Pieni vihreä mies (loppunäytös, versio a)

Jatkuupi kirjoitti:

Matkattuaan jokusia päiviä ja öitä, munkkiparka alkoi jo tuntea itsensä uppopaistetuksi munkiksi. Vesi alkoi olla lopussa ja aurinko oli korkealla. Munkki päätti istahtaa kivelle, vaikka siinä paikassa ei varjoa ollutkaan, eikä edes lähimaillakaan, ainakaan näköetäisyydellä. Hän sulki silmänsä hetkeksi. Ihana unenomainen tila valtasi hänet ja siinä horteessaan hän näki, kuinka pilvi leijui auringon eteen antaen vilvoittavaa varjoa. Munkki säpsähti hereille. Varjo ei ollutkaan pilven aiheuttama. Hänen edessään seisoi pieni vihreä mies. Pieni vihreä mies sanoi olevansa janoinen ja pyysi lasin vettä. Lasia ei munkilla ollut enää aikoihin ollut ja jäljellä oli vain tilkka vettä. Munkki kuitenkin, koska oli munkki, antoi lopun vetensä pienelle vihreälle miehelle. Pieni vihreä mies joi pienen tilkan. Munkki kehotti häntä juomaan loputkin, eihän sitä enää ollutkaan kuin juuri ja juuri yhden juomiseksi ja jakaminen kahdelle olisi ollut lähes sama kuin jos olisi kaatanyt veden maahan. Pieni vihreä mies joi veden loppuun, antoi astian munkille, kiitti ja kääntyi lähteäkseen. Munkki kuitenkin oli tällä kertaa paremmin hereillä ja esti pienen vihreän miehen lähdön.

Pieni vihreä mies kääntyi munkkia kohti, jolloin munkki sanoi: Sitä vain piti kysymäni, että sinähän olet se sama pieni vihreä mies, joka kävi luostaristamme pyytämässä lasin vettä aina silloin tällöin? Pieni vihreä mies vastasi myöntävästi.
No, minkä takia luostari sortui joka kerta seuraavana päivänä, kysyi munkki.

Pieni vihreä mies ei vastannut, kääntyi vain ja lähti. Muutaman metrin päässä pieni vihreä mies pysähtyi ja kääntyi. Pieni vihreä mies katsoi munkkia hetken. Sitten pieni vihreä mies sanoi:


















"En minä vaan tiedä", kääntyi, jatkoi matkaansa ja katosi sitten autiomaahan.


Sen pituinen se.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä