Kymmenvuoden yksinäisyys poistui kun tapasin ihanan miehen kesällä, pienen alkukankeuden jälkeen olimme erottomattomat viimeiset 5kk. Olemme samanikäiset(40v.), ja kummallakin meillä on lapsia. Meitä yhdisti urheilu, musiikki, huumorintaju, samanlaiset arvot ja odotukset tulevaisuudelta. Vietimme ihania hetkiä kaksin, tutustuimme toistemme ystäväpariskuntiin, kävimme ulkona syömässä, katsoimme sohvan nurkassa elokuvia, pystyimme puhumaan vaikeistakin asioista. Miehen omasta erosta ja erilleen muuttamisesta oli kulunut reilut 1.5. vuotta, välit exään olivat asialliset. Mies kipuili vielä eroaan joka oli siis tapahtunut vaimon aloitteesta ja jota tämä nainen oli jo 4v miettinyt ja suunnitellut. Perheen menettäminen oli miehelle todella kova pala ja hän koki epäonnistuneensa aviomiehenä.
Vietimme mukavaa lauantaita lasten kanssa, lähdin kotiin hyvillä mielin odottaen seuraavaa tapaamista. Toisin kävi, vuorokausi tuosta lauantain tapaamisesta olin entinen tyttöystävä. Miehen exä oli lähestynyt tekstiviestein ja puheluin tuon viikonlopun aikana, ja ehdottanut itse palaamista yhteen. He tapasivat sunnuntaina ja päätös uudelleen yrittämisestä tehtiin samantien.
Maailmani siis musertui alle vuorokaudessa. Nyt on vaikea ajatella tulevaa ja pettymys, ikävä, suru ja raivo sekoittuvat. Itku ja ystävät auttavat mutta eivät korvaa tätä ihmistä josta oli tullut minulle niin tärkeä. Miten jatkaa tästä eteenpäin? Miksi exä juuri nyt halusi palata yhteen? Hän ei ollut millään tavoin osoittanut mielenkiintoa saati välittämistä entisen miehensä perään viimeisen vuoden aikana. Kokiko hän minut uhkana vai eikö oma "sinkku-elämä" ollutkaan niin ihanaa kuin hän oli alun perin kuvitellut? Sain luotua hyvän kontatkin myös miehen lapsiin, ja tästä mies ja myös minä olimme erittäin iloisia. Tuliko exä tästä kateelliseksi että toinen nainen hoitaa ja leikkii hänen lapsiensa kanssa? Juhlapyhät, nekin lähestyy ja tämä exä tiesi että aiomme viettää aaton yhdessä, myös yhteisestä lomastamme hän oli tietoinen. Usein ne ensimmäiset juhlapyhät eron jälkeen ovat vaikeita.
Nyt minulle on kovin sanoin kerrottu, että rakkaani tunteet eivät olleet aitoja eikä toivoa meidän yhteen palaamisesta ole vaikka uusi yritys exän kanssa ei onnistuisikaan. Miten jatkaa tästä eteenpäin? Mieli palaa niihin ihaniin yhteisiin hetkiin, puhelimesta selaan hänen lähettämiä viestejä ja katson kuvia, kidutustahan se on mutta silloin tuntuu että hän on hetken lähellä ja vielä elämässäni. Raskasta on jätetyn osa, mutta ilmeisesti aika parantaa, vai parantaako?
Vietimme mukavaa lauantaita lasten kanssa, lähdin kotiin hyvillä mielin odottaen seuraavaa tapaamista. Toisin kävi, vuorokausi tuosta lauantain tapaamisesta olin entinen tyttöystävä. Miehen exä oli lähestynyt tekstiviestein ja puheluin tuon viikonlopun aikana, ja ehdottanut itse palaamista yhteen. He tapasivat sunnuntaina ja päätös uudelleen yrittämisestä tehtiin samantien.
Maailmani siis musertui alle vuorokaudessa. Nyt on vaikea ajatella tulevaa ja pettymys, ikävä, suru ja raivo sekoittuvat. Itku ja ystävät auttavat mutta eivät korvaa tätä ihmistä josta oli tullut minulle niin tärkeä. Miten jatkaa tästä eteenpäin? Miksi exä juuri nyt halusi palata yhteen? Hän ei ollut millään tavoin osoittanut mielenkiintoa saati välittämistä entisen miehensä perään viimeisen vuoden aikana. Kokiko hän minut uhkana vai eikö oma "sinkku-elämä" ollutkaan niin ihanaa kuin hän oli alun perin kuvitellut? Sain luotua hyvän kontatkin myös miehen lapsiin, ja tästä mies ja myös minä olimme erittäin iloisia. Tuliko exä tästä kateelliseksi että toinen nainen hoitaa ja leikkii hänen lapsiensa kanssa? Juhlapyhät, nekin lähestyy ja tämä exä tiesi että aiomme viettää aaton yhdessä, myös yhteisestä lomastamme hän oli tietoinen. Usein ne ensimmäiset juhlapyhät eron jälkeen ovat vaikeita.
