En tiedä mitä olen tehnyt jo pitkään väärin. Olen ollut vailla ainuttakaan seurustelusuhdetta lähes koko elämäni. Joskus kakarana tullut oltua "kimpassa" kuukauden. Ja siinä se. Pari säälittävää yhden illan juttua baari reissun päätteeksi ja saman verran max kaksien treffien mittaista tapailua parin neidin kanssa.
Alan olla jo siinä pisteessä, etten oikeasti tiedä ollenkaan MITEN tunteet ilmaistaan kiinnostuksen kohteelle. En edes muista miten silloin joskus yläasteella homma hoitui. Taisi mennä niin, että tyttö, tai sen kaveri tuli kertomaan että hän on kiinnostunut ja minä sitten seikkailumielellä lähdin mukaan.
Nykyään ihastun säännöllisen epäsäännöllisesti aina johonkin neitiin läheltä kaveripiiriäni. Baarista ei edes huvita hakea muuta kuin juuri niitä tylsiä yhden illan juttuja. Jotka nekin on jääneet melko vähiin, yleensä johtuen siitä että kiikarissa on ollut joku muu nainen(siis kiinnostuksen kohde), eikä muut naiset kiinnosta sillä hetkellä, edes seksuaalisesti.
Kaiken kukkuraksi kiinnostun jostakusta ja ennemmin tai myöhemmin selviää tämän olevan varattu. Moraalisista syistä päätän olla tekemättä mitään, koska mielestäni varattuihin naisiin ei pidä kajota, etenkään tuttavapiiristä. Jos nyt kuitenkin sattuu niin että ihastun mahdollisesti vapaana olevaan neitiin, kestää pitkään että uskallan kertoa tunteistani, jos edes uskallan.
Pelkona on tietysti kaverisuhteen huonontuminen, jos tyttö ei olekkaan kiinnostunut, jne. Poikkeuksetta joka kerta kun olen tunteistani kertonut, on tunteet olleet vain yksipuolisia. Muutamassa tapauksessa olisin voinut lyödä mistä vain vetoa, että tyttökin on kiinnostunut, tai ainakin ollut alku vaiheessa kiinnostunut, mutta mahdollisesti tytötn kiinnostus on mennyt ohi, koska en ole ollut kovin ripeä kertomaan omia tunteita. Vai olenko tulkinnut tilanteen alusta alkaen täysin väärin, sitä en tiedä.
Mitä IHMETTÄ pitäisi jatkossa tehdä? Totta kai olen nähnyt kliseisiä rakkaus elokuvia ja voisin itsekkin luetella miljoona "itsestään selvyyttä", mutta kun tuntuu ettei ne ainakaan meikäläisen kohdalla toimi. En edes pidä itseäni mitenkään rumana ja syrjäytyneenä tollona, vaan vetoan naisiin ainakin kaverimielessä ihan kiitettävällä tasolla.
Koska nyt on tullut selväksi, ettei meikäläistä kiinnosta hakea seurustelukumppania väenvängällä mistään baarista tai mitä ihmeellisemmistä nettideitti palveluista, vaan haluaisin viedä hyvällä mallilla olevan kaverisuhteen pitemmälle, niin onko tämä edes mahdollista?
Tietysti se on varmasti yksilöllistä, mutta onko 99% naisista sitä mieltä, että jos on jo ystävystynyt jonkun jätkän kanssa (siis kaverimielessä) niin seurustelu on mahdotonta? Pyrkivätkö naiset usein hakemaan seurustelukumppania jostain päivittäisten sosiaalisten rinkuloidensa ulkopuolelta? Onko naisen vaikea kuvitella alkavansa tapailla miestä "seurustelumielessä" vaikka onkin tuntenut tämän jo pitemmän aikaa esim työ- tai opiskelu piirissä?
Itse kokisin tällaisen ystävyyden viemisen pitemmälle paljon helpommaksi kuin repiä pienessä laitamyötäisessä joku randomi baarista ja lähteä seuraavalla viikolla tämän kanssa leffaan ja yrittää siinä sitten tutustua kyseiseen henkilöön. Ja kun itselläni tämä "ihastuminen/rakastuminen" vie kuitenkin jonkin verran aikaa, pitäisi sen baarilorton kanssa käydä leffassa aika monta kertaa että pääsisin samalle tunnetasolle, mitä esimerkiksi tunnen tälläkin hetkellä erästä työkaveria kohtaan.
