Olen henkisesti nyt niin hajalla, etten jaksa kirjottaa koko tarinaa.
Vuosia tätä on jatkunut. Ja koska mies on uhkaillut ja erittäin taitava manipuloija niin tässä olen ja mietin uskallanko tehdä mitään. Uskallanko itse toteuttaa sen mistä hälle jo kerroin, että kun maanantai tulee niin teen ilmoituksen kännykän hajottamisesta. Oli näet toinen jo minkä hajotti.
Kännyköitä saa aina uusia, totta. Mutta miten todistaa tämä henkinen rääkki? Fyysistä väkivaltaa myös on ollut, mutta en tyhmyyttäni, raukkattani ole käynyt näyttämässä lääkärille, että olis nyt sitten mustaa valkoisella.
Olen pitkään tehnyt tätä ero prosessia, mutta aina palannut takasin. Ja se perus setti, vähän aikaa menee hyvin kunnes räjähtää. lopuksi en edes usko, että koskaan pääsen tuosta suhteesta. Itsetunto on niin nollilla.
Mutta haluan, että mies kerranki maksaa mitä on tuhonnut. Ei vaan aina särkeä mun omaisuutta ja päästä kaikesta kun koira veräjästä. Haluan että tähän meidän "matti-mervi" suhteeseen jo joku ulkopuolinen puuttuu. Ehkä sitä kautta saan tukea tuon helvetin jättämiseen taakse. Yksin en pääse.
Eli minkälaisia neuvoja teillä on antaa? Mitä sanoa poliisi asemalla ja tietääkö joku faktaa miten tuo oikeusprosessi etenee? Ja toivon teiltä asiallisia viestejä, voitte olla varmoja että tiedän mikä ääliö, läski, huono ihminen olen. Siitä on huolen pitänyt tuo ns ihminen ja mun sisäinen vaimea ääneni.
Vuosia tätä on jatkunut. Ja koska mies on uhkaillut ja erittäin taitava manipuloija niin tässä olen ja mietin uskallanko tehdä mitään. Uskallanko itse toteuttaa sen mistä hälle jo kerroin, että kun maanantai tulee niin teen ilmoituksen kännykän hajottamisesta. Oli näet toinen jo minkä hajotti.
Kännyköitä saa aina uusia, totta. Mutta miten todistaa tämä henkinen rääkki? Fyysistä väkivaltaa myös on ollut, mutta en tyhmyyttäni, raukkattani ole käynyt näyttämässä lääkärille, että olis nyt sitten mustaa valkoisella.
Olen pitkään tehnyt tätä ero prosessia, mutta aina palannut takasin. Ja se perus setti, vähän aikaa menee hyvin kunnes räjähtää. lopuksi en edes usko, että koskaan pääsen tuosta suhteesta. Itsetunto on niin nollilla.
Mutta haluan, että mies kerranki maksaa mitä on tuhonnut. Ei vaan aina särkeä mun omaisuutta ja päästä kaikesta kun koira veräjästä. Haluan että tähän meidän "matti-mervi" suhteeseen jo joku ulkopuolinen puuttuu. Ehkä sitä kautta saan tukea tuon helvetin jättämiseen taakse. Yksin en pääse.
