Hei,
minä ja perheemme olemme murheen murtamia kun 6-vuotias, elämäniloinen ja ihana kissamme menehtyi äkkillisesti! Tuskailen itsekseni, että miten kaikki tämä voi olla mahdollista, kun kissan terveys romahti niin äkisti!
Sunnuntaina hänellä ilmeni ruokahaluttomuutta ja ei viihtynyt sylissä ja vältteli minua. Maanantaina alkoi maukua jotenkin oudosti ja suu haisi, joten epäilin, että kisulla on vatsa tai suoli jotenkin huonona, kun ei ruoka maistunu eikä ulostanu tai pissannu lainkaan! Keskiviikkona päätin, että varaan ajan mutta sain seuraavaksi päiväksi vasta. Aloin pahasti huolestua, kun aamupäivällä kissa ei enää liikkunut ja nuokkui koko ajan. Poikani saapui paikalla pahasti huolestuneena ja huomasi pian, että suu vaikutti pahalta ja suupielen limakalvossa oli pieniä haavaumia. Samoja haavoja oli muutama myös korvassa. Veimme kissan päivystykseen ja kissa laitettiin oitis tiputukseen. Meni pari tuntia ja lääkäri soitti kotiin ja sanoi kissamme menehtyneen...!
Suuri kysymys nyt vain piilee siinä, että tarkka kuolinsyy ei selvinnyt. Lääkäri totesi, että punasolutaso ja hematokriitti viittasi pahaan anemiaan, lisäksi verinäytettä ottaessa eri kohdista veri roiskui ja selvästi viittasi huonoon hyytymiseen. Hän myös selitti, että kyseessä saattoi olla useita verenpurkauksia eri puolilla elimiä. Mahdollisesti kasvain pernassa tai luussa, joka oli puhjennut...maksa-arvot olivat normaalit ja virtsa-arvoista jokin oli koholla, mutta en ottanut talteen mikä. Lisäksi lääkäri sanoi, että verensiirrolle oli tarvetta mutta lähin paikka josta olisi saatu on Helsinki :(( En vain pysty ymmärtämään miten kissa saattoi olla niin OIREETON pitkään, ja yhtäkkiä vaan romahtaa vielä noin terveestä yksilöstä muuten kuin puhutaan. Ounastelen siis, että olisinko voinut estää tämän kaiken? En syytä itseäni, mutta jos vastaavanlaisia merkkejä on ilmassa kenties tämä voisi olla varoitus muille?!
En odota mitään lääketieteellistä diagnoosia keltään täällä olijoilta, mutta jos on omassa lähipiirissä jotain vastaavanlaista käynyt niin kertokaa mikä mahtoi olla teidän syynne!
Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän pitkän tarinan, kiitoksia etukäteen ajastanne ja ajatuksistanne!
Äkillinen ja järkyttävä nuoren kissani KUOLEMA! SYY??
16
4626
Vastaukset
- Niiskun mamma
Hei,
olen kovin pahoillani menetyksestäsi. Aika harvoin tulee vastaan tarinoita näin dramaattisista lopuista ja siksi haluankin aina kommentoida niihin jotakin, sillä ymmärrän miten suurena järkytyksenä kuolema tuli.
Keväällä menetimme oman kissamme, vajaa 2-vuotias tyttö. Tyttö oli sairastellut vuoden ajan toistuvia suolistoinfektioita, mutta viimeisen puolen vuoden ajan oli ollut vähäoireinen. Lääkäri oli jo pidemmän ajan epäillyt immuunipuutosta. Sitten ennen pääsiäistä tuli hengitystieinfektio, johon saatiin antibiootteja. Muutaman päivän piristymisen jälkeen kuume ja huonovointisuus jatkuivat ja tytölle aloitettiin interferonihoito. Taas tuli piristyminen, ruoka maistui ja maha toimi. Mieheni uskalsi lähteä jopa työmatkalle Helsinkiin, kun kissa oli hyvinvoivan näköinen. Vähän väsyneen oloinen, mutta ajattelin että kukapa ei olisi tuollaisen sairastamisen jälkeen.
