Tilanteeni on seuraava: Olemme seurustelleet nyt puolisen vuotta erään miehen kanssa ja suhde etenee hyvin. Tunteet ovat vahvat molempiin suuntiin eikä ylimääräisiä riitojakaan juuri ole. Vaikka molemmilta löytyykin vielä omat asunnot, ovat yötkin kuluneet yhdessä saman katon alla. Toisen asunnon pois laittaminen nyt vähän kuitenkin arveluttaa, vaikka suhde meneekin pääpiirtein hyvin.
Ongelmaksi kun on tullut mielestäni hieman kyseenalainen "jengi", johon miesystäväni on nyt ilmeisesti hieman minulta salaa liittynyt. Aiemmin hän kysyi minulta mielipidettä moiseen toimintaan, mutta ilmoitin jo silloin, ettei kyseinen toiminta ole minun heiniäni ja etten halua olla osallisena siihen. Nyt päätös liittymisestä on kuitenkin tapahtunut selkäni takana ja miehelleni asia näyttää olevan täysin ok. Nyt olenkin pohtinut onko moinen pätevä syy kaatamaan muutoin terveen suhteen ja harkitsemaan tätä hynttyiden yhteen laittamisen lykäämistä?
Ongelmaksi kun on tullut mielestäni hieman kyseenalainen "jengi", johon miesystäväni on nyt ilmeisesti hieman minulta salaa liittynyt. Aiemmin hän kysyi minulta mielipidettä moiseen toimintaan, mutta ilmoitin jo silloin, ettei kyseinen toiminta ole minun heiniäni ja etten halua olla osallisena siihen. Nyt päätös liittymisestä on kuitenkin tapahtunut selkäni takana ja miehelleni asia näyttää olevan täysin ok. Nyt olenkin pohtinut onko moinen pätevä syy kaatamaan muutoin terveen suhteen ja harkitsemaan tätä hynttyiden yhteen laittamisen lykäämistä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
teidän pitäisi muuttaa yhteen noin pian? Minusta puoli vuotta seurustelua on kuitenkin aika lyhyt aika. Kyllä te varmasti ehditte vielä "nauttia" yhdessäasumisesta, kun sen aika tulee.
Miehesi oma päätös on liittyä jengiin, sinä et voi estää häntä. Voit toki puhua hänelle ja / tai yrittää sopeutua tilanteeseen.
Mä ihmettelen myöskin, miksi ihmeessä teidän pitäs muuttaa vielä yhteen? Miksi sä et vois rauhassa katsoa, mitä siitä jengiin liittymisestä tulee ja miten se oikeasti vaikuttaa teidän elämään, kyllä se ajalla selviää..
Älkää pilatko suhdetta liialla kiirehtimisellä, niinkun mni tekee,-ja niinkun itse olen tehnyt. Kun se puoli vuotta on vielä ihan vaan honeymoonia, ei siinä oikeasti opi toista tuntemaan eikä tiedä vielä mmistään kehityssuunnista yhtään mitään: olisi todella omituista jo nyt jo riitellisitte tai ettei menisi pääpiiretittäin vielä hyvin.
Puoli vuotta ei kerro vielä oikeasti mitään, sen jälkeen alkaa vasta se rehellinen kausi, nyt seuraavan vuoden aikana alat vasta huomaamaan niitä asioita, mitkä ovat oikeasti totta ja mitkä teidän suhdettanne oikeasti vie, ja niitten suhteen on syytä olla realistinen. Toinen pitäisi pystyä hyväksymään omana itsenään: karvoineen kaikkineen ja jengeineen päivineen.
Kaatuuko suhteenne muka siihen, jos ette heti muuta yhteen? Siinä tapauksessa se ei ole terve suhde. Kaatuuko suhteenne muka siihen, että katsotte normaalilla seurustelulla mitä mistäkin tulee hieman kauemmin? Ei tervettä. Kyllä suhteen pitää kestää sentään ihan tavallinen kehitys ja kestää sekin, ettei haluta kiirehtiä.
