Mikä helvetti pettäjiä vaivaa kun eivät tajua kuinka isoista asioista pettämisessä voi olla kyse. Miten sairas tämä yhteiskunta onkaan, kun itse valitsemaansa kumppania kohdellaan miten sattuu???? Ei pidä vannoa ikuista rakkautta myötä ja vastamäessä jos ei siihen pysty. Teidänlaistenne s---anan ku-ipäisten ihmiskunnan pohjasakan takia ihmisiä menee sekaisin kun elämältä viedään pohja alta. Tärkein asia tuhotaan. Niin sai eräskin v-tun petturi p-ska KUOLEMAN kontolleen!!!!!!! Siinähän on ja elää sen kanssa lopun elämää!!!!!!!!
KUOLEMA pettäjän takia
suurisuru
682796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Mikä se nyt niin jurppii :D
Mene nukkumaan =) huomenna on uusi päivä
Oliko kysymyksessä ystävä vai sukulainen ?
Ymmärrän oikein hyvin sun tunteita. Mäkin olen tullut niin monta kertaa petetyksi, että on vaan yksinkertaisesti todettava, että ihmiseen ei koskaan voi luottaa 100%:sesti. Jos sen virheen tekee, niin pettymyksiä tulee.
Kunhan nyt vähän rauhoitut, niin ymmärrät että jokainen kantaa itse vastuunsa omasta elämästään. Keskity sinä oman elämäsi parantamiseen, äläkä tee mitään mikä voi vahingoittaa myös sinua itseäsi. Itsemurhaa ei kannata edes suunnittella, koska silloin uhraat oman elämäsi täysin turhan takia. Pettäjä saa kyllä palkkansa aikanaan, mutta myös sinä voit löytää vielä elämäsi rakkauden.
Minäkin ajattélin kerran, että en jaksa kun mies lähti kaksi viikkoa häiden jälkeen asumaan toisen naisen kanssa. Jostain syystä ihmisiä tuli ympärilleni lohduttamaan, ja pääsin siitä yli..vaikkakin se oli hirveän kova paikka! Sen jälkeen pidin varani, ja nyt sitten elän tyytyväistä ja onnellista elämää itsekseni.
Kaikkea hyvää sinulle ja kirjoitahan vielä tänne palstalle.
tappais itseäni yhdenkään pettäjän takia!!! On mulla omakin elämä.
Sori mutten ymmärrä ihmistä joka ottaa hengen itseltään pois, pitäis mieluummin potkasta pettäjä pihalle ja nostaa pää pystyyn ja hankkkia parempi kumppani.
Ihmisessä on pahasti vikaa jos tappaa itsensä tollasen takia. Olis tehnyt sen varmaan jonkun muun takaiskun vuoksi kuitenkin.
Mä kyllä kovasti ihmettelen täällä palstalla olevia kirjoituksia, joissa petetyksi tulleet laihtuvat kymmeniä kiloja, masentuvat ja jopa hautovat itsemurhaa. Ei herranjestas, eihän koko elämäänsä voi rakentaa toisen ihmisen varaan! En ymmärrä minkälaisissa pumpulissa kasvaneita naisia (ja miehiä) voi vielä tänä päivänä löytyä.
Valitettavasti ihmisluonto nyt vaan on sellainen, että annettuja lupauksia on joskus vaikea pitää. Oli sitten kyse uskollisuudesta tai jostain muusta. Joillekin varmaan puolison kuolemakin olisi helpommin kestettävä asia kuin petetyksi tuleminen. Miten itsekästä!
Itse olen selvinnyt petetyksi tulemisesta hyvien ystävien, harrastusten ja positiivisen elämanasenteeni sekä hyvän itsetunnon avulla. Jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin parempi sitten etsiä tosiaan joku toinen.
Ei se ole niin yksinkertaista,ja kaikki riippuu tilanteistakin.
Itselleni pettäminen ja etenkin se kauheiden valheiden ja petosten vyyhti paljastui ja tuli eteen ns.puutakaa.Kun ihminen oikein poljetaan maahan,ja vielä kun siihen lisätään pelkoja tulevaisuudesta,taloudelliset huolet,ym.ym.mitä kenelläkin on,se ei ole pumpulissa kasvamista tai toisen ihmisen varaan rakennettua elämää.
Itseasiassa siitä pettämisestä varmaan selviäisikin jos se olisi "rehellistä" pettämistä,mutta kun siihen saattaa liittyä niin paljon muutakin.
Sitäpaitsi meistä jokainen on omana itsenään erilaisia,toiselle siitä vaan sisu kasvaa,toinen masentuu ja jopa lopettaa elämänsä.
Me tuomitaan pettäjä,toivottavasti, mutta emme saa tuomita petettyä siitä miten hän kokee elämänsä takaiskut,toiset tarvitsee apua selviytyäkseen toiset ei.Ja kaikki ei vaan selviydy.
Kirjoitat: "En ymmärrä minkälaisissa pumpulissa kasvaneita naisia (ja miehiä) voi vielä tänä päivänä löytyä."
Ymmärsin sen niin, että mielestäsi ne, jotka ottavat pettämisen raskaasti, ovat pumpulissa kasvaneita, ja eivät ole tottuneet vaikeuksiin. Että kyse on ikään kuin luonteenlujuudesta ja sen puutteesta?
Kun joku tekee itsemurhan, se on harvoin pikaistuksissa tehty tai vain yhdestä syystä johtuva. Yleensä itsemurhaa edeltää vakava masennus.
Vakava masennus ei laukea mistään yhdestä asiasta, vaan on useiden tekijöiden summa. Joillakin sitä edeltää pitkä sarja takaiskuja.
Itse yritin muutama vuosi sitten itsemurhaa. Sitä edelsi noin kymmenvuotinen elämänjakso, jona aika kuoli veli, isä, sain 3 keskemenoa peräkkäin, yritys, jossa olin töissä meni konkurssiin, lapsi vammautui. Ja sitten mieheni petti.
Vain todellinen urvelo päättelee tästä, että yritin itsemurhaa sen takia, että mieheni petti. Ja vain melko kokematon ihminen kuvittelee, että masennuin, koska olen luonteeltani heikko.
