Mitä voi tehdä?? 12 vuoden suhde loppui (exä löysi uuden naisen). Olen ollut totaalisen rikki tästä pettämisestä ja jättämisestä.
Nyt tuntuu sata kertaa pahemmalta kun kaikki ystävämme olivat yhteisiä. (on toki jokunen kaveri, joka on ollut vain oma kaverini, mutta eivät he ole niin läheisiä).
Nykyään siis, kuulen joka puolelta kuinka exä on ollut sen uuden naisensa kanssa siellä ja täällä. Ja jopa paras ystäväni oli ollut exään yhteydessä eromme jälkeen.
Eivät ystävät tietenkään tahallaan halua minua satuttaa, mutta en voi olla kysymättäkään exästä kun heitä näen.
Tiedän että he ovat vaikeassa tilanteessa, mutta olisin edes parhaalta ystävältäni odottanut, että hän on 100% tukenani. eikä soittele exälleni!
Olenko pikkusieluinen ja itsekäs vai mikä, kun noin ajattelen.
Nyt tuntuu totaalisen yksinäiseltä olo.. en uskalla ottaa yhteyttä pahemmin ystäviimme (kun pelkään että en osaa olla kysymättä exästä!) Ja he tietenkään eivät halua valehdella minulle, jos ovat exää ja sitä naista nähneet.
Tämä on ihan kamalaa. Onko joku ollut samassa tilanteessa?? miten olette oikein selvinneet?
Nyt tuntuu sata kertaa pahemmalta kun kaikki ystävämme olivat yhteisiä. (on toki jokunen kaveri, joka on ollut vain oma kaverini, mutta eivät he ole niin läheisiä).
Nykyään siis, kuulen joka puolelta kuinka exä on ollut sen uuden naisensa kanssa siellä ja täällä. Ja jopa paras ystäväni oli ollut exään yhteydessä eromme jälkeen.
Eivät ystävät tietenkään tahallaan halua minua satuttaa, mutta en voi olla kysymättäkään exästä kun heitä näen.
Tiedän että he ovat vaikeassa tilanteessa, mutta olisin edes parhaalta ystävältäni odottanut, että hän on 100% tukenani. eikä soittele exälleni!
Olenko pikkusieluinen ja itsekäs vai mikä, kun noin ajattelen.
Nyt tuntuu totaalisen yksinäiseltä olo.. en uskalla ottaa yhteyttä pahemmin ystäviimme (kun pelkään että en osaa olla kysymättä exästä!) Ja he tietenkään eivät halua valehdella minulle, jos ovat exää ja sitä naista nähneet.
Tämä on ihan kamalaa. Onko joku ollut samassa tilanteessa?? miten olette oikein selvinneet?
Vastaukset 38
Vanhimmat
tuo on kurja pattitilanne. Ymmärrän täysin. Oletko kysynyt tuolta parhaalta ystävältäsi miksi hän soitti exällesi? Jos et ole, kysy ihmeessä. Vastaus ei ole välttämättä niin kamala kuin mitä ehkä luulet. Onhan hän ollut teidän molempien ystävä... Eikö hänellä siis ole oikeutta ottaa häneen yhteyttä vaikka paskasen tempun sinulle tekikin? Mutta kannattaa tosiaan kysyä häneltä suoraan sitä ja sano myös että se loukkasi sinun tunteita. Tsemppiä! Käyn tässä itsekin kohta eroa läpi, tunnetasolla sitä on jo kestänyt muutaman kk...
sain ihan vasta siitä kuulla. Ja ei se yhteydenotto sinänsä haittaa, vaan se kun sekin on tehty selkäni takana! eli miksi ystäväni ei ole kertonut minulle, että on soittanut exälleni? se minua pahiten loukkaa.
pelkään kysyä itse, koska tuntuu nyt että koko maailma on minua vastaan.... pelkään että joudun riitoihin myös ystäväni kanssa, jos hän ei ymmärrä että tuo on loukannut minua.
Kun miksi hän salaa soittelee, eikä kerro minulle?
pitäisi kai vain rohkaistua ja sanoa miltä tuntuu....
hän juuri sen takia ei kertonut siitä sinulle koska arvasi että se loukkaa sinua? Ennenkuin liian rivakasti tuomitset ystäväsi teon, kannattaa tämä asia nyt puhua hänen kanssaan läpi. Kyse kun ei ole kuitenkaan tämän isommasta asiasta? Tuskin hän tahallaan mitään harmia on etsinyt koska on tosiaan paras ystäväsi.
Aloittajan tilanteeseen tämä ei kuitenkaan ehkä sovellu.
Tuttavapariskunta on myös eronnut.
Jo ennen eroa (joka sivusta seurattuna oli ollut vain ajan kysymys) oli havaittavissa "painostusta" "puolen" valitsemiseen, molemmilta osapuolilta.