Mä siis itse muutin liian äkkiä joskus silloin yhteen ja vituikshan se meni. Puoli vuotta joo, meni hyvin, hieman päälle. Kun oltiin asuttu yhdessä ja tilanne oli varma, alkoikin paljastua piirteitä, jotka ois ajan kanssa paljastunut kyllä, mutta nyt sain tietää ne kun kamat oli yhteisiä. Kiva, tuloksena hirveä ja riitaisa ero, särkyneet unelmat ja sydän ja todella: olen katunut todella paljon sitä päätöstä. Kun epäilyttää joku tuollainen asia, pitäisi uskaltaa ottaa aikaa miettiä.
En sano, että kaikissa suhteissa käy näin, mutta niissä kyllä on iso riski, missä on tuollainen iso kysymysmerkki jo ennen hynttyiden yhteen lyömistä ja missä ollaan seurusteltu noin vähän aikaa.
Onhan se muutto toki pikaista (ja näin sanoisin todennäköisesti jos joku kysyisi minulta vastaavan ajan seurustelun jälkeen, onko mitään järkeä), mutta aikaisemmista suhteista olen huomannut, että ne ratkaisevat piirteet näkyvät nimenomaan vasta sen yhteen muuton jälkeen, sama se onko yhdessä oltu 4vuotta, vuosi vai puolivuotta. Ehkä se onkin se ratkaiseva tekijä joka minut ajaa miettimään sitä muutoa, että olisiko se sittenkin järkevä ratkaisu kun kaksi käyttämätöntä asntoa on huono ratkaisu tässä taloudellisessa tilanteessa kun opinnot ovat vielä loppusuoralla. Muuto on nyt kuitenkin vielä auki.
Toki odotettavissa on varmasti niitä normaaleja piirteitä joita tulee esille mitkä sitten ärsyttävät, mutta nykyisessä ratkaisussa olen jo huomannut että välillä on päiviä kun toinen on ärsyyntynyt ei mistään syystä ja vessan kansi ei vaan osaa pysyä kiinni, mutta se nyt on normaalia yhteenmuutossa ja elämässä noin yleensä. Tämmöinen yhteenmuutto dilemma kun ei minulle kuitenkaan ole mitenkään uusi.
Suurin kysymysmerkki nyt vain on tämä "jengi". Onko kenelläkään kokemuksia suhteesta jossa toinen liittyy mukaan arveluttavaan toimintaan ja miten se vaikuttaa tuoreeseen suhteeseen... tai edes suhteeseen yleensä? tai jos se ei edes merkittävästi suhteeseen vaikuta miten se voi vaikuttaa yksittäin minuun tai mieheeni? tai vaikkei omaa kokemusta olisi mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Riippuu varmaan mikä se arveluttava jengi on. Toiselle se voi olla metsästysseura tai eläinsuojeluyhdistys, ja toiselle taas rikollisjärjestö.
Ihmisenä en ole kovinkaan mustasukkainen ja haluankin että miehelläni on omaa harratus toimintaa ja poikieniltoja. Kyseessä ei siis ole mikään matsästysseurantapainen. Se kuinka laittomasta toiminnasta on kyse en tiedä, mutta yleensä näihin yhteisöihin on rinnastettu myös sitä elementtiä.
Mikä on jengin nimi?
itse tiesin mieheni 3vuotta, puolivuotta riitoja ja sitten seurustelu. hän halusi että muutan hänen luokse. Itse halusin muuttaa yksin asumaan, hän suuttui, mutta hyväksyi. Lopulta aloin itse viedä tavaroita ja vietin kaiken aikani hänen luona. Nyt asutaan yhdessä ja elämä on ihanaa.
Mun ohje on opettele tuntemaan miehesi, ennen kuin muutat yhteen.
Punaiset liput liehuvat nyt jo. Miksi edes ajattelet muuttaa yhteen kun punaiset liehuvat liput hälyyttävät jo edeltäpäin ongelmista?
Miksi sinä haluaisit hakemalla hakea ikävyykisiä elämääsi?
Onko elämäsi niin mautonta, tyhjää ja pitkäveteistä että sinun täytyy täyttää se saastalla saadaksesi siihen ainakin jotain sisältoä?
Olisikohan nyt koerkea aika vaihtaa ajutustyyliä?