Tarkoitin pumpulilla just niitä, jotka PELKÄN uskottomuuden takia on sahamassa ranteita auki. Näitä lienee harvassa - kuten itsekin kerrot, yleensä takana on suurempia vastoinkäymisiä jos ainoana ratkaisuna näyttää olevan oman elämän päättäminen.
En vähättele ongelmiasi, mutta kymmenen vuotta on pitkä aika kerätä vastoinkäymisiä. Eikö sulla sinä aikana ollut yhtään iloista asiaa? Ja et siis onnistunut yrityksessäsi... yrititkö uudestaan, vai olitko kiitollinen kun säilyit hengissä? Ihan uteliaisuuttani kyselen.
Itse voisin harkita itsemurhaa vakavan, tuskallisen kuolemaan johtavan sairastumisen yhteydessä.
Ja vielä vastaus kysymykseesi; kyllä, juuri niitä ihmisiä pidän heikkoluonteisina ja itsekeskeisinä, jotka pelkän uskottomuuden vuoksi ovat tekemässä itsemurhaa.
levittäjäksi edes sinun uteliaisuutta tyydyttääkseni en aikonut ruveta. Sallinet, että pidän elämäni yksityiskohdat omana tietonani.
Sinä et selvästi ole saanut elämältä ns. tyrmäysiskua.
Kun olet kokenut sen, lakkaat kertomasta, miten hienosti toimisit, "jos". Lakkaat myös arviomasta muita ihmisiä sen perusteella, miten he tästä tyrmäyksestä toipuvat, jos toipuvat. Olet vain iloinen, jos joku nousee kanveesista, tyylipisteistä viis.
Suuttuisin tekstistäsi, jos en pystyisi lukemaan siitä täydellistä pumpulissa kasvaneen ihmisen naiivia paatosta omasta erinomaisuudestaan. Nyt vain säälin sinua.
toiset on herkempiä, kuin toiset! Jos joku on niin vahva että juuri mikään ei tunnu missäään, eikun porskuttaa vain eteenpäin vaikka mitä sattuisi, niin hyvä hänelle.
Kaikki ihmiset eivät ole samasta puusta veistettyjä. Kaikki menneisyyden kokemukset, ja juuri nuo taloudellisetkin huolet, yksinäisyys, sairaudet, huoli sairaista vanhemmista jne. vaikuttavat siihen miten selviää. Noiden keskelle kun jää yksin, niin eipä ihme että saattaa masentua. Ja masennuskin on sellainen asia, että joillakin on siihen aivan oikeasti geneettinen taipumus. Ja jos on herkkä ihminen niin silloin reagoi raskaasti.
Minut on jätetty myös ja petetty ja välillä tuntuu että ympäristö odottaa, että eikö se nyt tuosta jo toivu. Mutta minkäs teet, vaikka yritystä on kyllä.... kun se kaikkein tärkein ihminen yks kaks lemppasi elämästään ja häipyi toisen matkaan, niin on tässä ollut kestämistä. Juuri noiden yllämainittujen muiden huolien lisäksi.
Eikö se ole ihan normaalia, että ihminen tarvitsisi toista ihmistä, sellaista jolle olisi se kaikkein tärkein. ja vaikeuksien keskellä se tarve vain korostuu.
Kylläpä on utelias ihminen ei voi muuta sanoa.
Ja tosiaan ei monikaan pelkän uskottomuuden vuoksi päiviään päätä (luulen että ei kukaan), vaan se on vain se viimeinen pisara muutenkin vastoinkäymisiä täynnä olleeseen elämään.
Ja entä sitten jos joku onkin heikkoluontoisempi kuin sinä? maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.. toiset vahvempia toiset heikompia. Ja mielestäni kaikilla on oikeus olla sellainen kuin on, eikä itseään edes pysty väkisin muuttamaan. Ja miksi pitäsikään.
Kuule, tyrmäysiskuja on tullut, ja jokaisen jälkeen olen noussut entistä vahvempana. Tietysti voisi jäädä itsesääliin rypemään ja katselemaan taaksepäin, hautomaan kostoa ja mustamaalaamaan entisiä kumppaneita. Elämä on vaan liian arvokas ja ainutlaatuinen tapahtuma tuhlattavaksi entisen märehtimiseen - varsinkin niiden asioiden, joihin ei itse voi suoraan vaikuttaa. Jokaisesta tyrmäyksestä olen oppinut jotain uutta - niin itsestäni kuin elämästä yleensä. Naisena mun tietysti pitäisi jäädä miesten perään parkumaan ja olla surkea ja avuton... jäädä kanveesiin makaamaan.
Sä voit pitää omat kokemuksesi ihan rauhassa sisälläsi ja vaalia niitä.
tyrmäysiskusta, jos se sinulle automaattisesti tarkoittaa jonkun miehen perään parkumista.
että onko sinua oikeasti petetty oikein kunnolla? ei pelkkä yksi tai kaksi humalaista hairahdusta.
Onko valehdeltu kuukausia, jopa vuosia, pidetty suhdetta selkäsi takana ja sitten pudotettu pommi: mulla on toinen nainen, ja sitten mies on kerännyt kimpsunsa ja muuttanut tämän luokse. Yks kaks.
Minä yritän tästä kyllä selvitä, mutta voin kuvitella että heikompi voi sortua noinkin epätoivoiseen tekoon, kuin itsemurhaan.
Lainasin erään parisuhdeoppaankin, jossa sanotaan myös että yleisiä petetyn oireita ovat, laihtuminen, masennus, ja itsetuhoiset ajatukset jne.
Tuntui lohduttavalta lukea, että nämä oireet ovat ihan normaaleja tässä tilanteessa... ja että niistä voi selvitä.
Ympäristössä kun on sinunlaisiasi ihmisiä jotka saavat tuntemaan itseni jotenkin sairaaksi surkimukseksi, kun en noin vain tästä suosta nouse. Eivät ymmärrä esim. sitä että jouduin tapahtuneen takia jäämään sairaslomalle.
Sä nyt haluat lukea viestini aivan väärin, mikä siinä saa sut niin aggressiiviseksi?
Tyrmäysiskuja on ollut muitakin, kyllä tähän 50 vuoden ikään on kaikkea jo ehtinyt tapahtua.
Mutta tässä keskustelussa nyt pähkäillään pettämistä ja jätetyksi tulemista.
