voiko rakastamaan oppia?

ei miun exä oppinut minnuu rakastammaa vaikka 12v oltiin suhteessa ja viis vuotta asuttiin saman katon alla. Ilmoitti vaan keväällä että se jokin puuttui eikä rakastanut minnuu. Elä kuseta toista niinkuin miun exä miule teki, mie rakastin häntä ja olin valmis loppuiän yhessä olemaan vaan kuinkas kävi! nyt on puoli vuotta erosta, itkut alkavat olla itketty mutta paska tempun ukko teki. Itseluottamus meni ja tuli arkuus mennä ihmisten luo!!!

Väittäisin että rakastamaan opitaan AINA. Ei se yksinään tule.

Mutta ihastumisen puute on jo hankalampaa samoin kuin jos rakastumisen tunne. Siitä on sitten vaikea alkaa rakentamaan ja oppimaan sitä rakastamista.

Vähän sama tilanne itsellä ollut ja ehkä pientä ihastusta mutta rehellisyyden nimissä voin sanoa etten voisi rakastua kyseiseen naiseen ja vaikka rakastaisin niin se olisi aika väkinäistä. En usko että se olisi oikein itseä eikä myöskään toista kohtaan.

Rakastamaan nimenomaan pitää opetella. Ihastuminen ja rakastuminen siinä alussa, ovat tilausta ja omaa mielikuvaa, toistahan ei voi tuntea vielä muutamassa kuukaudessa, eikä vuodessakaan. Mutta toisen ominaisuuksia voi oppia arvostamaan ja kunnioittamaan ja toista oppii rakastamaan. Mutta rakastamaan oppii siis vikoineen kaikkineen, hyväksyy sen, että tämän valitsen ja tätä vaalin. Pitkässä suhteessa joutuu aina valitsemaan jonkun muun kuin alkuhuuman perusteella, ja silloinkin kun vit**taa eikä tunne minkäänlaista paloa toista kohtaan. Se on rakkautta että oppii tilanteessa muistamaan "kuka kotona kuitenkin odottaa" ja kenet on itse valinnut.

Aina tulee ihastuksia ja jänniä ihmisiä, vaikka kuinka olisit alussa ihastuksen huumassa: puolet suomalaisista sortuu pettämään. Yleensä se on hairahdus ja jonkun ihmeen haavekuvan perässä juoksua.
Ja samoin ihminen aina suhdetta kaivatessaan on yksinäinen, koska jos ei olisi, ei tilaustakaan olisi. Siis ja en tarkoita, ettei sinkkuna voisi olla onnellinen, voi aivan täysin, elää voi ja tehdä voi, mutta kun suhde"tilaus" tulee, on pakko olla tarve olla jonkun kanssa. Joillain se on suurempi ja joillain pienempi.

Ystäviään rakastaa ja arvostaa myös, jos ei aijo menettää niitä kaikkia muuten, kun olosuhteiden pakosta. Suhde eroaa vain siinä, että siinä on seksiä. Kumppanin pitäisi olla paras ystävä ja arvossa. Joten miten kohtelet sitten ystäviäsi? Olisiko naiselle huonoa olla sinun ystäväsi,-luontaiseduilla? Jos ei, niin mikset voisi kokeilla?
Osaisitko arvostaa häntä ihmisenä, vaikket suurta paloa heti tuntisikaan? Jos osaisit arvostaa ja kunnioittaa, oppisit myös rakastamaan.

Kyllä se itse suhde kertoo, voiko siinä olla vai ei, joten elä, äläkä huolehdi liikaa toisen kestävyydestä. Jos te olette aikuisia ja selväjärkisiä, se kestää eronkin se polla, jos homma ei onnistukaan. Toisaalta, voittehan te olla myös ystäviä, minunkin parhaita ystäviä on vastakkaisen sukupuolen edustajat. Joten sekin voi olla mahdollista, kunhan sitten teette sen selväksi, että näin on.
Mutta mulla on ainakin se, että en mä rakastukaan ennenkun tunnen ja tiedän, ja suhdettakin saa olla. Joten jos mä en koskaan antaisi mahdollisuutta kenellekään, kehen en ole ihastunut heti, mä en antaisi mahdollisuutta kenellekään. Ja kuitenkin, ihan kivoja ne suhteet on olleet, rakkautta on ollut, vaikka se onkin loppunut.

Joten: elä vaan ja murehdi sitten ennemmin kokemuksia, ja elämää, kun elämättä jättämistä :)