Nyt vinkkejä, alkaa sinkkuna oleminen pikkuhiljaa nyppiä. Kiitos! :)
ps. tulipas paljon tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukea kokonaan
Alan olla jo siinä pisteessä, etten oikeasti tiedä ollenkaan MITEN tunteet ilmaistaan kiinnostuksen kohteelle. En edes muista miten silloin joskus yläasteella homma hoitui. Taisi mennä niin, että tyttö, tai sen kaveri tuli kertomaan että hän on kiinnostunut ja minä sitten seikkailumielellä lähdin mukaan.
Nykyään ihastun säännöllisen epäsäännöllisesti aina johonkin neitiin läheltä kaveripiiriäni. Baarista ei edes huvita hakea muuta kuin juuri niitä tylsiä yhden illan juttuja. Jotka nekin on jääneet melko vähiin, yleensä johtuen siitä että kiikarissa on ollut joku muu nainen(siis kiinnostuksen kohde), eikä muut naiset kiinnosta sillä hetkellä, edes seksuaalisesti.
Kaiken kukkuraksi kiinnostun jostakusta ja ennemmin tai myöhemmin selviää tämän olevan varattu. Moraalisista syistä päätän olla tekemättä mitään, koska mielestäni varattuihin naisiin ei pidä kajota, etenkään tuttavapiiristä. Jos nyt kuitenkin sattuu niin että ihastun mahdollisesti vapaana olevaan neitiin, kestää pitkään että uskallan kertoa tunteistani, jos edes uskallan.
Pelkona on tietysti kaverisuhteen huonontuminen, jos tyttö ei olekkaan kiinnostunut, jne. Poikkeuksetta joka kerta kun olen tunteistani kertonut, on tunteet olleet vain yksipuolisia. Muutamassa tapauksessa olisin voinut lyödä mistä vain vetoa, että tyttökin on kiinnostunut, tai ainakin ollut alku vaiheessa kiinnostunut, mutta mahdollisesti tytötn kiinnostus on mennyt ohi, koska en ole ollut kovin ripeä kertomaan omia tunteita. Vai olenko tulkinnut tilanteen alusta alkaen täysin väärin, sitä en tiedä.
Mitä IHMETTÄ pitäisi jatkossa tehdä? Totta kai olen nähnyt kliseisiä rakkaus elokuvia ja voisin itsekkin luetella miljoona "itsestään selvyyttä", mutta kun tuntuu ettei ne ainakaan meikäläisen kohdalla toimi. En edes pidä itseäni mitenkään rumana ja syrjäytyneenä tollona, vaan vetoan naisiin ainakin kaverimielessä ihan kiitettävällä tasolla.
Koska nyt on tullut selväksi, ettei meikäläistä kiinnosta hakea seurustelukumppania väenvängällä mistään baarista tai mitä ihmeellisemmistä nettideitti palveluista, vaan haluaisin viedä hyvällä mallilla olevan kaverisuhteen pitemmälle, niin onko tämä edes mahdollista?
Tietysti se on varmasti yksilöllistä, mutta onko 99% naisista sitä mieltä, että jos on jo ystävystynyt jonkun jätkän kanssa (siis kaverimielessä) niin seurustelu on mahdotonta? Pyrkivätkö naiset usein hakemaan seurustelukumppania jostain päivittäisten sosiaalisten rinkuloidensa ulkopuolelta? Onko naisen vaikea kuvitella alkavansa tapailla miestä "seurustelumielessä" vaikka onkin tuntenut tämän jo pitemmän aikaa esim työ- tai opiskelu piirissä?
Itse kokisin tällaisen ystävyyden viemisen pitemmälle paljon helpommaksi kuin repiä pienessä laitamyötäisessä joku randomi baarista ja lähteä seuraavalla viikolla tämän kanssa leffaan ja yrittää siinä sitten tutustua kyseiseen henkilöön. Ja kun itselläni tämä "ihastuminen/rakastuminen" vie kuitenkin jonkin verran aikaa, pitäisi sen baarilorton kanssa käydä leffassa aika monta kertaa että pääsisin samalle tunnetasolle, mitä esimerkiksi tunnen tälläkin hetkellä erästä työkaveria kohtaan.
Nyt vinkkejä, alkaa sinkkuna oleminen pikkuhiljaa nyppiä. Kiitos! :)
ps. tulipas paljon tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukea kokonaan
Vastaukset 10
Vanhimmat
Musta sun kannattas ainakin kokeilla nettideittejä. Itse käyn hyvin harvoin baareissa, enkä ole niistä koskaan seuraa löytänytkään, en edes yhden yön juttuja... Deiteissä taas olen tutustunut moniinkin kiinnostaviin naisiin ja edellinen suhteeni alkoi juuri deitistä. Ja onpa tullut muutaman muunkin nettitutun kanssa seksiäkin harrastettua, vaikka niistä ei mitään suhdetta sitten syntynytkään.