Joillekin puolison kuolema lienee helpompi kestettävä kuin petetyksi tuleminen.
kommentoit minun kirjoitustani ja minä vastasin sinulle. Et voi jälkeenpäin, kaikkien tökeröiden utelujesi jälkeen alkaa sönköttämään, että hei, ei me tästä keskusteltu.
Jos olet jo melkein mummoikäinen, olen ällistynyt ja kauhistunut. Haetko elämänkokemuksesi ja sosiaalisen herkkyytesi Salatut elämät-sarjasta?
Kirjoitin jo aiemmin, että olisin suuttunut, jos en säälisi sinua. Lue vaikka se teksti uudelleen, jos et ymmärtänyt ensimmäisellä kerralla.
Jo on sokea nainen, jos mies on pystynyt vedättämään vuosikausia.
Aa sä taidatkin olla näitä "kaiken kokeneita kolmekymppisiä".
Ällistele ja kauhistele vaan omaa napaasi, elämä on kyllä muualla.
I rest my case.
mutta tuo Elämä on ei vastannut tuohon kysymykseen.
Ei taida olla petetty sitten.
sivusta sanoa, että ei uskoisi viisikymppiseksi kirjoitustesi perusteella.
Miten voi aikuinen ihminen noin hermostua, jos omia (arveluttavia) mielipiteitä joku arvostelee!
Oli pakko kirjoittaa..niin hieno vastaus. Ihan samoja ajattelen usein, kun olen kanveesista noussut, ja toiset niillä tyylipisteillä arvio. Elämässä tyrmäysisku..ei voi paremmin sanoa. Sen tällin kun ottaa vastaan useamman kerran, niin menee hiljaiseksi ja tulee nöyräksi. On pakko hyväksyä ettei ole terästä, ettei ole särkymätön..ja kiittää siitä "että kivisydämestä tulee tunteva sydän". Sitä kai voi sanoa uudestisyntymiseksi.
nuori ja kokematon. elämä yllättää, eikä aina iloisesti. itsekin ajattelin noin nuorempana. kuuluu ikään. olen myös kokenut masennuksen ja ymmärrän jollain tapaa ihmisiä jotka ajattelevat itsemurhaa. en itse sitä tekisi, mutta ymmärrän että tilanne voi olla sellainen ettei vain keksi tapaa päästä ulos. muistathan, että sinäkin voit sairastua masennukseen, ehkä olet silloin vähän nöyrempi, ehkä...
Jos mies mua pettäisi niin hyvästi maailma ja lapseni veisin mukanani!
Ja hän tietää tämän...joten tuskin pettää.
Eihän sitä kuumalle hellalle laita kättään käsihän siinä palaa.
Hän tietää pettämisen seuraukset, jos pettää, hän haluaa että kuolemme!
Pettäminen PAHINTA mitä voi toiselle tehdä! Siitä ei voi selvitä millään!
Ja miksi en tekisi niin...lastani en anna huoripukin kasvattaa (pitää kaluaan tärkeämpänä kuin perhettään) ja itsestäni elämään ei enää sellaisen teon jälkeen olisi!
Elämä on täynnä valintoja, rehellisyys ja uskollisuus minulle ne tärkeimmät!
Lapsillesiko olisi parasta, että kuolisitte pois, jos puolisosi pettäisi sinua? Et antaisi heille mahdollisuutta elää elämäänsä? Uhkailulla näemmä pidät miehesi aisoissa. Elämä on täynnä valintoja, joten miksikä et valitsisi niin, että jos puoliso pettää, jatkaisit elämääsi pystyssä päin lasten kanssa, iloitsemalla heidän kasvustaan ja mahdollisesti kohtaisit vielä paremman miehen omassa elämässäsi. Olet todella itsekäs.
Tollasta uhkailua kutsutaan myös henkiseksi väkivallaksi. Thank God, ei ole koskaan tarvinnut alentua moiseen kiristämiseen. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan tahtoon. Ketään ihmistä ei voi omistaa eikä hallita, etenkään uhkailulla.
Et kai ollut tosissasi? Halusithan vain herättää huomiota? Jos oikeasti ajattelet noin, hae äkkiä apua lastesi ja itsesi takia! Tuollainen suhtautuminen ei ole tervettä.
Löyhää sukupuolimoralia paljon pahempaa ja raastavampaa on joutua koko ajan pelkäämään, että läheinen ihminen tekee pahaa itselleen. Saati sitten että uhkaa vahingoittaa lapsiakin. Älä edes leikilläsi puhu tuollaisia! Rehellisyyttä ja uskollisuutta voi vaalia kauniimmin kuin itsemurhalla ja murhalla uhkailemalla.
voisi koskaan missään olosuhteissa riistää henkeä lapsiltani. Ja vain heidän vuokseen tai puolesta voisin kuolla, mutta en koskaankaan pettävän miehen. Äidinrakkaus menee edelle. Ja lasten elämänjano ja -ilo. Rakastan omaa elämääni ja itseäni niin paljon, että kyllä sais mies muutoin kyytiä ja huutia, mutta en hänen vuokseen riistäisi itseltäni henkeä enkä lapsiltani äitiä (en riistäisi heiltä kyllä isääkään - ei isä heitä pettänyt, vaan äitiä ja se on aivan eri asia)
En myöskään haluaisi itselleni miestä, joka pelon vuoksi olisi kanssani. Mitä rakkautta se on? Ei vankina ketään voi pitää ja tuo sinun kuvaamasi keino on juuri sitä - vankila. Ei ketään voi omistaa!
tuo teksti. Ja te uskotte todeksi.r
Koska noin mustan mielen omaava ihminen olisi jatkuvasti vaaraksi itselleen ja etenkin viattomille lapsille, kävelevä aikapommi!
Ihan kamalaa on, että oikeasti jonkun mieli on noin musta ja kieroutunut. Olen joutunut seuraamaan läheltä, miten perheen elämään vaikuttaa, kun yksi perheenjäsen vahtii vainoharhaisesti puolison tekemisiä, tosia ja kuviteltuja, ja uhkailee itsemurhalla ja talon polttamisella. Sellaisella ei koskaan saisi provoilla. Jos todella kuvittelee tuollaisen olevan ratkaisu, tarvitsee hoitoa.
Hän voi vapaasti jättää ja siitä selviämme kyllä.
