Löysin aiheesta paljonkin keskusteluja, mutta aina kyseessä oli tilanne, jossa toisella oli iso velka ulosotossa ja luottikset menneet ja suositeltiin, et pitää tehä avioehto niiden isojen velkojen takia, mut entäs, ku toisella onkin "iso" (n.85 000€) velka ja luottotiedot kondiksessa ja toisella 1000€ ulosotossa ja ei luottotietoja?
Varsinainen ongelma on siis, että mulla on se tonni ulosotossa ja kotiäidin tuloillani en pysty vielä hetkeen lyhentämään velkaani, kun emme halua lapsia hoitoon, ennenkö nuorin on 3v. En halua maksattaa velkaani miehelläni, joten aion yrittää jotain maksusuunnitelmaa, mutta varaa minulla on maksaa vain max 50-100€ kuussa, ja ei välttis sitäkään, joten kauan menee, että saan velkani pois. Jos menemme nyt naimisiin niin pystyykö mieheni enää saamaan esim. auto tai talon remonttilainaa, kun hänen puolisollaan (minulla) ei ole luottotietoja? Tähän ongelmaan ei kuitenkaan avioehdotkaan auta, jos minun mokani vaikeuttaa mieheni elämää avioliittoon astuessamme.
Nyt asumme avoliitossa ja mieheni otti asuntolainan yksinään (luonnollisesti, kun tilanteeni on mikä on), puhumatta pankissa mitään minusta. Hän oli, kuin olisi muuttamassa tähän ostamaansa taloon lasten kanssa ilman minua, koska vaadin häntä salaamaan olemassaoloni, ettei hänen unelmansa omasta talosta kaatuisi mun mokaan. Nyt haluaisimme kuitenkin vihdoin naimisiin ja olisi kiva tietää tuleeko minusta sitten taakka miehelleni tuon velkani vuoksi ja kannattaako avioaikeet perua sittenkin vielä muutamaksi vuodeksi, jotta luottotietoni ehtivät palaamaan ja pääsen jälleen työelämään. Tosin tässäkin on se puoli olemassa, että mitä jos päätämmekin koittaa saada vielä yhden lapsen ja työhön menoni pitkittyy entisestään niin emmekö voi sitten virallistaa suhdettamme vähintään kuuteen vuoteen.
Vaikuttaako puolison luottotietojen puute siis toisen lanan saantimahdollisuuksiin jos henkilö kuitenkin hakee lainaa yksin?
Varsinainen ongelma on siis, että mulla on se tonni ulosotossa ja kotiäidin tuloillani en pysty vielä hetkeen lyhentämään velkaani, kun emme halua lapsia hoitoon, ennenkö nuorin on 3v. En halua maksattaa velkaani miehelläni, joten aion yrittää jotain maksusuunnitelmaa, mutta varaa minulla on maksaa vain max 50-100€ kuussa, ja ei välttis sitäkään, joten kauan menee, että saan velkani pois. Jos menemme nyt naimisiin niin pystyykö mieheni enää saamaan esim. auto tai talon remonttilainaa, kun hänen puolisollaan (minulla) ei ole luottotietoja? Tähän ongelmaan ei kuitenkaan avioehdotkaan auta, jos minun mokani vaikeuttaa mieheni elämää avioliittoon astuessamme.
Nyt asumme avoliitossa ja mieheni otti asuntolainan yksinään (luonnollisesti, kun tilanteeni on mikä on), puhumatta pankissa mitään minusta. Hän oli, kuin olisi muuttamassa tähän ostamaansa taloon lasten kanssa ilman minua, koska vaadin häntä salaamaan olemassaoloni, ettei hänen unelmansa omasta talosta kaatuisi mun mokaan. Nyt haluaisimme kuitenkin vihdoin naimisiin ja olisi kiva tietää tuleeko minusta sitten taakka miehelleni tuon velkani vuoksi ja kannattaako avioaikeet perua sittenkin vielä muutamaksi vuodeksi, jotta luottotietoni ehtivät palaamaan ja pääsen jälleen työelämään. Tosin tässäkin on se puoli olemassa, että mitä jos päätämmekin koittaa saada vielä yhden lapsen ja työhön menoni pitkittyy entisestään niin emmekö voi sitten virallistaa suhdettamme vähintään kuuteen vuoteen.
