Kuinka kova paikka miehelle

Kyllä silloin on heti kovana kun kuulee, ettei kumia tarvitsekaan enää käyttää.

auttasi kun dumpata maho lehmä ja hankkia hedelmällinen nainen tilalle...

saattaa olla jopa suhteen lopun syy. Tosin harvoin miehetkään kovin nuorina jälkikasvua hinkuaa, mutta useimmat kuitenkin joskus.

Miten muuten nainen suhtautuisi jos kuulisi seukkaavansa tuhkamunan kanssa?

Kuin kova paikka se on sille naiselle itselle? Siitä on kysymys...

ellei hän voi hankkia perillisiä. Se on kova paikka naiselle kun sukulaiset ja ystävät kyselevät nuorelta pariskunnalta, että koska he hankkivat lapsia.

Ehkä tämä on sellainen asia josta olisi parempi vaieta, koska siitä puhumien aiheuttaa syyllisyydentunteita niille naisille, jotka eivät kykene saamaan lasta.

minun mieheni on tuhkanmuna ja itse olen maho lehmä...

No kyllähän sitä hiukan pistäis miettimään että kelle ja minne ne isoisän metsät ja maaat sitten lopulta menis?

Toisaalta, sitten vois suunnitelma omaa elämäänsä siltä kantilta ettei tartte ostaa tila-autoa tai 7 makkarin taloa. Mutta jos sattuis olemaan persaukinen ja perinnötön itsekin niin eipä paljon vaivais.

Sitten taas, omalta suvulta vois tulla pitkiä katseita ja liiterin takana otettaisiin neuvoa antavaa ja miettittäisiin että mitenkähän asia on. Oma äitee kun odottaa mummoutta. Iskä tuskin sanoisi mittää, mutta vetäisi kumminkin viikonloppuna kossun tai kaksi, raitis mies.

Kavereille kanssa asiasta pitäis keskustella jossain miesten kesken. Muuten ne vittuilis tuhkamunaksi eläkkeelle asti.

Jos sen naisen kanssa on vasta seurustelut aluillaan niin kyllähän siinä pisteet putois ja ehkä hiukan väliaikaa tarttis asioiden miettimiseen. Mutta jos olis tosirakkauvesta kyse niin kyllä sitten homma pitäs kattoo loppuun asti. Tietty jos ukko olis kovin meneväistä sorttia niin jossain vaiheessa, myöhemmin, se ehkä kännipäissään kävis vieraissa. Ei niinkään sen p***** takia vaan että josko johonkin väliin sais ees äpärän tuikattua.

Vanhuuden vara vois huolettaa, tai ehkä ei se vara, kun kerta kaikki rahat vois pistää itelleen jemmaan. Mutta se yksinäisyys sitte. Kun sitä rupeis arvuutteleen että kumpi meistä sitten mahdollisesti kuolis ensin ja ketä sille toiselle jäis tueksi (siis semmosia jotka olis kanssa viä henkisä).

Että kaikenkaikkiaan kyllä se varmana miehellekin jonkinmoinen henkinen kriisi on. Siitä joko mennään yli tai sitten siihen kompastutaan - paljon riippuu miten ite kullakin luonnetta piisaa.

Mutta... jos ukolla olis jo jälkikasvua jonkun exän kanssa niin kyllähän sitä sitten uuden kullan kanssa vois elää ja olla. Mutta... ne lapset ja exä kuuluis kyllä sitten vielä tiiviimmin elämään, ja jos tämä uus eukko ottais siitä nokkiinsa niin häviäis varmasti. Tilanne kyllä söis miestäkin aika lailla.

Tietysti jos sää esität näitä kysymyksiä jollekin teinipojalle, tai muuten vaan vähän alimittaseks jääneelle, niin eihän semmonen mittää ymmärrä, sehän vaan huutas että "jippii, paljaalla saa panna".

Tunnen yhden pariskunnan joilla tuo lapsenteko alkaa näytää aika huonolta, mutta ei se mies siinä suhteessa ole mihinkään ainakaan lähdössä. Kyse nyt ei tosin ole 100% varmuudesta, mutta ilmeisesti siihen tarvitaan pieni ihme. Kyllä heillä muuten hyvin menee ja molemmat ovat iloisia kaikesta huolimatta.

Eikai sitä voi loputtomiin alkaa suremaan. Onhan se tiedossa että kaikki eivät voi lasta saada, se täytyy vaan hyväksyä. Minkäs teet?

Omalta kohdaltani en osaa sanoa oikein mitään. Kaikkea ei voi aina saada mitä haluaa.

niin tuskin mikään maatamullistava kokemus enää olisi :). Jos miehellä ei taas sattuisi lapsia vielä siinä vaiheessa olemaan, niin kaiketi siinä olisi mietinnän paikka: haluanko tuon naisen siksi, koska hän on minulle itsessään tärkeä vai siksi, että voisi minulla mahdollisesti tulevaisuudessa synnyttää perillisen :) ...

...tuntuis, että ei heilauttais suuntaan eikä toiseen.

.

ranteet auki

(hillitöntä itkua)

Hemmetin kova. Niin kova, että nainen lähtee kiertoon, vaikka olisi muutoin se unelmien täyttymys.