Nainen vastaa nopeasti kiireiden keskeltä.
Kiinnostaisi tietää aloittajan ikä? Opiskeletko vielä vai käytkö ihan päivätöissä?
Itselläni käy välillä juurikin niin, että ihastun ja kiinnostun enenevissä määrin juuri siitä kaveripojasta. Ei missään tapauksessa seurustelu ole mahdotonta, jos on ensin ystävystynyt jonkun miehen kanssa kaverimielessä. Päinvastoin. Monestihan syvemmät suhteet alkavat juuri kaveripohjalta ja onhan loppupeleissä se mahdollinen kumppanikin parhaita ellei paras ystävä. Sosiaalisissa rinkuloissahan niitä mahdollisia kumppaneita löytyy, sehän on ihan luonnollista. Mistä kaukaa kiven alta heitä sitten pitäisi etsiä? :D Minä olen kyllä käynyt esimerkiksi kahvittelemassa sekä opiskelu- että työkavereiden kanssa, joista en edes heti ole ollut kiinnostunut. Mutta kun on oltu samoissa ympyröissä riittävän kauan, olen välillä huomannutkin toisessa kiinnostavia piirteitä :)
Miksi kirjoitat, että "baarilortto"? Aika ikävästi sanottu naisesta. Ihan normaalit, kivat naisetkin käyvät baareissa, minäkin. En silti koe olevani mikään lortto! Toivottavasti et koskaan löydäkään naista, sillä et heitä selvästikään kunnioita/sinulla on outo tapa arvottaa naiset omien määreidesi mukaan!
"baarilortolla" en tarkoittanut baarissa käyviä naisia, vaan niitä jotka ovat siellä seksin perässä ja helposti vietävissä. Itselläni kun ei ole sellaista pakkotarvetta saada baari illan päätteeksi. Olen silti päätynyt tähänkin pari kertaa, mutta en sillä mielellään kehu eikä olo aamulla ollut kovin hehkeä. Olen myös joskus päätynyt illan paatteeksi samaan petiin mutta kieltäytynyt seksistä ja ehdottanut vain nukkumista. Olet ehkä jotenkin oikeassa että halveksin heitä jotenkin, mutta jos tapaisin mukavan naisen jolla on paljon irtosuhteita takana, ei se niin vakavaa kuitenkaan ole. Tällaisen yhdenillan jutun kanssa on myös jotenkin vaikea kuvitella mitään jatko yhteydenpitoa, ainakin minusta. Varmaan vaikeuttaa omalla kohdallani kumppanin löytämistä kivasti :P
Ja toiselle kysyjälle vastaan että opiskelen ammattikorkeassa ja käyn vuorotöissä paikassa jossa on paljon saman ikäisiä nuoria töissä.
Oikeastaan vastasit jo omaan kysymykseesi. Vika siinä, että et ole riittävän rohkea etkä sitkeä ja olet nirso. Jäät haaveilemaan ja juttu paisuu mielessä aina vaan suuremmaksi, vakavammaksi ja menetyksen pelko/torjutuksi tulemisen pelko kasvaa samaa tahtia. Sun pitää vaan alkaa tehdä niitä aloitteita niitä kiinnostuksen kohteita kohtaan riittävän ajoissa, kyllä sieltä joku tarttuu mukaan. Eli haaveilun sijaan ala tekemään. Niin ne muutkin tekee, eikä turhia murehdi.
Niinhän se varmaan on, että pitää vaan olla rohkea ja tehdä aloituksia nopeammin, torjutuksi tultua pääsee varmaan nopeammin unohtamaan sen ihastuksen kohteen ja löytää uuden. Erittäin loogista.
Mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Jos saa kysyä mitä tarkoitat etten ole "sitekä"? Nirsosta en tiedä, aikaisempia ihastuksiani mietittäessä huomaan niiden eroavan toisistaan aikalailla sekä ulkoisesti että luonteeltaan. Mutta se on totta, että kun olen ihastunut johonkin, niin mikään muu ei oikein tunnu kelpaavan. Vaikka ajattelenkin jonkun kadulla näkemäni tytön olevan ihan hyvän näköinen ja sanoisin kaverilleni että "panisin", niin todellisuudessa ei oikeasti kiinnosta, koska ottaisin mieluummin ihastuksenkohteeni ja tapailu saati seurustelu kenenkään muun kanssa tuntuisi väkinäiseltä jos olisin yhä kiinnostunut jostain toisesta.
