Olen hankkimassa itselleni (siis itseäni, ei muita varten) kunnollisempaa kelloa ranteeseen. Kellon tulee oikein käytettynä ja huollettuna kestää vähintään 50 vuotta. Kellon tulee olla sellainen, että sitä voi käyttää arkisen aherruksen kanssa myös juhlavammissa tilaisuuksissa (eli ei tarvitse hankkia erikseen iltakelloa). Sen siis tulee mahtua myös pukupaidan hihan alle. Budjettirajana 2000 euroa netto. Ihan hyvien perusjuttujen (selkeys, luettavuus myös hämärässä/pimeässä, koko, tietty huolettomuus käytössä) lisäksi kellossa pitää olla joku juju. Joku juttu, joka saa sen tuntumaan juuri minun omalta kellolta. Jonkun asian pitää nostaa kello eroon muista kilpakumppaneistaan. Nimenomaisesti en aio brassailla kellolla muille. Olisi ehkä jopa hyvä juttu, jos sitä ei ihan jokainen tunnistaisi paremmaksi kelloksi, vaikka sitä katsoisikin sen viisi sekuntia.
Ajatuksena on, että en haluaisi maksaa pelkästä nimestä ylimääräistä. Sen lisäksi haluan kellon, jonka hinta-laatu-suhde on hyvä. En vain oikein osaa tiskin tältä puolen tällä kokemuksella määritellä asioita, jotka ovat teknisesti turhia tai puppua tai käyttökelvottomia omaan käyttötarkoitukseeni. Siksi tuossa perässä tulee aivan hervoton määrä kysymyksiä, joihin toivon porukalta vastauksia tai kommentteja. Jos ne spämmit tai fleimit voidaan jättää pois ja jos voidaan pysyä asiassa, niin ehkä tästä ketjusta saadaan muillekin yhtä noviiseille kellonhankkijoille jonkinlainen tietopaketti. Vastatkaa tai kommentoikaa vaikka yhteen asiaan, jos siihen on sanottavaa. Kaikki hyvä keskustelu vie asiaa eteenpäin.
Näyttää lähes joka kellontekijällä olevan erilaisia kaliibereja, lienevät koneistoversioita. Eikös suuri osa merkkikellon tekijöistä käytä suoraan perus-ETA-koneistoa? Tai sitten tekevät siihen itse joitain viilauksia, josta tulee oma kaliiberinumero? Vai onko yhden tekijän, vaikkapa Longinesin (josta sain kattavimman luettelon kauppiaalta), jokainen kaliiberi erilaisia ominaisuuksia varten - ei niinkään saman ominaisuustason eri vasrustelutasoja (vrt vaikkapa autoissa Toyotan mallit Corolla vs Avensis, varustelutasot Sol ja Luna)? Mikä on omassa tai valmistajan itse tekemässä koneistossa se juttu, jonka takia se on ETA-koneistoa parempi? Saako näille valmistajan omille koneistoille huoltoa muualla kuin nimetyissä liikkeissä?
Kuinka paksu tuollainen kello on tyypillisesti? Koneistot ovat luokkaa vaille 5 millistä yläöspäin, mutta kuinka paksuksi voi suht-koht peruskoneisto kasvaa? En oikein jaksaisi ajatella ranteeseen sellaista 15 millin paksuista pinoa rulettipelimerkkejä.
Mielessä on mekaaninen automaatti. Voihan mekaanisen automaatin aina vetää halutessaan itse? Tai sitten käynnistää pysähtyneen kellon joko nupista vetämällä tai kelloa heiluttamalla?
Ajan näyttämisen lisäksi jonkinlainen päivänäyttö on paikallaan. Se, miten tuo voisi olla toteutettu, on sitten jo vaikeampi kysymys. Onko perinteinen yhden numero luukku numeron 3/6/12 päällä mukava? Vai luukku kenties tuntien välissä, jolloin kaikki taulun tuntinumerot olisivat ehjiä ja näkysällä? Vai olisiko kehällä olevat päivämäärät hauskat oman pitkän viisarin kanssa? Mitä, jos kellossa on myös päivän nimi, tai peräti myös kuukauden nimi: onkohan siitä enemmän iloa kuin haittaa (selkeydessä, hinnassa, koneiston paksuudessa, toimintavarmuudessa, huollettavuudessa)? Tuovatko peruspäivyriratkaisun parannetut/laajennetut versiot paljonkin lisää hintaa perustasoon verrattuna? Entä kompleksisuutta, joka vaikuttaa kellon toimintaan? Ovatko sellaiset osat koneistossa herkempiä mahdollisille kolautuksille?
Onko kronografin perustarkoitus aina ajanotto? Ja ne pikkutaulut ovat aina mittaamassa nimenomaan aikaa siten, että yksi ottaa sekunteja, toinen minuutteja, kolmas tunteja yms? Vai onko kronografissa aina lisänä joku muukin yleinen juju? Toisissa on käyttönappuloita kuin haitarissa ja joku selviää vain kahdella, vaikka taulu on lähes saman näköinen.