Tyttösen vointi huononi todella nopeasti. Nukuimme mieheni lähtöiltana vierekkäin päiväunet ja heräsin siihen kun kissa kömpi vierestäni ylös ja hyppäsi kirjoituspöydälle. Tuumasin että hyppy näytti vähän huteralta. Tyttö jäi lepäämään pöydälle ja ajattelin että mittaan kuumeen kunhan se siitä herää. Vajaan tunnin kuluttua typykkä nousi ylös aikomuksenaan hypätä alas pöydältä. Huomasin, että herrajumala, eihän se pysy pystyssä! En ehtinyt ottamaan kiinni ja tyttö lensi lattialle suoraan mahalleen. Jalat eivät kantaneet ollenkaan ja nenä ja polkuanturat olivat kellertävät. Lähdimme päivystykseen kiireen vilkkaa.
Verikokeita ottaessa tyttö oli lähes reagoimaton. Verinäytteen pistopaikasta veri ei alkanut hyytymään ja tassuun muodostui puolikkaan kananmunan kokoinen hyytymäpatti. Verikokeissa nähtiin että munuaisissa ei ollut kaikki kohdallaan ja mm. bilirubiini oli todella korkea, mutta mitään syytä eläinlääkäri ei pystynyt sanomaan eikä tarjoamaan hoitoa!! Ainoa keino oli nesteytys ja tyttö jäi päivystykseen yön yli. Tarkoituksena oli saada soitto heti jos kissan tila huononee. Mitään soittoa ei ehtinyt kuulua, tyttö oli menehtynyt aamulla n. 15 minuuttia ennen kuin eläinlääkäri oli mennyt sitä katsomaan.
Mitään viitteitä näin huonosta tilanteesta ei tullut. Ainoa epäilyttävä merkki oli hengitystieinfektiota todettaessa, että kissalla oli vatsan iholla pieniä verenpurkaumia. Tämän hoitaja kuiskasi eläinlääkärille, mutta en harmikseni kiinnittänyt siihen kovin suurta huomiota. Kissan piti hyvässä lykyssä elää normaali elämä ja välillä sairastella immuunipuutoksen vuoksi, mutta kuoleman mahdollisuutta ei tuotu missään vaiheessa esiin.
Kuten itse sanoitkin, en minäkään olisi ikimaailmassa uskonut, että kissa voi mennä niin huonoon kuntoon niin nopeasti. Kuolema oli hirveä järkytys. Vielä neljän aikaan aamuyöllä juteltiin miehen kanssa puhelimessa, että tyttö sinnittelee ja varmasti toipuu, koska mitään ei ollut kuulunut. Odotin saavani kissan kotiin muutaman tunnin kuluttua. Suru-uutinen tuli aamukahdeksalta. Suurta surua tuottaa se, että pikku tyttönen kuoli eläinlääkärin häkissä yksin, eikä ehditty hyvästellä. Tänään on kulunut päivälleen 7 kuukautta kuolemasta...
Oletko harkinnut, että lähettäisit kissan Helsinkiin ruumiinavaukseen oman eläinlääkärisi kautta, mikäli siis kissaasi ei ole vielä haudattu? Syyn selviäminen voisi helpottaa oloa ja tietäisit olisiko mitään ollut ylipäänsä tehtävissä verensiirrosta huolimatta. Meille tarjottiin mahdollisuutta, mutta kieltäydyin ja pystyn kyllä elämään sen asian kanssa. Juttelin vielä puhelimitse seuraavalla viikolla tytön vointia seuranneen eläintenhoitajan kanssa. Se helpotti, sain varmistuksen, että tyttö oli ollut täysin kivuton ja nukkunut aivan aamuun asti. Oman eläinlääkärin kanssa voi käydä labratuloksia vielä läpi, niistähän on olemassa kopiot eläinlääkäreillä.
Kirjoitukseni oli pitkä, mutta liikutus otti vallan enkä jaksa alkaa editoimaan sitä lyhyemmäksi. Järkytys kestää aikansa, suurempi tyhjä suru tulee myöhemmin. Toivottavasti kertomukseni lohduttaa siinä mielessä, että joskus tilanteet käyvät niin äkillisesti, että niihin ei ehdi reagoida. Järkyttävää oli myös se, että mitään hoitoa ei ollut tarjota, jotenkin ei voi uskoa todeksi että niin voi käydä. Toivon myös että kertomukseni muistuttaa kaikkia omistajia siitä, että jos kissan vointi huononee nopeasti, niin silloin eläinlääkäri on oikea osoite, ei nettipalsta, mitä aina välillä näkee.
Itsesyytökset varmaankin piinaavat sinua vielä jossain vaiheessa. Kuoleman jälkeen jossittelu on väistämätöntä joskin turhaa piinaa, etukäteen ei voi tietää mitä tapahtuu. Päätökset on tehty niillä tiedoilla, jotka on siinä vaiheessa olleet saatavilla. Muista puhua surustasi aina kun siihen tulee tarvetta, älä patoa sitä sisään. En toivota sinulle ”voimia”, vihaan sitä toivotusta yli kaiken. Toivon sinulle ennemmin rauhallisia yöunia ja oman kissan kauniita kuvia.- rakaskissani
tämä oli ensimmäinen viestini vuosiin täällä ja olen iloinen, että juuri te vastasitte! Otan kovasti osaa Niiskun puolesta, tilanteemme olivat jossain määrin hyvin samanlaiset ja otan vastaan empatianne liikuttuneesti. Kiitos, että jaoit tarinasi.
Luulen, että tämä jää vaivaamaan minua pitkään mutta lupasin itselleni tänään, kun katsoin levossa olevaa kissaani poikieni kanssa, että en aio soimata itseäni. Jossittelu ei auta on vain jatkettava elämää ja haettava hetkeksi lohtua perheestä ja muistaa mitä kissa opetti meitä! Hän opetti nimittäin paljon, se on uskomatonta kuinka paljon kissa voi antaa, etenkin kotikissa, joka pyöri jaloissa kuin perheenjäsen aamusta iltaan. Hän rauhoitti minua pakottamalla istumaan sohvaan ja pitämään sylissä, välillä pienen riidan syntyessä maukui vihaisesti keskeyttäen meidät typerykset ja me vastasimme siihen hymyllä ja lopetimme. Voi luoja kuinka me jaksoimmekaan nauraa hänen tempuilleen, hän oli niin vilkas ja elämää täynnä. Lapsenmielinen ja leikkisä, lisäksi äärimmäisen kohtelias!
Päätimme tuhkata kissan puiseen uurnaan, jonka pistämme puutarhamme maahan maatumaan myöhemmin. En aio teettää enää lisätutkimuksia.
Kiitoksia vielä kerran tarinastanne! Olin liikuttunut lukiessani sitä! - Anonyymi
Nyt puhun koirastani. Minulla oli viikon hoidoss ystävättäreni koira. Istuin keinussa Riina-koira vieressäni, joka oli tdella kiltti, mutta tämä hoitokoira ryntäsi vauhdilla koirani päälle, piha 2014 neliöä, toisesta päästä suoraan Riinan kaulaa kohti. Sain hoitokoiran irti Riinasta, mutta alle minuutissa sev turposi, kuin ilmapallo. En soittanut aikaa eläinlääkärille, vaan nostin Riinan autooni, ajoin valtavaa ylinopeutta eläinlääkäriin, joka totesi, että Riina pitää viedä Helsingin Viikin eläinsairaalaan.Tilasin taxin ja eläinlääkärin apulainen lähti RIINAN KANSSA vIIKKIIN. oNNEKSI SIELLÄ OLI TUTTU ELÄINLÄÄKÄRI ANU LAPPALAINEN, joten Riina sai vähän, tai sannotaan hyvän palvelunenkiin. Hoitokoira oli puhkaissut siltä keuhkon tai keuhkot, niin että ilmaa kerääntyi sen kehoon
- Anonyymi
rakaskissani kirjoitti:
tämä oli ensimmäinen viestini vuosiin täällä ja olen iloinen, että juuri te vastasitte! Otan kovasti osaa Niiskun puolesta, tilanteemme olivat jossain määrin hyvin samanlaiset ja otan vastaan empatianne liikuttuneesti. Kiitos, että jaoit tarinasi.
Luulen, että tämä jää vaivaamaan minua pitkään mutta lupasin itselleni tänään, kun katsoin levossa olevaa kissaani poikieni kanssa, että en aio soimata itseäni. Jossittelu ei auta on vain jatkettava elämää ja haettava hetkeksi lohtua perheestä ja muistaa mitä kissa opetti meitä! Hän opetti nimittäin paljon, se on uskomatonta kuinka paljon kissa voi antaa, etenkin kotikissa, joka pyöri jaloissa kuin perheenjäsen aamusta iltaan. Hän rauhoitti minua pakottamalla istumaan sohvaan ja pitämään sylissä, välillä pienen riidan syntyessä maukui vihaisesti keskeyttäen meidät typerykset ja me vastasimme siihen hymyllä ja lopetimme. Voi luoja kuinka me jaksoimmekaan nauraa hänen tempuilleen, hän oli niin vilkas ja elämää täynnä. Lapsenmielinen ja leikkisä, lisäksi äärimmäisen kohtelias!
Päätimme tuhkata kissan puiseen uurnaan, jonka pistämme puutarhamme maahan maatumaan myöhemmin. En aio teettää enää lisätutkimuksia.
Kiitoksia vielä kerran tarinastanne! Olin liikuttunut lukiessani sitä!Luin tarinasi tarkoin. Pakko on vain elää tapahtuneesta huolimatta, vaikka se onkin raskasta.
Tällä hetkellä en en kestäisi kissani tai koirani menetystä.en olekaan Olen varmaan aina pitänyt kään ihmisistä josta ette itsekään pIdä.
mINULLA ON OLLUT ELÄIMIÄ VUODESTA 1953 , nyt on kissani SOOLOkohta 8 vuotta ja koirani TOUHO 5 vuotta.
Nyt aikomukseni on ottaa toinen kissa, oranssin tai kilpikonnan värinen kolli. Mieluiten pentu, jotta Soolo hyyväksyisi sen nopeasti
- wattaa
muistuttaa, että kissa pitäisi viedä ellääkäriin, jos ei suostu syömään. 1 vuorokauden paasto tekee hallaa maksalle, joka alkaa päästelemään myrkkyjä kehoon.
Osanottoni. :(- rakaskissani
totta, mutta aiemminkin oli ollut vastaavanlaisia tapauksia - ei siis ollut kovinkaan tavanomaista, että kissa saattoi esim nirsoillessa jättää syömättä ainakin päivän verran. Mutta todellakin tässä oppi käsittämään kuinka haurasta elämä voi olla - hetkessä myös ihmisenkin elämä voi kokea mullistuksen josta ei ole enää paluuta. Jos mitään niin sen opin tästä ja myös sen, ettei rakkaimmistaan voi koskaan välittää liian paljon ja on aina kuunneltava heitä kun heillä on jotakin sanottavaa!
- Niiskun mamma
rakaskissani kirjoitti:
totta, mutta aiemminkin oli ollut vastaavanlaisia tapauksia - ei siis ollut kovinkaan tavanomaista, että kissa saattoi esim nirsoillessa jättää syömättä ainakin päivän verran. Mutta todellakin tässä oppi käsittämään kuinka haurasta elämä voi olla - hetkessä myös ihmisenkin elämä voi kokea mullistuksen josta ei ole enää paluuta. Jos mitään niin sen opin tästä ja myös sen, ettei rakkaimmistaan voi koskaan välittää liian paljon ja on aina kuunneltava heitä kun heillä on jotakin sanottavaa!
Luulen että ihmiset olisivat paljon onnellisimpia, jos kaikilla olisi lemmikki, parhaimmassa tapauksessa tietysti kissa ja ideaalimaailmassa kaikilla kissoilla olisi koti. Meillekin kissat ovat tuoneet hirmu paljon elämää taloon, koomisia kohtauksia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) Mieheni ei rehellisesti sanottuna ollut mikään kissojen sydänystävä Niiskun ja tämän veljen tullessa taloon, mutta kummasti ne karvakamut saivat tehtyä pienen pesän miehenkin sydämeen. Tämä vannoutunut koiraihminen totesi, että ei ole ikinä surrut yhdenkään koiransa menetystä niin paljon kuin Niisku-tyttösen lähtöä täältä ikuisuuteen, toteamatta tätä mitenkään koiraystäviämme loukaten. Niiskun arkun kannen sulkeminen oli vaikea tehtävä, olisimme halunneet loputtomiin katsella kaunista pientä tyttöstämme.
