meinaan että jakavatko muiden sukulaiset aina perintöä kylässä käydessään?tätä on jo jatkunut pitkälti toistakymmentä vuotta.
käyvät yleensä kerran pari kesässä haukkumassa vanhempien suut ja silmät täyteen ja serkut eivät välttämättä ole edes tuntevinaan kun vastaan tulevat.
viime kesänä tuli sitten mullakin mitta täyteen ja annoin ymmärtää että kylään ei tarvitse tulla ollenkaan jos ei osaa ihmisiksi käyd.ei ole rakkaista sukulaisistani kuulunut sen jälkeen muuta kun yksi tätini oli kerjännyt puhelimitse rahaa toisen tätini lahjaan tyyliin äitini ehdottama 50 oli liian vähän pitäisi olla ainakin 75-100 euroa että saa paremman lahjan.
kaikenlaisia verenimijöitä maa päällään kantaa.
käyvät yleensä kerran pari kesässä haukkumassa vanhempien suut ja silmät täyteen ja serkut eivät välttämättä ole edes tuntevinaan kun vastaan tulevat.
viime kesänä tuli sitten mullakin mitta täyteen ja annoin ymmärtää että kylään ei tarvitse tulla ollenkaan jos ei osaa ihmisiksi käyd.ei ole rakkaista sukulaisistani kuulunut sen jälkeen muuta kun yksi tätini oli kerjännyt puhelimitse rahaa toisen tätini lahjaan tyyliin äitini ehdottama 50 oli liian vähän pitäisi olla ainakin 75-100 euroa että saa paremman lahjan.
kaikenlaisia verenimijöitä maa päällään kantaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhempani haluavat omia kaiken irtaimistoni ilman lupaani, joten kyseessä ei ole perintö- ja lahja-asiat heidän kohdallaan. He ovat omineet mm. vihkipukuni ja kaikki irtopatterini, jotta rakennukseni luhistuisivat.
Kateus kuuluu suomalaiseen mentaliteettiin, joten sitä ei kannata ihmetellä.
Kannattaa jättää sukulaiset, joista ei pidä. Niin minäkin olen tehnyt.
Annoin vanhemmalleni käytöstä poistamani suht uuden puhelimen, kun hänen vanha puhelimensa *tilttasi*. En kuullut kiitosta. Seuraavana päivänä puhelimesta löytyi vain vikoja. Soittoääni on liian hiljainen, näppäimistö on liian pieni yms.
Muukin tarpeellinen on kulkeutunut hänelle. Ostamani pölynimuri hävisi kaapista. Ja tilalle oli tullut vanha pötkymallin *lehmänhenkäys*. Ihmettelin tapahtunutta. Isäni kertoi, että kotona oleva imuri oli hajonnut. Sanoin hänelle, että minunkin on ostettava rikkimenneen tilalle kaupasta uusi.
Nyt kiinostuksen kohteena on pesukone, kun hänen entinen *palvelija* on alkanut 17 palveluvuoden jälkeen hieman kehnosti linkoamaan. Ja todellakin, hänellä ei ole rahasta pulaa. Kaikki väliajat kuuntelen, kuinka hänellä on paljon tilillä rahaa ja paljonko on sijoitukset tuottaneet.
Minulla on myös ns. *kotiavustusvelvollisuus*. Pitäen sisällä siivouksen, vaatehuollon, ruuanlaiton ja ikkunanpesut, koska olen kuulemma sen *velkaa* vanhemmilleni lapsuudesta..??! Veljeni, joka myös vietti lapsuuden saman aikaisesti kotona. Hänen velkasaldo ei ole kertynyt. Eikä häneltä velvoiteta tätä samaa *velanmaksua*.
Tuommoinen kotiavustaminen ja sanot että kunnasta saa kotiapua tai sanot että tuntihintani on 50€ tunti niin loppuu lyhyeen ja haet kakki tavarasi pois ja sarjota asuntosi oven lukko uuteen sarjaan ettei kukaan pääse asuntoosi. Sanot vanhemmillesi että et ole heille mitään velkaa lapsuudestasi koska ei mikään laisäädäntö velvoita tuollaiseen. Jos ei muuten toimi niin katkaiset välit tai otat etäisyyttä vanhempiisi niin kyllä se siitä loppuu ja sanot vielä että pyytävät myös veljeäsi maksamaan lapsuuden velkaa.
vaativat selän takan tietyssä porukassa mieheni kotitaloa omakseen ilmaiseksi, vaikka olivat ikänsä olleet työssäkäyviä ihmisiä. Perusteluna oli se, että kun he olivat niin hyviä ihmisiä kaikin puolin, ja he asuivat sillä hetkellä ahtaasti vuokralla. Kukaan ei ollut vielä kuollut, appiukko ja anoppi itse asustivat kyseistä taloa. Toki jo ikää heillä oli, mutta pystyivät talossa asumaan.
Kun saimme asiasta vahingossa kuulla, välit katkesivat, emmekä halua ikinä heidän kanssaan olla missään tekemisissä.
Että kyllä, tällaista sattuu.