En tiedä oliko mainittu "painostus" tietoista vai tiedostamatonta, mutta tuumasin itsekseni pysyväni mahdollisimman ulkopuolisena.
Erinäisistä syistä kun joudun olemaan molempien osapuolten kanssa tekemisissä, niin olen ottanut käytännöksi "korvasta sisään ja toisesta ulos".
Välillä kuitenkin ottaa päähän olla kyseessäolevien "aikuisten ihmisten" kanssa tekemisissä.
Kyllähän nyt omaan parhaaseen ystävään täytyy pystyä luottamaan ihan kaikessa.Kysy häneltä miksi hän ei ottanut sinuun yhteyttä..?
Olen mieheni kanssa eroamassa ja olen tehnyt sen valinnan et omat ystäväni pidän ja yhteiset ystäväperheet unohdan.Annan näin ollen itselleni sen rauhan et ei tarvitse menneitä selitellä.Toki tervehdin ja muutaman sanasen voin vaihtaakkin,mutta en todellakaan ala löysässä hirressä olemaan ja katselemaan/ kuuntelemaan että mitähän se eksä nyt on tehnyt ja ketä tavannut.Me eron jälkeen elämme kumpikin omaa elämäämme.Lapsien vuoksi täytyy yhteys säilyttää,mutta silti pitää muistaa että paljonko sitä itse jaksaa.
tarvitset nyt ystäviäsi, älä ainakaan anna minkään tarkistamattoman luulon pilata hyviä ystävyysssuhteita. Kavereista ei niin väliä, mutta ystävistä pidä kiinni, jos vain voit.
voimia!
Ei ihmisiä jaeta osituksessa niin kuin jotain rätettejä ja tavaroita !!!
Jokainen saa kaveerata kenen kanssa haluaa, ja luuletteko omistavanne ns. ystävät?
He ovat ihmisiä jotka tekevät itse omat päätöksensä, juuri sinä voit olla se,
jonka kanssa ko. ihminen ei niin kauheasti välittäisi olla tekemisissä.
Ilmeisesti aloittajalla on tarve saada manipuloida muita ihmisiä?????
manipuloida, mitä hyvää siitä muka seuraisi?
Kerroin vain, miten KAMALAN PAHALTA TUNTUU kuulla exästä joka puolelta.
Toki jokainen saa kaveerata kenen kanssa haluaa, ja itse minun on se päätettävä kestänkö sitä, vai pidänkö jonkin aikaa etäisyyttä ystäviin...
en tiedä onko sinua petetty tai jätetty, mutta sen voin sanoa että paskalta tuntuu.
Tuntuu etten saa asioihin etäisyyttä, jos pyörin samojen ihmisten kanssa kuin exäkin tämän uuden kanssa. Ja olen niin rikki, etten kestä kuulla exästä ja naisestaan.
Mutta samalla sitten en tietenkään haluaisi näitä ystäviä menettää...
Mutta tuota minä kyllä olisin odottanut, ettei paras ystäväni olisi exään yhteyksissä (koska ei hänellä mitään välttämätöntä pakkoa ole niin tehdä). Onko se sitten manipulointia...? toki jos näkevät sattumalta, niin en tietenkään odota, etteikö saisi jutella kuten ennenkin.
Mutta että soittaa itse?
Minusta kun tuntuu että itse tajuaisin sanomattakin että tuollainen loukkaa, jos ystävälleni samoin kävisi.
mutta tuskin PARAS YSTÄVÄSI sinua alkaisi manipuloimaan! Epäilen että hän otti exääsi yhteyttä ihan sen takia että oli UTELIAS, halusi tietää miten hänellä menee. Minusta ei ole kivaa että tavallaan vaadit ettei ystäväsi pitäisi exääsi yhteyttä, koska yhtälailla he ovat olleet hänelle ystäviä/kavereita. Teidän välien rikko ei ole teidän yhteisten ystävien syytä. Sinun pitää pystyä hoitamaan sinun ja exän väliset kränät kahdestaan eikä vetää siihen kavereita mukaan, edes tunnetasolla. Sinulla on ymmärrettävistä syistä kaunaa exääsi vastaan, mutta älä kosta sitä ystävillesi...
minä olen tässä tehnyt tai suunnitellut? en ymmärrä.
Ja missä kohtaa sanoin, että eromme on ystävien syytä? ei kai kukaan täysjärkinen edes sellaista voi kuvitella.
Nimenomaan minä haluaisin, että ystäviin välit pysyisivät yhtä hyvinä kuin ennenkin! Mutta kun tuntuu että tämä on minulle liian raskasta, jos ymmärrät.
siksi kai kuvittelin, että paras ystäväni olisi sekaantumatta enää exän elämään (ainakin sen aikaa että pääsen jaloilleni, koska eivät he nyt niin hyviä ystäviä olleet. Eivät muutenkaan pitäneet yhteyttä, kun yhdessä vielä olimme. Sellaisia "ystäviä" vain mitä nyt ystävän puolisot yleensäkin on, Illanvietoissa nähtiin ja juteltiin...).
