Olen "mies" 31, jonka amor on "pyörryksissä" naiseen iältään 37. Ikä asia tai ikäeroa, en pidä niinkään ongelmana enkä epäselvänä asiana. Mutta mieltäni "hiertää" tyhjiö, johon sinä nainen voisit kertoa OMAN mielipiteesi. En tarkoita tällä, nyt asioita mitkä viime "naisten lehti" kirjoitti kolummissaan (Ei siis millainen naisen elämä pitäisi olla) vaan vapaita ajatuksia aivan omasta päästä.
Eli, mitkä asiat merkitsevät elämässä 35 ikäiselle naiselle. Tiedän, että jokaisella naisella on yksilölliset tarpeensa elämän, miehen, tulevaisuuden, kodin, opiskelun suhteen, mutta voisin vakaasti jopa "väittää" että yhdistäviä tekijöitä kuitenkin löytyy.
Sana on siis vapaa... Kaunis kiitos, sinulle nainen.
Eli, mitkä asiat merkitsevät elämässä 35 ikäiselle naiselle. Tiedän, että jokaisella naisella on yksilölliset tarpeensa elämän, miehen, tulevaisuuden, kodin, opiskelun suhteen, mutta voisin vakaasti jopa "väittää" että yhdistäviä tekijöitä kuitenkin löytyy.
Sana on siis vapaa... Kaunis kiitos, sinulle nainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kysyit mitä nainen haluaa ,
- no kuulehan ystäväni ,nainen ei halua mitään sen erikoisempaa kuin sinäkään.
-Jos haluat rehellisen ja turvallisen ihmissuhteen, niin käännä asia toisinpäin , elikkä .
-Mitä sinä itse haluat ,niin vastaus löytyy sieltä.ELIKKÄ,
- MITÄ ITSE HALUAT
- REHELLISYYDEN TURVALLISUUDEN ESIM.?
- tee toiselle se mitä haluaisit itsellesi tehtävän niin olet onnellinen .Olenko oikeassa.
Huomata saattaa että olet oikeasti rakastunut.
Onnea !
Taisin antaa kysymykselläni väärän kuvan tarkoitusperistäni. En halua, mitään valmiita vastauksia... vain ajatuksia naisilta, mitä 35 nainen elämältä haluaa. Lupaan selvittää aivan itse mitä "amor" meiltä haluaa...
Olet aivan oikeassa, onnellisuus kysymykseen vastatessasi, eli kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit "juuri sinua" kohdeltavan. Oli kysymyksessä sitten nainen 20, 30 tai 50 ikäinen... tai kuka tahansa ihnminen. Tietenkin aina löytyy poikkeuksia, kenelle "mikään ei riitä" mutta ne ovat asia erikseen... niin miehistä kuin naisista.
Tietenkin haluan turvallisen ja ehdottomasti rehellisen ihmissuhteen. Kukapa sellaista ei haluaisi ??? Turvallinen ei tietenkään tarkoita, tylsää tai "löysää" suhdetta.
Kipinöitä pitää leimuta, niin sydämmessä kuin sielussakin.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi.... :)
Riippuu vähän naisesta, meitä on vähä joka lähtöön. Itse olen ehkä vähän lapsellinen vielä ikäisekseni. Mutta samaa me halutaan kuin muutki ikäluokan naiset, eli rakkautta, luotettavuutta, toisen huomioon ottamista ja tasavertaista kumppanuutta.
että rahaa ja valtaa ne kaikki haluaa, että näytät paremmalta kuin muiden naisten miehet, osaat oikeassa paikassa vetää niitä turpaan ja oikeassa ryömiä niiden jaloissa, että sulla on hyvä duuni, että kotona passaat niitä henkilökohtaisena Jameksena, että sulla on oikeanlainen tausta, että urheilet, että annat niille kaiken anteeksi, ettet sido niitä liikaa jne.
Ja jos vain jossain ilmenee puutteita tulet kyllä niistä kuulemaan.
itselläni ja kumppanillani on ikäeroa 9v. risat...
Olen aikuinen nainen ja toisinaan pakko myöntää että kumppanin jutut ja tempaukset ovat luokkaa "pikku-pentu"...
Itse olen kaikesta huolimatta suurinpana hankaluutena kokenut sen että lapsuutemme ja nuoruutemme sijoittuvat hiukan eri aikaan eli kun minä olin jo aikuinen hän oli vasta lapsi, joten välillä tuntuu ettei niitä yhteisiä "juttuja" sitten niin kauheasti olisi mutta toisalta niitä on taas paljonkin!!
Mutta mitään et saa ellet kokeile, kunhan muistat että vastassasi on nyt AIKUINEN nainen joka tietää mitä tahtoo ja elää sen mukaan, häntä et voi verratakkaan niihin "pikku bimboihin" jotka liikkuvat ikä haarukassa 18-24v. ja joskus se ikävä "bimbomaisuus" kyllä jatkuu sinne kolmeenkymppiin saakka.....ja ylikin ;-)
Hei Elovertti,
Olen 39 ja seurustelen 34-vuotiaan miehen kanssa, eli ikäeroa on suunnilleen saman verran kuin teillä.
Mitäkö haluan elämältä... Olen eronnut (2 lasta) kuten myös hän, joten lapsia en ainakaan enää halua :-) Syteen mennessä avioliitossa vuosia kärvistelleenä en toivo mitään enempää kuin parisuhdetta, jossa molemmat voivat hyvin, kohtelevat toisiaan hyvin ja haluavat tuottaa toisilleen hyvää mieltä. Haluan, että mieheni on MIES - arvostaa itseään ja itsetunto on kunnossa. Enkä siis tarkoita mitä machoilua ja pullistelua!
Raha, auton merkki, titteli yms. ovat täysin toisarvoisia seikkoja mulle. Olin ns. "rikkaissa" naimisissa, erotessani lähdin pois mukanani vain puolet huonekaluista ja nyt seurustelen tämän ihanan oikein rehellisen perusduunarin kanssa. Enkä kaipaa yhtään Bermudanmatkaa tai bemaria...
Tulevaisuudelta toivon tyydyttävällä tavalla toimivaa uusperhe-elämää, mikä ei aina kuulemma ole kovin helppoa... Sekä yhteisiä harrastuksia (ei mitään ihmeellistä, salilla käynti & kalastus riittää hyvin), elokuvailtoja, ruuanlaittoa yhdessä kotona, satunnaisia viinipullollisia sohvannurkassa jutellessa, yhteisiä vaahtokylpyjä, välillä tyttöjen (ja tietysti myös hänelle poikien) iltoja/viikonloppuja, riittävästi seksiä ;-)...
Varmasti teillä on yhdistäviä tekijöitä, toi ikäero ei ole kuin numeroita papereissa! Kaikkea hyvää teille, toivottavasti onnistutte - ja hyvää kevättä!