Vaikuttaako puolison luottotietojen puute siis toisen lanan saantimahdollisuuksiin jos henkilö kuitenkin hakee lainaa yksin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei vaikuta ja voi asua virallisesti yhdessä. Sinulle voi olla suurtakin haittaa jos "et ole olemassa", oletko edes lastesi huoltaja? Ottaisin yhteyttä oikeusaputoimistoon.
Ja sinulla on todella pienet velat. Ota myös huomioon, että maksatko tulevaisuudessa työhön palattuasi miehesi asuntoa omistamatta sitä kuitenkaan. Koska teillä on yhteisiä lapsia niin olisi viisasta ratkaista asia muuten.
Ja asun kirjoilla tässä miehen talossa, mut ennen talon ostoa olin lasteni etähuoltaja ja asuin eri osoitteessa miehestä ja lapsista ja näin ollen olin "näkymätön" kun mies haki taloon lainaa. Nyt siis ainoa pulma on se, voimmeko mennä naimisiin vai estääkö avioliitto jatkossa lainojen saannit? Ei olisi kovin kiva tilanne, jos yllättäen hajoaisi auto tai joku muu tärkeä kallis asia ja sit mies ei sais lainaa, kun meni naimisiin luottotiedottoman naisen kanssa. Myös talon remontti on jäänyt kesken ja jossain vaiheessa sitäkin pitäisi jatkaa, mutta sekin vaatii lisälainaa ja olisi ikävä olla esteenä naimisiin mentyä puoliki oman talon korjaukselle jos emme tee avioehtoa.
Noin huonosti ei sentään asiat ole. Sinun luottotietosi eivät vaikuta mitenkään miehesi luottotietoihin, ei vaikka velkasi olisi isompikin. Avioliitossakin kumpikin vastaa omista veloistaan ja omistaa oman omaisuutensa. Menkää ihmeessä naimisiin. Ei nyt yhden tonnin takia pidä jättää elämää elämättä!
Tehkää avioehto kuitenkin. Se ei sinänsä liity mitenkään velkoihinne ja se astuu voimaan vasta kun avioliittonne päättyy (joko eroon tai toisen kuolemaan). Mutta jos aiot olla kotirouvana, niin silloinhan teet perheen hyväksi työtä, joka mahdollistaa että mies voi keskittyä uraansa ja rahan tienaamiseen, eli sinulle kuuluu kohtuullinen osa tuosta rahasta. Ei siis kannata tehdä täysin poissulkevaakaan avioehtoa. Miettikää mikä on molempien mielestä oikeudenmukaista.
Voit siis huoleti maksaa sitä pikku velkaasi takaisin ulosoton kautta omaan tahtiisi, mutta teidän kannattaisi kuitenkin miettiä muita vaihtoehtoja. On ihan tervettä että et halua maksattaa velkaasi miehelläsi, mutta jospa voisit antaa hänen OSTAA velkasi nykyiseltä velkojaltasi? Eli hän maksaisi sen tonnin pois ja sinä sitten maksaisit miehellesi takaisin siihen tahtiin kuin pystyt. Näin pääsisit nopeammin pois luottotietorekisteristä. Voitte tehdä ihan virallisen velkakirjankin niin ei tule mitään epäselvyyttä.
Toinen asia on sitten se, että kun miehellä on nyt jo velkaa lähes sata tonnia, niin ei sitä kannattaisi ottaa enää lisää vaikka luottotiedot olisikin kunnossa. Elintaso on sovitettava tuloihin. Säästössä pitäisi olla sen verran ettei heti tarvitse ottaa lisää lainaa jos tulee ylimääräisiä menoja. Onko se auto ihan oikeasti välttämätön? Ennemmin tai myöhemmin velat on kuitenkin maksettava takaisin korkoineen.