Nyt minulle on kovin sanoin kerrottu, että rakkaani tunteet eivät olleet aitoja eikä toivoa meidän yhteen palaamisesta ole vaikka uusi yritys exän kanssa ei onnistuisikaan. Miten jatkaa tästä eteenpäin? Mieli palaa niihin ihaniin yhteisiin hetkiin, puhelimesta selaan hänen lähettämiä viestejä ja katson kuvia, kidutustahan se on mutta silloin tuntuu että hän on hetken lähellä ja vielä elämässäni. Raskasta on jätetyn osa, mutta ilmeisesti aika parantaa, vai parantaako?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika parantaa haavat, aivan varmasti. Jonain päivänä huomaat, että elämä ilman tuota miestä, on ihan hyvä elämä! Tulee taistelutahto uuden elämän puolesta ! :)
Sure surusi, mutta älä unohda itseäsi, sillä sinä olet oikeasti ainoa, joka sinusta todella huolehtii!
Tsemppiä!
En tiedä lohduttaako sinua, mutta tuskin menee kauankaan kun tämä mies ja exä ovat jälleen erossa. Mutta uskon, että sinä olet jo kipusi käynyt siihen mennessä kun tämä mies ehkä haluaa alkaa sinun kanssasi uudestaan. Mutta yritä nyt päästä hänestä irti henkisesti. Kerää voimia, sillä olet ainutlaatuinen nainen, joka tarvitsee rinnalleen ainutlaatuisen miehen. Niitäkin on. Katso ympärillesi. Pidä muuten pientä päiväkirjaa, kirjaa sinne ainakin yksi hyvä asia päivästäsi, vaikka sitten se, että hyvä kun päivä on ohitse. Seuraavana päivänä voit löytää jo pari hyvää asiaa elämästäsi. Näin huomaan ajan ja tunteittesi kulun.
Kiitos noista ihanista vastauksista teille kummallekkin. Samansuuntaisia ajatuksia on nyt itselläkin ollut kun tapahtuneeseen on saanut hieman etäisyyttä. Suru on surettava ja jatkettava vain eteenpäin päivä kerrallaan, varmasti niitä ilon aiheita omaan arkeen taas ilmaantuu. Itsestään on pidettävä huolta, ja toki oma lapsi kja koira pitävät kiinni arjessa. "Häntä pystyyn vaikka hakaneuloilla" on ystävän neuvo. Jotenkin lohduttaa kun tietää etten takuulla ole ainoa ihminen maailmassa jolla on särkynyt sydän. Mikä ei tapa vahvistaa;.))
Niinhän siinä sitten kävi että 3 kokonaista viikkoa olivat yhteenpalaamista yrittäneet ja sit todenneet ettei siitä mitään tule. Mieheltä tuli soitto eilen, kyseli kuulumiset ja jaksamiset, olenko käynyt ulkona, olenko tavannut ketään ym. Haluaisi jatkaa ystävänä? Kaiken tämän jälkeen järki sanoo, että jos pelkkään ystävyyteen suostun niin siitä ei hyvää minulle itselleni seuraa, tunteet on vielä niin vahvat tätä miestä kohtaan että pelkkä ystävyys olisi silkkaa kidustusta. Voiko exän kanssa olle edes ystävä? Miksi ihmeessä hän edes tällaista ystävyys-juttua ehdottaa? Miksi ei suoraan sanomaut että haluaa palata yhteen? Toivo tietenkin itsellä heräsi että jos sittenkin meistä pari tulisi...
Kato ku niillä exillä kun pelaa ne hoksottimet liian hitaasti?
olit kiva laastari hänelle ,imi susta voimaa ,että jaksaa pumpata exän pillua taas vähän aikaa.
Voi, mitä olet joutunut kestämään ja kohtaamaan! Tuo miehen exä ei sitten kestänyt, sitä, että saat kokea onnea ja iloa hänen entisen miehensä kanssa. Noin se jotenkin varmaan on ihan tiivistettynä ja pelkistetyssä muodossa. Kyllä tuntuu pahalta puolestasi. Jos itselleni tapahtuisi noin, niin miten jaksaisin tuon kriisin käydä läpi. Asenteesi kuitenkin on, että aiot selviytyä ajan kanssa.