Mutta turha tässä on kinata... jokainen ymmärtää asiat omasta näkökulmastaan.
Haluaisin vain sitä että ystäväni ymmärtäisi miten pahalta minusta tuntuu tämä kaikki, pettäminen ja ero ja kaikki...!!! en minä muuta vaadi.
Jostain syystä tuo hänen yhteydenottonsa exään sai minut kuvittelemaan että hän ei ollenkaan ymmrärrä. No olen ollut niin sekaisin että kaikki tuntuu kaatuvan päälle...eikä mulla enää mitään järjellistä sanottavaa ole....yritin vain kertoa miltä tuntuu.
Mutta puhumallahan nämä selviää, eikä täällä palstalla.
Kiitos kaikille kommenteista!
Tavallaan on "kostoa" että olet ystävällesi vihainen tai loukkaantunut (kun puhuit siitä että hän manipuloisi sinua) siitä että hän otti exääsi yhteyttä. Ystäväsi ei ole kuitenkaan tehnyt mitään väärin. Minä ainakin näen sen niin. En myöskään väittänyt että teidän ero on ystävänne syytä, sitä nimenomaa korostinkin ettei teidän eronne ole heidän syytä!!!, ja siksi sinun ei pitäisi kääntää selkääsi heille, tai loukkaantua jostain missä ei oikeastaan ole mitään syytä loukkaantua. Koska exäsi loukkasi sinua niin pahasti, otat ystäväsi toimen aivan liian henkilökohtaisesti, ja koet että se oli teko sinua vastaan (vaikka niin ei ollut). Mutta ystäväsi ei tietenkään voi tietää miltä sinusta tuntuu jos et sitä hänelle sano. Eli tosiaan kipin kapin hänen juttusilleen kun voi ja puhut tästä hänelle. Tuskin hän kuitenkaan exällesi kovin paljoakaan soittelee kun eivät ole olleet mitenkään läheisiä.
ei kai mikään tunne voi olla kostoa! jos ihminen tuntee vihaa, pelkoa, surua.. niin ne ovat hänen tunteitaan. Ei tunteita voi käskeä, ne vain ovat. Tyyliin että, "olen tosi surullinen, mutta en saa näin tuntea koska se on kosto jollekin." Järjetön ajatushan tuo on. Ja varsinkaan ei toisen ihmisen tunteita voi käskeä. Minä tunsin vain loukkaantumista, siinä kaikki, en voi sille mitään. Ja toivon että pääsen myös tästä tunteesta eroon.
manipuloinnista sitten.. joku muu tässä ketjussa, "paha akka"kohan oli, kysyi että aloittaja haluaa manipuloida ihmisiä.
hän asian otti esille, vastasin vain siihen että en haluaisi manipuloida. Missään vaiheessa en ole luullutkaan, tai mitään sellaista kirjoittanut, että ystäväni minua manipuloisi. mistähän sekin nyt tähän tuli??
Selvästikään emme ole ollenkaan samalla aaltopituudella että tulisimme ymmärretyiksi.
Ja tiedän tuon että minun on osattava sanoa miltä tuntuu. Mutta kuten alussa sanoin, pelkään että saan vielä ystävänkin kanssa riidan aikaiseksi, jos otan asian puheeksi, vaikka sitä en todellakaan enää halua tähän tilanteeseen.
Niinkuin jo tässäkin ketjussa näyttää tulevan tästä jonkinlainen kina... en jaksa tällaista.
Ei tarvitse tähän vastata jos tuntuu siltä ettei jaksa tai huvita. Haluan nyt kuitenkin vielä kommentoida koska mielestäni aikuisten pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti myös ei-niin-mukavista aiheista. En ole ihan varma mistä puhut, eli todellakin taidamme olla eri aaltopituudella. Kyse ei ole siitä mitä saa tai ei saa tuntea. Kyse on siitä että vaikka tunnemme jotain negatiivista, se ei anna meille oikeutta kohdella läheisiämme väärin. Exäsi kohteli sinua paskasti, ei ystäväsi. En ymmärrä miten sinun ja ystäväsi välille syntyisi riita sen takia jos tuot tämän asian esille? Miten voit tietää sen ilman että olet kokeillut? Täytyy sanoa että jos ystäväsi siitä oikeasti suuttuu, niin hän on varsin umpimielinen jos ei ymmärrä sinun kantaasi ja tunteita tässä asiassa. Mitä tulee manipulointiin, kommentoihin vain sinun tekstiisi, en tiedä mitä muut sanoneet.
kalvamaan, kun tähän ketjuun vielä palasin....
