En tiedä olenko masentunut vai mikä minua vaivaa. Ei minun elämä pitänyt näin mennä. Vuosien työn jälkeen suoraan kortistoon ja säätiön asunnosta limaiseen yksiöön maahanmuuttaja alueelle.
Jos on aina tehnyt kotitehtävänsä hyvin ja saanut hyviö arvosanoja, niin luulisi sen nyt olevan riittävä meriitti työuran alkuun. Tunnen vihaa duunareita kohtaan.
Jos on aina tehnyt kotitehtävänsä hyvin ja saanut hyviö arvosanoja, niin luulisi sen nyt olevan riittävä meriitti työuran alkuun. Tunnen vihaa duunareita kohtaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
valmistunut, niin mitä valitat - sulla on kaikki vielä edessä, jatka vaan yrittämistä. Teitkö opiskellessasi töitä, käytä suhteita...... Katsos siksi ne korostaa sosiaalisuuden merkitystä, luodaan suhteita........... ja ylläpidetään suhteita. Siksi ne sanoo, että lukutoukista ei ole mihinkään, ne kun ovat viettäneet kaiket aikansa vain kirjojen kanssa seurustellen. Ehkä se pitää paikkansa myös akateemisessa maailmassa, kirjat, kirjat ja opiskelu, jos ei muuta niin akateeminen maailma tarjoaa tutkijan paikkaa .....?????
No heh.
Elämä on kaikkea muuta kuin noin mustavalkeaa. Nykyaikana pitää olla paljon muutakin kuin x maisteri kuten esim. "hyvä tyyppi", jolla on suhteita tai on syntynyt oikeaan sukuun.
Ei se ole kiusaamista, jos työnantaja valitsee juuri sen ihmisen kuin itse haluaa, joka parhaiten sopii työyhteisöön tms.
Siis tutkinto on VAIN PAPERI, ihminen on persoona. Kaikkein suurin juttu on se, että voittaa oman ylemmyydentunteensa, nimittäin ei se tutkinto KENESTÄKÄÄN tee parempaa ihmisenä, etteikö muka töitä voisi tehdä ja löytää.
Kyllä tekemisestä MAKSETAAN, ei siitä, että on joku X tutkinto ja kaikki opintorekisterit täynnä viitosia. Voi kun se vielä tajuttais, ettei elämä ole mikään suoritus, jossa joko absoluuttisesti epäonnistutaan tai onnistutaan.
Näinä aikoina, kun tutkintoja vain tehtaillaan liukuhihnalla, niin ei mikään tutkinto takaa varmoja töitä ja aina voi muuttaa ulkomaille kun sieltä voi saada töitä jo esim. sen kautta, jos joku työnantaja katsoo cv-pankista läpi sopivat kandidaatit ja ottaa yhteyttä. Ei koske Suomea!
Älä jää kuitenkaan surkuttelemaan kohtaloasi, hae esim. työkkärin kautta Rauman telakalle koulutukseen.
Siellä tienaa hyvin ja saa arvokasta työkokemusta.
Jos tuollainen työ ei sovellu sinulle tai ei kiinnosta, hakeudu hoitoalalle tai rekkakuskiksi.
Muussa tapauksessa kehotan olemaan sitkeä ja hakemaan töitä sekä suomesta että ulkomailta, ihan mitä vaan järkevästi palkattua kannattaa etsiä.
vain ja ainoastaan suhteilla saat nykyään parempia töitä. osaaminen/työkokemus on sivuseikka.
hanki jostain suhteita, vaikka baareista/ravintoloista varsinkin nyt pikkujouluaikaan.
älä mene mihinkään siivoojaksi tms. koska se näyttää tosiasiassa huonommalta kuin työttömyys.
Pitäis oikeasti saada se ura käyntiin, ennen kuin seuraavaa vuosikertaa pukkaa systeemistä ulos. Muuten on vaara, ettei tule mitään uraa ja kaikki on hukkaan heitettyä... Rahallisesti siis.
