Pelkään töitä ja ihmisiä.

Sinulla on loistava tulevaisuus Kaaleppina. Sinut "työllistetään" typin kautta, voit tarjota tantoille leivoskahvit siitä hyvästä ja sitten jatkat kuten tähänkin asti, eli heität uskomatonta tuubaa tälle palstalle kuten tähänkin asti. Mielenterveysongelmat pitää huolen siitä ettei sinua oikeisiin töihin kukaan ota. Älä tee mitään, muuten joku voi kuolla tai loukkaantua vakavasti. Istu vain paikoillasi ja hengitä rauhallisesti.

P A S K A L L E !

Olen itse ollut liian kauan samassa työpaikassa, ja nyt irtisanottuna tunne on täysin samanlainen.
Mitään ammattitaitoa ei ole päässyt kehittymään ja sekin vähä aikoinaan opintojen aikana opittu
on kadonnut tai vanhentunutta. Tuntuu täysin sellaiselta, että olisi valmis narun jatkoksi
mieluummin kuin aloittamaan työnhakurumbaa. Kun vaan ei jaksa, niin ei jaksa.
Mitään terveysongelmiakaan, joiden kautta voisi päästä esim. sairaseläkkeelle ei ole havaittu,
vaikka itsestä tuntuu, että "kone" pysähtyy juuri tähän paikkaan.
Mutta, ilmeisesti "työkkärissä" on vaan pakko suunnitella joku "työllistymissuunnitelma" ja
sitten mennä mihin määrätään. Toinen vaihtoehto on sitten tosiaan vetää itsensä "jojoon".
Vaihtoehdot ovat aika vähissä ja vaakakuppi aika tasoissa....

mä nyt en pelkää ihmisiä, mutta en todellakaan mieluusti ole niitten kanssa tekemisissä. Orjatöitä oli jonkun verran muutamaia vuosia sitten, viimmeks ilin oikeissa töissä kymmenen vuotta sitten. Erinäisten kusetusten jälkeen lopetin työkkärissä käymisen kokonaan. Neljä vuotta sitten. Olen elellyt puolison siivellä ja satunaisesti saanut jotain free hommaa laskuja varten.

Perään on huudellut kerran vuodessa verottaja veroilmon muodossa, muuten onkin sitten saanut olla ihan rauhassa. Mikäpä tässä, joka päivä on jotain saanut syödäkseen ja kattokin on aina ollut pään päällä.

Noh, erakoituminen vie aikansa. Mulla on aiheesta vähän pitempikin historia, mutta se siitä. Tälle vuodelle olen tammikuussa käynyt kahvilla entisen opiskelukamun kanssa. Heinäkuulla kävin kotopuolessa kahdessa naapurissa kylässä. Lisäksi tapasin appivanhemmat kerran ja kahdesti siskoni lapsen. Siis tälle vuodelle on ollut näin vilkasta. Viimmeks meillä kävi kotona vieraita pari vuotta sitten, asun rivarissa hesassa.

Juttelenhan mä ihmisten kanssa. Naapureitten kanssa jutellaa postilaatikolla, kaupassa myyjien kanssa jne. Ja siis puolison kanssa päivittäin.

Menin alkuvuodesta terkkariin kun hermot oli lopussa. Nojoo. ulihan sieltä "apua". Puhelinnumero jollekin mielenterveyshoitsulle ja sitä kautta ois pitänyt lähteä siihen vitun typ- rumbaan, Oikeesti, sitä sieltä tarjottiin. No hyvä että jotain. Asiassa vaan ne pari pikkuista muttaa. Mä en ikinä ala työkkärin kanssa enää millekkään, enkä ikinä ole astunut tai astu soskuun. Se siitä välittömästi.

Nyt olen keitellyt kiljua ja surfaillut netissä pian puoli vuotta. Meneehän tämä keski-ikä näinkin.

Mutta kuule. En usko, että oikeasti "pelkäät" ihmisiä. Luulen, että olet lähinnäö vittuuntunut niihin. Mulla ei tee tiukkaakaan painua hoitelemaan asioita ihan mihin tahansa, jos pitää mennä. Ei huvita, se totta, mtta en mä niitä pelkää mitenkään. Suurin typäsyn aihe on se kaavamainen systeemi, minkä kautta kaikki pitää aina hoitaa. Joo kaks vuotta hammaslekurijonossa kun oli pari lohjennutta hammasta. Mutta kysyttäessä puhelimessa vastasin, että ei pakota. Noh, net hampaat nyt meni niin paskoiksi, että net piti repiä pois. Toikin ois pitänyt hoitaa niin, että ois kokoajan vaan soitellut ja valittanut kipuja jne. Mutta kun kipuja ei ollut.

Meni vähän sivu. Mutta ainahan kaikilla on teoriassa mahdollisuus päästä töihinkin. Kursseille tungetaan puoliväkisellä, jos ei osaa varoa. Meeppäs työkkäriin ja mainitse ohimennen, että vanhustenhoitoala vähän kiinnostaisi.....

