Luulee ettei se kelpaa kenellekkään. Se on sellainen yliherkkä (niin herkkä että on lähinnä vaaraksi itselleen herkkyydessään), luultavasti masennuslääkkeitä popsiva nainen joka elää ilmeisesti maailman säälistä, vitsinä (huonona sellaisena). Huolimatta ehkä korkeastakin koulutuksesta on joko työtön tai mikä parempaa - jossain sellaisissa töissä mitä ei kehtaa edes mainita. Luultavasti elänyt nuoruudessaan jonkinlaisen villin täydellisen vapauden vaiheen jota lähinnä nykyään jos ei häpeä - niin ainakaan ei halua kertoa (ja samalla haluaa kertoa).
Säilöö jossain sisimmäissään kuitenkin ihanteita - tietää sen, tunnistaa oikean ja väärän ja miettii että onko hän maailman uhri vaiko vain epäonnistunut yksilönä. Sielultaan oikeasti puhdas, ei hyväksy pahaa itsessään - mutta kärsii maailman tuomitessa tavalla tai toisella.
Selvästi älykäs, tunteiltaan sotkuinen, selviytyjä, pakenija.
Sellainen on minun ihannenaiseni.
Säilöö jossain sisimmäissään kuitenkin ihanteita - tietää sen, tunnistaa oikean ja väärän ja miettii että onko hän maailman uhri vaiko vain epäonnistunut yksilönä. Sielultaan oikeasti puhdas, ei hyväksy pahaa itsessään - mutta kärsii maailman tuomitessa tavalla tai toisella.
Selvästi älykäs, tunteiltaan sotkuinen, selviytyjä, pakenija.
Sellainen on minun ihannenaiseni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja siis "ei kelpaa niille jotka kelpaisivat hänelle". Toki tämä ihannenaiseni on ns. idioottimagneetti. Luultavasti ollut jonkun täydellisen kusipään kanssa suhteessa ja ... no. Paennut tajuttuaan virheensä.
Etkö pysty hallitsemaan ja kontrolloimaan kuin kuvaamaasi persoonallisuutta. Kannattaa vaatia itseltään vähän enemmän niin ei tarvitse pelätä että menettää kontrollin toisesta ihmisestä. Toisen kontrollointi on nimittäin vähän sairasta, varsinkin jos kysymys on kumppanista....mutta niitä sairaita on varmasti viisi kymmenestä.
Sensijaan että vaaditaan niitä muuttumaan jotka ovat kyvyttömiä siihen - tai että oletetaan ihmisistä sitä tätä tai tuota - kenties haen vain kaltaistani kuten jokainen meistä tekee?
Voi pyhä voimaantuminen sentään. Hädintuskin pystyn kontrolloimaan itseäni. En mä halua mitään mitä tarvii ohjata mihinkään, mä haluun vain jotain joka tekee mun 0.4999999 luonteestani yhdessä 099999 jne. Melkein kokonainen. Melkein.
Miksi oletat että moiset toiveet olisivat syytä hallitsemisen ja kontrolloinnin halusta? Kyllä selkeästi sellainen joka kuvatun kaltaisen naisen ottaa, joutuu altavastaajan asemaan. Sellaista miestä kun ei olekaan, joka sulattaisi kuvatun kaltaisen itsetuntokatastrofin ihan hetkessä, siihen tarvitaan vuosien altruistista asennetta, tai suhde kariutuu aika nopeasti. Tämä tiedoksi Ormhäxanillekin.
"Luulee ettei se kelpaa kenellekkään."
-> tarkoittaa että on ylipäätään vaikea saapua. Miten valloitat sellaisen, joka pitää kaikkea kiinnostusta silkkana vittuiluna ja kiusantekona?
"Se on sellainen yliherkkä"
-> siis suuttuu kaikesta. Jos ilkeä haluaisi olla, voisi tuota kuvailla "psychobitchiksi" mutta se ei olisi reilua koska hankaluus ei johdu ilkeydestä vaan ahdistuksesta
"elää ilmeisesti maailman säälistä, vitsinä"
-> onnittelut vaan, siinähän sitoudut toistelemaan satoja, tuhansia kertoja että et ole mikään vitsi, eikä se siltikään usko.
Huolimatta ehkä korkeastakin koulutuksesta on joko työtön
-> Siis akateeminen humanisti. Ei lupaa hyvää työllisyyden kannalta jatkossakaan. Varaudu elättämään teitä yksin.
"jossain sellaisissa töissä mitä ei kehtaa edes mainita"
-> ja mitäköhän hyvää on odotettavissa siitä, että hän on kaiken lisäksi vielä ammatillisesti epätyydyttävässä työssä? Varaudu terapoimaan työstä johtuvia patoumiakin, niiden henkilökohtaisten lisäksi.