Kun nyt vuosien köyhistelyn jälkeen olen nyt valmistunut työtön maisteri, mikä ihme tässä on "hukkaan heitettyä"? Ei kai kukaan nykyään ole niin lapsellinen, että kuvittelisi koulutuksen parantavan työnsaantimahdollisuuksia. Jos haluaa menestyä, koulutus on siinä kaikkien tutkimusten mukaan korkeintaan välttämätön, mutta ei alkuunkaan riittävä edellytys. Eivät ihmiset enää itsestäänselvästi kaipaa vakavaraista elämää tai perheen perustamista. Moniarvoisena aikana arvoa voi olemiselleen löytää monesta lähteestä.
"Eivät ihmiset enää itsestäänselvästi kaipaa vakavaraista elämää tai perheen perustamista. Moniarvoisena aikana arvoa voi olemiselleen löytää monesta lähteestä."
Tämä lause on kyllä ihan kakaran suusta. Kyllä huomaa, ettei monia akateemisia työnteko edes kiinnosta. Aika moni on jo liian vanha töihin ja vuosia rutiineita toistettuaan laitostunut.
teette niissä harjoittelu- ym. paikoissanne? Ette ilmeisesti ainakaan luo sellaisia suhteita, joiden avulla teidät haluttaisiin palkata. Onhan se nyt itsestäänselvyys että ennemmin otetaan hyväksi tiedetty kun aletaan arpoa.
Monessa paikassa on harjoittelijoille kiintiö. Itse olen ollut valtion hallinnossa ja sinne palkataan väkeä vain harvoin, vakipaikkaan tarvitaan aina ministeriön lupa. Sitten on yleensä hakemassa toistakymmentä ihmistä, jotka ovat olleet harjoittelemassa, tukityössä tai vastaavassa. Ei se palkattu ole aina paras; esim. mulle sanottiin kerran, että tämä homma on vähän liian yksinkertaista sulle, voit hakea mutta haetaan enemmän sellaista, joka pysyisi tässä pitempään. No tuo oli ihan totta, hain paikkaa vain saadakseni työkokemusta ja päästäkseni siitä eteenpäin.
Joskus olen sivusta seurannut valintaa. Joskus on ollut niin huipputyyppi, että turha yrittääkään kilpailla. Minä en osaa esim. olla mielienkielin koko ajan, siihen vaaditaan tietynlaista luonnetta. Joskus taas on ihan omituisia valintoja. Ikinä en ymmärrä, miksi yksi räkyttäjä, josta niin asiakkaat kuin työtoveritkinlähinnä valittivat, sai vakipaikan. VArmaan räkyttämällä.
Kai nyt kaikki tiettyihin virastoihin harjotteluun hakevat tietävät, ettei sieltä työtä saa? Jos työkokemus on riittävän arvokasta sinänsä (tyyliin harjoittelijana neurokirurgina huippusairaalassa), se voi poikia duunin jostain muualta. Mutta noin yleisesti ottaen kannattaa tehdä edes yksi harjoittelu lähellä valmistumista johonkin paikkaan jonne oikeasti voi päästä oikeisiin palkkatöihin.
Kannattaa ja kannattaa. Tahtoo vain olla tiukassa sellaiset paikat tänä päivänä, kun irtisanovat ja lomauttavat firmat eivät ota harjoittelijoita. Valtiolle sentään yleensä johonkin pääsee. Lopputyön aiheetkin yritysmaailmasta ovat tiukassa.
Kummanko sinä muuten ottaisit? 23-vuotiaan, jolla on vain vähän työkokemusta, vai 43-vuotiaan, jolla on työkokemusta ihan toiselta alalta eikä lainkaan omalta alalta? Keski-ikäiset eivät ole haluttua työvoimaa ja ymmärrän oikeastaan itsekin miksi, osa on juuri sellaisia kuin sanotaan; kiukkuisia, eivät arvosta nuoria, muutosvastarintaisia. Valitettavasti me uudistumishaluiset ja -kykyiset myös kärsimme. Itse myös pidän nuorista, pomoni oli viimeksi sen ikäinen, että olisin ollut lähes kyllin vanha hänen äidikseen. Osasin arvostaa hänen osaamistaan ja hän suhtautui myös minuun kuin kaikkiin muihinkin työkavereihin.
