Jaaha, niin tässä taas kävi. Rakastuin päätä pahkaa mieheen työpaikaltani ja, niin luulin, hänkin minuun. Myöhemmin kuulin, että hän on varattu, mutta minkäs teet, kun toinen osaa olla juuri sellainen mitä aina olet etsinyt.
Tänään pikkujouluissa tuo "unelmien mies" käyttäytyi kuin minua ei olisi ollutkaan. Tanssi hyvin lähekkäin toisen kanssa suoraan edessäni. Oikein piti näyttää miten vähän hänelle merkitsen. Ja tuo toinen nainen, tykaverini, jota olin pitänyt uskottuna ystävänäni; no puukkoa tuli siitäkin suunnasta.
Miksi ihmisiin ei voi enää luottaa? Miksi toisten tunteilla leikitään noin kylmästi? Sen päätin, että miehet saavat minun puolestani olla ihan rauhassa. Kasvatan sydämeni ympärille niin paksun muurin, että sitä ei kukaan enää koskaan särje.
Tänään pikkujouluissa tuo "unelmien mies" käyttäytyi kuin minua ei olisi ollutkaan. Tanssi hyvin lähekkäin toisen kanssa suoraan edessäni. Oikein piti näyttää miten vähän hänelle merkitsen. Ja tuo toinen nainen, tykaverini, jota olin pitänyt uskottuna ystävänäni; no puukkoa tuli siitäkin suunnasta.
Miksi ihmisiin ei voi enää luottaa? Miksi toisten tunteilla leikitään noin kylmästi? Sen päätin, että miehet saavat minun puolestani olla ihan rauhassa. Kasvatan sydämeni ympärille niin paksun muurin, että sitä ei kukaan enää koskaan särje.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ihmisiin voi luottaa... Ihastuin yhteen mieheen työpaikalla. No, se oli mies, johon oli ihastunut vähän jokainen nainen. Se alkoi mennä sellaiseksi kolmekymppisten soidinmenoksi huolimatta siitä, että jokainen seurusteli tahoillaan kuka minkäkinlaisessa suhteessa. Vanhemmat työntekijät olivat huvittuneita tilanteesta. Naiset, jotka eivät olleet aikaisemmin koskaan pukeutuneet erityisemmin, alkoivat keskittymään vaatteisiin, meikkasivat ja laittoivat korkokenkiä ja saappaita töihin. Muut alkoivat kiinnittää huomiota ja hieman naljailla minulle, jos mies pyöri ympärilläni. Se oli yhtä tuskaa, ettei tiennyt kenen puolella siinä olisi ollut, sen miehen vai toisten naisten. No, siinä meni muistaakseni vuosi. Aloin olemaan aika epätasapainoinen ja huomasin, ettei mikään muutu ja mies käyttää työpaikan naisten ihastumista hyväkseen. Syytin omia tunteitani ja ajattelin, ettenkö todella pysty muuttamaan itseäni. Otin näyttelijän roolin ja aloin käyttymään todella kylmästi häntä kohtaan. Ja hän tietenkin siitä loukkaantui. Sitten toivoin monta kuukautta, että piina loppuisi ja hän älyäisi tehdä jotain. Onneksi sain siirron toiseen paikkaan ja mies irtisanoutui. Se oli jälkeenpäin ajateltuna huvittavaa aikaa, vaikkakin silloin se ei siltä tuntunut. :D
Surullista! Totta tosiaan. Minäkään tässä en voi käsittää, että miten HÄN saattoi toimia noin. Tutulta kuullosti. Päätetään, että selviydmme tästä kaikesta huolimatta. En aio särkyä lopullisesti tuon miehen takia.
Olin viimein hyväksymässä eron, niin minun ex:sin kaveri soitti minulle pilapuhelun, jossa teeskentele olevansa mun ex. hän kyseli kaikkea ja kutsui mua kullaks. Hän kyseli tulisinko sinne yöksi hänen viereensä, kun kieltäydyin hän vain sanoi tule nyt. sitten ex:ni tekstas että se oli vain hänen kaverinsa. Mutta se soitto muistutti kivusta jonka tunsin kun me erottiin. aloin tietenkin itkemään soiton jälkeen, ja ihmettelin miks hänen piti lisä kipua. miehet eivät välitä tunteeko nainen kipua.
