Missä ovat ne vuodet, kun lapset asuivat vielä kotona? Elämä on alkanut tuntua liian steriililtä...
Ei. Eläintä en hanki.
Ollapa vielä murkkuja talo täysi!
Ei tämän näin pitänyt mennä...
Ei. Eläintä en hanki.
Ollapa vielä murkkuja talo täysi!
Ei tämän näin pitänyt mennä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Missä ovat ne vuodet, kun lapset asuivat vielä kotona?"
Takana?
"Elämä on alkanut tuntua liian steriililtä...
Ei. Eläintä en hanki."
Ala tehdä asioita, joihin sulla on aikaa, vai onko lastenhoito ollut ainoa unelmasi ikinä? Mene sit jonnekin nuorisokeskukseen töihin, siellä niitä on.
"Ollapa vielä murkkuja talo täysi!"
Se voi kesällä olla.
"Ei tämän näin pitänyt mennä..."
Miten sen piti mennä?
sisäistänyt sitä, että ne 18 vuotta kuluvat tosi nopeasti. Sen muistan, että varoituksia sateli päinvastaisesta, mm. neuvolan tädiltä; vaipan vaihto ei ole vain yksi tai kertaa! Lastenhoito on loppuelämän projekti!
Nyt nuo vuodet ovat vierineet ja minulla on ehkä puolet elämästä jäljellä???
Jossain pitäisi varoittaa, että lastenhoito kestää VAIN 18 vuotta!
Ei kai nyt voi olla noin vaikeaa keksiä elämäänsä mielekästä sisältöä. Ja jos mikään muu ei auta, niin alkakaa sijaisperheeksi. Niistä on pulakin.
sikälikin väärässä järjestyksessä, että nuorempana oli paljon aktiivisempi kuin nykyään. Nuorena ei halunnut istua kotona pitkään, vaan lapset kainaloon ja autolla tai kävellen piti jatkuvasti mennä johonkin.
Nyt olisi paljon seesteisempi vain olemaan, katselemaan ja kuuntelemaan lasten tarpeita.
Menisikö aika vaikka seuraavien parissa?
- Opettele uusi taito. Liity harrastusryhmään, perehdy kirjallisuuteen, mene viikonloppukursseille, matkusta teemalomalle. Taito voi olla taiteellinen, uusi kieli, jokin liikuntajuttu tai vaikkapa työhön liittyvä.
- Suorita avoimessa yliopistossa muutama appro.
- Taltioi perheenne tarina lapsille kansioiksi. Paneudu ja anna aikaa niin siitä tulee uniikki lahja.
- Nauti parisuhteesta.
- Käy kerran viikossa konsertissa, teatterissa tai näyttelyssä.
- Kokkaa hartaudella.
- Ahmi kirjallisuutta.
- Vaali ystävyyssuhteita.
Ja viimeinen vinkki: anna lapsille tilaa sopeutua itsenäisempään elämään.
olenkin pari päivää lajitellut valokuvia, jotka ovat tähän saakka lojuneet pahvilaatikoissa (epäkäytännöllinen minä) ja se kai nämä ajatukset nostikin pintaan.
Tarkoitus oli juurikin antaa lapsille joululahjaksi täytettyjä valokuva-albumeja.
Vello ihan surutta "niissä ajoissa", haikale ja tyrski ja oikein mässäile muistoilla. Samalla tulet taitelleeksi hienot muistot muksuille ja nurkissa lojuvat kuvat ja ehkä muutkin muistot saavat arvokkaan paikan ja ovat hyödyksi.
Mutta mieti tarkkaan milloin annat lahjat.
Minä en kauheasti parikymppisenä jatkuvasti muuttavana nomadina tykännyt mistään "muinaismuistoista". Nyt kun on jo aika jättänyt mummosta ja tädistä niin tajuaa ettei joistakin kuvista kukaan osaa sanoa, keitä niissä on. Se osa historiaa on vaipunut unohduksiin siis.
On minulla toinenkin ajatus, nimittäin kutoa villasukkia tai lapasia. Joku villapaita saattaisi olla herkästi vähemmän_mieleinen ja toisaalta nhoan koota kappaleita yhteen, vaikka itse kutominen ei tuskaa tuotakaan.
Onko sinulla vauva?
Aikansa kutakin. Nyt sitten äkkiä se oma elämä ja omat menot.