Tämä kysymys on tarkoitettu seksuaalisesti normaaleille naisille:
Jos aviomies lopettaa seksin harrastamisen kokonaan, eikä suostu lääkäriin, mitä teet ja kuinka kauan suostut olemaan ilman ennen kuin otat eron tai haet rakastajan?
Kuvittele tämä tilanne sinun perheeseesi, on teillä sitten lapsia tai ei.
Jos aviomies lopettaa seksin harrastamisen kokonaan, eikä suostu lääkäriin, mitä teet ja kuinka kauan suostut olemaan ilman ennen kuin otat eron tai haet rakastajan?
Kuvittele tämä tilanne sinun perheeseesi, on teillä sitten lapsia tai ei.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Menossa jo 13 vuosi. Meillä ei ole lapsia.
Onko ollu tapana syyllistää miestä siitä hän haluaa vain seksiä?
Oletko arvostellu mihesi taitoja tai kyvykkyyttä?
Oletko käyny vieraissa?
Oletko usein kieltäytyny seksistä?
Sillä kaikki miehen aiemmat(kin) suhteet ovat kaatuneet seksittömyyteen.
Itselläni on ollut kaikkien aiempien seurustelukumppaneiden kanssa hyvää tai erittäin hyvää seksiä.
Kestävää ja usein.
Jos mies on kyvytön seksiin, niin vika on kyllä miehessä, ei naisessa. Ei siinä auta, vaikka nainen on terve ja kaunis ja hyvässä kuosissa.
En ole käynyt vieraissa, vielä. Tai eihän se oikeastaan olisi edes vieraissakäyntiä, jos kotona ei ole ollut vuosiin seksielämää. Sehän on vain kämppäkaveruus, ei seksuaalinen suhde.
(Todennäköisesti en mene vieraisiin vaan otan eron ja haen kyvykkään miehen, niitäkin tuntuu vielä riittävän.)
Romanttiseen parisuhteeseen kuuluu seksi, muutoin suhde on kaveripohjalla. Ja jollekin se riittää, minulle ei kylläkään. Olemme 50 pariskunta ja seksin määrä on ymmärrettävästi vähentynyt mutta sitä kuitenkin on 1 - 4 kertaa kuukaudessa , riippuen ihan muusta elämäntilanteesta ja vireestä. Paineita ei puolin ja toisin ole mutta jos väliä alkaa enemmän kuin kuukausi, tulee väkisinkin mieleen , että mikä on vikana tai mitä on tapahtunut. Minulle parisuhde ilman minkäänlaista intohimoa olisi täysin mahdotonta.
Useampia vuosia menty jo niin, että seksiä (tai sen yritystä) on vain pari kertaa vuodessa. Meillä ei ole lapsia ja tällä menolla ei kyllä tulekaan, vaikka toiveissa olisikin.
En syyllistä enkä arvostele miestä tai kieltäydy seksistä. Päinvastoin, tunnen itseni huonoksi, kun mieheni ei syty ja se vain pahentaa kierrettä. En enää itsekään osaa ehdottaa mitään, kun ajattelen, ettei mieheni halua minua.
Rakastan ja arvostan miestäni, joten en ole pettänyt, enkä aio.
Ikuisesti. Tietysti toivon, että tilanne johonkin kehittyisi, mutta jos ei, niin ei. En ota rakastajaa, en petä, en eroa. Sitten nautimme vain toisistamme muutoin kun rakastelemalla.
Jaa-a, olisi kai pitänyt hakea eroa jo kauan sitten. Nyt sitten selvisi miehen haluttomuuden syy: rakastajatar. Mutta nyt, kun rakastajatar on paljastunut, yht´äkkiä seksi onkin kuumaa ja kiihkeää. TÄSTÄ en halua lähteä, tämä avioliittohan jatkuu!
yleensä piristää avioseksiä!
Mutta aloituksessa siis kysyttiin, jos miehellä ei ole seksihaluja/kykyjä, niin kauanko vaimon pitäisi odottaa ihmettä tapahtuvaksi?
Jos mies ei suostu lääkäriin, niin ei kai siinä paljon tehtävissä ole?
Täällä yksi seksuaalisesti normaali nainen. Minun mieheni ei tosin ole haluton, mutta kykyjen laita on vähän niin ja näin.