Pettämisestä en!
Pettäjä arvoton luuseri, joka ei ansaitse perhettä/lapsia!
Miettisi ennen kuin tekee lapsia, että onko ne lapset tarpeeksi tärkeitä!
Sitä paitsi mies sanoi jo ennen lapsia, jos erotaan niin hän haukkuu minua lapsille, jotta eivät haluaisi olla minun kanssani...olisiko se sitten parempi petoksen jälkeen?
Lapsethan eivät tulisi ikinä olemaan kokonaisia / onnellisia....
Enkä ole uhkaillut vaan sanonut, että jos pettää niin näin...
Ehkä pistää 2 kertaa miettimään kannattaako ja onko sen arvoista!
Sairasta. Etkö näe kuinka itsekäs olet, kuinka ajatuksesi pyörivät oman napasi ympärillä ja kuinka muut ihmiset, OMIA LAPSIASI myöten ovat sinulle vain pelinappuloita, joilla toteutat itsekkäitä päämääriäsi..?
Olet vielä ilmeisen nuori ja mustavalkoinen mielipiteiltäsi..ja sotket lapsen ja kuoleman uhkailuusi..höpsistä! Toivottavasti pidät kumppanisi tyytyväisenä sängyssä ihan sen itse asian kanssa,etkä kiristämisellä "muuten kuolema korjaa,.." Jos sexi hyvää,ei tarvitse vieraita katsella..normaalisti näin.
Minuakin pettäjissä jurppii...
Eihän ihmisen tarvitsisi loukata toista osapuolta. Tekisi vain omalta kohdlataan selviksi asiat, eli lähtisi kävelemään omaan elämäänsä ja juoksisi vasta se jälkeen kuola valuaen uuden ja kiihottavan tavaran perässä... Yksinkertaista.
mennä... Vaan kun sekään ei aina tunnu riittävän!
Tapasin nykyisen elämänkumppanini vajaa vuosi sen jälkeen, kun hän oli eronnut edellisestä liitostaan ; silti hän ja minä saimme exän kaunat peräämme - olimme KUULEMMA pettäneet häntä jo ennen kuin ed.liitto päättyi. Uhkaili vielä oman henkensä riistää ja tehdä lapsista puoliorpoja ko petoksen vuoksi ja kertoi asiasta jopa kouluikäisille lapsille. Mitä siinä sitten voi tehdä, kun virittelee päässään omia salaliittoteorioita sen sijaan, että uskoisi liiton vain kertakaikkiaan tulleen matkansa päähän?! No, onneksi tuo aika on nyt takana ja jotenkin tolkku kaikilla asianosaisilla tallella. Toivottavasti.
erittäin vakavasti oman elämäni päättämistä, kun epäilin mieheni pettäneen erään aikajakson aikana kun olimme erillään.
Makasin sängyssä itsemurhaa suunnitellen, hukuttautuisinko vai ottaisinko lääkkeitä ja viinaa, ei sentään, siitä voisi vielä selvitä ja miten kamalaa se olisi herätä sairaalassa hengissä ja petturi vieressä itkemässä että mitä teinkään itselleni. Tai ennen kaikkea hänelle.
Tätä edelsi toki masennus, jonka tavallaan tiesin itselläni olevan, mutta en ollut käynyt lääkärissä kuitenkaan. Ero edellisestä erittäin tärkeästä ihmissuhteesta heitti minut uuteen identiteettikriisiin, kun koin etten ollut enää mitään ilman häntä. No tämä uusi suhde oli jo ollut aluillaan, vaikka entisestä en henkisesti ollut vielä irti.
Kyllä sitä aika lujilla oli omien ajatusten kanssa, onneksi sain lääkityksen masennukseeni vaikka sen teho alkoikin vasta myöhemmin ja nämä itsemurha-ajatukset pyöri mielessä koko ajan. Jokin järjenhiven silti vielä jossain oli, ehkä se peruspositiivinen luonteeni joka uskoo aina uuteen mahdollisuuteen ja parempaan elämään, ja se pelasti minut tältä itsetuholta..kiitos siitä.
Petturi on yhä elämässäni, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä tuhosta, mitä tämä kaikki on sisälläni aiheuttanut. Minut on ristitty hulluksi, vainoharhaiseksi, maanis-depressiiviseksi, idiootiksi, tyhmäksi, ja mitä vielä ihan vain omia tekoja peittääkseen. Tässä mietin nyt vaihtoehtoja, eli kun en kelpaa niin lienee aika lähteä pois omille teille sen sijaan, että tuhlaisin enää enempää elämästäni tähän keskenkasvuiseen yksilöön jolla ei ole rakkaudesta minkäänlaista käsitystä.
Enää en elämääni toisen virheiden ja kasvamattomuuden vuoksi aio pilata.
Mitä siis tuohon voi sanoa..Vastuu elämänsä päättämisestä on aina yksilöllä itsellään. On helppo syyttää siitä muita, mutta jokainen meistä päättää sen miten antaa muiden tekojen vaikuttaa itseensä. Olen todella pahoillani siitä, mitä ystävällesi kävi, mutta ehkä hän oli masentunut ja se oli ainoa keino minkä hän keksi jotta pääsi tuosta tilanteesta..Minä olin masentunut, enkä nähnyt mitään muuta keinoa päästä tilanteesta..oli helppoa syyttää miestä kaikesta, mutta oikeasti syy oli ihan minussa itsessäni. Ei pitäisi antaa koskaan kenellekään valtaa omasta elämästä..Oletko ehkä vihainen itsellesi ettet nähnyt mikä oli oikea tilanne ja näin ollen et voinut tehdä mitään estääksesi tapahtuneen..?
olen tätä asiaa pohtinut monta kertaa. Aina sanotaan että itsemurha on itsekäs teko.
Toki se sitä on monessa tapauksessa, varsinkin jos henkilöllä on pieniä lapsia. tai lapsia ylipäänsä.
Mutta jos otetaan joku täysin yksinäinen ihminen, vakavasti masentunut, jolla ei näy mitään valoa elämässä. Tuollaisessa masennuksessa sitä ei edes pysty ajattelemaan muuta, kuin miten saisi sen tuskan loppumaan, ja ihminen saattaa uskoa oikeasti että hänen kuolemansa olisi parempi kaikille. Ei olisi taakkana toisille. Ja jos ei edes ole ketään läheistä, niin ketä hänen kuolemansa oikeasti edes koskettaisi.