Minulla on ihan toisenlaisten tapahtumien kautta elettäviä sydänsuruja, hylkäämisentunteita tässä myös olen potenut. Päivä kerrallaan otan askeleen eteenpäin. Ja pyrin toipumaan minäkin.
Lämmin tervehdykseni sinulle!
Kiitos! Toivottavasti omat sydänsurusi ovat myös helpottamaan päin! Onhan tämä sellaista tunne-elämän vuoristorataa, tänään ihan ok fiilis, mut huomisesta ei taas tiedä. Ensimmäinen viikonloppu ilman omaa kultaa oli kyllä kauhea, mitään muuta ei saanut tehtyä kuin siivottua, sekin varmaan jonkinlaista terapiaa.
Tsemppiä myös sinulle!
ja siksi tämä ex ei uskaltanut enää hakea itselleen uutta kumppania vaan hänelle tuli kiire palaamaan miehensä luo. Tuo heidän suhde ei tule kestämään vaan mies tulee vielä takaisin ja mieti silloin miten jatkatte. Minulla on nyt aviomies jonka tapasin ensimmäisen kerran hänen muutettuaan erilleen vaimostaan mutta kun vaimo sai tietää minusta alkoi kova ruikkuttaminen ja tämä henkilö myös uhkaili esim itsemurhalla. MIes palasi vaimonsa luo mutta jo muutaman päivän jälkeen tuli luokseni aivan surkean näköisenä ja katui tekoaan. No sitten muutaman vuoden kuluttua kun pöly minun ja hänen välillä oli laskeutunut ja pystyimme selvittämään asiat olemme nyt yhdessä. Ex yritti ja yritää ilmeisesti vieläkin vaikuttaa meihin mutta nyt kun olemme asiat selvittäneet ja tämä mieheni ex on itsensä paljastanut monella erittäin katalalla tavalla niin voimme luottavaisesti uskoa meidän suhteeseen ja jatkaa. Sinä tulet tuosta selviämään ihan varmasti koska pystyt jo nyt kiteyttämään asiat nuinkin selvästi.
Kieltämättä on muutaman kerran käynyt mielessä olisiko yhteenpalaaminen mahdollista jos tämä uusi yritys hänen ja exän välillä ei onnistu. Parempi vaan kuitenkin oman toipumisen kannalta olla miettimättä/toivomatta liikoja. Jättämisen jälkeen en ole ollut mieheen yhteydessä koska näin sovittiin kun viimeisen kerran nähtiiin. Mieli tekee tietysti soittaa ja tekstata tai lähettää sähköpostia mutta tiedän että perään ruikuttaminen ei ainakaan tuo häntä takaisin. Pelottava asia on kuitenkin se ,että hän sanoi elävänsä jatkossa yksin jos nyt ei onnistu. Hän ei todellakaan antanut mitään toivoa että joskus vielä olisimme yhdessä. Mutta kuten sinun tarinasi todistaa, joskus yhteenpalaaminen onnistuu vuosienkin jälkeen.
Hei Ruskatyttö_70. Miten tarina jatkui ? Onko tilanne edelleen sama ? Hyvää Joulua !
Tämän "ollaanko ystäviä" puhelin soiton jälkeen mietin asiaa muutaman päivän ja otin itse yhteyttä tähän mieheen. Sanoin suoraan että en suostu mihinkään ystävinäolemiseen koska itselläni on vielä tunteita häntä kohtaan, hän sanoi ymmärtävänsä ja samaan hengenvetoon kertoi jo pitävänsä yhteyttä uuteen naiseen, kiertoteitä kuulin että olivat jo tavanneet ja tämän naisen oli myös yövieraakseen haalannut kotiinsa....nopeata toimintaan reilun kuukauden sisään, ero minusta, uusi yritys exän kanssa ja sit kehissä jo uusi nainen. Mutta tämä siis jo pari viikkoa sitten, nyt on joulunpyhät vietetty taas exän kanssa, uutta yritystä näyttää pukkaavan, tarkempaa en tiedä eikä paljon edes kiinnosta. Eli olin törmännyt siis pelimieheen, sekoilevaa nelikymppiseen joka ei tiedä mitä elämältään haluaa, nyt ymmärrän että hyvä että ero tuli jo tässä vaiheessa, en kuitenkaan halua miehen takia sekoittaa omaa ja lapseni elämään. Ja voisin vaikka vannoa että hän jossain vaiheessa palailee mutta itse tiedän jo nyt että koskaa en häneen kanssa yhteen palaa, kerran jos on luottamus mennyt niin mikään ei saa sitä palaamaan. Kaikille jotka on jätetty toivotan parempaa, ihanampaa Uutta Vuotta 2010!