Eli minkälaisia neuvoja teillä on antaa? Mitä sanoa poliisi asemalla ja tietääkö joku faktaa miten tuo oikeusprosessi etenee? Ja toivon teiltä asiallisia viestejä, voitte olla varmoja että tiedän mikä ääliö, läski, huono ihminen olen. Siitä on huolen pitänyt tuo ns ihminen ja mun sisäinen vaimea ääneni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tehdä jotain tuolle tilanteelle, jossa olet ja olet ollut jo kauan niinkuin kerroit. Itse katsoin vastaavaa touhua 15 vuotta, ennenkuin uskalsin tehdä jotain ratkaisevaa. Uskoisin siis tietäväni edes vähän siitä, miltä sinusta nyt tuntuu. Omasta päätöksestäni ei ole vielä kovinkaan kauaa, mutta helpotus on suuri jo nyt. Minun itsetuntoni on yhä alamaissa ja sen uudelleen rakentamiseen menee varmaan paljon aikaa, mutta ainakin se on alussa. Käyn tukikeskuksessa puhumassa kokemastani väkivallasta, niin henkisestä kuin fyysisestäkin. Myös minulta on hajotettu mm. kännykkä ja muitakin tavaroita, vaatteitani on revitty, tekemisiäni vähätelty niin kotona kuin työelämässäkin. Jotenkin sairastuin itsekin vuosien vieriessä ja jaksoin aina uskoa anteeksipyyntelyjä ja lupauksia, että koskaan enää ei vastaavaa tule tapahtumaan. Kunnes aina tuli se seuraava kerta. Tilanne ajautui niin pahaksi, että aloin jo hautoa itsetuhoisia ajatuksia ja silloin jotenkin "heräsin". Laitoin avioeropaperit vetämään ja ilmoitin miehelle, että nyt riitti. Mies muutti pois ja vaikka en vielä varmasti tiedäkään onko tämä lopullista, niin tällä hetkellä en näe yhteenpaluuseen mitään mahdollisuutta. Haluan elää rauhassa ja hengittää vapaasti. Meillä on vain yksi elämä. Älä sinäkään anna kenenkään pilata sitä! Olet arvokas ihminen ja sinulla on oikeus elää ilman pelkoa! Tee jotain heti huomenna. Suosittelen eroa, ainakin toistaiseksi. Mutta tee ainakin se rikosilmoitus, jos ei muuta. Tiedän että ratkaisu vaatii paljon voimia, mutta rukoilen puolestasi annukka että Jumala antaa sinulle voimaa siihen. Itsekään en uskonut siihen pystyväni, mutta rukouksen avulla sain ihmeellisen avun. Jos haluat kirjoitella kanssani, voin antaa sähköpostiosoitteeni. Siunausta ja voimia sinulle!
osoitteita!
Tekstisi oli rohkaisevaa ja lohduttavaa. Kiitos ja palataan pian juttuuun.
Tässä osoitteeni, jos haluat kirjoittaa: [email protected]
Ilmeisesti olet uskovainen ihminen. Kirjoituksestasi paistaa ikävästi yksi asia: "Mies muutti pois ja vaikka en vielä varmasti tiedäkään onko tämä lopullista, niin tällä hetkellä en näe yhteenpaluuseen mitään mahdollisuutta. " Näin kirjoitat, eli mielessäsi on kuitenkin se takaportti että vielä menisit yhteen.
Älä anna sellaisen tulla edes ajatustesi takanurkkaan!!!!!!!!!!!!!!!Saati uutta kokeilua!!!!!
Itse olen myös uskovainen ihminen ja tiedän miten uskonnollisuus lisää alttiutta jäädä vain lojumaan huonoon suhteeseen. Itse olin tarpeeksi hölmö, että miehen uudelleen vain tunkiessa elämääni jäi lopullisen eron teko virumaan vuosikausiksi. Mitä kadun nyt, ja kovin.
Sairas ja vahingoittava suhde ei ole liitto; sitä ei tarvitse suojella. Sitä ei pidä yrittää paikata, vaan paeta mitä pikimmin eikä valua takaisin vaurioittaviin olosuhtesiin!!!!!!!!!!!
neuvostasi. Olet varmaankin ihan oikeassa! Olen uskova ihminen ja se on tehnyt kyllä kaikesta jotenkin vielä mutkikkaampaa. Jos haluat kirjoitella minulle, niin olisin iloinen. Osoite on tuolla ylempänä ketjussa. Siunausta sinulle!
On täällä jo monessa keskustelussa sama ongelma niinkuin sinulla, valitettavasti. Ei ongelmasi ole mikään ainutlaatuinen.
Tarvitset vain ja ainoastaan ottaa etäisyyttä niinkuin luin että olet jo tehnytkin. Virheen teit siinä kun menit takaisin. ÄLÄ MENE TAKAISIN! Ei tuollaisen sairaan tyypin kanssa voi mistään keskustella, että tiedä se.
Älä sen vuoksi uhkaile mitenkään. Se uhkailu tulee takaisin sinulle kaksinkertaisena kiusaamisena/uhkailuna.
Anna "tyypille" tilaa kasvaa aikuiseksi. Sen teet vain lähtemällä ja ottamalla etäisyyttä.
Olenko minä kirjoittanut tuon? Ihan kuin omaa käsialaani.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että tee ilmotus.
Itse kärsin n. 6kk väkivallasta, sitten lopulta tajusin mennä lääkäriin ja tein rikosilmotuksen.
Rikosilmotuksen jälkeen on väkivalta loppunut, siis fyysinen. Henkistä kuulen kyllä.