Kissan sairastumisen tunnistaminen voi olla todella vaikeaa, sillä kissat ovat mestareita peittämään huonovointisuutensa. Ruokahalun menettämistäkään ei välttämättä tule. Aiemmin edesmenneellä kissallani oli pitkälle edennyt syöpä, mutta ruoka maistui aivan viimeisiin tunteihin saakka.
Tässä talossa kasvaa erittäin lellittyjä kissoja ja lelliminen on vaan lisääntynyt entisestään. Mitäpä sitä tunteitaan säästelemään, kun aikaa ei saa pankkin talletettua. Niiskun veljellä on nyt kaveri, pieni tyttökissa, joka höpöttelee ihan jatkuvasti, tunnistan höpötyksestä sanat "mamma", "nälkä" ja "on" (näin niitä hulluja kissaihmisiä syntyy...). Niiskun veli on päässyt surunsa yli, kun alkuun oli kuin simpukka kuoressaan. Ei kiinnostanut leikki, paras kaveri oli ruokakuppi ja oma tuoli missä nukkua. Tuijotteli vaan eteensä haikeasti ja jotenkin miettivästi. Paljon tarvittiin hellimistä ja tilaa sängyssä, jossa sai nukkua ihan nenä kiinni mamman poskessa. Jos tuli ikävä, niin yölläkin herätteli ja pyyti hoitamista.
Menetyksen muisto pysyy varmasti loppuelämän mielessä. Ei tosiaan ole suurta vaaraa unohtaa mikä on elämässä tärkeää. - rakaskissani
Niiskun mamma kirjoitti:
Luulen että ihmiset olisivat paljon onnellisimpia, jos kaikilla olisi lemmikki, parhaimmassa tapauksessa tietysti kissa ja ideaalimaailmassa kaikilla kissoilla olisi koti. Meillekin kissat ovat tuoneet hirmu paljon elämää taloon, koomisia kohtauksia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) Mieheni ei rehellisesti sanottuna ollut mikään kissojen sydänystävä Niiskun ja tämän veljen tullessa taloon, mutta kummasti ne karvakamut saivat tehtyä pienen pesän miehenkin sydämeen. Tämä vannoutunut koiraihminen totesi, että ei ole ikinä surrut yhdenkään koiransa menetystä niin paljon kuin Niisku-tyttösen lähtöä täältä ikuisuuteen, toteamatta tätä mitenkään koiraystäviämme loukaten. Niiskun arkun kannen sulkeminen oli vaikea tehtävä, olisimme halunneet loputtomiin katsella kaunista pientä tyttöstämme.
Kissan sairastumisen tunnistaminen voi olla todella vaikeaa, sillä kissat ovat mestareita peittämään huonovointisuutensa. Ruokahalun menettämistäkään ei välttämättä tule. Aiemmin edesmenneellä kissallani oli pitkälle edennyt syöpä, mutta ruoka maistui aivan viimeisiin tunteihin saakka.
Tässä talossa kasvaa erittäin lellittyjä kissoja ja lelliminen on vaan lisääntynyt entisestään. Mitäpä sitä tunteitaan säästelemään, kun aikaa ei saa pankkin talletettua. Niiskun veljellä on nyt kaveri, pieni tyttökissa, joka höpöttelee ihan jatkuvasti, tunnistan höpötyksestä sanat "mamma", "nälkä" ja "on" (näin niitä hulluja kissaihmisiä syntyy...). Niiskun veli on päässyt surunsa yli, kun alkuun oli kuin simpukka kuoressaan. Ei kiinnostanut leikki, paras kaveri oli ruokakuppi ja oma tuoli missä nukkua. Tuijotteli vaan eteensä haikeasti ja jotenkin miettivästi. Paljon tarvittiin hellimistä ja tilaa sängyssä, jossa sai nukkua ihan nenä kiinni mamman poskessa. Jos tuli ikävä, niin yölläkin herätteli ja pyyti hoitamista.