Se on ihan hemmetin tuuripeliä, sattuuko sellaiseen firmaan joka palkkaa uusia vai sellaiseen, joka on rekrytoimassa uusia. Meilläkin piti olla useita varmoja harjoittelupaikkoja eräässä firmassa, mutta heille tulikin lomautuksia ja irtisanomisia eikä tänä vuonna otettu yhtään harjoittelijaa eikä kesätyöntekijää. He rekrytoivat sitten kun ajat paranevat ja porukkaa jää eläkkeelle. Mutta niin sanottiin niistäkin valtion virastoista, joissa olin, eikä niihin ole siis uutta porukkaa palkattu.
Yhtä voisit sanoa, että kannattaa olla ennustaja ja tietää etukäteen, kuka ei mene konkurssiin. Minäkin olin aikoinaan töissä erittäin suuressa ja pitkän historian omaavassa firmassa, vaan niin vain sekin kaatui. Ei sitä kukaan uskonut silloin kun aloitin.
Minun harjoittelu oli todella laadukasta ja täysin omaa alaa. Mutta se on ainoa työkokemus alalta. Suosittelijaakaan ei ole, sillä nuori pomoni on jo vaihtanut työpaikkaa.
Siis mitä sinä nyt höliset? Kumman ottaisin ennemmin, ihmisen jolla on edes vähän kokemusta työtehtävistä vai sellaisen jolla ei ole? No ensimmäisen.
Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että on mennyt harjoitteluun opiskeluaikana? Jos olet 43v, niin mitä sinun opiskeluaikaisilla harjoitteluillasi on enää merkitystä, etenkään nykyisen taloustilanteen näkökulmasta? Olet varmasti saanut 20 vuotta sitten mahdollisuutesi.
Luehan nyt nimimerkkini ja tule tähän päivään! Se aika, jolloin opiskeltiin nuorena yksi ammatti ja sitten oltiin siinä 40 vuotta on ohi!
Niin, näin kuule on. Sinä siis otit jotenkn esiin jotkut 40 vuotta sitten tapahtuneet harjoittelut ja työllistymisen tätä kautta vääriin hommiin ja seuraavaksi selittelit että nykyinen taloustilanne (?) on jotenkin mystisesti (ilmeisesti aikakoneen avulla?) vaikuttanut valintoihisi.
No väännetään sitten rautalangasta: Viimeisin harjoitteluni loppui puoli vuotta sitten tänä vuonna, liittyen nykyisiin opintoihini, höpsö. Nuori pomo on vain vaihtanut työpaikkaa sen jälkeen, jos tuosta tulkitsit että harjoittelu on tapahtunut 40 vuotta sitten, niin sinulla on vielä kehittymistä oppimisessa. Varsinkin, kun kirjoitin olevani 43 ja kyllin vanha harjoittelun pomon äidiksi, niin luulisi että ölli riittäisi ymmärtämään, että kyse on sangen tuoreesta harjoittelusta.
Onneksi suurin osa nuorista on fiksumpia.
"Tahtoo vain olla tiukassa sellaiset paikat tänä päivänä, kun irtisanovat ja lomauttavat firmat eivät ota harjoittelijoita."
"Kummanko sinä muuten ottaisit? 23-vuotiaan, jolla on vain vähän työkokemusta, vai 43-vuotiaan, jolla on työkokemusta ihan toiselta alalta eikä lainkaan omalta alalta?"
Tässähän sinä ihan ekspliittisesti sanot, että sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta alaltasi. Tai että se on vähintään hyvin vanhentunutta. Sitten äkkiä jostain tuleekin esiin joku äsken tehty harjoittelu, joka ei kuitenkaan ole kokemusta sinun alaltasi.