Käräjillä käytiin ja tuomio tuli. Mies on narsistinen, ja oli olevinaan niin varma että
minä saan tuomion, siitä kun hän pahoinpiteli minut.
Miehesi varmaan on samanlainen, sanoo että on oikein kun hän satuttaa sinua, koska sinä
itse ärsytit? Minä olen meidän talon huora, idiootti, eikä minusta ole mihinkään. Oletko sinäkin?
Itse olen pääsemässä suhteesta vihdoin ja viimein pois, suosittelen samaa sinullekkin.
Ja jos pääset, ja hän itkee perään, on parempi antaa olla.
Itse olen myös niin rikki sisältä, että kauan menee ennenkuin mikään
palaa ennalleen.
Koita pärjäillä!
Itse kärsin väkivaltaisesta parisuhteesta 4 vuotta, itsetuntoni oli nollassa ja ystävätkin olivat kaikonneet olivat varmaan kyllästyneet saamattomuuteeni. Aikani kestin ja nielin kaiken paskan mitä päälleni sain sitten tuli mitta täyteen, hommasin asunnon salaa ja muutin yöllä mukanani tärkeät paperini ja vaatteeni kaiken muun jätin taakseni. Ex-mieheni rikollisesta taustasta johtuen pelkäsin ottaa yhteyttä poliisiin vaikka he meillä usein naapurien hälyttäminä kävivät. Kerran kävin lääkärillä hakemassa todistuksen vammoista jos vaikka joskus haluaisin jutun tehdä. Muuton jälkeen hän kävi uhkailemassa minua työpaikallani yms ja osoitteenikin hänelle pienessä kaupungissa kun asutaan selvisi. Uuden naisen ilmestyttyä kuvioihin sain rauhan, poliisit kertoivat minulle että jos haen lähestymiskieltoa siittä voidaan heti tehdä väliaikainen päätös. Itse jätin sen tekemättä mutta onneksi viimein pääsin pois suhteesta. Olen jälkikäteen käynyt asioista juttelemassa kriisikeskuksesta ja minua se on auttanut. Ystävätkin ovat palanneet he myöskin pelkäsivät ex-miestäni.
Mutta tälläinen oli minun tarinani paljon voimia sinulle teetpä minkä päätöksen tahansa.
Nyt olet oikealla tiellä. Pidä se.
Pistä äijä maksamaan rikkomansa känny. VOit jopa saada kunnioitusta sen jälkeen.
en jaksanut edes lukea kirjoitustasi kovin pitkälle , mutta kyllä on rikosilmoituksen paikka väkivalta tilanteessa aina!
sitä ei "saada".
asustella yksiksesi jonkin aikaa......jätä lapset miehelle ja mene kokemaan ahdistuksesi tosiasiat. Kasvamaan niinkuin sanotaan.....
Oma mieheni on ollut hirviö muutaman kuukauden ajan. Miksi? Alkoholia menee tosi paljon...työvaikeuksia ym. Narsistinen luonne. Nyt olen ollut kuukauden muiden nurkissa, muutaman kerran mennyt kotiin ja taas paennut uhkauksia. Miten hyvä parisuhde on mennyt näin. En todellakaan ole ollut uskoton, en ikinä käynyt tyttöjen kanssa missään tai ravintolassa. Ukko saa raivarin minun töistä tullessakin ja huutaa:Mistä tulet, kokoa tavarasi ja häivy. Itse käy kyllä kuppiloissa. Kun tulee yöllä kotiin, herättää ja jopa lyö. Iso mies ja voimakas, pakoonhan siinä on lähdettävä juoksujalkaa ja vähissä vaatteissa.
Mikä teki miehestäni hirviön?
viina on paha peikko parisuhteessa. Älä anna lyödä itseäsi
erosin väkivaltaisesta miehestä kun sain vakituisen työn. Olin ollut helvetissä yli 10 vuotta. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa oli toistuvasti. Sain mahdollisuuden yrittää pärjätä itse. Rankkaa on edelleen mutta minua ei lyödä enää. Hae todisteet, mustelmista yms, koska muuten olet heikoilla. Voimia, helvetisti voimia sulle. Tulet tarvitsemaan sitä!
nämä kaikki jutut. Ja miksi minä aina maanantaina uskon paskapuheisiin raittiudesta ja anteeksi...