"selviytyjä, pakenija."
-> pakenija taatusti. Selviytyjä ei päästä itseään tuollaiseen tilaan.
"Hädintuskin pystyn kontrolloimaan itseäni."
Siinä tapauksessa, unohda koko juttu. Tuollaisen ongelmanyytin selvittäminen vaatii vuosia, ja kaikkien niiden vuosien ajan sinun on kiellettävä itsesi: omat toiveesi, omat ajatuksesi, oma onnellisuutesi. Ette elä teidän elämäänne, elätte sen naisen elämää, sinä äänettömänä yhtiömiehenä.
Mistäkö tämän tiedän? No, kokemuksesta...
"Sellaista miestä kun ei olekaan, joka sulattaisi kuvatun kaltaisen itsetuntokatastrofin ihan hetkessä, siihen tarvitaan vuosien altruistista asennetta, tai suhde kariutuu aika nopeasti. Tämä tiedoksi Ormhäxanillekin."
Et kerro mitään mitä en jo tietäisi. Mä olen oppinut elämään paskan itsetunnon kanssa ja tiedän tän kirjan alusta loppuun saakka. Mä en vois enää kuvitella että kukaan muu kuin samanlainen on mun ihannenaiseni, kiitos sen tosiasian että tää paska itsetunto ei ole multa mihinkään kadonnut ja tyrin jutut ns. vahvojen ihmisten kanssa. Vahvat on itseisiä, niin itseisiä että mä hajotan itseni niiden kanssa. Mä olen sekä altruistinen että täysin kaiken perseelleen laittava ja taitavasti molempia samanaikaisesti.
Kyse on prosessista joka on jatkuvaa hajoamista ja rakentamista. Vain jos hoksaan toisenkin hajoavan mä löydän tahtoni auttaa yli. Se ei ole manipuloimista vaan se on olemista tälläinen kuin on ja odotan saavani ihan täsmälleen samanlaista settiä takaisin.
Kaikesta muusta... jessus. Mua alkaa oikeastaan panettaan kun luin "mitä on luvassa" :)
"Selviytyjä ei päästä itseään tuollaiseen tilaan."
Miksi kutsut elämää joka tapahtuu huolimatta noista asioista?
Se on ainoaa todellista selviytymistä maailmassa.
"Mistäkö tämän tiedän? No, kokemuksesta... "
Ah. Saanko numeron? :)
Sulla mitään kokemusta ole, olet vain kateellinen ja katkera jollekin naiselle, jota et itse voi saada. Jokainen on sellainen kuin on ja jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, ilman lupaa kysymättä. Sinullakin on lupa lyödä tuota naista alas, mutta onko se rakentavaa ja nostaako se sinun arvoasi jotenkin? No eipä taida nostaa. Yleensä ihmiset ei pidä pahan puhujista, sellaiset kun ovat yleensä niitä juoruakkoja ja ukkoja. Se että uskaltaa olla elämässä heikko tarkoittaa, että henkilö on aito ihminen jolla on tunteet tallellaan. Hän ei ole kovettanut itseään joksikin massaksi. Yleensä heikko on myös vahva, sillä hän on oma itsensä. Hänen ei tarvi vetää jotakin vahvuuden roolia, kuten sinun been there, eikä hänellä ole tarvetta haukkua muita. Hän elää omaa elämää ja jättää kaltaisesi omaan arvoonsa.
Suosittelen kyllä heikkoitsetuntoisille, etenkin kuvatussa määrin heikkoitsetuntoisille, kaverien hankkimista omasta ja toissijaisesti myös vastakkaisesta sukupuolesta.
Olen kyllä itse kokenut melko heikkoitsetuntoisena ja kokemattomana parisuhteen minuakin paljon heikkoitsetuntoisempaan tyttöön, ja vittu että olikin hirveätä paskaa. :O
Ja sitten kun löin pöytään niitä viturallaan olevia asioita niin lensin kuin leppäkeihäs. Ja niin käsittääkseni lensi eksän minua edeltänyt jätkä ja minua seuraavakin vähän minun jälkeni. Ja sitä seuraava.
Nyt keskityn sinkkuiluun ja ihmissuhteiden kehittämiseen turvaetäisyyden päästä. Pyrin kehittämään läheisiä kaverisuhteita miehiin, ja pyrin pitämään naissuhteeni ystävyystasolla. Paaaaljon mukavampaa. En tarkoita ettenkö voisi pussailla tai enemmänkin jos joku nainen oikeasti ihan vain ystävyyspohjalta minun kanssani sitä haluaa, mutta muistutan itseäni siitä, että ennen kuin olen hyväitsetuntoinen, en ole valmis sitoutumaan, enkä mene sellaista väittämään muillekaan.
