg ja ostin uusia vaatteita. Eksäni ei huomioinut sanallakaan, joten etsin hyväksyntää baarista. Jnejne. Kyllä sen vaistoaa, kun toinen ei ole täysillä tunteillaan mukana, ja antaa sitten itselleenkin luvan tehdä asioita, mitkä ei ole mitenkään hyväksyttäviä, kun toista rakastaa kokonaan ja ehdoitta. Nämä asiat olen kuitenkin tajunnut vasta jälkeenpäin, hyvä edes se.
Nyt siis minun on mietittävä, että voinko luottaa eksäni rakkauteen JA siihen, ettei hän enää tuntisi tarvetta pettää minua esim suutelemalla tai tapailemalla muita tai etenemällä seksiin asti. Ja nyt hänkin joutuu pohtimaan, voiko antaa minulle anteeksi ja luottaa minuun jatkossa. Ja miten nämä asiat sitten menevät pitkässä suhteessa, jossa tietysti tulee välillä vähän matalalentoa. No tietysti minun on mietittävä, miten tämä kaikki menee sitten suhteessa nykyiseen avomieheeni... Olen näköjään parantumattomasti huonoilla teillä.
Tosin luulen, että jos minä ja eksäni kumpikin sitoudumme suhteeseemme täysillä, ja hän on löytänyt rakkauden ja kiintymyksen reseptin sisältään, mitään tarvetta pettämiseen tai suuteluun ei pitäisi edes olla.
Ja miksi kirjoitan tänne?
Haluaisin miesten kommentteja siitä, mitä päässä liikkuu, kun petätte naisianne? Minun motiivini kerroin jo yllä, nyt kun olen ne tunnistanut. Miten olette päässeet yli luottamuspulasta, miehet ja naiset? Onko lukijoissa miehiä, jotka ovat päässeet yli sitoutumis- ja kiintymyskammostaan, ja löytäneet itsestään sen pehmeämmän puolen, joka mahdollistaa normaalin, pitkäkestoisen parisuhteen? En varsinaisesti kaipaa mitään ruoskintaa, sen homman osaan hoitaa itsekin tarpeeksi hyvin ja eksäni sitä vielä varmaan jatkaa. Tarkoituksemme on tavata viikonloppuna ja puhua asioita halki niin hyvin kuin osaamme.Asiallisia kommentteja,kiitos.
No pitkien keskustelujen jälkeen en tiennyt mitä tehdä. Sovin nykyisen mieheni kanssa tauon pitämisestä, syyksi sanoin ahdistuksen nopeasti edenneestä suhteesta. Oloni tuntuu huonolta tämän takia. Tarkoituksena oli sillä aikaa selvittää, voisiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta eksäni kanssa, jota kuitenkin rakastin kaikki ne vuodet. Jos hän tosiaan on muuttunut siihen suuntaan kuin kuvailee, haluan olla hänen kanssaan.
Eksäni on käynyt kylässä luonani, ja meillä on ollut ihanaa, vaikka tavallaan ihan tavallista. Olemme lukeneet lehtiä, käyneet kaupassa, laittaneet ruokaa, ulkoilleet ja jutelleet kaikesta, mistä olemme eromme aikana jääneet jälkeen. Kaikki siis hyvin, ellei oteta huomioon syyllisyyttäni nykyisen avomieheni kohtelusta.
Nyt minulle selvisi, että eksäni on suhteemme aikana mm. suudellut muiden naisten kanssa baarissa ollessaan, ja mikä vielä pahempaa, tapaillut eromme aikaan toista naista. Asia meni jopa niin pitkälle, että ollessamme kaveriporukalla baarissa, hän oli samaan baariin sopinut tapaamisen tämän naisen kanssa. Tämä nainen on vaikuttanut eroomme ja hänen kanssaan eksäni seurusteli kesällä. Kummankaan kanssa hän ei ole kertomansa mukaan harrastanut seksiä yhdessäolomme aikana, vaikka meidän molempien mielestä pettämisen raja menee jo suutelemisessa. Hän on lisäksi valehdellut asioista, kun olen kysynyt niistä häneltä aiemmin.