Eli mieheni tienaa alle kahta tonnia kuussa ja asumme maalla kaukana bussiyhteyjsistä, joten jos autolle käy jotain niin uusi on saatava aina tilalle. Esimerkiksi vähän aikaa sitten automme suistui mun ajovirheestä tieltä ja meni korjauskelvottomaan kuntoon, eikä pelkkä liikennevakuutus korvannut mitään. Jouduimme ostamaan uuden auton visalla, joka on ollut yleensä pelkkä varasuunnitelma, kun säästöihin ei nyt ole asunnon vuoksi varaa. Meille uusi auto on siis käytetty parin tonnin auto, eli emme toki edes haaveile koskaan saavamme oikeasti uutta autoa, mutta kulkupeli koko perheelle pitää olla ja mielellään vähäkulutuksinen miehen yli 30 kilometrin työmatkan vuoksi.
Lisäksi talostamme puuttuu nykyaikaiset sähköt. Sähköt kaikkialle vedetään yksittäisistä pistorasioista jatkojohto keloilla ja niihin lisätyillä jatkojohdoilla. Edes kunnon hellaa tänne ei saa vaan koitamme pärjätä 30cm leveällä hella uuni yhdistelmällä, kun suuremmat vaativat kolmivaihe sähkön, joka meiltä puuttuu. Rehellisesti sanottuna olemme siis köyhiä, mutta kun opetteli pärjäämään vanhoilla vaatteilla ja luopu kaikista ylellisyyksistä niin rahat on saatu riittämään ruokaan ja näin ollen pärjäämme ihan riittävän hyvin. :) Mutta jonain päivänä nuo sähkötyöt on kai pakko tehdä ja pelkkään sulakekaappiin menee kulemma 1000€ ja kolmivaiheen asennukseen toinen tonni ja siihen päälle sähköjen vetäminen koko taloon. Sit jos just auto sattuu hajoamaan korjaamattomasti niin siinäkin on taas parin tonnin yllättävä menoerä ja tästä syystä haluan olla varma, että jos lainaa joutuu ottamaan niin minun luottikset ei ole esteenä.
Mutta olemme siis jo supistaneet kaikki menot niin minimiin, että tästä alle ei vaan taida enää pystyä elämään ja siksi emme valitettavasti ihan vielä pääse aloittamaan säästämistä. Talokin on ostettu vasta vajaa vuosi sitten, eli sekin laina on niin uusi, ettei siitä voi vielä sanoa maksaneensa mitään takasin, mutta halvemmaksi tämä omassa talossa asuminen onneksi tulee nyt, kun vuokralla asuminen, joten sen suhteen rahatilanteemme on nyt onneksi vähän parempi, kuin vuosi sitten. Tosin vuosi sitten saimme vielä tutuiltamme kaikki lasten vaatteet ja lastenvaate kuluja ei tuolloin ollut, mutta nyt olemme vähän pulassa, kun lapset ovat siinä vaatteiden kulutusiässä, että kenelläkään ei ole oikein antaa ehjiä vaatteita ja kirppiksilläkin on kyseisissä koko luokissa aika hiljaista. No mutta muuten elämme elämiemme parasta aikaa, joten oikeasti ainoa murhe on se, ettemme ole uskaltaneet virallistaa suhdettamme avioliitolla minun velkani vuoksi.
Mutta jos luottotiedottomuudellani ei ole vaikutusta mieheni mahdollisiin lainan saanti mahiksiin niin eihän tässä sitten mitään ongelmaa ole. :) Lopulta raha on vaan rahaa ja niin kauan, kun perheellämme on varaa syödä, katto päänpäällä ja auto jolla mies pääsee töihin niin kaikkihan on täydellistä. Tiedämme kuitenkin, että sitten, kun minä palaan työelämään niin hetken on samaa kitkuttamista kuin nyt, mutta sitten velkani on poissa ja voimme taas ostaa vaatteita itsellekin ja silloin ainakin saamme talon vähän vähemmän autiotalon näköiseksi, kun pääsemme viemään remontin loppuun. :)
Jos taloutenne on jo nyt vedetty noin tiukille, olette pulassa, heti kun jokin tärkeä hajoaa.
pankki voi olla antamatta teille lainaa ihan vain siksi, että lainaa on jo niin paljon.
Ja sitten onkin vain edessä ero, ja henkilökohtainen konkurssi, josta saat tasinkona helvetisti velkaa.
Onneksi olkoon. Niin makaa kuin petaa. Kun kaksi persaukista solmii liiton, noin siinä yleensä käy.
Vaikka taloutemme on nyt vimpan päälle kiristetty tiukille niin on tällasista "kriiseistä" ennenkin selvitty. Asiat katsos tuppaa järjestymään ja varsinkin, kun on opetellu elämään köyhän elämää. Me ollaan onneks rempattu tätä taloo jo ostoehtkellä niin, et kaikki hajoava on uusittu paitsi kattopellit. Suurin riski on siis auto, koska mikään muu ei ole elintärkeää.
Suhteemme on jo selvinnyt miehen syrjähypystä ja monista kriiseistä. Raha on asia, mikä ei enää saa meitä taistelemaan, kun olemme kokeneet niin paljon muuta paskaa. Olemme tiukkoja realisteja, jotka ei elä hetkeäkään pilvilinnoissa ja tämä raaka realistisuus auttaa siten myös siinä, et molemmat tajuaa, ettei rahaa tule riitelemällä. Olemme oppineet yhdessä paljon ja tämä köyhyys se vasta opettaakin. Emme koe elävämme huonommissa oloissa tai huonommilla eväillä, kuin rikkaat vaan me elämme varojemme mukaisesti ja emme törsää. Toki uudet vaatteet olis tosi ihania, mut aikanaan ostelin joka päivä tai viikko vaatteita, enkä silti ollut näin onnellinen, eli mulle materia ei tuonukaan onnee, vaikka pitkään lulin uusien vaatteiden olevan tärkeä osa elämääni.
Tollo. Miten kuvittelet että niitä huoltajuuksia oikein arvotaan? Kyllä sillä synnyttäneellä on aina huoltajuus, ellei oikeus toisin määrää. Kuvitteletko oikeasti että synnärillä tulee sossuntäti ja ilmoittaa avoliitossa olevalle että huoltajuus on sillä jolla on enemmän rahaa? Tai että avoliitossa lapsella on vain yksi huoltaja ja siitä heitetään noppaa, että kumpikohan olisi?
Tulojen pienuus/velat kuulostavat teidän tapauksessa aika hurjalta. Varsinkin jos korot vähänkään nousevat. Minusta ei ole oikein realistista ajatella, että selviäisitte omakotitalon menoista ja auton kuluista 2000 euron kuukausituloilla jos toinen on vain töissä. Eikös muuten omaan taloonkin voi saada asumistukea jos tulot ovat kovin pienet perheen kokoon nähden?
Tulot on kelan mukaan liian suuret, kun mä saan kotihoidon tukea. Eli yhteis tulot ovat verojen jälkeen n. 2200 ja se ylittää verot tuohon lisättynä juuri sen asumistukirajan. Kyllä se monista on käsittämätöntä, että tässä me sinnitellään näillä tuloilla, mut oikeesti en koe joutuneeni luopumaan mistään ja sukulaiset on niin tohkeissaan lapsistamme, että sieltä tulee leluja joka tuutista ja vaatteitakin suht usein. Olemmekin joutuneet nyt asettamaan lelukiellon, koska lastenhuoneessa ei ole enää tilaa leluille, vaikka karsinkin niitä aika ajoin. :D Sitten kun korot nousee niin pitää miettiä tuota töiden hakemista, mutta niin kauan, kun saan tukea nuorimmasta ja suinkaan vain pärjäämme niin koitamme selvitä sillä, että minä olen kotona. Sitten kun ei enää pärjätä niin sitten pitää laittaa lapset hoitoon, vaikka niin tykkäänkin olla heidän kanssaan ja hankkia edes jonkinlainen työ, ettei me nyt taloa menetetä.
Niin ja nyt tosiaan korot on niin älyttömän alhalla, että mieheni maksaa asuntolainaa vain 280€/kk ja korkojen ollessa korkeammalla lainan ottohetkellä lyhennys oli alle 500€/kk, joten talomme tulee yllättävää kyllä halvemmaksi, kuin rivi-tai kerrostalo kaksio paikkakunnallamme. Täälä kaksiot ovat vuokriltaan yli 500€ kaikki ja talomme on sentään kolmio, joka vuokra-asuntona maksaisi 600-800€/kk, joten halvemmalla pääsee tämän lainan kera, kuin vuokralla. Vesikin on oman kaivon ja lämmitys ilmalämpöpumpulla ja puilla, joten sähkökulutkaan ei poikkea edellisestä rivitaloasunnostamme yhtään. (siellä oli sähkölämmitys ja puolet vähemmän neliöitä ja talvella sähkölasku oli saman suuruinen, kuin tässä talossa).
Se ei tietysti ole yllättävää, että oma asunto tulee halvemmaksi kuin vuokrattu ainakin kun korot ovat näin alhaalla, mutta kyllähän te silti elätte velaksi yli varojenne. Ja ne korot voivat nousta oikeasti kymmenkertaiseksi nykyisestä.
Lähinnä ihmetyttää, miten kolmen huoneen mökki kaukana korvessa ilman kunnon sähköjä voi maksaa 85 000 e? Tuolla hinnallahan saisi kunnollisen kolmion (pienehköstä) kaupungistakin, eikä kuluisi toistasataa euroa kuussa pelkkään auton polttoaineeseen. Ilmeisesti miehelläsi on velkaa paljosta muustakin kuin vain siitä mökistä?
Mutta eihän se minulle kuulu, itsepähän olette elämäntapanne valinneet ja jos pärjäätte noin niin lycka till.
15 km on kahteen eri keskikokoseen kaupunkiin meiltä matkaa, et koitappa saada kaupungin kyljestä talo tähän hintaan. ja asumme siis vielä 100km säteellä kaikista etelä-suomen suurimmista kaupungeista, eli täällä hinta taso on korkea. Talolla on iso tontti, pihasauna, autotalli ja yläkertaan voi rakentaa pari huonetta. Eli vähän niinku rintamamiestalo, mut suurempi ja hirsirunkoinen ja yläkerta on jätetty kylmäksi varastoksi. Talo makso 70 000€ ja remontti tuli siihen päälle 10 000€, kun joutu keittiön tekeen uusiks ja vessan ihan alusta loppuun asti kaikkiin huoneisiin uudet laminaattilattiat ja pariin huoneeseen vielä maalit. Et kyllähän me rempattiinkin halvemmalla koko talo uudeks, ku moni tekee keittiön tai pelkän vessan. :D Olemme taitavia laskijoita siis. Loput viis tonnia tulee edellisestä autosta, jonka mä siis mälläsin ja vakuutukset ei korvannu ja siihen perään toisesta autosta, joka ostettiin tilalle.
Eli emme me veloilla kuitenkaan elä yhtään sen enempää, kun kukaan muukaan oman talon ostanut perhe. Emme vain osta kalliita juttuja ja mietimme kaiken tarpeellisuutta, ennen ostoa. Me ollaan ihan samassa veneessä muiden talolainalaisten kanssa, sillä ne jotka on tottunu korkeempaan elintasoon, selviävät usein heikommin kun meidän kaltaiset. Ne otta lisää lainaa sitä lammaspaistia varten, kun korot nousee ja me taas pystytään vielä poistamaan tällä elämän tyylillä menoista pois ylellisyystavarat, joita ostamme tilipäivänä käteisellä. On sitä tullu ostettua taulu-tv 42", tietokone, tallentava kallis digiboksi, autoon poppivehkeet jne. ja kaikki näillä onnettomilla tuloilla. Niitä ei vaan osteta joka kuukausi vaan tarpeen mukaan. Sit me ollaan vasta pulassa, jos jokin suht tärkee juttu hajoo ja korot on sillon korkeella. Sillon siis ku tarvis ostaa näitä ylellisyyksiä ni suuremmalla lainan lyhennyksellä emme enää pysty tällasiin ostoksiin. Mut kaikki luettelemani on siis vuoden sisään ostettu, joten eikös meillä suht hyvin tarvi mennä, kun varaa on johonkin elektroniikkaankin.
Mulla oli naisena luottohäiriömerkintä ja olin kylläkin jo maksanut velkani, mutta tuo merkintähän säilyi sen kolmisen vuotta. Mieheni haki asuntolainaa omiin nimiinsä ja ei mun tietojani kyselty mitenkään.