Niin ja joo, onhan ne kaikki ihastuksenkohteeni olleet aika kaunitta, ainakin omissa silmissä, mutta en oikein usko sen olevan se juttu. Tämänkin hetkistä ihastuksen kohdetta katselisin ihan mielelläni vaikka vähän rumempana.
En tiedä nyt sillai auttaako, mutta! Tunteitten paljastamisen vitkastelu voi olla huono juttu. Nimittäin, mä itse olen nainen, ja on käynyt muutaman kerran niin, että mies on ensin ollut kiinnostunut ja niin minäkin ja se on kyllä ollut selvillä. Jokainen nyt tietää jo, jos se kipinä on ihan ilmeinen. No, sitten se mies on säheltänyt muuta/alkanut epäröimään tms. ja kyllä mä siinä vaiheessa menen eteenpäin. Kun ei kerran se tiedä, mitä se haluaa, niin joku muu tietää. Ja siis: en tarkoita, että suhteessa pitäs heti tietää kaikki ja heti olla menossa naimisiin, vaan sitä, että pitäs nyt tietää haluaako tutustua vai ei!
Joten mieti sitä, että viestitteletkö sä ujoudellasi jotain muuta, kun mitä haluaisit: että ei kiinnosta jne. Sitte kun sä keräät sen rohkeutes, on mimmi jo saanut tarpeekseen.
Ei kenelläkään kuitenkaan täydellistä itsetuntoa ole, enkä mä ainakaan jahtaa ensimmäistäkään miestä. Onneksi on aina ollut sen verran jonoa, että ei tartte jäädä suremaan.
"Ja kun itselläni tämä "ihastuminen/rakastuminen" vie kuitenkin jonkin verran aikaa, pitäisi sen baarilorton kanssa käydä leffassa aika monta kertaa että pääsisin samalle tunnetasolle, mitä esimerkiksi tunnen tälläkin hetkellä erästä työkaveria kohtaan."
Sitte tää asenne sun on heti muutettava. Baarilortto on ihminen ja nainen, joten jos sun oma asenteesi on "huorat ja madonnat", sä tulet vaan pettymään. Etkä sä voi tunnetasolla päästäkään minnekään, jos ennakkonimitys on tuo. Työkaveri voi olla samanlainen "baarilortto", vaikka sä sen töistä tunnetkin ja joko sä tykkäät ihmisestä kaikkineen tai sitten et. Mutta älä ala tekemään tollaisia asennevammaisia nimittelyjä ja jakoja, edes vitsillään. Ne näkyy oikeassa asenteessa ulospäin.
Lisäksi sun pitää miettiä, oletko ihastunut oikeanlaisiin naisiin, siis onko teillä oikeesti synkannut, oletko tulkinnut oikein, jne. koska jos aina tunteet on yksipuolisia, vaikka luulet että jotain on, niin jotainhan sä tulkitset väärin. Ehkä??
Mutta tsemppiä nyt vaan, en osaa tän paremmin muuta sanoa, nää oli ekat mieleentulevat asiat.
Mä selitin ton baarilortto termin tossa jo ylempänä. Mua nyt ei millään tasolla houkuttele nainen jos ainoa asia mitä tiedän, on että se on pannut ja ottanut poskeen 20 jätkältä. Se se juttu onkin, ettäjos baarissa käy jonkun ensituttavuuden kanssa ilmi, että hän on valmis sänkyyni sinä, voin kuvitella, ettei kyseessä suurella todennäköisyydellä ole ensimmäinen kerta, joten innostus osaltaan lopahtaa heti. En tiedä onko tämä nyt hyvä vai huonoasia, on mulla jonkinlainen moraali ja sen mukaan tommonen irtosuhde sekoilu ei oo kauheen hyvä juttu. Ja tiedän, että esim ihastuksenkohteeni ja työkaverini harrastavat tätä kyllä, eikä se haittaa ihmeemmin, kun olen jo "pakon edessä" tutustunut heihin syvällisemmin ja hoksannut heidän mukavat luonteet yms. Ehkä pitäisi antaa myös jollekkin baaritypykälle mahdollisuus, vaikka sänkyyn kännissä kanssani haluaisivatkin, mutta ehkä ongelma(mielenkiinnon lopahtaminen) kohdallani onkin sama kuin tuo ujouteni tunteiden kertomisen suhteen, se on ja siitä on ehkä vaikea päästä eroon. Toisaalta en tiedä haluanko päästä tuosta eroon. Arvostan enemmän naista, joka on pystynyt vastustamaan houkutuksia, eikä ole heti menossa sänkyyn, tällöin mahdollinen suhdekkin vaikuttaa lupaavemmalta kun ei tarvitse pelätä mitään syrjähyppyä. Samasta syystähän te naiset jaatte miehet pelimiehiin ja kritisoitte "paljon kaatoja" saaneita miehiä, ja kelpuutatte ne vain sänkyyn kanssanne, mutta ette suhteeseen.