Minusta asian voisi periaatteessa kääntää myös näin päin, että muuthan siinä itsekkäitä ovat, jos haluavat tällaisen ihmisen väkisin pitää elämässä. Vain sen takia etteivät joutuisi itse tuntemaan syyllisyyttä toisen kuolemasta.
Itsemurha on todella surullinen asia, mutta joillekin elämä käy niin raskaaksi etteivät he näe muuta vaihtoehtoa. Tuo on todella surullista mutta niin se vain on. Ja se on ihmisen itsensä oma päätös. kenenkään ei mielestäni pitäisi/tarvitsisi koskaan tuntea syyllisyyttä toisen kuolemasta. Koska se ei ole kenenkään syy.
Mietitäänpä, kenen mielestä itsemurha on itsekäs teko. Oletteko kuulleet jonkun itsemurhan tehneen omaisen sanovan niin?
Vai onko asialla taas tämä sama viisas joukko ihmisiä, joilla ei ole asiasta mitään omakohtaista kokemusta?
Useimmitenhan suuret asiantuntijat tulevat siitä joukosta, ja se on aina ja joka paikassa tyrkyttämässä omia näkemyksiään täydellisen tietämättömyyden tuomalla syvällä rintaäänellä.
Näyttäkää minulle ihminen joka ei ole itsekäs. Hyvin harva ihminen tekee elämässään mitään muita kuin itsekkäitä valintoja ja tekoja.
Ja ottaen huomioon, että tämä keskustelu käydään uskottomuus -palstalla, jossa jokatoinen ketju julistaa pettämisen , valehtelemisen ja vieraiden panemisen riemua, pidän tätä yht'äkkistä itsemurhan tuomitsemista "itsekkäänä tekona" mitä suurimpana tekopyhyytenä.
Kertokaa, miksi kuoleminen - ainoa asia, joka jokaisella tämän planeetan ihmisellä on omissa käsissään - olisi jotenkin erityisen itsekästä.
minä yritin myös tuossa sanoa. Sanoinko jotenkin aivan epäselvästi....Siis että olen pohtinut sitä, että miksi itsemurha nähdään aina itsekkäänä tekona (siis yleisestihän sitä pidetään sellaisena). Minä en ole tuota teoriaa oikein tajunnut koskaan.
Minusta itsemurha on lähinnä vain epätoivoisen ihmisen epätoivoinen teko. Sellaisessa jamassa ihminen ei näe edes muita vaihtoehtoja.
Itsensä tappamista ihmissuhdesotkujen takia voidaan hyvällä syyllä pitää erittäin itsekkäänä. Tuskin kukaan elää niin tyhjiössä, ettei teoilla olisi vaikutusta toisiin ihmisiin. Uskottomuuden itsekkyyttä en kiellä. Mutta ei kenenkään henki voi eikä saa olla niin halpa, että toisen ihmisen petollisuus olisi saman arvoinen.
Jos itsemurhan tekijällä on lapsia, teko jättää heille elinikäisen syyllisyydentunteen, surun, kaipauksen, vihan, pelon siitä, voisiko omakin mieli niin järkkyä. Itsemurhaaja riistää myös isovanhemman olevilta tai mahdollisesti tulevilta lapsenlapsilta, lapsen omilta vanhemmiltaan, sedän, tädin tai enon sisarusten lapsilta, kummin kummilapselta...
Muille läheisille keskuudestaan poistuva jättää selvittämättömiä asioita, surua jne. Yleistä on myös tuntea kiukkua siitä, että toinen jättää asiat selvittämättä ja jättää muille vastuun. Loogista se ei varmaan ole sille, joka pystyy tuijottamaan vain omaan kärsimykseensä. Muilla ihmisillä kuitenkin elämä jatkuu ja jonkun on kannettava vastuu perheestä ja töistä.
Masennus itsetuhoaikeineen on niin vakava sairaus, että siihen täytyy hakea hoitoa. Vaikkei syövereissään pysty näkemään mieltä elämälleen, on jokaisella edessä monta hyvää, ilahduttavaa asiaa ja uusia ihmisssuhteita. Tällä palstalla kaiketi puhutaan länsimaisesta ihmisestä, jolla on muitakin mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä kuin riistää henkensä. On mahdollisuus erota, muuttaa, kouluttautua, tavata uusia ihmisiä, harrastaa, osallistua yhteiskunnallisesti, hakea ammattiapua silloin, kun ei yksin jaksa.
Antakaa tukenne masentuneelle läheiselle älkääkä missään tapauksessa rohkaisko itsetuhoaikeita!
on epätoivoinen teko. Joka sen valitsee, on sekaisin.
Mielestäni ihmisellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla itsekäs. Ns. epäitsekkäät teotkin pohjautuvat itsekkäisiin ajatuksiin, joista saa itselleen hyvän mielen tai muuta kivaa/hyötyä.
Minä en kirjoituksessani maininnut "ihmissuhdesotkuja" itsemurhan syynä. En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi niiden takia itsensä tappanut. Jos haluat päivitellä sellaista, ehkä kannattaisi kommentoida sellaiseen kirjoitukseen.
MInusta sinä jauhat niin sanottua "hevonpaskaa".
Olen itsemurhaajan tytär. En allekirjoita väitettäsi: "Jos itsemurhan tekijällä on lapsia, teko jättää elinikäisen syyllisyydentunteen, surun, kaipauksen, vihan, pelon siitä, voisiko omakin mieli niin järkkyä.
Mistä tuon teorian kehitit?
Jokainen kuollut jättää jälkeensä surun ja kaipauksen. Kaikki, jotka kuolevat yllättäin (tunnen niitäkin) jättävät jälkeensä selvittämättömiä asioita ja surua. Se ei ole mitenkään itsemurhaan erityisesti liittyvää.
Miksi sinulla on tarve paisutella itsemurhan seurauksia?
Itsemurhaajan omaisena tiedän, että teon syyt ovat yleensä hyvin tiedossa. Itselleni isäni teko oli helpotus. Toisen ihmisen hidasta tuhoutumista ja kärsimystä on kauheampi seurata kuin surra hänen menetystään.