Nyt olen niin vihainen, että olen päättänyt tehdä rikosilmoituksen, että törkeydet tulee kirjatuiksi. Ja haluan puhua ulkopuolisen kuullen hirveyksistä, koska oma psyyke tässä hajoaa. Emme ole enää kuukauteen asuneet yhdessä, mutta olen käynyt yhteisessä kodissamme hakemassa pois tavaroitani ja todennut: ukkohan on selvinpäinkin ihan kauhean törkeä! Olen kiukkuinen siitä, ettei hänen entiset naisystävät kertoneet minulle eronsa syytä, aavistin pahaa, koska ovat muuttaneet eron jälkeen toisille paikkakunnille.
Ota yhteyttä Ku Klux Klaniin ;D
Mutta oletko varma että et ole suututtanut sitä miestä esim. täyttämättä velvollisuuksia kuten antamatta pimppiä?
Aina on kummassakin syytä. Miten ihminen voisi muutenkaan riidellä itse itsensä kanssa.
En uskaltanut tehdä rikosilmoitusta. Ajattelin vielä tämän kerran kärsiä typeryydestäni. Emme ole olleet tekemisissä sen jälkeen. Tiedän kokemuksesta, että hän ei koskaan vaivaudu anteeksi pyytämään saati sitten mitään korvaamaan. Olen viestiä laittanut sekä sähköpostiin, että puhelimella. Ilmeisesti ei koe tehneensä mitään väärää koska vastaus on aina "en lue viestejäs.." Eikä varmaan luekkaan. En ole minkään arvoinen, ei mun tunteilla ole mitään väliä.
Mua ketuttaa tämä tilanteeni. Olen niin monta kertaa päättänyt jättää ja aina itse vinkunut muutaman viikon erossa olon jälkeen takas. Hän ei koskaan ole edes sitä kliseistä lupausta, että "haluan muuttua, enään en tee sitä enkä tätä". Vaan aina erojen jälkeen hän on vain puolustellut tekojaan ja syyttänyt minua kaikesta. Alan oikeesti uskoakki, että kaikki se paska mitä oli olikin mun syy.
Olen jäänyt totaalisen yksin. Kaikki ystävät tulivat hänen mukanaan koska muutin tänne ihan eri puolelta Suomea. Että sitä ihminen voikin haluta tuollaseen tuttuun muttei tosiaankaan turvalliseen suhteeseen.
Kun riitelimme viimeksi, niin kaikki oli päin helvettiä minussa. Seksi yms olivat hänen mielestään ollut tosi huonoa. No sanotaan näin, että krapulaisen, hikisen, vanhalta viinalta haiseva äijä tuskin saa ketään syttymään. Tuntui että olin viikonlopun juopottelukaveri, sunnuntaina tiet erkanivat aina tahoilleen koska työt olivat kummallakin toisaalla. Mitään arkea emme ikinä viettäneet, vaikka joskus siihen esim loman aikana olisi ollut mahdollisuus. Mies oli silloin niin rauhaton, levoton, ettei sitä kestänyt katsoa. Ja aina, aina se olin minä joka tavarat sai pakata. Hän ei halunnut tulla tänne koskaan. Milloin pelkäsi autolleen tapahtuvan jotain, milloin mitäkin.. lopuksi en jaksanut asiasta sanoa.
Sittenhän hän sai olla tietenki herra kotonaan, välillä oli niin-in ihanaa ja muutaman viikon jälkeen paiskas ulos, aivan sama oliko mulla rahaa tulla kotiin ja oliko pakkanen ja mulla vaan esim aamutakki päällä..(lähdöt olivat joskus sen verran lennokkaita, et vaatteet puin, noukittuani ne pihalta, jossain roskakatoksessa). Ja riidat lähtivät ihan naurettavista syistä. opinkin sen ajanmittaan et ei kannata olla erimieltä mistään asiasta ei ainakaan esitää vaikka poliittisia mielipiteitään. Aina tuo ei tosiaankaan toiminut vaan häätö tuli oli sitten ollut miten tahansa.
Onko kellään ollut tuollasta parisuhdetta? Hyvät ihmiset kertokaa miten lopettaa tämä itsensä syyttely, nyt meinaan ajatuksia leijuu, että sittenkin se oli oikein mulle, että kännyn hajotti, taisin provoisoida..tai hitto vie en tehnyt niin! Mutta hän varmaan jatkaa elämäänsä mutta miten itse jatkaisin?