Jossakin Longinesin mallissa (jonka kellokauppias kertoi olevan niiden eniten myyty malli) oli myös kuun vaiheiden näyttö. Ihan kiva juttu varmaan. Jossain on kaksoisaikakin. Kun tuollainen kello saattaa olla joskus pysähdyksissä jonkin aikaa, niin kuinka helppoa on asettaa se oikeaan aikaan, kun niillä parilla-kolmella nupilla pitää saada paikalleen sekunnint, minuutit, tunnit, päivämäärät, päivät, kuukaudet ja kuunkierrot? Kuinka paljon enemmän huoltoa vaatii tuollainen monimutkaisempi koneisto verrattuna perusautomaattiin?
--->>> jatkuu osassa 2
Ajatuksena on, että en haluaisi maksaa pelkästä nimestä ylimääräistä. Sen lisäksi haluan kellon, jonka hinta-laatu-suhde on hyvä. En vain oikein osaa tiskin tältä puolen tällä kokemuksella määritellä asioita, jotka ovat teknisesti turhia tai puppua tai käyttökelvottomia omaan käyttötarkoitukseeni. Siksi tuossa perässä tulee aivan hervoton määrä kysymyksiä, joihin toivon porukalta vastauksia tai kommentteja. Jos ne spämmit tai fleimit voidaan jättää pois ja jos voidaan pysyä asiassa, niin ehkä tästä ketjusta saadaan muillekin yhtä noviiseille kellonhankkijoille jonkinlainen tietopaketti. Vastatkaa tai kommentoikaa vaikka yhteen asiaan, jos siihen on sanottavaa. Kaikki hyvä keskustelu vie asiaa eteenpäin.
Näyttää lähes joka kellontekijällä olevan erilaisia kaliibereja, lienevät koneistoversioita. Eikös suuri osa merkkikellon tekijöistä käytä suoraan perus-ETA-koneistoa? Tai sitten tekevät siihen itse joitain viilauksia, josta tulee oma kaliiberinumero? Vai onko yhden tekijän, vaikkapa Longinesin (josta sain kattavimman luettelon kauppiaalta), jokainen kaliiberi erilaisia ominaisuuksia varten - ei niinkään saman ominaisuustason eri vasrustelutasoja (vrt vaikkapa autoissa Toyotan mallit Corolla vs Avensis, varustelutasot Sol ja Luna)? Mikä on omassa tai valmistajan itse tekemässä koneistossa se juttu, jonka takia se on ETA-koneistoa parempi? Saako näille valmistajan omille koneistoille huoltoa muualla kuin nimetyissä liikkeissä?
Kuinka paksu tuollainen kello on tyypillisesti? Koneistot ovat luokkaa vaille 5 millistä yläöspäin, mutta kuinka paksuksi voi suht-koht peruskoneisto kasvaa? En oikein jaksaisi ajatella ranteeseen sellaista 15 millin paksuista pinoa rulettipelimerkkejä.
Mielessä on mekaaninen automaatti. Voihan mekaanisen automaatin aina vetää halutessaan itse? Tai sitten käynnistää pysähtyneen kellon joko nupista vetämällä tai kelloa heiluttamalla?
Ajan näyttämisen lisäksi jonkinlainen päivänäyttö on paikallaan. Se, miten tuo voisi olla toteutettu, on sitten jo vaikeampi kysymys. Onko perinteinen yhden numero luukku numeron 3/6/12 päällä mukava? Vai luukku kenties tuntien välissä, jolloin kaikki taulun tuntinumerot olisivat ehjiä ja näkysällä? Vai olisiko kehällä olevat päivämäärät hauskat oman pitkän viisarin kanssa? Mitä, jos kellossa on myös päivän nimi, tai peräti myös kuukauden nimi: onkohan siitä enemmän iloa kuin haittaa (selkeydessä, hinnassa, koneiston paksuudessa, toimintavarmuudessa, huollettavuudessa)? Tuovatko peruspäivyriratkaisun parannetut/laajennetut versiot paljonkin lisää hintaa perustasoon verrattuna? Entä kompleksisuutta, joka vaikuttaa kellon toimintaan? Ovatko sellaiset osat koneistossa herkempiä mahdollisille kolautuksille?
Onko kronografin perustarkoitus aina ajanotto? Ja ne pikkutaulut ovat aina mittaamassa nimenomaan aikaa siten, että yksi ottaa sekunteja, toinen minuutteja, kolmas tunteja yms? Vai onko kronografissa aina lisänä joku muukin yleinen juju? Toisissa on käyttönappuloita kuin haitarissa ja joku selviää vain kahdella, vaikka taulu on lähes saman näköinen.
Jossakin Longinesin mallissa (jonka kellokauppias kertoi olevan niiden eniten myyty malli) oli myös kuun vaiheiden näyttö. Ihan kiva juttu varmaan. Jossain on kaksoisaikakin. Kun tuollainen kello saattaa olla joskus pysähdyksissä jonkin aikaa, niin kuinka helppoa on asettaa se oikeaan aikaan, kun niillä parilla-kolmella nupilla pitää saada paikalleen sekunnint, minuutit, tunnit, päivämäärät, päivät, kuukaudet ja kuunkierrot? Kuinka paljon enemmän huoltoa vaatii tuollainen monimutkaisempi koneisto verrattuna perusautomaattiin?
--->>> jatkuu osassa 2
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.