Ei hyviä ystäviä...

Lapsena (ala-asteella) minulla oli paljon kavereita ja hyviä ystäviä, joiden kanssa puhuin kaikesta ja tehtiin kaikkea kivaa. Mutta muutimme kesken ala-astetta ja jostain syystä en vain saanut kavereita silloin... Koulussa oltiin porukassa (Kun ei kovinkaan suuri koulu ollut), mutta vapaa-ajalla sitten ei mitään tehty. Yläaste alkoi ja ajattelin saavani kavereita paljon. No, kyllä sieltä sitten pari löytyi, taas niitä koulukavereita, joiden kanssa vain koulussa puhuttiin, eikä mitään vapaa-ajalla tehty. Eli taas sama ongelma... Kyllä minulla oli myös todella tärkeitä ystäviä.
Mutta lukion alkaessa jouduin taas yksin. Kaikki hyvät ystävät menivät muihin kouluihin ja nyt tunnen, että koska emme ole päivittäin tekemisissä -> alkaa ystävyys "rapistua pois"... En osaa kuvailla tätä tilannetta, mutta luulen että jotkut ymmärtävät.
Itsetuntoni on melko alhainen, ja kaiken kukkuraksi minusta on tullut todella ujo. Jotenkin vain tuntuu, että kaikilla on jo ystäväporukkansa, enkä oikeastaan kehtaa enää änkeä kenenkään seuraan väkisin ja todennäköisesti minua ei edes haluta, koska kuulen välillä joiltakin pieniä haukkuja jne. On hankalaa asua täällä todella pienessä kaupungissa, raumalla, sillä tuntuu, ettei täällä (saatika tuolla lukiossa) ole vain samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Olen siis poika.. =8
0206
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


16-vuotias poika kirjoitti:

Lapsena (ala-asteella) minulla oli paljon kavereita ja hyviä ystäviä, joiden kanssa puhuin kaikesta ja tehtiin kaikkea kivaa. Mutta muutimme kesken ala-astetta ja jostain syystä en vain saanut kavereita silloin... Koulussa oltiin porukassa (Kun ei kovinkaan suuri koulu ollut), mutta vapaa-ajalla sitten ei mitään tehty. Yläaste alkoi ja ajattelin saavani kavereita paljon. No, kyllä sieltä sitten pari löytyi, taas niitä koulukavereita, joiden kanssa vain koulussa puhuttiin, eikä mitään vapaa-ajalla tehty. Eli taas sama ongelma... Kyllä minulla oli myös todella tärkeitä ystäviä.
Mutta lukion alkaessa jouduin taas yksin. Kaikki hyvät ystävät menivät muihin kouluihin ja nyt tunnen, että koska emme ole päivittäin tekemisissä -> alkaa ystävyys "rapistua pois"... En osaa kuvailla tätä tilannetta, mutta luulen että jotkut ymmärtävät.
Itsetuntoni on melko alhainen, ja kaiken kukkuraksi minusta on tullut todella ujo. Jotenkin vain tuntuu, että kaikilla on jo ystäväporukkansa, enkä oikeastaan kehtaa enää änkeä kenenkään seuraan väkisin ja todennäköisesti minua ei edes haluta, koska kuulen välillä joiltakin pieniä haukkuja jne. On hankalaa asua täällä todella pienessä kaupungissa, raumalla, sillä tuntuu, ettei täällä (saatika tuolla lukiossa) ole vain samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Olen siis poika.. =8

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu