Pitihän se nähdä, vaikka taidankin kuulua niihin, joiden mielestä Joutsenlampea ei tarvitse pahemmin peukaloida - ei ainakaan siinä määrin kuin Greve on tehnyt. Lehtikirjoitusten perusteella ennakko-odotukset olivat melkoiset, mutta kuinkas sitten kävikään? Prologin satukirjaepisodi tuntui kovin päälleliimatulta ja turhalta. Baletin ensimmäinen näytös oli tylsähkö ja unettava, musiikkikin käväisi muutamaan otteeseen eestaas sahaavan humpan puolella (kapellimestari Alexander Walker oli minulle uusi tuttavuus). Alastoman joutsenen (s.o. naisen) tanssi ammensi modernin tanssin liikekielestä, mutta oli kiintoisaa katsottavaa. Kaiketikin oli myös ajan kysymys, milloin homoromantiikka hyppäisi Kansallisbaletin näyttämölle. On hassua kaunistelua puhua ohjelmakirjasessa "prinssin parhaasta ystävästä", kun tämä on ilmiselvästi rakastunut kasvinkumppaniinsa!
Toisen näytöksen suuret joutsenkohtaukset ja pääparin kaksintanssit sentään noudattivat vanhaa ja rakastettua koreografiaa. Odette-Odilena tanssinut Petia Ilieva ja prinssin roolin tehnyt Nicholas Ziegler olivat loistavia, varsinkin Ilievan höyhenenkevyt liikehdintä ja uskomattomat käsivarret. Ziegler on hiljaisin prinssi, jonka olen nähnyt tai 'kuullut', hänen alastulonsa ovat miltei äänettömiä. Ja vaikka kyseessä oli jo yhdeksäs esitys, niin joutsenten rivit eivät vieläkään olleet suorat, eivätkä liikkeet aivan samanaikaisia. Joutsenen kaulaa (vaikutelma, johon Greve pyrkii) kuorossa tanssivien käsistä muistutti vain se, jonka sormet eivät harittaneet kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Sen sijaan puvut näyttivät yllättävänkin klassisilta ja "vanhoilta", sellaisilta kuin niiden soisi aina näyttävän.
En usko, että Greven koreografia jää historiaan minään suurena uudistuksena. Tai sitten se todellakin jää historiaan ja näyttämölle palaa vanha versio Joutsenlammesta. Jos voitaisiin yhdistää muutama Greven uudistus, vanha koreografia ja nyt nähdyt loistavat tanssijat, oli käsillä todellinen mestariteos. Vanhaakin Lampea voisi varmaankin tiivistää ja lyhentää ilman että musiikin järjestystä muutetaan. Musiikistahan kaikki kumpuaa, ilman sitä ei ole balettiakaan.
Toisen näytöksen suuret joutsenkohtaukset ja pääparin kaksintanssit sentään noudattivat vanhaa ja rakastettua koreografiaa. Odette-Odilena tanssinut Petia Ilieva ja prinssin roolin tehnyt Nicholas Ziegler olivat loistavia, varsinkin Ilievan höyhenenkevyt liikehdintä ja uskomattomat käsivarret. Ziegler on hiljaisin prinssi, jonka olen nähnyt tai 'kuullut', hänen alastulonsa ovat miltei äänettömiä. Ja vaikka kyseessä oli jo yhdeksäs esitys, niin joutsenten rivit eivät vieläkään olleet suorat, eivätkä liikkeet aivan samanaikaisia. Joutsenen kaulaa (vaikutelma, johon Greve pyrkii) kuorossa tanssivien käsistä muistutti vain se, jonka sormet eivät harittaneet kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Sen sijaan puvut näyttivät yllättävänkin klassisilta ja "vanhoilta", sellaisilta kuin niiden soisi aina näyttävän.
En usko, että Greven koreografia jää historiaan minään suurena uudistuksena. Tai sitten se todellakin jää historiaan ja näyttämölle palaa vanha versio Joutsenlammesta. Jos voitaisiin yhdistää muutama Greven uudistus, vanha koreografia ja nyt nähdyt loistavat tanssijat, oli käsillä todellinen mestariteos. Vanhaakin Lampea voisi varmaankin tiivistää ja lyhentää ilman että musiikin järjestystä muutetaan. Musiikistahan kaikki kumpuaa, ilman sitä ei ole balettiakaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.