>>>Kyse on siitä että vaikka tunnemme jotain negatiivista, se ei anna meille oikeutta kohdella läheisiämme väärin.
Ei tietenkään anna, mutta en tietääkseni ole vielä kohdellut tätä ystävääni mitenkään väärin, eikä ole aikomuskaan. MIstä sait sellaista päähäsi?
Jos sitä ei lasketa vääryydeksi kun loukkaannuin hänen yhteydenotostaan exälle. Josta hän ei edes tiedä että tiedän ja olen loukkaantunut (tosin loukkaantuminen jo alkaa mennä ohi..) Ja kuten sanottu niin en voinut tuntemuksilleni mitään.
Mutta en aio kohdella häntä mitenkään huonosti tai erilailla kuin ennen.
ja riitako sitten mistä... no juuri siitä että pelkään että hän ei ymmärrä ollenkaan miksi olisi pahoittanut mieleni. Kuten sinäkään esimerkiksi et ymmärrä, jos oikein ymmärsin.
Ja hän ehkä sanoo jotain sellaista että "et sinä nyt siitä voi loukkaantua jos otin yhteyttä.." ja alkaa selittämään sitä asiaa miksi on ottanut yhteyttä.
ja tuostahan ei seuraa kuin entistä pahempi mieli....koska selitykset ei luultavasti poista pahaa mieltäni. Se poistuu varmaan sitten ajan kanssa, kunhan olen edes hieman jaloillani.
Nyt vain on olo niin masentunut, että tuollainen, varmaan jonkun mielestä pienikin asia saa mielen matalaksi ja taidan ylireagoida kaikkeen.
huoh, nyt riittää kun menen aivan sekaisin tästä asian vatvomisesta. en kohta tiedä mistä edes puhun enää...........hyvää yötä ja kitos mielipiteistä.
Ap:lle Älä kysele exästä, kuitenkin pahoitat mielesi kuulemastasi... eteenpäin vaan ja
jätä vanhat taakse...jos jotain pahaa, niin voi siittä myös aina jotain hyvääkin löytää,
Elämä on täynnä uusia mahdollisuuksia, käyttäkää niitä :)
Ystävältä oli ehdottoman ajattelematonta ottaa yhteyttä exään. Sitä voi pitää vääryytenä ja loukkauksena ystävää kohtaan. Ystävän tunteet täytyy kyetä huomioimaan. Ei vaadi suurta älykkyyttä ymmärtää, että ystävällä on paha mieli pettämisen ja eron jälkeen. Ystävän kuuluu olla tukena, piristämässä alakuloista mieltä, eikä soitella ystävänsä exälle keskustelematta ensin ystävän kanssa miltä hänestä tuntuisi, jos ystävä ottaa yhteyttä exään. Ystävä käyttäytyi ehdottoman epäystävämäisesti ottaessaan yhteyttä ystävän exään ominpäin osoittaen piittaamattomutta ja ymmärtämättömyyttä ystäväänsä kohtaan.
Josuli vaikuttaa kirjoituksiensa perusteella hirveän kylmältä ja ilkeältäkin ihmiseltä. Toisen ihmisen, saatikka parhaan ystävän, tunteet on huomioitava !
minäkin että miksi kysellä exästään jos kerran tietää että siitä tulee paha mieli!
Täällä hypätään tuomitsemaan aika herkin perustein. Et tunne minua joten et voi sanoa että olen ilkeä ja kylmä ihminen :D Tuo lähinnä naurattaa, anteeksi vain. Tuo ystävätär olisi voinut tuon tilanteen hoitaa varmasti korrektimmin, eli kysyä ap:ltä että mitä mieltä hän olisi siitä että voiko soittaa exälle vai ei. Ap ei ole sanonut mitään siitä etteikö ystävänsä olisi ollut tukena, joten on turha myöskään vetää sellaista johtopäätöstä mistään. En ymmärrä miksi ap:n ystävä täällä nyt näin teilataan vaikka se oli ap:n EX mies joka häntä on satuttanut! Mutta siksi olisin toivonut että ap ja hänen ystävänsä olisivat puheet tästä että molemmat tietäisivät miksi molemmat toimivat niinkuin toimivat.
on se kumma ettei voi omia ajatuksiaan ja mielipiteitään tuoda asiallisesti julki ilman että tulee haukutuksi! Suomessa on vielä ainakin sanavapaus. Onko tällä palstalla joku kirjoittamaton sääntö että kaikkia jotka ovat tulleet jätetyksi pitäisi silittää päähän ja olla millään tavalla kritisoimatta mitään, ja varmistaa se että he ovat todellakin uhreja ja mitään ei saa sanoa mikä saattaa heitä loukata?!
Veit sanat suustani.
lusikkani tähän soppaan. Kritisoida saa ja kertoa mielipiteensä mutta minä en tajunnut vaikka kuinka luin tämän ketjun mitä väärää tuo ap olisi tehnyt. Eli meni täysin ohi se mistä häntä voisi kritisoida.