Menetyksen muisto pysyy varmasti loppuelämän mielessä. Ei tosiaan ole suurta vaaraa unohtaa mikä on elämässä tärkeää.ja piirteitä on myös meidänkin perheessä! Mieheni ei halunnut kissaa alussa lainkaan mutta nyt kissamme poismeno mursi hänet kaikkein pahiten. Hän oli nimittäin kiintynyt kissaamme myös erittäin paljon vaikka kisuli suostui ainoastaan mamman syliin istumaan ja muutenkin oli äidin oma pikkuinen. Öisin kisuli tuli väliimme huomaamatta, usein taittui itse varsin epämukavan näköisiin asentoihin - mutta kissa ei tahtonut herättää meitä, huomaavainen pieni kaveri.
Tunnistan myös samat piirteet kissan "puheessa", jostakin oudosta syystä saatoimme koko perhe kuulla kuinka hän huusi nuorimmaiseni nimeä! Hänen kanssaan kissallamme oli läheinen leikki-suhde ja aina nuorimmaisen käydessä meillä koko talo oli mullin mallin kissan pomppiessa ja vaatiessa leikkimään! Voi noita kauniita ja nauruntäytteisiä hetkiä!
Mieheni ei haluaisi ottaa uutta kissaa, koska tiedän sen johtuvan uuden menetyksen pelosta. Mutta itse olen vakuuttunut, että hankimme taloomme uuden kissan. Kuultuani tarinanne olen entistäkin vakuuttunut, että tämä talo kaipaa uuden kissan. Kiitoksia vielä tarinoistanne! - Anonyymi
Niiskun mamma kirjoitti:
Luulen että ihmiset olisivat paljon onnellisimpia, jos kaikilla olisi lemmikki, parhaimmassa tapauksessa tietysti kissa ja ideaalimaailmassa kaikilla kissoilla olisi koti. Meillekin kissat ovat tuoneet hirmu paljon elämää taloon, koomisia kohtauksia sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita :) Mieheni ei rehellisesti sanottuna ollut mikään kissojen sydänystävä Niiskun ja tämän veljen tullessa taloon, mutta kummasti ne karvakamut saivat tehtyä pienen pesän miehenkin sydämeen. Tämä vannoutunut koiraihminen totesi, että ei ole ikinä surrut yhdenkään koiransa menetystä niin paljon kuin Niisku-tyttösen lähtöä täältä ikuisuuteen, toteamatta tätä mitenkään koiraystäviämme loukaten. Niiskun arkun kannen sulkeminen oli vaikea tehtävä, olisimme halunneet loputtomiin katsella kaunista pientä tyttöstämme.
Kissan sairastumisen tunnistaminen voi olla todella vaikeaa, sillä kissat ovat mestareita peittämään huonovointisuutensa. Ruokahalun menettämistäkään ei välttämättä tule. Aiemmin edesmenneellä kissallani oli pitkälle edennyt syöpä, mutta ruoka maistui aivan viimeisiin tunteihin saakka.
Tässä talossa kasvaa erittäin lellittyjä kissoja ja lelliminen on vaan lisääntynyt entisestään. Mitäpä sitä tunteitaan säästelemään, kun aikaa ei saa pankkin talletettua. Niiskun veljellä on nyt kaveri, pieni tyttökissa, joka höpöttelee ihan jatkuvasti, tunnistan höpötyksestä sanat "mamma", "nälkä" ja "on" (näin niitä hulluja kissaihmisiä syntyy...). Niiskun veli on päässyt surunsa yli, kun alkuun oli kuin simpukka kuoressaan. Ei kiinnostanut leikki, paras kaveri oli ruokakuppi ja oma tuoli missä nukkua. Tuijotteli vaan eteensä haikeasti ja jotenkin miettivästi. Paljon tarvittiin hellimistä ja tilaa sängyssä, jossa sai nukkua ihan nenä kiinni mamman poskessa. Jos tuli ikävä, niin yölläkin herätteli ja pyyti hoitamista.