Tapasin ihanan miehen, oikean unelman n. vuosi sitten. Tapailimme pitkään, ja rakastuimme tulisesti , mutta hän ei halunnut seurustella vakavalla mielellä, jota ihmettelin kovasti, kun aikaa oli kulunut jo jonkin aikaa ensitapaamisesta, ja seurustelu olisi tuntunut jo luonnolliselta tässä vaiheessa.
Esittelin hänet jopa lapsilleni, jotka ottivat hänet hyvin vastaan. Miehellä ei ole omia lapsia.
Hänellä oli alkoholisti ex-tyttöystävä, josta hän kantoi kovasti huolta jatkuvasti.
Hän tapailikin tätä entistään, sen tiedän, mutta ajattelin sen olevan vain sitä, että hän halusi katsoa kuinka tämä ex pärjää, sairas kun on, (kuten hän minulle asian ilmaisi.)
Nyt sitten muutama kuukausi sitten sain tietää, että tämä minun "unelmieni mies" seurusteleekin tämän alkoholisti tyttöystävänsä kanssa selkäni takana, eikä siis olekaan eronnut hänestä, kuten kuvittelin, ja kuten hän oli minulle kertonut!
Olin aivan puulla päähän lyöty, enkä enää tajunnut, miten hän saattoi tehdä näin ja valehdella kaiken.
Nyt hän kertoo edelleen minulle, kuinka rakastaa minua syvästi, mutta ei pysty irrottautumaan vielä tuosta alkoholisti tyttöystävästään, kun välittää kuitenkin hänestä, ja on huolissaan.
Hän vaatii minua nyt odottamaan, että saa oman päänsä selvitettyä ja vakuuttaa eroavansa?? Hän on äärettömän mustasukkainen minusta, kukaan ei saisi olla kiinnostunut minusta, en saisi kulkea missään, ettei kukaan vain vie minua häneltä. Minun pitäisi nyt vain istua kotona ja odottaa..
Tunnen olevani ansassa. Olen korviani myöten rakastunut häneen, mutta en voi enää luottaaa häneen, enkä uskoa että hän eroaisi alkoholististaan. Kai hän sen olisi jo tehnyt, mikäli hän minua rakastaa todella, kuten on vakuuttanut.
Hän on jotenkin riippuvainen tuosta exästään, enkä ymmärrä enää mitä tehdä.
Nyt tuntuu että riudun kuoliaaksi tässä "sairaassa" suhteessa, en saa enää nukuttua, itken ja en tiedä mitä tehdä enää, ja kuinka saan itseni revittyä irti tästä suhteesta.
Olen sanonut tuolle miehelle, että minä en hänen kaksoiselämäänsä mukaan lähde, että hänen täytyy tehdä valinta, mitä elämältään haluaa, ja kenen kanssa sen haluaa viettää.
Joko minä tai tuo ex-nainen.
Nyt hän syyttää sitten minua, että kiristän häntä tällä tavalla ja uhkailen, enkä siis rakasta häntä tosissaan, koska en halua ja jaksa seistä hänen rinnallaan tällä vaikealla hetkellä kun hän kuulemma tarvitsisi tukeani.
Minulla on jo pää aivan sekaisin tuon miehen jutuista, enkä tiedä mihin uskoa enää. Minäkö en siis tarvitse tukea, koska hän on valehdellut minulle, ja koko kuvitelmani meistä on ollutkin täyttä harhaa ja sydämeni on särkynyt. Ja minun pitäisi kaiken tämän jälkeen, kun yritän koota itseni, tukea häntä??
Voin pahoin jo, koko elämä on sekaisin tämän suhteen vuoksi, tuntuu että luhistun kokonaan jo. Mitä ihmettä teen??? Pysynkö hänen "rinnallaan" joka tarkoittaisi sitä, että suostuisin hänelle toiseksi naiseksi, ja odottaisin jotakin ihmettä tapahtuvaksi, että hän pääsisi eroon tästä naisesta. Kuinka kauan, vuoden , kaksi vai eroaako koskaan?
Olen jo 40, eronnut lasteni isästä 3 vuotta sitten, kun hänellä oli toinen nainen. Ero oli shokki ja kesti pitkään että pääsin takaisin jaloilleen ja elämään takaisin. Nyt sitten olisi edessä taas sama tuska. En tiedä kuinka jaksan, ja mistä ammennan voimia itselleni enää.............