Oliko hän katkaissut välit ystäväänsä? ei. Oliko haukkunut tämän? ei. Oliko tehnyt jotain muuta väärää ystävää kohtaan? ei.
Siksi en käsitä miksi joku josulli käänsi asian lähes niinpäin että ap on tehnyt vääryyttä. Jos tässä vääryyden tekijää täytyy edes etsiä niin ennemmin se on tuo ystävätär joka on tehnyt ajattelemattoman teon. Ap ei kai ollut vielä tehnyt yhtään mitään. Hän mietti vain miten tuon tilanteen ratkaisisi.
Ap mene eroperhe.net palstalle. Siellä saa hyvää tukea näihin asioihin. On paljon samassa veneessä olevia nämä ovat raskaita asioita.
mitä tarkoitat.
Kyllä minä ajattelen ihan samanlailla, että jos exä on tehnyt tosi p***amaisen tempun, niin mikä paras ystävä se sellainen on, joka (etenkin selän takana) pitää yhteyttä tähän exään ikäänkuin painamalla villaisella tämän huonon käytöksen parasta (jätettyä) ystävää kohtaan!
Olipa sekavaa.. mutta kyllä minä haluan, että paras ystäväni seisoo minun PUOLELLANI. Tottakai aikuiset ihmiset joutuvat jonkin verran pakostakin tekemisiin, mutta että oikein kaveruuden jatkamista.. ei ei EI!!
Siinäpähän olen itsekäs, mutta itse toimisin ihan samoin, jos (ja kun) ystävääni kohdeltaisiin em. tavalla.
Josuli ei ole väittänytkään ap:n tehneen mitään väärin? Hän vaikutti enimmäkseen ihmettelevän sitä että miksi ei puhu tästä asiasta ystävälleen kun se näyttää vaivaavan ap:tä näinkin paljon että tekee aloituksen palstalle. Minusta tässä koko jutussa ei ole oikean taikka väärän tekijää. On nainen jota on satutettu exän taholta, sekä hänen ystävänsä joka soitti heidän yhteiselle ystävälle, mutta hänellä ei sitten vissiin olisi ollut oikeutta ottaa ystäväänsä yhteyttä ja kysellä kuulumisia ilman että kysyy LUPAA siihen?! Tämän kysymyksen voisi asettaa myos siten, että saisiko exä soittaa yhteiselle ystävälleen ilman ap:n lupaa? Ei tuollaisesta elämästä tule mitään että pitää olla varpaillaan ja kysellä lupia omiin tekemisiin jotka eivät PERIAATTEESSA edes kuulu toiselle, siis jos tätä ajattelee järjellä eikä tunteella! Niin, olen sitä mieltä että jos ystävä soittaa toiselle ystävälle, niin se ei käytännössä edes kuulu ap:lle vaikka toinen niistä ystävistä olikin tehnyt paskaset temput! Tough, elämä on, mutta kyllä se siitä.
Se että ottaa yhteyttä (ei ole sama kuin pitää yhteyttä) ei tarkoita sitä että toisen tekemisen olisi hyväksynyt. Minusta tuollainen puolien ottaminen on kummallista. Aivan kuin lapset jotka leikkii vaan yhden lapsen kanssa kerralla. Miksi ei voi olla neutraali ja tulla esim. exän kanssa toimeen ja olla edelleen paras ystävä sille jolle on sitä ollutkin? Se mitä exä on tehnyt ap:lle on heidän välinen asia eikä pitäisi vaikuttaa heidän ystävyyssuhteisiinsa jos ne ovat pysyneet ennallaan.
siis että pitäisi olla neutraali ja tulla ex:n kanssa toimeen. Minusta vain tuntuu tekopyhältä vaatia jätettyä olemaan neutraali, aikuinen ja ex-puolison kanssa toimeen tuleva. Jos suhde on yks kaks loppunut sillä selityksellä, että puoliso rakastaa toista ja häipyy uuteen elämään, niin aika moni joutuu isoon kriisiiin. Sen keskellä maailma näkyy jakautuneena kahteen leiriin, niihin jotka ovat ex-puolison puolella ja niihin jotka ovat omalla puolella.