Jotenkin toivon että eksänikin hoksaisi alkaa opetella nauttimaan elämästä sopivan kevyellä otteella eikä yhä elättele toiveita siitä, että ilmaantuisi joku, joka olisi valmis rakentamaan hänen kanssaan oman, erillisen kahden hengen utopian.
Pieni, ahkera, nauraa kovasti, tulinen, KAUNIS..huoh..
Kuvailit juuri minua melko täydellisesti. Hämmentävää.
Minä rakastan sinua. Tiedän kuka olet ja siksi pystyn kuvailemaan sinut.
Vaikutat eräältä.
kerrassaan mahtavaa.. taidetta sanoisin ! kuvailitte minut prikulleen ja nyt taidan hoksata miks liittoni on karilla ! :) käy se näinkin. se hoksaaminen. tuli tarve kuulla mieheltäni ne sanat joita eilen inhosin ja joista.. saan raivarin.. -rakastan sinua silti-
Käytännössä ongelma on siinä että en koe itse olevani ihanne, ei tarvikaan - mutta en löydä omaa itseäni johon voisin luottaa. Ajattelin kysyä siitä apua sinulta, pyydän vain että vastaat kysymyksiini parhaan kykysi mukaan, täsmälleen siten kuin sinusta itsestäsi tuntuu - sitten kun saan kysyttyä ne asiat.
Se on minulle tärkeää; olen jo hyväksynyt oikeastaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot etkä sinä voi mokata. Kaikki on hyvin jokatapauksessa, saat haluta mitä tahansa ja kerron mitä itse haluan. Sitten kun sen aika on. Olen vain täysin saamaton juuri nyt; se voi varmaankin olla ongelma tai olla olematta sinulle. Jokatapauksessa kaikki tulee menemään hyvin, tiedän sen :)
Missä ajattelit kysyä kysymyksesi? :)
Tunnetko ihastuksesi kenties hyvin, kun osaat kuvailla ihmistä noin tarkasti?
Kauanko olette tunteneet toisenne?
Hän taitaa olla sinulle tärkeä ;)
Hänestä uhkasi tulla liian tärkeä. Jouduin perääntymään ja nyt lähinnä olen idiootti pelle joka koittaa antaa kaikkia mahdollisia syitä olla pitämättä minusta. Ihan siksi että koska jos ei mitään olekaan enää, koskaan ollutkaan - saan ainakin syyttää itseäni siitä että homma meni läskiksi. Silloin on turvallinen syy.
En pysty pysymään erossa, en todellakaan poistumaan tietämättä ja ottamatta selvää onko sittenkin jotain mahdollista saada. Pärjään ilman häntä, mutta ... tahdon hänet. Oikeasti tahdon ja tiedän että hän on rakkauden arvoinen. Ei vain minun, jos saan rakastaa häntä ja näyttää sen ja saan itse jotain takaisin on se valtavaa ja tahdon tietää voiko olla niin vaikka samalla pelkään hylkyä kuin ruttoa. Toisaalta haluan että hän tulee rakastetuksi ja saa mitä tarviikin, ja jos se en ole minä tahdon pysyä poissa tieltä. Tahdon hänen olevan onnellinen ja kokevan lämmön ja onnen ja turvallisuuden ihmisessä, tasaveroisessa kumppanissa.
Mitään ehdotonta ei tunteessani ole, pakenin ihan jo siksi etten saanut tarpeeksi huomiota itselleni tai enää oikein uskonut. Mutta se oli minun typerä virheeni, pakeneminen. Nyt haluan yrittää takaisin kunhan saan itseni jotenkin kokoon.
Aika erikoinen mutta ihastuttavan erilainen naismaku sulla, pointsit kotiin!
Ihan oikeesti, piristyin.
tällainen ei ole helppoa olla :) ihan oikeesti , kysykää vaikka mieheltäni :). vasta toissa päivänä jälleen viimeeks turvautui rauhoittaviin kun ei tiedä mitä tekisi kanssani.. ja itselläni on olo kuin ansassa, en voi heittää tällä kertaa miestä roskiin koska koukutti mut naimisiin. tosin ajoin sen omaan asuntoon, silti se vaan jaksaa sanoo rakastavansa joka päivä monestikin päivässä..se ei luovuta..
itse olen juuri päinvastoin tosta kuvailuista, mutta tiedän monta jotka omaavat noi piirteet.
Ja voin kertoo et yks on mun kaveri, ja se välis hajottaa ne sen itsetunto-ongelmat
pitää olla kehumassa kokoaja, ja vastata näihi "oon läski" juttuihi et "et tietenkää" vaikka se ei hyövytä mtn