Seuraavalla kerralla sinun kannattaisi kirjoittaa aiheesta, josta tiedät jotain itse.
ottaa päähän nämä, jotka luennoivat jostain aiheesta josta ei ole omakohtaista kokemusta. Mä itse olen hyvin varovainen sanomaan mielipidettä siihen, mistä en mitään tiedä.
Ihan kuin jotkut eivät voisi hyväksyä sitä, että on asioita joista he eivät itse tiedä mitään. Tai että on asioita, jotka vain tapahtuu... kaikkea ei voi kontrolloida.
Jotakuta voi ottaa päähän, että oletetaan hänen jauhavan sellaisesta, mistä ei mitään tiedä. Et voi ventovieraan puolesta tietää, millaisia kokemuksia hänellä on takanaan.
Olet silti oikeassa. En ole tehnyt itsemurhaa, koska masentuneenakaan en ole katsonut voivani jättää sellaista taakkaa lapsilleni. Kukaan läheisenikään ei ole, ambulanssi ja lääkäri kun ehtivät ajoissa. Koska läheiseni ei siinä onnistunut ja on terapian sekä perheen tuen avulla saanut elämänhalunsa takaisin, en tietenkään voi mitään mistään tietää. Koulukaverini isä tappoi itsensä konkurssiuhan paineissa, ystäväperheen isä reilu vuosi sitten parisuhde- ja alkoholiongelmien takia, lasteni ystävä päätyi ko. ratkaisuun jäätyään työttömäksi ja tyttöystävän jätettyä. Tuota tai muuta elämänkokemusta ei voi laskea tiedoksi.
Kuoleminen oman käden kautta ei ole erityisen itsekästä mutta lopullista se on. Läheisille ei jää mahdollisuutta selvittää asioita. Ymmärrän teon, jos kyseessä on parantumaton sairaus, joka rappeuttaa elimistöä vieden lopulta koneiden varaan sairaalaan. Ihmissuhdesotkuista puhuin, koska aloituksessa puhuttiin itsemurhasta vastaiskuna puolison petollisuuteen. Itsekin mainitsit "pettämisen, valehtelemisen ja vieraiden panemisen riemun" olevan tämän palstan pääasiallisena aiheena. Varsinaiset mielenterveyskeskustelut kai käydään muualla (ja toivottavasti ihan muulla foorumilla, täällä kun vahvempikin saattaa häiriintyä.)
Mistään mitään tietämättömänä pidän edelleen kiinni mielipiteestäni, ettei kenenkään henki VOI olla samanarvoinen kuin puolison petollisuus. En vähättele ihmisen tuskaa, kun rakastettu ja luotettu ihminen osoittautuukin ihan muuksi kun luuli. Ratkaisuja voi kuitenkin etsiä muualta kuin haudasta. Elämästä voi nauttia vuoden tai viiden päästä, vaikka se tällä hetkellä tuntuisikin kestämättömältä.
Toisilla on oikeus kokemukseensa perustuvaan parempaan mielipiteeseen. Pelottaa vain, että jos itsensä ja lastensa tappaminen on jonkun mielestä oikeutettua uskottomuuden takia, niin mistä muista syistä sellaiseen ratkaisuun ajautuu ja kenet katsoo oikeudekseen viedä mukanaan. Olen myös sitä mieltä, että itsetuhoajatusten kanssa kamppaileva lähimmäinen tarvitsee tukea ja ammattiapua eikä vain kylmää kehotusta tappaa itsensä, jos tällä hetkellä siltä tuntuu.
on pettäjän valinta. Itsemurha on petetyn valinta. Sairas ihminen tekee itsemurhan ja hän voi tehdä sen mistä syystä tahansa. Myös siitä, että kumppani jättää. Työpaikka siirrettiin Kiinaan. On velkaa. Jne.
Kenelle on vannottu ikuista rakkautta ja kuka siihen edes uskoisi? Tai voihan siihen uskoakin, mutta vain päivän kerrallaan.
Pitäkää huolta itsestänne!
Päivä kerrallaan kannattaa kulkea elämää eteenpäin, joka tilanteessa. Mitä paremmin tähän pystyy, sitä enemmän saa elämältä. Tartu hetkeen. Jonkin verran elämää kokeneena voin sanoa, että olen yrittänyt nauttia jokaisesta surullisesta tai täysin pa**kastakin hetkestä täysillä. Olen itkenyt monta viikkoa putkeen, mutta vain viikon kerrallaan. Sitten loppuvat kyyneleet ja huomaan, ettei oikeasti muutenkaan enää itketä kuten viikkoa aiemmin.
Täällä on jotkut ilmaissut että on uhannut itsemurhalla, jos toinen pettää. Sen toivotaan olevan vakuus, että toinen tekee juuri niin kuin itse haluaa. Se on vallan käyttöä.
Itsemurhaan liitetään niin paljon uskomuksia ja oletuksia koska sitä pelätään.
Olen sairastanut masennuksen. Masennus on oikeastaan vihaa joka kohdistuu omaan itseen. Masentunut käpristyy oman itsensä ympärille niin voimakkaasti, että tukehtuu. Olo on tuskainen eikä tuota tuskaa voi kukaan ottaa pois ja sitä tuskaa voi helpottaa itsensä tappaminen. Kun lakkaa olemasta, ei ole tuskaakaan.
Jos ei ole mitään keinoja, joilla auttaa itseään, joilla käsitellä edes vähän tuota tuskaa, ajaudutaan itsemurhan mahdollisuuteen.
Väitän että emme osaa käsitellä noita vahvoja henkisiä kipuja, koska niitä pyritään välttelemään jo lapsesta asti. Kasvatuksen yksi osa olisi ohjata lapsia tuntemaan myös pahoja oloja, jotta he aikuisina kykenisivät itse ohjaaman itseään.
Olen sitä mieltä että todellinen vahvuus tulee siitä että uskallamme olla heikkoja. Kovuus ei ole sama kuin vahvuus. Kun uskaltaa olla heikko, pystyy hakemaan apua ja etenkin ottamaan sitä vastaan. Kova ihminen ei ota apua vastaan vaan yrittää pärjätä omillaan. Hän ei kykene alistumaan siihen että toiset voivat tehdä jotain mihin hän ei kykene.