Nyt tuntuu siltä että sydämmestä olisi otettu puolet. miksei hän voinut jättää minua rauhaan???
hänelle ero ei ollut vaikea koska hän oli ihastunut uuteen tyttöön. hän vaihtaa naisia kuin sukkia.
Siitä on nyt vähän yli kaksi viikkoakun aloitin tämän ketjun. Olen miettinyt asioita rauhassa ja päässyt vähän jo tuon ikävän tilanteen yli. Yks mun miespuolinen ystävä (ihan totta, on sellaisiakin) sanoi mulle, kun keskusteltiin näistä asioista, että "Voi kun me miehet vaan joskus ollaan sellaisia kylmiä paskoja".
Mutta uskon edelleen, että miehilläkin on tunteet, vaikka piilossa sen kovan kuoren alla.
Sulle sattui kohdalle väärä mies, niin kuin mullekin, mutta aika parantaa haavat. Sure ja itke, mutta älä jää kiinni siihen suruun äläkä etenkään väärään mieheen. Sulle löytyy takuulla vielä parempi kunhan aika on kypsä siihen.
Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja, usko kun sanon, mä tiedän miltä susta tuntuu nyt.
Oletko sä nyt ihan varma, että se mies edes näytti jotain kiinnostusta sua kohtaan? Sä et selvästikään tiennyt tästä "työkaveristasi" oikeastaan yhtään mitään. Kunhan nyt menit "rakastumaan" parin juttutuokion jälkeen.
Itseasiassa en halunnut kirjoittaa silloin kaikkea, enkä tee sitä nytkään. Mutta kyllä minä sen miehen hyvin tunnen, meillä oli suhde 3 vuotta, enkä ennen tätä tiennyt sen olevan ohi. Tyhmähän minä olin, kyllä voin sen nyt tunnustaa..
Enkä ole vieläkään voinut häntä unohtaa, enkä vihata.
Kaikkia asioita ei voi täällä kirjoittaa, mutta ei aikuinen ihminen ihan pienestä toiseen rakastu.
toivottavasti joskus se oikea ilmestyy. mutta en haluaisi tuntea sitä kipua enään. En edes pysty katsomaan hänen kuvaansa kun se muistuttaa kivusta. ainoastaan kipua voi pikku hiljaa poistaa sillain että perhe auttaa ja ystävät ja aika. sitä kipua ei kannata pitää sisällään, koska se vain pahentaa sitä. tiedän tämän koska en kertonut kenellekkään siittä kivusta, ja nyt se vieläkin satuttaa.
Näitä donjuaneja, tunnevammaisia pölvästejä, riittää ihan riesaksi asti.Näihin tehoaa vain heidän oma lääke eli kylmä, laskelmoitu peli. Älä anna ikinä sydäntäsi pelimiehelle, siitä ei seuraa kuin tuskaa ja surua.
Miten voi olla että mies pystyy pelaamaan ja uunottamaan itseään fiksuna pitämää naista näin täydellisesti kuin mitä tämä mun "unelmien mies" teki! Siis mun on täytynyt olla sokea ja järkeä vailla kun mä siihen rakastuin! Ja vielä kolme vuotta mun elämästäni (niihin sisältyi MUN avioero, muutto toiseen kaupunkiin yms). Kyllä ihminen voi olla hullu!
Tämä "unelmamies" on nyt eroamassa vaimostaan ja muuttanut uuden tyttöystävän luokse..josta minä en tiennyt mitään. Tällä hetkellä voin jo sanoa vihaavani häntä ja hänen kaltaisiaan pelimiehiä. Niitä pelejä minä en osaa enkä haluakaan pelata.
Jos joskus jostain löytyisi rehellinen, suomalainen mies..