No tästä suivaantuneena kerroin eksälleni, että olen itse pettänyt häntä. Se tuli hänelle täytenä yllätyksenä. Itseasiassa en kertonut hänelle koko totuutta: satunnaisia yhden yön kumppaneita on kaksi, lisäksi yksi pitempiaikainen, monen vuoden seksisuhde. Tämän pitempiaikaisen tuttavuuden vuoksi olisin voinut jopa jättää eksäni. Mutta tuttavuus oli omalla tahollaan varattu. Noniin, olen varsin ilkeä ihminen siis kaikinpuolin. Pettämiskuvio alkoi ensimmäisestä erokriisistämme. Silloin otin hädissäni yhteyttä pitkäaikaiseen tuttavuuteeni (entiseen rakastajaani), jonka kanssa tiesin voivani puhua miesten asioista ja purkaa hätäännystäni. Päädyimme tietysti sänkyyn, ja tapailimme satunnaisesti hänen käydessään kotipaikkakunnallani. Kaikkiin pettämisiin mielestäni liittyy yleinen tyytymättömyys välillä ailahtelevaiseen suhteeseemme. Läheisyydenpuute ja -kaipuu. Se huumeenomainen tunnemyrsky, joka toisen ihmisen kohtaamisesta syntyy. Laihdutin 10 kg ja ostin uusia vaatteita. Eksäni ei huomioinut sanallakaan, joten etsin hyväksyntää baarista. Jnejne. Kyllä sen vaistoaa, kun toinen ei ole täysillä tunteillaan mukana, ja antaa sitten itselleenkin luvan tehdä asioita, mitkä ei ole mitenkään hyväksyttäviä, kun toista rakastaa kokonaan ja ehdoitta. Nämä asiat olen kuitenkin tajunnut vasta jälkeenpäin, hyvä edes se.
Nyt siis minun on mietittävä, että voinko luottaa eksäni rakkauteen JA siihen, ettei hän enää tuntisi tarvetta pettää minua esim suutelemalla tai tapailemalla muita tai etenemällä seksiin asti. Ja nyt hänkin joutuu pohtimaan, voiko antaa minulle anteeksi ja luottaa minuun jatkossa. Ja miten nämä asiat sitten menevät pitkässä suhteessa, jossa tietysti tulee välillä vähän matalalentoa. No tietysti minun on mietittävä, miten tämä kaikki menee sitten suhteessa nykyiseen avomieheeni... Olen näköjään parantumattomasti huonoilla teillä.
Tosin luulen, että jos minä ja eksäni kumpikin sitoudumme suhteeseemme täysillä, ja hän on löytänyt rakkauden ja kiintymyksen reseptin sisältään, mitään tarvetta pettämiseen tai suuteluun ei pitäisi edes olla.
Ja miksi kirjoitan tänne?
Haluaisin miesten kommentteja siitä, mitä päässä liikkuu, kun petätte naisianne? Minun motiivini kerroin jo yllä, nyt kun olen ne tunnistanut. Miten olette päässeet yli luottamuspulasta, miehet ja naiset? Onko lukijoissa miehiä, jotka ovat päässeet yli sitoutumis- ja kiintymyskammostaan, ja löytäneet itsestään sen pehmeämmän puolen, joka mahdollistaa normaalin, pitkäkestoisen parisuhteen? En varsinaisesti kaipaa mitään ruoskintaa, sen homman osaan hoitaa itsekin tarpeeksi hyvin ja eksäni sitä vielä varmaan jatkaa. Tarkoituksemme on tavata viikonloppuna ja puhua asioita halki niin hyvin kuin osaamme.Asiallisia kommentteja,kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siis sinä mietit kykenetkö luottamaan exmieheesi, vaikka olet itse pettänyt sekä häntä että petät paraikaa nykyistäsi?
Eikö sinun pitäisi miettiä, kykenetkö itse lainkaan sitoutuneeseen parisuhteeseen? Tällä haavaa et selkeästi kykene, etkä ole koskaan kyennytkään.
Minusta sinä olet itsesi ensisijainen ongelma. Onneksi juuri sinä voit kuitenkin tehdä tälle ongelmalle jotain.
Periaatteessa en petä nykyistä miestäni, koska sentään tajusin pyytää häneltä tauon pitämistä. Näin ainakin itse selitän itselleni, että omatuntoni pääsisi vähän vähemmällä...
Olen liljan kanssa samoilla linjoilla. Et taida itse pystyä parisuhteeseen, jossa ei petetä ketään. Itselleen selittämällä saa mustankin muuttumaan valkoiseksi. Periaatteessa et petä nykyistä miestäsi, periaatteessa et ole pettänyt entistäkään miestäsi....