Siinä ei katella ujoutta tai sosiaalisia pelkoja, ei muuta kun kursseille välittömästi ja samantein puoleksi vuodeksi vanhustentalolle harjoittelemaan dementikkojen hanurin pesemistä.

Kyllä työkkäri voi pakottaa sut ihan mihin tahansa. utta ydinkysymys on siinä, että sun ei tarvi suostua yhtään mihinkään. Siis ei tarvitse ei. Päivärahoja ne voi polttaa, pakottaa soskuun, karensseja ropisee jne. Mutta ei ketään voi tässäkään maassa haulikolla uhaten mihinkään pakkotyöhön tai pakkokoulutukseen ikinä määrätä. Painostaa voivat. Mutta ikinä ei tule työkkärin ihmiset sun perään huuteleen, jos et ala niitten kanssa millekkään.

Noh, tässä on kyseessä ihmisen toimeentulo. Rankasti ne käyttää sitä painostuskeinona kyllä .Mulla on se hyvä, että puoliso tosiaan saa säännöllistä kuukausipalkka, eikä ole velkojakaan. Yksinäinen olisi enenpi kusessa.

ja sitten taas puheenvuotro trolleille. Mä oikeesti olen alkanut uskomaan, että noit tämän palstan häiriköt tosiaan on työkkärissä töissä....

Tuo on ainoastaan mielenterveysongelma vasta sitten, kun se sinua itseäsi haittaa. Tiedän, että olen itse hieman erakkoluontoinen ollut aina, enkä niinkään ole itse omatoimisesti hakeutunut sosiaaliseen toimintaan mukaan. Nuorena se vaivasi, muttei enää juurikaan. Nuorempana taas koin oikeasti ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa, mutta myöhemmin opin, että suurinosa nuorista jännittää sosiaalisia tilanteita, lähes 70% katsotaan kärsivän jonkinasteisesta esiintymispelosta.

Itsensä pitää vaan hyväksyä sellaisena kuin on, eikä niinkään katsoa sitä miten sosiaalisia muut ovat. Siltä pohjalta on hyvä lähteä kehittämään itseään ja voi myös opetella sosiaalisemmaksi.

No niin itseasiassa kun tuo eristäytyneisyys sinua vaivaa, niin kyllä se sitten ongelma on. Mitä voisit tehdä asian parantamiseksi, ettet tuntisi itseäsi niin yksinäiseksi? Järjestötoimintaa, vapaaehtoistyötä??? On myös ihmisiä, joilla ei mainittavaa työuraa taustallaan ole, eikä se heitä ole ikinä vaivannutkaan. Kaikki on kiinni siitä, että miten itse koet työttömyytesi.

Jos asiat tuntuvat ihan mahdottomalta, niin hommaa lähete psykologille. On erilaisia tapoja mm. psykoterapia, mutta myös erilaisia lääkkeitä on, joista voisi olla hyötyä. Vaikket nyt niillä toiseksi ihmiseksi voi muuttuakaan, niin kyllä niistä monet ovat saaneet apua. Sinulla saattaa myös olla ilmiselvä masennus, jota pitäisi hoitaa, niin opit taas näkemään elämää erisilmin.

Kaikki työttömät pelkäävät töitä.

en haluaisi masentaa, mutta sillä hetkellä kun tuot julki mielenterveysongelmasi, olet jokaisen suomalaisen työllistäjän silmissä pohjasakkaa etkä koskaan tule kelpaamaan mihinkään muuhun kuin orjatyöhön. kannattaa siis jättää mainitsematta asiasta kellekään, erityisesti työvoimavirkailijoille, ja alkaa käyttämään vaikka huumeita joilla korjata persoonallisuutta. siis jos lopunikäinen orjatyöputki ei kiinnosta.

näin hyvin suomessa tuetaan mielenterveysongelmaisia.

"minusta ei ole kai enää töihin tai edes kursseille?"

Tuttua monelle työttömälle. Tiedän lähipiiristäni muutamia tapauksia, joilla on tullut paniikkihäiriöitä, eristäytymistä, masennusta... kaikkea mahdollista.

Mene kurssille, silloin saat tietää, onko sinusta kurssille.
Mene töihin, silloin saat tietää, onko sinusta töihin.

"pelkään kauheasti nykyään kohdata erilaisia sosiaalisia tilanteita ja luulen ette työt enää minulta onnistu?"

Luulemalla ei tule kuin luulosairaaksi. Pelkäämällä ei tule kuin pelokkaaksi. Eristäytymällä ei tule kuin erakoksi. Itsensä on laitettava likoon, muuten hukkaa itsensä.

Sama juttu. Varmaan jotkin traumat vaikuttaa. Kipu epännistumisesta, nöyryyttämisestä ja häpäisystä. Sitä en oikein kestä ja kun usein työpaikoissa on minua kiusattu niin siitä tulee sietämätöntä.

Älä missään nimessä alistu orjatyöhön

https://m.youtube.com/shorts/72cQn1ZLvIY

It's a human world.

Kohtaa pelkosi niin se väistyy, tsemppiä!