Minulla on töissä eräs kaveri on ottanut elämäntehtäväkseen oman uskonnollisen aatteen pakkosyöttämisen muille, kaveri on myös erittäin kova moralisoimaan toisten tekemisiä, esimerkiksi tupakointia ja baarissa käyntiä vapaa- aikana. Eräs työtoveri sai niskaansa oikein kovan moraalisaarnan, kun hän on eronnut ja hänellä on lapsi, tästäkös hän suuttui oikein pahasti. Olemme useasti käskeneet kyseistä kaveria lopettamaan, mutta vastaus on aina: "Te olette vääräuskoisia ja suututte sen takia", ja sama juttu jatkuu. Eräänä päivänä yksi kaveri suuttui tähän uskonnonjulistajaan, ja meni kertomaan hänelle selkeän mielipiteensä tämän touhuista ja teki selväksi että nyt lopetat. Mutta vastareaktio tähän oli " Saat anteeksi vaikka haukuit minua, halataan".
Eli mielestäni vaikuttaa siltä että jos yli 30 v mies ei ymmärrä useista selkeistä kehotuksista huolimatta lopettaa em. toimintaa niin hän tekee sitä selvästi ilkeyttään. Tätä teoriaa vahvistaa mielestäni myös se että puoli tuntia viimeksimainitun tapauksen jälkeen kaveri vielä kehtasi tulla lounaalla istumaan samaan pöytään kuin mitään ei olisi tapahtunut..
Kyseinen kaveri suhtautuu yleisesti negatiivisesti asiohin, ja työasioiden hoitaminenkin vaikuttaa vaikealta asenteen takia ajoittain..
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ja ideoita miten asian saisi suhteellisen siististi hoidettua, kun kaveri kerran on sen verran ilkeä/välinpitämätön että ei puhe tehoa...
Eli mielestäni vaikuttaa siltä että jos yli 30 v mies ei ymmärrä useista selkeistä kehotuksista huolimatta lopettaa em. toimintaa niin hän tekee sitä selvästi ilkeyttään. Tätä teoriaa vahvistaa mielestäni myös se että puoli tuntia viimeksimainitun tapauksen jälkeen kaveri vielä kehtasi tulla lounaalla istumaan samaan pöytään kuin mitään ei olisi tapahtunut..
Kyseinen kaveri suhtautuu yleisesti negatiivisesti asiohin, ja työasioiden hoitaminenkin vaikuttaa vaikealta asenteen takia ajoittain..
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ja ideoita miten asian saisi suhteellisen siististi hoidettua, kun kaveri kerran on sen verran ilkeä/välinpitämätön että ei puhe tehoa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tunnen yhden tällaisen adventistin. Jostakin syystä (ei välttämättä lahkosta johtuva) hän on erittäin kärkäs tuomitsemaan muita ja itse tekemään syntiä. Selitys oman synnin sallimiselle on se että hän saa syntinsä anteeksi koska uskoo. Hän on aina ja ainoana oikeassa, muiden mielipiteet ovat toisarvoisia ja vääriä jos ovat eri mieltä kuin hän.
Huono uutinen sinulle on että nämä henkilöt eivät reagoi mitenkään siihen että heitä pyydetään lopettamaan toimintansa, koska se on heille punainen vaate, sillä he ovat jumalan asialla. Vääräuskoiset pitää saada ruotuun ja pelastettua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuus
Mitä pahaa on siinä että uskonnosta puhutaan ? Kyllähän ihmiset suureenääneen kertovat, kuinka monta kapakkaa tuli viikonloppuna kierrettyä ja mitenkä kännissä oltiin.
Kerrotaan myös aviopuolison pettämiset.
Minä en ole kinnostunut kummastakaan asiasta, mutta joudun niitä kuulemaan. Olen Kristitty ja mielelläni keskustelisin uskonnollisista asioista - ne kuuluvat elämään siinä missä muutkin asiat.
Keskustelu on eri asia kuin moralisointi - tuomitseminen. Et kai sinä kulje sormi pystyssä osoittelemassa toisten "syntejä"?
Monilta kristityiltä unohtuu ikävästi se seikka, että he itsekin ovat syntisiä.
Tuomitseminen jatkuvalla syötöllä onkin väärin, varoituksen sanan voin sanoa tietysti mihin Jumalaton elämä johtaa...
On se todella raskasta myös kuunnella niitä "normi" juttuja; Pokasin sen ja sen naisen, vedin taas kunnon lärvit, petin vaimoani yms. moraalittomuuden huipentumat joita saa kuulla päivästä, päivään, vuodesta toiseen...
T: Aito kristitty, armahdettu syntisäkki
Rajansa kaikella, mutta kun mennään liiallisuuksiin puoleen jos toiseen, niin eihän sitä jaksa kuunnella kovin pitkään, kun kyseinen tapaus tosiaan on niin kovapäinen että ei tajua lopettaa vaikka useammat nätisti pyytää, ja joku lopulta suuttuukin..
Se tyyppi tarvitsee turpiinsa.
Olisi hyvä lyödä naamaan tuollaista uskonnontyrkyttäjää.