Joka paikassa tuntuu olevan näitä pikku-Sarasvuo-tyyppejä, joiden mielestä on ihan ookoo lähteä yks kaks vanhasta suhteesta, kun "ei enää rakasta". Jättäjää pidetään rohkeana voittajana, kun on uskaltanut heittäytyä tunteensa valtaan. Jätetty on sitten se, jonka velvollisuus olisi toipua mahdollisimman nopeasti ja jatkaa elämäänsä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ihan alkuperäisen kirjottajan kaltaisessa tilanteessa en ole, sillä minulla oli koko liiton ajan "omat" ystävät, joihin pidin yhteyttä. Minun tilanteessani mutkikkaaksi asian tekee se, että olen ex-miehen ja hänen uuden rakkaansa kanssa samoissa töissä. Ex-mies on ollut samalla työmaalla jo yli kymmenen vuotta, minä vajaat kolme. Huomaan, että vierastan niitä ihmisiä, joiden tiedän olevan ex-miehen pitkäaikaisia kollegoita. Oletan, että he ovat aika tietämättömiä siitä, miten ex käyttäytyi erossa (jos ex on heille jotain kertonut, niin lienee kertonut itselleen edullisen version). Oletan myös, että he ovat enemmän ex-miehen puolella kuin minun puolellani. Yritän kaikin voimin suhtautua noihin ihmisiin neutraalisti, mutta ylimääräistä stressiä ja epävarmuutta tämä minulle tuo.
Ystävyys punnitaan kriisin aikaan... Kaikilla ihmisillä ei riitä ymmärrystä toisen tilanteelle tai sitten kriisi muistuttaa jostakin omasta ongelmasta liikaa. Minulla yksi 20 vuotta kestänyt ystävyys taitaa laimentua tuttavuudeksi tämän eron seurauksena. Vanha ystävä huokaisi ihan ensimmäiseksi erosta kuullessaan, ettei osaa neuvoa minua mitenkään (aivan kuin olisin neuvoja kaivannut... kaipasin vain kuuntelevaa korvaa). Sen jälkeen tämä ystävä on aktiivisesti vältellyt naamakkaistapaamista ja puhelumme taas koskettelevat pelkästään eron ulkopuolisia asioita. Tuntuu pahalta joutua eron lisäksi suremaan myös hiipunutta ystävyyssuhdetta - mutta minkäs tälle mahtaa.
Jos suinkin mahdollista, niin ota yhteyttä niihin tuttuihin, jotka eivät ole sinun ja ex-miehesi yhteisiä ystäviä. Voimia!
"siis että pitäisi olla neutraali ja tulla ex:n kanssa toimeen. Minusta vain tuntuu tekopyhältä vaatia jätettyä olemaan neutraali, aikuinen ja ex-puolison kanssa toimeen tuleva"
Tarkoitin etä tuo ystävätär olisi se neutraali, puolueeton jätettyä ja jättäjää kohtaa koska on molempien ystävä. En siis puhunut jätetystä vaan tuosta ystävästä. Lue uudelleen. Muuten tekstisi on hyvä ja olen samaa mieltä.
ymmärtävästä tekstistä. Voin samaistua hyvin tuohon.
Ja sitä juuri pelkään, että alan vierastamaan,kuten asian hyvin ilmaisit, tuota ystävääni.
Eivät ihmiset varmaankaan mitenkään päätä, että jakaantuvat jomman kumman puolelle, mutta niin siinä väistämättä näyttää käyvän. Tai siltä se ainakin tuntuu!! tiedä sitten onko sillä oikeasti järjen kanssa mitään tekemistä.....
Mutta kun yhdessä ollessamme en huomannut mitään sellaista, että exäni olisi mitenkään erityisen hyvää ystävää tämän ystäväni kanssa. Miksi sitten nyt yhteydenpitoa? väkisin siitä tulee inhottava tunne.....vaikka kuinka yrittäisi ajatella että pitäkööt yhteyttä, eihän se minulle kuulu.
Mieltä lämmittävin lohdutus tuli vanhalta ystävältä; hän sanoi rehellisesti, että ei pysty edes kuvittelemaan miltä tuollainen tuntuu (ei ole itse kokenut), mutta että muista aina että sinä olet ihana ihminen.
Tuon olen sitten koettanut muistaakin, vaikka en tosiaan tunne itseäni mitenkään ihanaksi tämän keskellä.
Tuon vanhan ystäväni suhtautuminen on vaivannut minua niin paljon, että otin eilen härkää sarvista ja soitin hänelle. Sanoin suunnilleen "minusta tuntuu, että välttelet minua". Hän vastasi, ettei omasta mielestään välttele. En jäänyt siinä jaanaamaan, kumman olo on oikeampi. Helpotti, kun sain ilmoille tuon oman tuntemukseni. En tosiaan tiedä, miten ystävyys jatkuu, vai jatkuuko (ystävälläni prioriteetit menevät ihan eri järjestyksessä kuin itselläni, hänelle tärkeintä on työ, ja se määrää kaikesta muusta. Hän ei ehdi nähdä eikä soittaa eikä pitää muuten yhteyttä.)
Suosittelen, että sinäkin puhut suoraan ystäväsi kanssa. Voi olla, ettei se puhuminen johda mihinkään - mutta etpä ainakaan ole piilotellut itseäsi. Ystävienhän juuri pitäisi olla niitä ihmisiä, joiden seurassa voi olla piilottelematta sellainen kuin on.
