Vaikeasti tavoiteltava mies kiinnostaa

Minua lähinnä ärsyttää tuollainen. Mielestäni se kertoo kiinnostuksen puutteesta minua kohtaan, mutta olenkin jo sen ikäinen etten jaksa pelata mitään pelejä.

Se, että vaikeasti tavoiteltavuus iskee naisiin, on itselleni uutta. Useinhan vaikeasti tavoiteltavuus on merkki kiinnostuksen laskusta. Miehenä sanoisin, ettei vaikeasti tavoiteltavuus oikein iske, joten kehottaisin vain tekstaamaan ja soittamaan jos kerran mieles tekee. Haluaisin kuulla mielipiteesi siitä, mikä merkitys mahtoi olla sillä, että mies osoitti selvää ihastusta heti alussa, jota ei voinut peitellä? Käypä vastaamassa muuton tuohon: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8625417

Että siis, en tarkoita epätoivoista roikkumista, ja liian innokas on aina liikaa, mutta sellainen, että huomaa, etä toinen on ensin kiinnostunut ja sitten alkaa heittäytyä muka-arvoitukselliseksi, muka-vaikeaksi ja hieman epävarmaksi: ei kiinnosta. Jos mies ei tiedä, mitä haluaa, siis enkä tarkoita, että pitäs heti naimisiin mennä, tai edes sänkyyn, vaan että haluaako tutustua vai ei, niin mä kyllä sitten tiedän. Mua ei sitten jaksa kiinnostaa ja minä en miestä jahtaa. Miksi haaskata aikaansa ihmiseen joka ei tiedä, kun jonossa on ihmisiä jotka kyllä tietää? No, ja siis, vaikkei olisikaan, niin kuka jaksaa jotain pelejä ja leikkejä, miten voi toisen oppiakaan tuntemaan, jos se vaan pelaa?

Mulle kävi niin kerran tuossa, että mies oli ensin kiinnostunut, oli flirttiä ja sellaista ihanaa lähellä olevaa tunnetta, ja jees, kyllä te tiedätte. Okei, sitten tuli puheeksi parikin paikkaa, missä ois voinut nähdä jne. mutta eipä niistä tullut mitään. Sitten se alko perääntymään ja joo, mä ekat kaks viikkoa jaksoin miettiä, että voi hemmetti, kun se ois niin ihana, mutta mitä se oikeen meinaa, ja kolmantena löysin toisen. Se siitä yrityksestä sitten. Ihania on muitakin.

Ja muuten: en todellakaan tiedä johtuiko kiinnostuksen lopahtamisesta hänellä, iskikö ujous, mutta varmuudeksi: jos jotain haluaa, niin mun mielestä kannattaa kaks kertaa harkita, kannattaako hannailla ja peruutella, kuitenkin sitten itse suhteessa voi edetä hitaasti ja vaikka perus koko homman ja näin, mutta alkuun ei pääse, jos heti peruuttelee. Kuten sanottu: jos sä et tiedä, joku muu tietää, jos sä et uskalla, joku muu kyllä uskaltaa, jos sä peräännyt, astuu joku toinen esiin ja asiat voi käsittää just niinkun miltä ne näyttää.

Vaihtoehtoinen selitys seuraa...

"Huomasin kuitenkin että varsinkin ensimmäisillä treffeillä mies oli selvästi ihastunut minuun. Hän ei pystynyt peittelemään sitä alussa."

Niin varmaan olikin. Olitko itse viileä, vastailit dissaillen/ylimalkaisesti miehen kysymyksiin, heittäydyit vaikeaksi, tai ainakin peittelit kaikkia kiinnostuksen merkkejä/käyttäydyit tapaamisessa kuin "vain kaverin kanssa" ollaan? Jätitkö tulemasta kiinnostuksen osoituksia vastaan?

"Mies on alkanut olemaan vähän niinkuin "vaikeasti tavoiteltava" eikä esim. kovin äkkiä treffien jälkeen laita viestiä eikä pyri liian innokkaasti sopimaan tapaamisia kanssani."

Jos vastaus edellisiin kysymyksiin oli kyllä, niin mies saattoi vetää johtopäätökset, että sinua ei vaan kiinnosta riittävästi. Turha tuhlata tunne-energiaa naiselle, jolle kelpaa vain kaveriksi tai egon pönkittäjäksi. Parempi nuolla haavat ja suunnata kohti uusia haasteita.

Että jos mies on tarpeeksi ovela, ja on ihastunut sinuun ihan tosissaan eli haluaa sinut. Hän saattaa pitää kiinnostustasi yllä esittämällä vaikeasti tavoiteltavaa, kun muuten nainen helposti pitkästyy ja jättää miehen. Ihan puhdasta taktiikkaa ja strategiaa sanoisin, itse myös miehenä harrastan tätä.