Menetyksen muisto pysyy varmasti loppuelämän mielessä. Ei tosiaan ole suurta vaaraa unohtaa mikä on elämässä tärkeää.SOOLON omistajana otan todella osaa suruunne. Olen ns, koiraihminen, enkä saadessani Soolon,ollut mitenkään niin hurmiossa, kuin koirasta. Sitä on nyt 8 vuotta ja tänä päivänä Soolo ON KAIKKENI.RAKASTAN SITÄ YLI KAIKEN.Ihmiset sanovat, että eläimeni on paapottu jaa lellitty. Mekein loukkaannun. Mitä sitten. Ne ovat hyvin käyttäytyviä, eivät häiritse ketään.
e on otettukin lellittävääksi. - Anonyymi
rakaskissani kirjoitti:
totta, mutta aiemminkin oli ollut vastaavanlaisia tapauksia - ei siis ollut kovinkaan tavanomaista, että kissa saattoi esim nirsoillessa jättää syömättä ainakin päivän verran. Mutta todellakin tässä oppi käsittämään kuinka haurasta elämä voi olla - hetkessä myös ihmisenkin elämä voi kokea mullistuksen josta ei ole enää paluuta. Jos mitään niin sen opin tästä ja myös sen, ettei rakkaimmistaan voi koskaan välittää liian paljon ja on aina kuunneltava heitä kun heillä on jotakin sanottavaa!
Tuo kuuntelemiseen taito ja eleiden tunniiistaminen on tositärkeää, varsinkin kisalle. Olen opetellut puhumaan kissaaa ja se ymmärtää mistä puhun naukumalla. koiriin se ei oikein tehoa.
- kaipaillen
Tiedän, mille tuntuu, kun kissa äkkiä sairastuu ja nukkuu pois. Osanottoni kisusi lähdön johdosta. Oma 12v.kissani lähti 2v. sitten. Vuorokauden sisällä, yht`äkkiä kunto romahti. Vein kissan yöllä lääkäriin ja verikokeet otettiin heti, kun ne aamulla valmistuivat, varmistui, ettei mitään ole tehtävissä. Kisulle tuli raju munuaismyrkytys, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kissa oli vielä tajuissaan, kun vein sen viimeisen kerran lääkäriin, jossa se nukutettiin ikiuneen. Ikävä on edelleen, vaikka tuossa kasvaa nuori, villi kissa hyvää vauhtia, kaipaus silti säilyy.
- suveli
Meillä kuoli vähän aikaa sitten 2-vuotias kissa ihan äkillisesti. Kissa lakkasi syömästä ja kakkaamasta. Veimme eläinlääkärille ja siellä ensin ajateltiin olevan jokin tukos suolistossa. mitään ei kuitenkaan löytynyt edes leikkauksessa. Leikkauksen jälkeen muutama tunti kissamme kuoli kotiin :( ... Diagnoosi oli vain että suoli oli kauttaaltaan todella ärtynyt. Ja keuhkoissa oli reikiä. Olemme olleet kanssa ihan ihmeissämme. Koska ihan muutamassa päivässä voi kissa mennä niin huonoon kuntoon ja mietimme kanssa koko ajan olisimmeko voineet tehdä vielä jotain... :(
- Anonyymi
Onko kissalla ollut aijemmin sydämen vajaatoiminnan oireita? Tällaiset äkkinäiset kuolemat voivat myös viitata tähän.
- Anonyymi
Myös törmäys autoon,voi olla joskus sellainen ettei ulkoisia vammoja näy,vaan sisäiset ongelmat koituvat kohtaloksi.
- Anonyymi
Niin,ei kaikki jää alle,vaan osuvat puskuriin.
- Anonyymi
Kommentoin tätä vanhaa viestiä kun oma kissani kuoli tänään. Eläinlääkäri epäili myrkytystä koska oireet viittasivat hermostollisiin oireisiin. Toisaalta hän ei sulkenut pois sitäkään mahdollisuutta että kissa olisi voinut joutua onnettomuuteen.Se että menettää lemmikin niin ettei se ole vanha tai ennakoitavissa on suuri suru.Todella ikävää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561836Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,491615- 521554
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51507Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61395Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121271Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41153Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41128