Tulin petetyksi ja jätetyksi. Yhteiset "ystävämme" halusivat pysyä ulkopuolisina. Minä en sitä sallinut, niin tekemällä he hyväksyivät exän pettämisen täysin oikeana asiana, täten heitin kaikki puolueettomuuden taakse piiloutuvat muka-ystävät pihalle elämässäni ja hetkeäkään en ole katunut! En tarvitse ihmisiä, jotka eivät ole 1000 % tukena kun heitä eniten tarvitsisin. Nyt lähellä ihmisiä joilla on vielä moraali. Entisten "ystävien" kanssa olisin voinut hyväksyä yhteydenpidon exään, mutta en sitä etteivät he mitenkään tuominneet exäni tekoa. Se meni minun moraalikäsitykseni yli ja siksi heitin heidät ulos.
minulla on aivan totta tuota ongelmaa, että en uskalla aina ilmaista miltä minusta mikäkin asia tuntuu. Edes ystäville.
Ja nyt kun minut on petetty, niin kai suojelen itseäni. Ja piilottelen siksi, kun en kestä enää että ystävänikin pettäisi, tai ei ymmärtäisi yhtään miksi olen loukkaantunut. (siksikin olen yrittänyt unohtaa koko ikävän tunteen tuosta hänen teostaan... ajattelen että jos tämä ajan kanssa helpottaa).
Lisäksi vaikka hän on ystäväni, niin hän on monella tapaa dominoivampi ihminen kuin minä. Hän joskus jyrää minut mielipiteineen. Vaikka kuinka yrittäisin omia tunteita ilmaista... Tässä tilanteessa koen jotenkin kamalan raskaaksi alkaa selvittämään tätä asiaa hänen kanssaan.
Mutta kiitos sinulle taas tästä:-)
"on se kumma ettei voi omia ajatuksiaan ja mielipiteitään tuoda asiallisesti julki ilman että tulee haukutuksi! Suomessa on vielä ainakin sanavapaus."
SE sananvapaus koskee myös noita haukkuja! Eli jos lauot idioottimaisuuksia netissä, voit olla varma että saat tonnin paskaa niskaan. Se paskakuorma on osa sitä samaa sananvapautta!
Itse olen en todellakaan pitäisi siitä, jos joku oma kaveri soittelisi exälleni, kun ei jumalauta kukaan ollut kovinkaan läheinen. Yhteisiä ystäviä taas olen käyttänyt manipulointiin ja exän mustamaalaamiseen sekä olenkin aika onnistuneesti saanut käännytettyä tämän porukan omalle puolelleni. Luonnollisesti tähän vaikuttaa exäni typerä käytös, hän on turhan itsekäs ihminen eikä hänellä oikein nykyään ole mitään yhteistä ystäviensä kanssa. Lisäksi on onnistunut suututtamaan kaverien kumppanit suosittelemalla näitäkin ottamaan hänestä mallia eli pettämään ja eroamaan. Ei kaikkein viisain neuvo, ottaen huomioon että kavereiden kumppaneilla saattaa olla moiseen jotain sanomista. Helpotti kummasti meikäläisen myyräntyötä ;-)
samoin minun ns. nyt entiset ystäväni, jopa puolustivat petturi exääni, he olivat sellaasia kaikkien kavereita joilla ei mitään omia arvoja ja mielipiteitä. Toiset valitsivat puolia.
Hyvän ystävän pitää tukea toista ahdingossa. Onneksi maailma on ihmisiä väärällään ja joukosta löytyy rehtejä ja rehellisiä ihmisiä joista saa hyviä ystäviä
miten hankalassa tilanteessa eroavan pariskunnan ystävät ovat? He eivät haluaisi loukata ketään ja haluaisivat olla avuksi, mutta miten toimia?
Kun minun ja expuolisoni ero virallistui - saimme puhevälit takaisin ennen sitä - pidimme yhdessä juhlat ystävillemme ja teini-ikäisille lapsillemme. Pidimme puheen heille, jonka pääsanoma oli: Meissä kummassakin on syytä eroon, joten puolia ei tarvitse valita. Elämä jatkuu. Ystävyys jatkuu.
Tosin emme eronneet puhumatta, vaikka uskottomuutta olikin tapahtunut. Ehkä se asioiden puhuminen selväksi exän kanssa sitten mahdollisti sen, että löytyi voimia ajatella myös niitä muita ihmisiä, joita eromme kosketti, mene ja tiedä.
pistin eron jälkeen melkeen kaikki vaihtoon,paitsi aikuiset poikani ja yksi hyvä likkakaveri, kun minut petettiin ja jätettiin niin erosin sekä exästä, että sen suvusta ja muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin alusta, jätin menneen täysin taakseni.
Nyt minulla paljon uusia ystäviä täällä, ja uusi puoliso ja sen sukulaiset.