Harjoittelu ei ole varsinaista työkokemusta eikä sitä monikaan työnantaja edes noteeraa miksikään, vain nuorilla sillä on vähän merkitystä, mutta enemmän heilläkin kesätyöt painavat vaakakupissa.
Ristiriitaista... Siis millä tapaa sinä olet jotenkin huonommassa asemassa kun se toinen opiskelija, jolla on vain harjoittelu takana? Ja milloin nuo harjoittelut on käyty? Vuosi sitten vielä otettiin harjoittelijoita monella alalla myös firmoihin, joten jos olet siinä vaiheessa opintoja että harjoittelu on ollut ajankohtaista tuolloin, niin...
Entäs nyt? Jos harjoittelupaikkoja ei saa, miksi sitten valmistua?
..ensimmäisen kerran kuulin olevani liian vanha 34-vuotiaana ja se sanottiin puhelimessa päin naamaa, edellisellä alallani, muuten olisin kuulemma ollut sopiva. En jaksanut tapella asiasta, sain silloin toisen työpaikan joka myöhemmin loppui, kokonaan. Miksi valmistua? Miksi hemmestissä jättää valmistumatta, jos opiskeluja on jäljellä enää noin 40 opintoviikkoa? En pidä kovin fiksuja ajatuksena lopettaa opiskeluja ja jäädä tulottomaksi tässä vaiheessa.
Mutta ilmeisesti pidät fiksuna opiskella alaa, joka ei ilmeisestikään sinua työllistä.
Miten nuori sinä oikein olet? Ala, joka työllisti hyvin kolme vuotta sitten, työllistää tänä päivänä huonosti. On vain muutamia marginaalialoja, joiden työllistävyydestä muutaman vuoden kuluttua voi olla varma. Herrajumala, millaista jälkeä noin mustavalkoinen ajattelutapa voikaan työelämässä saada aikaan? Seuraa hyvä lapsi maailman muutoksia. Sinun kaltaisisiasi olivat nuorina ne, jotka nyt minun iässäni vastustavat jokaista pienintäkin muutosta, ei haluttaisi opetella mitään uutta yms. Maailma muuttuu, koko ajan, lapsikulta, hyväksy se. En kuitenkaan pidä fiksuna keskeyttää opintoja loppusuoralla, vaikka joku nirppanokka nulikka onkin sitä mieltä.
Alan työlistävyys voi olla hyvä taas vuoden kahden kuluttua. Siihen asti pidetään ammattitaitoa yllä muulla tavoin.
"vähiten tietää se, joka luulee tietävänsä paljon". Hyvää joulua.
Älä masennu, kyllä se siitä lähtee, usko pois. Asiat kyllä järjestyvät, olet nyt välivaiheessa, opinnoista valmistuminen aiheuttaa tyhjyyden tunnetta ja turvattomuutta. Löydät kyllä itsellesi työtä ja elämä asettuu uomiinsa. Tsemppiä vaan!
ETTÄ SINÄ ET HAE TÖITÄ! Eikös se vanha totuus ole, että kyllä tekevälle töitä löytyy, pätee viel näin työttömyysaikoinakin, näin olen minäkin kuullu!
...jota on potkittu päähän niin, että pitää avata suunsa vain kuitatakseen jotakin? Asiasta en mitään tiedä, mutta vastaan sanon?
Vai luuletko ihan oikeasti, ettei aloittaja olisi HAKENNUT niitä töitä? Siinä tapauksessa TYP om juuri sinulle.
Itselläni ei ole milloinkaan ollut vaikeuksia löytää töitä. Palkanmaksajan löytäminen on se vaikein osuus.
Olin vuosituhannen vaihteessa harjoittelemassa yhdessä paikassa entistä alaani. Sieltä on lähtenyt väkeä eläkkeelle. Uusia ei ole kuulemma palkattu yhtään, vaan tuottavuusohjelman mukaan pitää vielä saada vähennettyä.