Korvattakoon tästä eteenpäin termi "baarilortto" sanalla "pelinainen". Haluaisin siis mahdollisimman vähän yhdenyön juttuja harrastaneen tytön, vaikkakaan tämä ei mikään absoluuttinen kriteeri ole.
Ja en minä tätä ulospäin ihmisille "oikeassa maailmassa" sano, ja muutenkin arvostan naisia paljon, olen tasa-arvon puolella jne, kaikkia ihastuksen kohteita olen pitänyt loistavina ihmisinä ja persoonina, jotenkin jopa itseäni parempina. Voikohan tässä olla ongelman ydin? Jos pidän ihastuksenkohdetta itseäni parempana, ja käytännössä itseäni huonompana, voi kai se vaikuttaa kynnykseen kertoa tunteet tälle.
Mutta tuon tekstin jossa sanot että kerätessäni rohkeutta, on nainen jo jatkanut eteenpäin, pitää varmasti täysin paikkaansa. Parissa tapauksessa en ole edes uskaltanut kertoa tunteitani, ja hiljalleen näiden tyttöjen "superkaveruus" kanssani hiipui, tulin vain etäisemmäksi, eivätkä he "roikkuneet" minussa niin paljoa enää. Ja jälkeenpäin ajatellen, voisin lyödä vetoa, että he olivat kiinnostuneita alussa, ja tekivät jopa kaikkensa jotta huomaisin sen, huomasinkin, mutten uskaltanut tehdä mitään.
Jos nyt seuraavalla kerralla yrittäisin mennä heti asiaan, meni syteen tai saveen. On tosin keksittävä mitä tämän nykyisen ihastukseni kanssa sitten tekisin. Se onkin vähän monimutkaisempi juttu se....
ja kuten sanoin, on ihastuksen kohteet monesti olleet pitkään varattuja, joten olen ollut tekemättä mitään, olemme kuitenkin ystävystyneet lisää ja lisää, lopulta olemme olleet todella läheisiä ystäviä, sitten yllättäen tytöllä on saattanut mennä suhde poikki, mutta tuntuu siltä, että olemme olleet liian hyviä ystäviä että ottaisin sen riskin ja pilaisin kaiken kertomalla oikeista tunteistani tai ehdottamalla mitään.
Ehkä tämä tänne avautuminen on nyt jotain auttanut, ja muidenkin kirjoittamia juttuja lukemalla, olen jotenkin saanut ohjeita tulevan varalle ja pystyn niitä kenties jotenkin soveltamaan, ainakin yritän.
Palaillaan.
Tämä tulee kyllä myöhässä mutta kirjoittelenpa huvikseni kun ei muutakaan tekemistä ole.. Kun luin noita sun tekstejä niin mä ainakin sain susta ihan mukavan kuvan. En ole itse koskaan seurustellut, ei edes juttua ollut kenenkään kanssa, oon siis 19v. En usko että se riippuu ulkonäöstä jne koska olen urheilullinen, hoikka ja joskus on joku jopa nätiksi haukkunut. Ei vaan yksinkertaisesti ole ketään eteen sattunut. Joskus oon toki miettinyt, varsinkin silloin kun kaverit alkoivat seurustelemaan/menemään naimisiin, että jotain taitaa olla pielessä. Mutta en ole koskaan stressiä asiasta ottanut tai aikaani ja energiaani siihen tuhlannut. Keskityn nyt kaikkeen muuhun ja nautin sinkkuudesta, kyllä mä jonkun vielä kohtaan. Niin varmasti sinäkin! Ota vaan rennosti. En kyllä tiedä kyllä miten muuttuu ääni kellossa jos oon vielä samassa tilanteessa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua, mutta se on sen ajan murhe... ;)
sori pakko korjata, alkaa tulemaan huonosuomi täällä ulkomalla. Eli "nätiksi haukuttu"