Kyllähän se ystävyys punnitaan siinäkin, että miten osaa se jätetty suhtautua ystäviinsä.
Onneksi minulla oli erotessani monia ystäviä, osa työkavereita, joita ex-mies ei edes tuntenut. Ihme olikin, mistä heitä siihen tupsahteli, kun yleensä en ole mikään erityisen sosiaalinen kaveriporukassa kikattelija - hädän hetkellä tukevia olkapäitä tuntui ilmestyvän ovista ja ikkunoista, ulkomailta asti.
Mutta paras ystäväni jätti minut kuitenkin, tai siltä se ensin tuntui. Jälkeenpäin asiasta puhuttiin. Paras ystäväni oli ystävä koko perheeni kanssa, ja perheeni hajoaminen tuntui hänestä melkein yhtä kamalalta kuin minusta. Hän meni suppuun, piti diplomaattisesti yhteyttä sekä minuun että exään, sen mitä piti. Vuotta myöhemmin saunassa alkoi itkeä miten kauhealta se ero oli tuntunut, ja sekin, ettei pystynyt minua tukemaan, kun oli itse niin hämmentynyt koko jutusta. Ymmärsin. Olisin ehkä itse samalla tavalla reagoinut hänen eroonsa, koska myös ystäväni puoliso on minulle tärkeä ihminen. Tuntuisi kauhealta itsestäkin joutua valitsemaan jotenkin puolta, tai joutua sulkemaan joku tärkeä ihminen pois elämästään.
Olen viisi vuotta eron jälkeen kauhistunut itseäni - vaikka ymmärränkin toisaalta - miten itsekäs ja itsekeskeinen sitä eron keskellä ja romahtaessaan onkaan. Miten ihmisiä alkaa kohdella kuin välineitä, tukikeppejä, kun on itse niin haavoilla. Miten joitakin vain unohtaa. Esim. ex-puolisoni isän, vanhan miehen joka vuosien saatossa oli paljon minua ja meitä autellut, hänet vain unohdin. Toki joulukortit lähetettiin ja rippijuhliin kutsuttiin, mutta muuten. Mihin sekin ihmissuhde katosi?
Kiitos!
"Olen viisi vuotta eron jälkeen kauhistunut itseäni - vaikka ymmärränkin toisaalta - miten itsekäs ja itsekeskeinen sitä eron keskellä ja romahtaessaan onkaan."
Näinhän se on. Kriisissä ihminen on pakostakin aivan sekaisin ja ulkopuolisista vaikuttaa varmaan myös itsekkäältä. Siinä tilanteessa sitä vain on niin rikki, että tosiaan tarvitsisi itsekkäästi sitä 100% tukea! Ei kriisissä olevaa voi siitä moittia, kriisi on kriisi ja ihminen on aivan pihalla silloin.
Siksi kai on nämä kriisiterapiatkin, niihin vain on mahdoton jokaisen eroavan päästä.
Ystäville neuvoksi, että antakaa sitä tukea alkuun niin paljon kuin kykenette. Nuo muut eron aiheuttamat tuntemukset voi käsitellä ja puhua sitten myöhemmin. Kun ihminen on taas jotenkuten tolpillaan.
Ei kriisin keskellä pidä alkaa ruotimaan sitä, miten typerästi tämä jätetty käyttäytyy. Tai jos kriisin aikana tämä kriiseilijä jotenkin loukkaa ystäväänsä tahattomasti, niin ei sitä pidä heti ottaa puheeksi.
Sen aika on sitten paljon myöhemmin.
Lisään vielä, että toivottavasti tästä ei nyt kukaan erokriisin keskellä oleva syyllisty, siellähän olen itsekin rypenyt ja moni meistä muista täällä vastaajista. Kriisin keskellä on tärkeintä vaan jollain keinoin selvitä seuraavaan päivään, kaipa se itsekkyys on ihan välttämätön asia siinä kohdassa. Kunhan jossain kohtaa voi muistaa, että oma näkemys itsestä, elämästä ja kaikesta yleensä on juuri saanut niin ison iskun, että itse on pelkkää mustelmaa ja ruhjetta. Ja siitä perspektiivistä on vaikea ehkä nähdä toisiin asti. Ap:ltä varmasti ihan viisasta ventiloida tilannetta ja suhdetta ystävään ensi alkuun täällä, eikä pilata ehkä hyvää ihmissuhdetta hätäisesti katkaisemalla välit tms - niinkuin täällä on joku tosin kehottanut tekemään. Minusta olisi ollut ikävää katkaista kaikki välit kaikkiin, vaikka suuri osa ystäväpiiristä oli ollut yhteisiä exän kanssa. Ei se elämäni nyt niin paskaa ollut ollut, ja ystäviä tarvitaan aina.
Ja hei, eroista selvitään. Tsemppiä!