Meihin satuttaa niin kovin eri asiat, johtuen siitä mitä olemme aiemmin kokeneet. Olen tavannut syvästi masentuneen ihmisen, koska hänen lemmikkinsä kuoli. Eikä siinä ole mitään väheksyttävää. Se oli hänen herkkä kohtansa. Nyt hän on paljon vahvempi kohtamaan muitakin kipeitä paikkoja, koska tietää kuinka noista tunteista selvitään.
Aidosti tunteva ihminen siis uskaltaa TUNTEA. Hän itkee, masentuu, ahdistuu jne. mutta hän osaa nousta sieltä myös ylös.
Tässä tapauksessa ratkaisu oli siis petetyn oma ratkaisu. Ei siitä tarvitse syyllistää sitä pettäjää. Pettäjää voi syyllistää siitä, että tuotti tuon tuskan. Mistä hän olisi voinut tietää, että toinen ei kykene sitä käsittelemään vaan uupuu? Entä kuinka olisi käynyt jos tuo petetty olisi suunnannut vihan itsensä sijaan siihen pettäjään?
Ilmaisit kiteytetysti myös minun ajatukseni. Kiitos!
Luin kerran yhden masentuneen, itsemurhaa yrittäneen ajatuksen: "En minä halunnut kuolla. Halusin, että kipu lakkaa."
Vakavasti masentunut on juuri näin supussa, ei edes ymmärrä järjellä, että itsemurhan kautta kivun lopettaminen tarkoittaa kuolemaa. Sitä on terveen vaikeaa ymmärtää.
Toivoisin kuitenkin, ettei reaktio asiaan, jota ei kykene itse ymmärtämään, niin usein olisi ylenkatse. Myötäeläminen on mahdollista, vaikka ei itse samoja ajatuksia tai tunteita olisikaan kokenut.
on niin totta!
paljon myös minun ajatuksia kiteytyi tuohon.
Tuon syyllisyys asian ilmaisit hyvin. Ketään ei pitäisi syyllistää toisen itsemurhasta, eikä kenenkään pitäisi siitä myöskään itseään syyllistää.
ihmisten tulisi muistaa, kuinka vakavia seurauksia pettämisellä voi olla ja tämän vuoksi ei missään nimessä kannata pettää. Itseäni kuitenkin hieman huolettaa myös se, että miksi petetyksi tulemisen täytyy olla maailman kamalin asia?! Omasta mielestäni elämässä tapahtuu paljon paljon pahempiakin asioita kuin pettäminen...noh, jokaisen henkilökohtainen asenne, luonne ja herkkyys sen tietysti määrittelee miten kukakin reagoi. Mutta jokaisen tulisi muistaa se, että omaa onnellisuuttaan ei koskaan saisi laskea toisen ihmisen varaan, ja lähestulkoon jokainen meistä tulee elämämme aikana petetyksi tavalla tai toisella. Ei pettäminen voi, tai saa olla sen arvoista että sen vuoksi pitäisi kuolla, käyttää väkivaltaa tai menettää mielenterveyttään kokonaan. Jos pettämistä pelkää ja pitää sitä maailman kamalimpana asiana, niin silloin ei kannata ruveta seurustelemaan lainkaan kenenkään kanssa, samoin jos tietää, että itse on altis pettämään, niin tällöin ei myöskään kannata harkitakaan seurustelusuhdetta kenenkään kanssa.
Niihhh...ollaan vaa yksin!
sairastunut pettäjästä. Pettäjällä ei ole sydäntä. Yksi pillu kiehtoo vain kerran kokea. Sitten pitää saada uusi. Miten vaimot kestää ja on sokeita? kun mies haluaa omaa aikaa? Antakaa niille loppu elämä. Tauti kiertää miehen munassa. HIV, HERPES, KLAMYDIA, JNE.... Itse sain ohessa huoraavasta rakastajasta herpeksen suuhuni, enkä ole enää työ kykyinen jättämisen seurauksena. Vaimo voi hyvin, mitä nyt pikku tauti sykkii haaroissa, Kynsi viila ja lentolippu pysyy kuitenkin käsissä.
pidä hyvänäsi. Itse tiesit mihin lähdit. Niin makaa kuin petaa.Odotitko muuta..
Samassa veneesä. Pettjäjä, vaikka onkin toisen mies sai minut rikki. Helmikuussa vain ilmoitus ettei halua yhteyttä enää. Siitä alkoi kierre, loppui lenkkeily, into yhtään mihinkään. En pyytänyt yhtään mitään, en suhdetta, kaikki reissut maksoin neljän vuoden ajalta. Kuvioihin astui vaan uusi nainen joka vieläkin häiritsee soitoillaan, kuinka mies pitää jättää rauhaan. Vaimo ei tiedä koko traamasta. Onnea ja menestystä koko klaanin jäsenille. Minä sairastuin, kortisoonilla yritetään nyt hoitaa munuaistulehdusta ja nestettä poistetaan lääkkeillä. Rakkauden hinta on joskus terveys. Omat virheeni tein uskomalla mieheen. Ei jaksa, oma syy. Pettäjät on pettäjiä, ei ne siitä muutu.
Samassa veneessä, voi pyhä lehmä! Miten? Itse osasi valitsit! Tyhmät kakkoset tyhmiä, ei ne muuksi muutu.
kuin keskimäärin kukaan muukaan, mutta ihastuu ja kiintyy - tekeekö se ihmisestä tyhmän? Mutta miettikääpä tuota miestä; hän on siis avioliitossa ja pitää sen rinnalla koko ajan salasuhdetta. Kakkonen vaihtuu säännöllisin välein, kun entinen alkaa kyllästyttää ja löytyy uusi, mielenkiintoisempi. Miehen vaimo ei tiedä mitään,e ttä elää melkoisessa valheessa. Mies huijaa vaimoaan ehkä eniten. Mies on patologinen, tunnevaurioitunut. Hän on syyllinen, ei kukaan muu, ei vaimo eikä se ihastunut kakkonen. Tietenkään kakkosen ei alunperin olisi pitänyt ryhtyä suhteeseen, helppoa olla jälkiviisas. Mutta kommentit, joissa tiivistetään koko juttu, että tyhmä kakkonen, siitäs sait - mitä tuollaiset kommentit kertovat kirjoittajansa älykkyydestä ja ymmärryksestä..?