Riippuu mitä "ilman olemisella" tarkoitetaan. Ihan kirjaimellisesti ilman seksiä olin noin vuoden. Mielestäni jos "seksi" on sitä että erektio kestää korkeintaan puoli minuuttia penetraation jälkeen ja sitten joko laukeaa tai muuten vain lurpahtaa, naisen orgasmista ei ole tietoakaan eikä mies halua edes yrittää tyydyttää naistaan käsin tai suulla, tai jos yrittääkin niin kömpelyyttään satuttaa... niin se on yhtä tyhjän kanssa tai tavallaan vielä pahempaa kuin kokonaan ilman. Tässä mielessä olin ilman yli kaksi vuotta. Kävi rasittavaksi, kun aloin miettiä lähes jokaisesta kohtaamastani vähänkään seksikkään näköisestä miehestä, että millaistahan se olisi tuon kanssa. Flirttailin työkavereillekin. Sitten otin rakastajan, ja se olikin erittäin hyvä ja toimiva ratkaisu. Tuntui kuin vuosien paahtavan kuivuuden jälkeen olisi tullut virkistävä sade ja aavikko puhjennut kukkaloistoon.
Ennen sitä rakastajan ottamista toki yritettiin vaikka mitä. Keskustelua, kirjallisuutta, hellää halimista ilman yhdyntää, jne. Ei vaikutusta. Lääkäriin meno oli tosiaan minunkin miehelleni aivan ylivoimaista. Meni sitten kuitenkin lopulta, kuusi vuotta sen jälkeen kun asiasta oli ensimmäisen kerran puhuttu. Sai Viagraa ja jo alkoi erektio pelittää. Alkuvuosien intohimo on tosin kuollut, mutta muuten menee mainiosti ja intohimoahan minä saan kokea sen rakastajani kanssa.
Lapsille ei vanhempien seksielämä kuulu, oli sitä tai ei. Mutta tietysti lapset tekevät eron paljon vaikeammaksi, eli niitä muita ratkaisuja kannattaa vieläkin enemmän miettiä lapsellisten kuin lapsettomien. Muutenkaan ei kannata erota jos pariskunta rakastaa toisiaan ja yhteiselämä sujuu miellyttävästi. Hyviä elämänkumppaneita ei kasva joka oksalla, eikä hyviä seksikumppaneitakaan. Jos saa molemmat voi olla tyytyväinen, vaikka eivät olisikaan samassa miehessä.
Vaikka kuinka olisi seksitön liitto niin vieraissa käyminen ja pettäminen on silti väärin! (Ellei siitä ole sovittu puolison kanssa eli on avoin suhde) Seksittömyys ei tarkoita etteikö saattaisi olla tunnesidettä. Jos ei tilanne sinulle sovi ettekä pääse yhteisymmärrykseen asiasta niin ota hyvä nainen ero mutta älä alennu häpäisemään miestäsi entisestään!
Arvasinkin, että kohta joku moraalipoliisi aloittaa kivityksen. On se varmaan hienoa kun itse uskoo olevansa niin synnitön ja Aina OIkeassa ja Elää OIkein (TM).
>>Seksittömyys ei tarkoita etteikö saattaisi olla tunnesidettä
Ei tietenkään. Ellei tunnesidettä olisi, silloinhan olisi tietysti turha olla olla yhdessä. Jos osaisit lukea, saattaisit ehkä viestistäni huomatakin, että mieheni ja minun välillä nimenomaan on syvä tunneside, jonka vuoksi haluamme elää yhdessä. Suhteemme ei perustu seksimonopoliin. On tästä puhuttu. Ero olisi miehellenikin huomattavasti tuskallisempaa kuin se että minä käyn vieraissa, eihän se ole häneltä pois. Ja sama tietysti pätisi vaikka osat vaihtuisivat. Joten mene sinä mätkimään sillä häpeäleimasimellasi jonnekin muualle.
Paljon moraalisempaa onkin hajottaa koti lapsilta, jos vanhempien yhteiselämä sujuu seksin puutteesta huolimatta. Vai?
Avioliittoa solmiessa luvataan tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, ei luovuttaa ruumiinsa omistusoikeutta toiselle tai kieltää seksuaaliset tarpeensa loppuiäksi toisen vaatimuksesta. Jos toinen jatkuvasti kieltäytyy seksistä ilman ymmärrettävää syytä (esim. sairaus), ei hänellä ole oikeutta pahastua siitä, että puutteesta kärsivä puoliso hoitaa tarpeensa hienovaraisesti muualla. Todellakin on miehelle häpeäksi, ettei tahdo tyydyttää vaimoaan. Mutta mies ei omista vaimonsa pillua, vaan vaimo saa itse päättää sen käytöstä. Miehen kunnia ei nyky-Suomessa ole naisen jalkovälissä! Vai kannatatko ehkä "kunnia"murhaa, jos nainen erehtyy vilkaisemaan vierasta miestä?