Rautalankaa; Kyllä tyhmyydestä kielii lähteä tietoisesti varatun matkaan ja sen jälkeen parkua täällä miten kävikään. Ihastui ja kiintyi, jus joo.. ja vielä vertaa itseään puolisoon, jota on petetty. Taidat itse kuulua myös kakkosiin, joka ei ollutkaan niin tärkeä... Ymmärrystä ei kertakaikkiaan tuollaisille riitä. Sääliä.
että tuo nimimerkki ei olisi saanut verrata itseään petetyksi tulleeseen, joka teki itsemurhan. Mutta entäpä mies - onko hän fiksu ja älykäs vastapainona kakkosen tyhmyydelle..onhan mies todella ovela, pettää vaimoaan vuodesta toiseen kärähtämättä, putoaa aina kuin kissa jaloilleen. Onko vaimo sitten tärkeä, jos kerran kakkonen ei ollut..? En oo mikään kakkonen, ihan rouvahenkilö, kummastuttaa tää toisten naisten teilaaminen tyhmäksi ja huoraksi, mutta pettävä mies on sankari ja hänestä kilpaillaan. Ehkä sinä olet petetty aviovaimo, kun noin on tarvetta soimata kakkosta tyhmäksi
en ole petetty. En ole puolustanut miestä, ainakaan omasta mielestäni. Häpeän naisena ko."ritvoja". Ja onhan se vaimo kuitenkin se jota ei ole "vaihdettu". En näe pettävää miestä sankarina. Itse teit tulkintasi. Ja minua kummastuttaa niin suuri ymmärryksesi kakkosen tietoiseen tekoon.
joku nainen on tehnyt itsemurhan miehen petettyä häntä. Osoitan ymmärrystä, joo, koska miehet pääsevät näissä jutuissa kuin koira veräjästä, maksamatta mitään hintaa. Särkyy sydämiä, niin petetyiltä vaimoilta kuin sinsilmäisesti ihastuneilta kakkosilta - ja mies porskuttaa eteenpäin. Mulla ei oo tarvetta tuomita jotain yhtä naisryhmää, pettäjiä ja petetyitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Eikö eräs tutkimus osoittanut,e ttä johtavassa asemassa olevat miehet pettävät eniten. Tuskinpa he pettävät vaimoaan minkään yksinkertaisen naisen kanssa, vaan ne naiset ovat nk. 'tasokkaita', jotka nämä miehet kelpuuttavat seurakseen. Ei se älystä pettäminen ole kiinni. Ihminen on siitä jännä, että tunteet ohjaavat voimakkaasti toimintaamme, ja järki toisinaan jää taka-alalle. On aika yksinkertaisettua kirjoittaa, että kakkoset ovat tyhmiä. Kokonainen heterogeeninen naisten ryhmä on tyhmä, joo-o.
Voi venäjä! Mistä hitosta tiedät miehen pääsevän kuin koira veräjästä? Ja epämääräiset tutkimukset, epämääräisesti yleistettynä, ja kovin omaperäisesti tulkittuna. Ihminen voi teoilleen, ei aikuisen ihmisen tarvitse p....kaa jauhaa. Jokaisen aikuisen pitää ottaa vastuuta tekemisistään, ellei ole niin sairas ettei siihen kykene. Minulla ei ole mitään syytä ymmärtää näitä tietoisesti kakkoseksi ryhtyneitä, jotka täällä parkuvat.
että lähtenyt varatun matkaan, mies kertoi olevansa vapaa ennen kuin sai sänkyynsä.
ole psyykkinen syy? Suomeksi sanottuna mies ei ole terve. Selkeesti kakkosen tekstiä lainaten: "mies huijaa vaimoaan ehkä eniten". Tämä on liian läpinäkyvää, ihastunut ja kiintynyt kakkonen, voi pientä miten kärsii. Ihan kyyneliä vuodatan, on se niin kovaa kun lähtee varatun matkaan.
asia on aivan eri. Vain ja ainoastaan mies on syyllinen. Jos taas tietää lähtevänsä varatun matkaan on myös itse aivan yhtä syyllinen.Näin se vaan on.
narsistisesti häiriintyneitä, eivät pysty oikeasti rakastamaan muuta kuin itseään. Mutta en käsitä pointtiasi; eikö mies huijaakin sekä kakkosta että vaimoa, ja jollain logiikalla enemmän vaimoa kuin kakkosta, koska kakkonen tietää,että naisia on kaksi, kun taas vaimo luulee olevansa se ainoa. Tunteissa ei oo mitään hävettävää, vaikka kohdistuisivatkin 'väärään' henkilöön, se ei ole moraalisesti oikein, mutta sitäkin sattuu. Sellaista on elämä.
mies huijaa kakkosta? Kakkonen on omaa tyhmyyttään lähtenyt leikkiin. Vai onko kuvitellut "suuressa rakkaudessaan" miehen kokevan samanlaisesti. Vaimo taas ei tiedä. Hänelle ei valinnanvapautta ole suotu. Tunteissa ei ole hävettävää, mutta teoissa on. Kaikkea ei voi saada vaikka kuin tuntisi. Nämä on niitä vastuuttomia selityksiä "tunteille ei voi mitään".
lupaavat kakkoselle kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista, jotta kakkonen jatkaisi suhdetta. Sillä tavalla he saavat jatkettua suhdetta. Se on huijaus luvata jotain, jota ei tarkoita, eikö totta. Sama voitaneen sanoa sille pettävälle miehelle: kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka tuntuisi ja on vastuutonta selittää, että tunteille ei voi mitään.
Jos nainen/tai mies nyt sitten osoittautuikin petturiksi, niin so what? Maailma on täynnä miehiä ja naisia, eivätkä he kaikki ole uskottomia kumppaneilleen. Ja tiedätkö - jopa se pettäjä saattaa olla toiselle miehelle/naiselle elinikänsä ajan uskollinen.
Minusta petetyn pitäisi päinvastoin olla helpottunut asian selvittyä - harvemmin uskottomuus tulee ilmi kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Pettäminen sattuu. Niin sattui minuunkin. Mutta pettämisen ilmitulemiseen loppunut suhde ei jättänyt kaipausta ko ihmiseen...